hiekka tie

Kun luin kirjoituksesi.. sisälläni läikähti. Onko joku muukin..enkö olekaan yksin näiden ajatusten kanssa.

Olisin voinut kirjoittaa tuon.. juuri samoilla sanoilla.. samoilla ajatuksilla! sanasta sanaan..

Miten hyvältä tuntuisikaan hävitä.. mennä pois! Olla piilossa kaikelta ja kaikilta. Ajatella hetki vain itseään.. tai olla ajattelematta mitään.

..ja hiekkatie, yksinäistä vie..

Katse tuijottaa kauas.. Ehkäpä jossain on vastaus.. Mutta miksi on niin hiljaista?

tarkoituksella varmaan, jollakin on hauskaa. Se taatusti leikkii ja nauraa hullunkurisille yhdistelmilleen. siksi kun tarvitsen se ottaa pois ja antaa ylen määrin kun pakenen.

Jos kirpaisee ja joku vähän aikaa välittää niin ei kauan. viimeisinkin muisto sulaa pian tyhjyyteen.
mutta silloin olen antanut sille periksi, tekemään vain vielä yhden oikun..

tämä taistelu on perin turhaa,joskus se kuitenkin loppuu. mutta sitten näen muurahaiseen. senkin tyhmä eläin. minkä salaisuuden kantaa hartioillaan, miksi ei väsy?

ehkä sinun pitää kulkea tietäsi niin löydät vastauksen, mutta muista että olet arvokas sellaisena kuin olet.

AAAARGH!!!

joskus vain tuntuu, että voisi repiä kaiken eteen tulevan riekaleiksi.. mikä ihana väkivaltaisuuden tunne.. veren puna silmissä.. valmiina tekemään ja toimimaan.. agressiot pinnassa

valmiina vahingoittamaan kaikkia ja kaikkea..

alkukantainen raivo.. voiman tunne jäsenissä

piestä se kaikki paska helvettiin..


sitten vain lysähtää kaikkensa antaneena maahan.. jäädä vain odottamaan.. vihan lauhtuessa.. rauenneena väsymyksestä.. olla vain ja nukahtaa syvään uneen

miltä tuntuisikaan herätä lihakset kivistäen.. tietäen että on antanut.. ja saanut samalla mitalla takaisin..

mieli tyhjänä kaikesta.. rentoutuneena.. latauksen purkaannuttua..

if you believe
they put a man on the moon
if you believe
there's nothing up my sleeve
then nothing is cool

Älä kuuntele käskijöitä, kuuntele hiljaisen puheen puroa. Ei tietä tarvitse valita, vaan mihin metsään polku tallata.
Joka lammella pysähdy, polvistu katsomaan. Niin kauan kuin järkytyt, olet oikealla tiellä.
Jatka matkaa, yksinäinen. Pitkin monia polkuja lähestymme samaa kohtaa. Monta yksinäistä järkytystä yhdessä muodostaa mahdollisuuden kohdata...

VOIMIA SULLE JA KAIKILLE TEILLE!

eräs tuntematon kertoi tarinan..




Mikko

Mikko on kaveri jota olisi niin helppo vihata. Hän on aina hyvällä tuulella ja hänellä on aina jotain positiivista sanottavaa. Jos joku kysyy häneltä että miten menee, hän vastaa: "Jos menisi yhtään paremmin, olisin kaksoset!"

Mikko oli luontainen motivaattori. Jos jollain työntekijällä oli huono päivä, Mikko oli aina kertomassa hänelle, miten nähdä tilanteen myönteinen
puoli. Hänen tyylinsä näkeminen sai minut todella uteliaaksi, ja eräänä päivänä menin Mikon luo ja kysyin häneltä: "En tajua! Ethän sinä voi olla
positiivinen ihminen koko aikaa. Miten teet sen?"

Mikko vastasi: "Joka aamu kun herään, sanon itselleni, että sinulla on tänään kaksi mahdollisuutta. Voit valita olla hyvällä tuulella tai voit
valita olla pahalla tuulella. Minä valitsen olla hyvällä tuulella. Ja joka kerran kun jotain menee huonosti, voin valita olenko uhri, tai voin valita
oppia siitä. Minä valitsen tilanteesta oppimisen.

Ja joka kerran kun joku tulee valittamaan minulle jostain, voin valita hyväksyä hänen valituksensa, tai voin osoittaa hänelle elämän myönteisen puolen. Minä valitsen elämän positiivisen puolen."

"Joo joo, mutta ei se ole niin helppoa," minä väitin vastaan.

"Se on," Mikko sanoi. "Elämässä on kyse valinnoista. Kun jätät pois kaiken kuonan, jokainen tilanne on valinta. Voit valita miten reagoit tilanteisiin.

Me valitsemme miten ihmiset vaikuttavat meidän tunteisiimme. Motto on:
"minä itse valitset miten elät elämääsi!"

Mietin mitä Mikko oli sanonut. Pian sen jälkeen lähdin firmasta ja perustin oman yrityksen. Vaikka emme olleet yhteydessä, ajattelin häntä
usein kun valitsin elämän puolesta sen sijaan että olisin vain reagoinut siihen mitä tapahtuu.

Vuosia myöhemmin kuulin että Mikko oli joutunut vakavaan onnettomuuteen pudotessaan parinkymmenen metrin korkeudesta rakenteilla olevasta viestitornista.

Lähes vuorokauden kestäneen leikkauksen ja viikkojen hoidon jälkeen Mikko pääsi sairaalasta terästuet selkärangassaan.

Näin Mikon puoli vuotta onnettomuuden jälkeen. Kun kysyin miten hän voi, hän vastasi:

"Jos voisin yhtään paremmin, olisin kaksoset. Haluatko nähdä arpeni?"

Kieltäydyin katsomasta hänen arpiaan, mutta kysyin mitä häneen mielessään oli liikkunut onnettomuuden tapahtuessa.

"Ensimmäinen asia joka välähti mieleeni oli se miten käy pian syntyvälle tyttärelleni," Mikko vastasi. "Sitten kun makasin maassa, muistin että
minulla on kaksi vaihtoehtoa. Voisin valita elää tai voisin valita kuolla. minä valitsin elää."

"Etkö pelännyt? Etkö menettänyt tajuntaasi?" kysyin. Mikko jatkoi,"...ambulanssimiehet olivat mahtavia. He sanoivat minulle yhä uudestaan, että paranen taas pian. Mutta kun pääsimme sairaalaan ja näin lääkärien ja
sairaanhoitajien ilmeet, pelästyin todella. Näin heidän silmistään, että he pitivät minua jo kuolleena miehenä. Tiesin että nyt oli tartuttava toimeen."

"Mitä teit?" kysyin.

"No, iso ja ankaran tuntuinen hoitaja karjui minulle juuri kysymyksiä," Mikko sanoi. "Hän kysyi olinko allerginen millekään. Olen, minä vastasin. Lääkärit ja sairaanhoitajat pysähtyivät odottamaan vastaustani. Vedin syvään henkeä ja karjaisin: Painovoimalle! Heidän nauraessaan sanoin
heille: Minä valitsen elää. Leikatkaa minut niin kuin olisin elävä, ei kuollut."

Mikko eli, kiitos taitavien lääkärien, mutta myös hämmästyttävän asenteensa tähden.
Opin häneltä, että meillä on joka päivä mahdollisuus valita elää täydesti.
Asenne on loppujen lopuksi kaikki!

"Siksi älä huolehti huomisesta, sillä anna huomisen huolehtia itsestään. Jokaisella päivällä on omat huolensa."

Ja loppujen lopuksi tämä päivä on se huominen josta huolehdit eilen,

ja tämä elämä on ainoa joka sinulla nyt on!

onko sulla kaunis maailma?
vieläkö sä jaksat uskoa?
onko sulla kipinöitä taskun pohjalla..
(teleks)

mä aina tunne sama sua.mutta sä talvita usein hymya.