Lyhyt kertomus miten kokeilin homeopatian toimivuutta:
Eräs tuttavani mainitsi käyttävänsä homeopaattista hoitoa. Kiinnostuin aiheesta ja tein haun siitä netissä. Sain tulokseksi Markku Javanaisen ja Veijo Saanon kirjoittamia tekstejä, jossa homeopatia haukuttiin lyttyyn. Olin hieman kummastunut, koska olin pitänyt tuttavaani järkevänä. Miksi hän kävi homeopaatilla?
Kun näin tuttavani seuraavan kerran niin hän kertoi homeopatiasta olleen apua itselleen. Tämä vaikutti kummalliselta, koska olin lukenut nuo tekstit, joiden mukaan se ei voi toimia. Samoihin aikoihin tulin ensi kertaa suomi24:n keskustelupalstoille ja löysin homeopatialle varatun osaston. Olin aika lailla tyrmistynyt näkemästäni. Meno näytti karmeammalta kuin tarkkisluokan keskimääräinen koulupäivä, kun palstalla lähinnä kierrätettiin mainitsemiani Javanaisen ja Saanon artikkeleita, nimiteltiin homeopatiaan myötämielisesti suhtautuvia "uskovaisiksi" jne. Mielenkiintoisin havainto kuitenkin oli, että homeopatian arvostelijat eivät halunneet tutustua puoltavaan aineistoon.
Tutustuin mainittuun aineistoon itse ja huomasin, että homeopatia olikin sen mukaan paljon vahvemmilla kuin Javanainen ja Saano olivat antaneet ymmärtää. Päätin kokeilla sitä itseeni.
Paljon kritiikkiä oli esitetty siitä, että homeopatialla parannetaan sairauksia -tosiasiassa, kuten sain tietää, ihmisiä-, jotka paranevat itsestään muutenkin. Mietin, mikä olisi sopiva sairaus josta halusin päästä eroon. Sen piti olla krooninen, jotta voisin vakuuttua siitä, että se ei menisi pois muutenkin. Lopulta päädyin kädessäni olevaan ganglioon.
Ganglio oli ollut minulla jo muutaman vuoden. Mielestäni ilkeän näköinen -pääosin harmiton- pullistuma kädessäni. Se ilmeisesti ei menisi itsestään pois. Selitin valitsemalleni homeopaatille haluavani eroon gangliosta. Hän kyseli minulta uskomattoman tarkkaan asioitani ja sain pillerit -muutama kappale- kotiin viikon kuluttua.
Olin lukemastani huolimatta melko epäluuloinen enkä oikein jaksanut ajatella, että homeopatia voisi toimia. Söin pillerit ohjeiden mukaan ja odotin. Aluksi mitään ei näyttänyt tapahtuvan. Ganglio oli paikallaan. Käsitykseni mukaan menetelmä oli suht. hidas ja kuitenkin, pillerien syömisen jälkeen minulla ei ollut -itsemurhaa lukuunottamatta- muuta vaihtoehtoa kuin odottaa. Ajattelin: "Entä jos se huijasi minua?"
Joitain viikkoja myöhemmin olin taas unohtanut koko ganglion. Satuin vain eräänä päivänä katsomaan sitä, ja se oli selvästi kutistunut. Osa siitä oli kuitenkin edelleen jäljellä. Ajattelin: "Ei tuo niin tehokasta ollutkaan. Se on vielä jäljellä osaksi..." Aika vaihtui viikoista kuukausiksi, kunnes eräänä päivänä huomasin: Ganglio oli poissa.
Tapauskohtainen kertomus? Kyllä. Plaseboa? Tuskin. Olin varsin epäluuloinen mennessäni tuon homeopaatin vastaanotolle enkä uskonut menetelmän toimivan. Silti se toimi.
Eräs tuttavani mainitsi käyttävänsä homeopaattista hoitoa. Kiinnostuin aiheesta ja tein haun siitä netissä. Sain tulokseksi Markku Javanaisen ja Veijo Saanon kirjoittamia tekstejä, jossa homeopatia haukuttiin lyttyyn. Olin hieman kummastunut, koska olin pitänyt tuttavaani järkevänä. Miksi hän kävi homeopaatilla?
Kun näin tuttavani seuraavan kerran niin hän kertoi homeopatiasta olleen apua itselleen. Tämä vaikutti kummalliselta, koska olin lukenut nuo tekstit, joiden mukaan se ei voi toimia. Samoihin aikoihin tulin ensi kertaa suomi24:n keskustelupalstoille ja löysin homeopatialle varatun osaston. Olin aika lailla tyrmistynyt näkemästäni. Meno näytti karmeammalta kuin tarkkisluokan keskimääräinen koulupäivä, kun palstalla lähinnä kierrätettiin mainitsemiani Javanaisen ja Saanon artikkeleita, nimiteltiin homeopatiaan myötämielisesti suhtautuvia "uskovaisiksi" jne. Mielenkiintoisin havainto kuitenkin oli, että homeopatian arvostelijat eivät halunneet tutustua puoltavaan aineistoon.
Tutustuin mainittuun aineistoon itse ja huomasin, että homeopatia olikin sen mukaan paljon vahvemmilla kuin Javanainen ja Saano olivat antaneet ymmärtää. Päätin kokeilla sitä itseeni.
Paljon kritiikkiä oli esitetty siitä, että homeopatialla parannetaan sairauksia -tosiasiassa, kuten sain tietää, ihmisiä-, jotka paranevat itsestään muutenkin. Mietin, mikä olisi sopiva sairaus josta halusin päästä eroon. Sen piti olla krooninen, jotta voisin vakuuttua siitä, että se ei menisi pois muutenkin. Lopulta päädyin kädessäni olevaan ganglioon.
Ganglio oli ollut minulla jo muutaman vuoden. Mielestäni ilkeän näköinen -pääosin harmiton- pullistuma kädessäni. Se ilmeisesti ei menisi itsestään pois. Selitin valitsemalleni homeopaatille haluavani eroon gangliosta. Hän kyseli minulta uskomattoman tarkkaan asioitani ja sain pillerit -muutama kappale- kotiin viikon kuluttua.
Olin lukemastani huolimatta melko epäluuloinen enkä oikein jaksanut ajatella, että homeopatia voisi toimia. Söin pillerit ohjeiden mukaan ja odotin. Aluksi mitään ei näyttänyt tapahtuvan. Ganglio oli paikallaan. Käsitykseni mukaan menetelmä oli suht. hidas ja kuitenkin, pillerien syömisen jälkeen minulla ei ollut -itsemurhaa lukuunottamatta- muuta vaihtoehtoa kuin odottaa. Ajattelin: "Entä jos se huijasi minua?"
Joitain viikkoja myöhemmin olin taas unohtanut koko ganglion. Satuin vain eräänä päivänä katsomaan sitä, ja se oli selvästi kutistunut. Osa siitä oli kuitenkin edelleen jäljellä. Ajattelin: "Ei tuo niin tehokasta ollutkaan. Se on vielä jäljellä osaksi..." Aika vaihtui viikoista kuukausiksi, kunnes eräänä päivänä huomasin: Ganglio oli poissa.
Tapauskohtainen kertomus? Kyllä. Plaseboa? Tuskin. Olin varsin epäluuloinen mennessäni tuon homeopaatin vastaanotolle enkä uskonut menetelmän toimivan. Silti se toimi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jopa minun huippuskeptinen mieheni on alkanut uskoa homeopatiaan. Ensimmäiset parantumiset meni sattuman piikkiin, mutta kun vuosi vuoden jälkeen näkee tuloksia, niin pahinkin skeptikko alkaa kääntymään.
Jo todennäköisyyslaskennan mukaan kaikkea ei voi laittaa sattuman piikkiin. Salama ei iske samaan puuhun montaa kertaa ja lottovoitto on vaikea saada.
Voi vain ihmetellä, että moiseen humpuukiin uskotaan maassaa, jonka koulutuksen tasoa kovasti kehutaan.