Pojallani on poissaoloepilepsia, mikä lääkityksellä pysyy kurissa. Kohtauksia ei ole. Lääkäreiden ohjeiden mukaan ilmoitimme
koululle, kavereille jne.
Nyt muutamat kavereiden vanhemmat ovat alkaneet eristää poikaani lapsistaan. Kutsuja ei tule kotiin, estetään yhdessäoloa jne. Viikonloppuna koko kaveripiiri oli synttäreillä. Ainoastaan poikani jätettiin kutsumatta pitkäaikaisen kaverinsa synttäreille. Oli kovin hämmennyksissään.
Opettaja/insinööriperhe. Mitä neuvoksi, jotta eristäminen ja kiusaaminen loppuisi tai että se ei ainakaan laajenisi ?
koululle, kavereille jne.
Nyt muutamat kavereiden vanhemmat ovat alkaneet eristää poikaani lapsistaan. Kutsuja ei tule kotiin, estetään yhdessäoloa jne. Viikonloppuna koko kaveripiiri oli synttäreillä. Ainoastaan poikani jätettiin kutsumatta pitkäaikaisen kaverinsa synttäreille. Oli kovin hämmennyksissään.
Opettaja/insinööriperhe. Mitä neuvoksi, jotta eristäminen ja kiusaaminen loppuisi tai että se ei ainakaan laajenisi ?
Vastaukset 9
Vanhimmat
kun hyvä ystävä on sairastunut. Esitteitä Epilepsiasta ja tietysti asiallinen kertominen sairaudesta ja varsinkin miten toimia jos kohtaus sattuu kavereiden läsnä ollessa. Tietysti nuorilla vaikuttaa mitä kaverit sanoo,mutta hekin varmasti pelkäävät kaverinsa puolesta. Onhan sairaus kuitenkin tuntematon heille ja ehkä he pelkäävät sitä pahinta esim. kuolemaa, isoja kohtauksia ja sitä miten toimia oikein.Itse sairastuin 14v. myös poissaolokohtauksia tuli alussa,ja sen jälkeen tuli kouristuskohtaukset. Kaverini hyväksyivät, taisi olla onni matkassa.Toivottavasti kaverit tulevat ajan myötä järkiinsä.
tottakai sinun pitää ottaa puheeksi kavereiden vanhempien kanssa asia,mikäli siihen korjausta haluat.minä kuin olin "lapsi ,nuori" minun vanhemmat,ja kavereideni vanhemmat kyllä puhuivat kaikki tarvittavat,ihan ohikulkiessaankin .oltiin myös perhetuttuja monien kanssa et käytiin porukalla kylässä jne.sinusta itsestähän se pitäisi lähteä asian korjaaminen ,jos he eivät halua poikaasi lapsilleen leikkikavereiksi, niin sitten täytyy etsiä toisia kavereita sekin selviää kyllä puhumalla.itselläni on ollut epilepsia lapsesta asti nyt olen 40v.
Olen kyllä täysin samaa mieltä siitä, että vastuu asiassa on vanhemmilla. Olemme olleet avoimia ja selittäneet ja olemme myös jakaneet esitteitä.
Poissaolokohtauksia oli aikoinaan iltaisin kotona.
Ne olivat lyhyitä n 5 sekunttia ( 2-3 viikossa ). Koulussa tai muualla niitä ei ole havaittu. Rajoituksia ei ole. Lääkkeillä kohtaukset ovat pysyneet nyt poissa.
Olisi ollut huomattavasti viisaampaa olla vaiti.
Nyt pojalla on leima otsassa, kiusataan ja eristetään. Tiedon puutteesta ei ole kysymys.
Kiusaaminen ja eristäminen on lähtöisin perheestä, jossa äitinä on luokanopettaja, kasvatustieteitten maisteri.
Sangen outoa, että yllämainitut kirjoittajat lähtivät syyllistämään meitä vanhempia. Apua ja neuvoja täältä haettiin.
koska olet jo melko täydellisesti,asiasta kertonut toisille,ja mielestäsi siitä on ollut vain harmia.kehoitan etsimään toisenlaisia kavereita,minusta on kuitenkin parempi että toisetkin asiasta tietävät.siinä vaiheessa jos ambulanssia tarvitaan ym apua,osaavat myös osaltaan toimia.
Maailma on julma. Meidän perhe kohtasi samanlaisen tilanteen, joka satutti ja satuttaa yhä, vaikka tilanteesta on 15 vuotta ja lapsemme on jo aikuinen. Neuvoja on vaikea antaa. Olette toimineet oikein kertomalla. Ainoastaan ihmisten pikkusieluisuus tulee näkyviin, kun ei hyväksytä pientä erillaisuutta lastensa ystävissä. Voimia teille ja pojallenne.
Ei tullut mulle yllätyksenä että just niinsanottu sivistynyt perhe tekisi tuollaista, olen kuullut aikaisemminkin vastaavaa. Toteankin tässä vain että oppineisuudella ja sivistyksellä ei ole mitään tekemista keskenään.Tuollaiset ihmiset pitäisi toivottaa sinne minne aurinko ei paista. Toivon sinulle onnea, olet toiminut niin kuin huolehtivan vanhemman pitääkin.
oo mitää vanhempia vaikka olis kooltaan isompia ku lapsensa ei oo aikuset ko vastuuttomia raukkoja lapsellista touhua kyl mä räkäisisin sellasten vanhempien silmille jotka syrjii sairaita lapsia nii ovat ko jätkänräkä piikkilangalla joo mutta koita ottaa iisisti kyl meitä puolustajia aina jostai löytyy.
anna vaan olla.se on vaan ensi reaktio ku ne ei oikeen tiedä miten niitten pitäs suhtautua.Jos ne ei osaa siihen oikeanlailla suhtautua niin ne ei oo sun lapsen ystävyyttä ansainnu tainno siis ne sen lapset.Ittelle oli sama ongelma joskus 9 vuotta sitte.Siinä kävi kuitenki sitte loppujen lopuksi niin että kaverit hävis no jäi mulle sentään kaks henkistä tukipilaria. =)
ja kyllä niitä uusia ystäviä aina saa tilalle. Mutta koulukiusaaminen onkin hankala asia, johon on kyllä heti ja välittömästi puututtava.Nykypäivänä vaan on niin "löysää" ja vapaata ettei opettajatkaan pärjää lasten kanssa. Nuoruudessani ei tullut kysymykseenkään, että tunnillakaan oltaisiin puhuttu ilman viitausta ja lupaa. Näin se maailma muuttuu ja sitten ihmetellään,kun kukaan ei pärjää lasten kanssa ei vanhemmat ei koulu. Sitten puhutaan Lasten edusta ja lasten parhaaksi tehdään sitä ja sitä jne... Aika näyttää,että lisää ongelmia tulee.Eihän kukaan saa olla poikkeava (sairas) tai muutenkaan erillainen.Vanhemmista se lähtee,ja kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi.Voimia sillä sitä tarvitsette.