Kärsin matkustamispelosta. Minusta on ihanaa olla perillä, kävellä esimerkiksi Espanjan aurinkorannoilla ja Tallinnassa shoppailemassa, mutta perille pääseminen tuottaa aina tuskaa. Yleensä pelko on ollut pahinta lentokoneissa, mutta viimeksi paniikki yllätti, kun lähdimme katamaraanilla Tallinnaan.
Oireet : maha menee ihan sekaisin, oksettava tunne, sormia pistelee, huimaa ja silmissä sumenee, hengitystä ahdistaa.
Lopputulos : paniikinomainen tunne, pakko päästä pois!
Kävin lääkärissä, joka valitettavasti vähän naureskeli asialle. Kysyi vain, että miksi sitten matkustat jos se on niin kamalaa... Onneksi lopulta sain hänet uskomaan, että en halua elää loppu elämääni neljän seinän sisällä. Sain pelkoihini Oxamin-nimistä rauhoittavaa lääkettä sekä peräpuikkoja pahoinvointiin.
Onko muilla kokemuksia tästä lääkkeestä? Ja onko muilla vastaavaa pelkotilaa? Olisi kiva kuulla, että en ole yksin ...
Oireet : maha menee ihan sekaisin, oksettava tunne, sormia pistelee, huimaa ja silmissä sumenee, hengitystä ahdistaa.
Lopputulos : paniikinomainen tunne, pakko päästä pois!
Kävin lääkärissä, joka valitettavasti vähän naureskeli asialle. Kysyi vain, että miksi sitten matkustat jos se on niin kamalaa... Onneksi lopulta sain hänet uskomaan, että en halua elää loppu elämääni neljän seinän sisällä. Sain pelkoihini Oxamin-nimistä rauhoittavaa lääkettä sekä peräpuikkoja pahoinvointiin.
Onko muilla kokemuksia tästä lääkkeestä? Ja onko muilla vastaavaa pelkotilaa? Olisi kiva kuulla, että en ole yksin ...
Vastaukset 37
Vanhimmat
Oxamin on rauhoittava lääke ja vaikuttaa keskushermostoon, joten muista ettet nauti alkoholia jos semmosen otat. Se myös saattaa väsyttää aika lailla.
Liittyykö pelkosi siihen, että matkalla tapahtuu joku onnettomuus, vai enemmän siihen että ahdistaa olla suljettuna tuohon liikenne välineeseen? Minua ahdistaa suljetussa tilassa oleminen... mutta jos pelkäät esim. lentokoneen putoavan, niin lentopelkoon ainakin on finnairilla kursseja.
En oikeastaan pelkää sitä, että kone tippuu. Jos on tippuakseen niin sitten tippuu. Lähinnä ehkä se ahtaanpaikan kammo, sieltä ei pääse pois, pakko istua paikallaan vaikka mitä tapahtuisi. Olen myös miettinyt, että pelkäänkö niin paljon kontrollin menettämistä, koska myös se, että en todella voi tehdä muuta kuin istua ja odottaa, sekin pelottaa.
Lentokonepelkoa vastaava tunne tuli viimeksi pienessä kantosiipialuksessa Helsinki-Tallinna välillä. Siellä myös tunne siitä, että en voi kuin istua ja odottaa mitä tapahtuu, enkä pääse pois.
Tilannetta helpottaa, jos voin tehdä jotain. Esimerkiksi junassa voin kävellä vaunusta toiseen ja automatkalla voin pyytää pysähtymään. Tähän joku sanoo, että voihan lentokoneessakin kävellä ... paitsi kun kiinnitä turvavyö lamppu palaa ...
Minä olen saanut samaa lääkettä lentopelkoon. Lääkäri oli ihanan asiallinen. Otan lääkettä yhden napin (mg-määrää en muista mutta on pienin saatava ko. lääkkeelle)n. vajaata tuntia ennen koneen lähtöä. Lääke tosiaan väsyttää, joten jos juot esim. yhden drinkin se tehostaa väsymysvaikutusta aikatavalla. Yhtä drinkkiä tai olutta enempää ei pidä ottaa muuten olet perillä ihan tokkurainen! Tietysti jos matka on aika lyhyt kannattaa miettiä kannattaako tablettia ottaa. Lääke on siitä hyvä, että se rauhottaa mutta pystyt kyllä toimimaan eli se ei vie tajua kankaalle ;). Mutta tietysti on muistettava että se on rauhoittava lääke ja määrä sekä alkoholi ja luonnollisesti jokaisen oma fysiikka vaikuttavat lopputulokseen!! Kokeile yhtä tablettia kotona ennen kuin käytät sitä matkalla. Hyviä reissuja!
Niin, se on vaikeampi ongela tämä ahdistus suljetuissa välineissä. Pitää miettiä kuinka kovasti haluaa sinne, minne tuolla välineellä pääsee ja sitten koittaa tehdä matkasta mahdollisimman mukava, jottei tulisi ajateltua sitä omaa oloa. mulla auttaa hyvän lehden lukeminen, syöminen, musiikin kuuntelu, toiselle puhuminen...
Voi miten tutulta kuulostaa...
Ikävä kyllä kammoni sijoittuu myös metrolla matkustamiseen joten harvoin tulee pistäydyttyä edes kaupungilla. Kun metron ovet sulkeutuvat, pala nousee kurkkuun...
Puoli pulloa kossua ajaa saman asian ja paremminkin: sinulla on myös hauskaa matkustaessasi.
Vilkaisin tämän viestin ihan sivu mennen, mutta sitten huomasin että kyse onkin tosi vaivasta.
Ensiksi: Sinulla on ollut taas ne normaali säkä päästessäsi todella välinpitämättömän lääkärin juttusille. Niitä on tässä maassa aivan liikaa.
Se Oximin - tai mitä nimi liekään - kuuluu okatsepaameihin, melko hitaasti vaikuttaviin rauhoittaviin, eikä mielestäni ole tähän juttuun lainkaan oikea rohto.
Ikä ja muut tekijät täytyy tietenkin ottaa huomioon, mutta huonolta näyttää.
Pillerin vahvuus on arvatenkin pieni (10-15mg?),
DS. tarvitaessa? - eikä lääkäri tietenkään kertonut että lääkkeen luonne on sellainen että vaikutus alkaa vasta pitemmällä viiveellä?
Eikä sovellu näinollen lainkaan paniikkihäiriö lääkityksen eturintamaan.
Ammattityyppi kirjoittaa O:ta kuurinomaisena lyhtaikaisena lääkityksenä lievempiin äkillisiin masennustiloihin tms."alustaviin" oireisiin - joita taas velvollisuudentuntoinen ammattityyppi haluaa seurata myös jatkossa.
No. tämä homma meni aika pitkälle ohi itse asian, mutta mielipiteeni on se, että mitä useammalla tämän maan kansalaisella on mahdollisuus ja halu kurkkailla muitakin maita,
se hänelle annettakoon.
Pitemmälle asiassa menemättä - vaihda lääkäriä!
Oxamin ei ole masennuslääke!
Oxamin kuuluu samaan lääkeryhmään kuin esim.Diapam, määrätään usein pelkotilohin ja levottomuuteen. Hyvä lääke oikein käytettynä, aiheuttaa helposti riippuvuutta. Itse kärsin lentopelosta, en kuitenkaan halua lääkkitä ottaa. Itse otan pari lasillista viiniä joista tulee tarpeeksi rento olo.
Oxamin on okatsepaameihin kuuluva rauhoittava lääke. Lievempi teholtaan kuin serkkunsa "Benzoihin" kuuluuvan Diapam.
Mulle on yksi hailee kuka mitenkin lentopelkonsa taittaa, eikä noi pikkukännitkään pahaa tee.
Mutta on niitäkin jotka eivät yksinkertaisesti halua tai voi turvautua tähän konstiin. Periaatteessahan kyse on justiinsa samasta asiasta - keskushermoston turrutamisesta.
Tämä sosiaalitanttojen yms. politiikkojen kansaan iskostama jumalaton pilleripelko joskus sieppaa todella syvältä.
Oikea annos benzoa todelliseen lentopelkoon on takuulla parempi keino kuin räkäkänni.
...Väittänytkään, mutta kun et taida tietää lääkkeistä tuon taivaallistakaan, niin älä ota asiaan kantaa josta et tiedä.
itse lennan vuodessa kymmenia lentoja ja vaimoni on aina halunnut olla taalla suomessa vaikka kuinka olen urittanut hanta matkalle houkutella!!
ruotsin laivalle han kulla lahtee mutta siellakin han pelkee suunnattomasti!
en tieda mita teen koska ulkomaat ovat minulle hyvin tarkeita!
T: kapu
juttusilla.
se opamox 2h ennen ku meet mihinkään sillon se vaikutus on optimaalinen. tai sitten kossupullo auttaa...
hei! oireet ovat ihan aidon paniikkikohtauksen , paniikkihäiriön mukaisia.
Erittäin ikäviä, ahdistavia ja pelottavia.
Paniikissa on se ikävä piirre, että sitä ehdollistuu ja alkaa pelkäämään näitä tilanteita,
keho muistaa ja reagoi taas samalla tavalla tilanteissa. Olon voi laukaista maku, haju,
paha olo, kuvotus, sydämen läpätys jne. jolloin keho alkaa kulkemaan kulkuaan ja sitä on vaikea pysäyttää!
Lääkäri oli asiaton, vähätellessään. Pahimmillaan tämä invalidisoi, rajoittaa elämää,
tekee elämästä erittäin ahdistavaa.
Paniikkikohtauksia varten on omat lääkkeensä, parhaimmat ovat bentsodiatsepiinit.
SE mitä sinulle määrättiin, ei sinänsä ole huono, mutta vaikuttaa hitaammin.
JOs nämä olot kiusaavat vain reissatessa, hae apua finnairin kurssilta, tai terapiasta !
Opettelemalla hengitystekniikkaa, rentoutumista,
altistamista asialle - pääset pitkälle jo.
Kukaan ei voi täysin luvata, että pääset peloistasi. Lääkkeet ovat kainalosauva, vaan
eivät tuo apua 100%;sesti.
Omat matkustamiseni on matkustettu, paniikkihäiriön takia.
Toivottavasti pääset vielä reissuille !
Hae asiantuntijoilta apua, ei mistään terveyskeskuslääkäreiltä .
Kiitos sinulle "paniikkiakka", annoit tosi hyvän neuvon meille kaikille. Itse en kärsi paniikista, mutta nyt voin auttaa rakasta ystävääni antamasi ohjeitten perusteella. Oikein hyvää jatkoa sinulle!!!!!
Itselleni varsinainen matkustaminen ei aiheuta ahdistusta. Olen reissannut reilussa 10 eri maassa vielä nuorempana kuin nyt ja nautin reissaamisesta silloin. Nauttisin varmaan nytkin, mutta ongelmani on se etten uskalla lähteä mihinkään. Joka paikassa löytyy nykyään terroristeja ja saa lukea ryöstöistä jne... Osaako joku sanoa hyvän neuvon millä saa itsensä lähtemään...
Etukäteen on turha pelätä mitä matkalla saattaa sattua. Tietty varovaisuus on kyllä paikallaan mutta jos jotain on sattuakseen niin se sattuu olit sitten Pariisissa, Perä-Hikiällä tai ihan omassa kotonasi. Ei muuta kuin matkaan vain ja pidä mielessäsi nämä viisaat sanat jotka kuulin Knalli ja sateenvarjo-kuunnelmassa: Älä sure tulevia, ennen kuin ne tulevat, jos ovat tullakseen.
Kävele!
Mutta miksi matka ahdistaa, Onko se lähtö joka ahdistaa. kenet jätät kun lähdet. Haluaisitko ehkä jättää kyseisen henkilön ikuisesti, ja ollakaan palaamatta takisin. Vai tuletko matkalla toimeen yksin ja itsenäisesti. Haluatko tulla toimeen itsenäisesti, eikö olisi kivempi, jos tietäisi, että on joku toinen joka aina auttaa. Vai onko matka ulos roolistasi ja arjestasi, josta olet rakentanut itsellesi vankilan. Turvallisen vankilan, jossa on arkipäivän säännöt ja rutiinit. Pelkäätkö poiketa rutiineista. Symboloiko matkalle lähtö lähtöä avioliitosta? Vai pelkäätkö vain nauttia vapaasti?
itse en edes pysty kuvittelemaan enää nykyisin laivaan tms menemistä, jo 100km matka autossa on aivan kamalaa ja lääkettä pitää ottaa että siihen pystyy ;( Jos muilla samanlaisia ongelmia, laitelkaa mailia 23-vuotiaalle naiselle ossaan [email protected]
siis osoite on [email protected]
Onhan se kiva, että kaikkeen yritetään löytää joku hieno psykologinen syy. Itselleni tämä ei kuitenkaan valitettavasti päde, koska tämä sama pelko on ollut minulla niin kauan kuin muistan. Jo ensimmäisestä matkasta vanhempien kanssa, kun olin muistaakseni 8-vuotias. Tuolloin tuskin kaipasin aviopuolisoani tai halusin jättää perhettäni ...
Sitä paitsi, autolla voisin ajaa vaikka maailman ympäri. Pelko ei siis koske kaikkia kulkuvälineitä, lähinnä lentokonetta ja pieniä laivoja/katamaraaneja. Junakin on siedettävissä, koska siellä pääsee helposti kävelemään ja liikkumaan vaunusta toiseen. Bussinkin vielä joten kuten kestää, tosin niissäkin pidemmillä matkoilla haluan istua edessä, jossa näen tien.
Eli kiitos vaan psykoanalyysistä, mutta huti meni.
meet koneeseen
himassa.Mitä helvettiä sillä nupiset.Kai munkin olisi piyänyt paskat housussa joukkohautaa kaivella balkkanilla......
Mutta olen miettinyt että
---jos se tästä matkasta on kiinni niin menkööt henki yms muut....mutta minähän matkustan!!!
ts. alan urheilla kyseisillä asioilla....ts. uhmata omaa itseäni...! ehkä se viimein helpottaa???
Turha miettiä syntyjä syviä. Ota se lääkärin määrämä Oxamin ja sitten vain: hyvää matkaa!
Mul on ihan sama ongelma,iskee pahiten aina lentokoneessa.Pelkona ei ole itse matkustaminen vaan tilanteen hallinnan menettaminen,se etta ei voi tehda muuta kuin istua ja joku ventovieras voi tehda mita vaan silla ohjaamallaan koneella.
Ei auta muu kuin luottaa siihen etta kapteeni osaa hommansa ja yrittaa ajatella etta tilanne on taysin omassa hallinnassa.Ei kylla taysin tehoa mutta ainakin mulla se vie pahimman paniikin pois.
Hei lentopelkoiset! Itseäni ainakin auttaa se, kun pyrin näkemään miehistön menevän lentokoneeseen. Silloin konetta ei enää kuljeta epämääräinen, tuntematon henkilökunta, josta en tiedä mitään. Jo pelkkä siistin, ammattitaitoisen näköisen henkilökunnan näkeminen tuo rauhan tunteen.
juu, auttaa se ku katsoo nättejä lentotypyjä siinä lennon aikana ja antaa itselleen luvan unelmoida "kyydistä" jonkin himokkaan typyn kanssa.
Lentokone on siltikin vielä maailman turvallisin matkustusväline.
Sama vaiva. Alkaa vain yleensä nilkoista, nousee pitkin sääriä ja reisiä ja kattaa lopulta koko kropan. Pumppu hakkaa, otsa hikoaa ja olo on tyhmä, kun kaikki muut ovat täysin rentoina ja levollisina.
Yhden matkan, neljän tunnin lennon ajan laskin koko matkan hengitystäni... neljällä sisään, pidätys kahteen, kolmella ulos, pikku pidätys... jne... Piti pumpun kurissa mutta ei auttanut kiemurtelevaan piikkilankaan luitten sisällä.
Kävin parilla lääkärillä, diapamia, joka ei auttanut yhtään. Sitten sain Alproxalia, (xanor), joka auttaa. Aloitetaan pari päivää ennen pienellä annoksella, tuplataan koneeseen, pikkuannoksella ylläpito matkan ajan, taas tupla koneeseen ja hidas lopetus. Ei tippaakaan viinaa, voi lähteä henki kun unohtaa hengittää... Ja - jos on taipumus addiktioihin, on parasta unohtaa. Lopetus on hiukan tuskallista heittelehtivän mielialan vuoksi. Mutta ei kuitenkaan mielestäni yhtä kamalaa kuin lentokone - korkeanpaikan- yms. kammot paikassa, jossa pitäisi olla kivaa.
http://www.coronaria.fi/www/poliklinikka/paniikkihairio/testi.htm
http://www.eu.gw.com/anxiety/ahdistus.html
http://www.introspekt.fi/artikkelit/paniikki.html
http://www.yths.fi/netcomm/viewarticle.asp?path=8,21,2476,2511&article=2118&index=A&page=1
http://www.tohtori.fi/masennusklinikka/masennus51.html
ja hoito
http://www.kansalaistalo.fi/sky/Sky1-2-99.htm
http://www.introspekt.fi/artikkelit/paniikki2.html
http://www.mtv3.fi/poliklinikka/Psykiatria.shtml/178034?Paniikkih*iri)
http://www.biovita.fi/suomi/uutiset_tiedotteet/080605_01.html
Hypnoosi
musta oli lohduttavaa kuulla et jollakin toisellakin on sama "vika"..haluttais ihan hirveesti lähteä jonnekki ulkomaille, mut ajatuksestakin näen jo ahdistavia unia ja mietin keinoja miten selviäisin kun enhän kertakaikkiaan VOI mennä sellaiseen suljettuun tilaan. Bussit ja hlöauto menee, junaa en kokeillu vuosiin. Jotta matka onnistuu täytyy olla hyvin läheisiä ihmisiä mukana tai sit olla yksin. Yksin pystyn tappelemaan itseäni vastaan niin et pidän oireet väkisin poissa. Joskus ne yrittää tulla kun ajattelen" et mitä jos taas.." matka kerrallaa on menny tähän asti. Aina kun lähdön hetki koittaa,vatsavaivat ja muut jännitysoireet alkavat. Sit on helpottunu olo kun pääsee perille.Auttoko se lääkärin määräämä rohto, vai ootko vielä kokeillu?
Alproxal auttoi kyllä minua. Nyt muutaman kerran jälkeen ei enää ole tarvinnut olla edes etukäteen maha kuralla ennen koneeseen nousua. Vuoristoteillä ajettaessa on edelleen ajoittain hiukset pystyssä, mutta kuitenkin kykenen lähtemään ja se on paljon se. Pahimmillaan tilanne oli sellainen, että kun olin kävelyllä ihan tukevalla vuoristotiellä saattoi yht äkkiä täysin varoittamatta iskeä ehdoton varmuus siitä, että parin kolmen metrin päässä oleva tien reuna "kaappaa" minut alas. Eikä metriäkään etemmäs sen jälkeen! Ja paluukin saattoi näyttää ulkopuolisesta vähintään koomiselta...
itse olen löytänyt helpotusta matkustuspelkooni rasvaamalla itseni eteerisillä öljyillä ennen matkalle lähtöä. kumma juttu mutta toimii!
Turvaohjeita:
http://users.tkk.fi/~morsmaa/air/index.html
Itselläni oli paniikkioireita nuorempana. Joskus bussissa, joskus lentokoneessa. Itse nyt vanhempana huomaan, että ne olivat kuitenkin osa elämäntilanteeseeni ja menneisyyteeni liittyvää ahdistusreagointia. En vain tajunnut sitä silloin ja kaikenlainen "analyysi" olisi minultakin nostanut karvat pystyyn. Elämää ymmärtää vain taaksepäin! Anna siis itsellesi aikaa ymmärtää reaktiosi.
Jotta voisit matkustaa, voit tietysti ottaa lääkkeen. Itse en hakenut aikanaan lääkkeitä. Mutta olen lukenut kohtalotoverien kertomana, että usein riittää, että pitää lääkkeen mukana. Tietoisuus siitä, että sinulla ON lääke ja voit sen ottaa, mikäli tilanne menee liian pahaksi, voi jo auttaa.
Kannattaa tietoisesti pyrkiä keskittymään johonkin muuhun. Lukeminen voi olla vaikeaa,
mutta ehkä kirjan tai lehden mukana pitäminen ei ole huono ajatus. Voit esimerkiksi kääntää lauseita osaamallesi kielelle, englanniksi vaikkapa. Kääntämisen pitäisi sujua suhteellisen hyvin, muuten iskeepi vain epätoivo ;)
Bussissa itselleni tehosi kännykkämatopelin pelaaminen vaikeustasolla, joka antoi haastetta.
Lentokoneessa sitä ei voi tehdä :( Siihen keksin sanaristikot. Lehti ja kynä vain mukaan! Tarpeeksi helppo vaikeustaso, että sujuu ja pääset siihen keskittyneeseen tilaan, jossa et enää muistakaan koko pelkämistäsi.
Ehkä tätä ristikkoasiaa varten niitä kannattaisi harjoitella etukäteen. Joku Matin tai Sylvin helpot-niminen lehti vain kioskista kotiin joku päivä. Huomaat, että se on helppoa ja jopa hauskaa. Ainakin hauskempaa kuin olla paniikissa!
Naispuolisille toki onnistuu vaikka joku neulominen tai muu. Näitähän voisi keksiä tosi paljon. Pääasia että tykkäät tehdä sitä mitä teet. Myös CD-korvalaput - ainakin perusmalleja saa käyttää koneessa mutta ei nousun eikä laskun aikana - auttoivat aikanaan. Lempimusiikki; joku sellainen joka tuo turvallisen olon.