Voisivatko palstalaiset selvittää Raamatussa suositellun lapsenuskon kaltaisen uskon ja hengellisen epäkypsyyden eroja? Tulen itse keskusteluun myöhemmin, annan teidän aloittaa.
Lapsen usko vs. hengellinen kypsymättömyys
acimlaine
21876
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
"hengellisellä epäkypsyydellä"? Emmeköhän me kaikki ole tietyssä mielessä hengellisesti epäkypsiä, kun ei täydellistä, synnitöntä ihmistä maan päältä löydy.
Uskova ja viaton lapsi on hengellisesti kypsä, syntiin joutunut ja epäuskoinen aikuinen epäkypsä. Tässä kehityskaaressa eivät vaiheet oikein täsmää psykologisten teorioiden kanssa.
Itse ajattelen, että koska pieni lapsikin on sovitettu (Room.5:15) ja on siten uskovainen ja Kristuksessa, eikä varsinaisia tekosyntejä ole, että siten on esimerkki aikuiselle
Lapsen usko on uskoa jossa seurakuntaäiti saa neuvoa ja hoitaa
Hengellinen kypsymättömyys taas on jokin ei-vl sana
ja tuo mieleeni omavanhurskauden jossa usein tavoitteena on hengellinen kasvu/kehitys/kypsyys
Minusta em. kypsymättömyys on kuvannollisesti sanoen kosteissa vaipoissa piehtaroimista ja minkäänlaisen kasvunmahdollisuuden kieltämistä.
Jo Paavalikin peräsi opetuslapsiltaan kasvamista, "olette kuin maitoa litkivät pienet lapset", joten tuhdimpaakin evästä olisi sen mukaan ollut tarjolla.
Lapsenusko on vilpitöntä luottamusta elämän suureen mielekkyyteen ja sen käsittämättömän ainutlaatuiseen merkittävyyteen. Jo usko sinällään on kapea käsite.
”Tulla lapsen kaltaiseksi”, uskossaan, on sitä että uskoo sanan todeksi ilman epäilyksiä, järkeilemättä.
Jumala haluaa lastensa uskovan ja ottavan vastaan Hänen SANANSA samalla tavalla, kuin lapsi luottaa ja uskoo vanhempiensa sanan. Hän haluaa lastensa luottavan niihin lupauksiin, jotka Hänen omillensa on annettu Jeesuksen kautta,. Hän haluaa että luotamme ja uskomme lapsen lailla uskoen ainoastaan. ” Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy”.
Uskomme esimerkiksi Jeesus otti lapsen ja sanoi. Tällä kohtaa ei mitenkään viitata kasteeseen, vaan uskon esikuvaan, vähän niin kuin,-Katsokaa tätä lasta ja ottakaa esimerkiä, millä tavalla haluaisin teidän uskovan……
Markus 18:2-4.” Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaiseksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.”
Jokainen menettää kasvaessan lapsen täydellisen luottavan uskon. Mutta sen kaltaiseen uskoon meidän jokaisen tulisi pyrkiä takaisin, jotta meissä olevat järjen esteet murtuisivat ja sana saisi tulla lihaksi meissä, ELÄVÄKSI.
JEESUS ELÄÄ MEISSÄ PYHÄN HENKENSÄ KAUTTA ja siten haluaa ohjata meitä, kuin vanhempi lastansa. Muuta me ihmiset, uskovat emme millään taipuisi ja tahtoisi antaa Hänen ohjata, vaan pähkäilemme, järkeilemme ja suunnittelemme ja olemme niin tärkeitä.
Tässä tuleekin kysymys, onko uskomme sitten lapsenkaltaista, mitä Jeesus meiltä haluaa, jotta hän voisi opettaa ja muuttaa sisäistä ihmistämme?
Nöyryys on juuri sitä että suostuu alentumaan pieneksi, lapsen kaltaiseksi.
Sen jälkeen voi alkaa todellinen hengellinen kasvamineen, lapsen kaltaisuuden, joka perustuu LUOTTAMUKSEEN, on säilyttävä uskossamme loppuun asti.
Lapsi ei epäile sitä mitä hänelle kerrotaan.
Lapsi uskoo epäilemättä niin kauan, kunnes kasvaessaan menettää lapsen uskonsa, siihen mitä hän on KUULLUT, ihan mistä vaan. Mitä hänelle on kerrottu
Lapsi luottaa lupauksiin, kunnes ne petetään. Sen jälkeen luottaminen on vaikempaa ja tilalle tulee epäillys.
Onneksi Jumala ei koskaan petä antamiaan lupauksiaan, niin kuin me ihmiset tehdään.
kokeillaan tulisiko vastaus perille ilman sisään kirjautumista.
Ajatuksesi on kuin omanai. Uskon myös noin tuosta lapsenuskosta, kiitos sinulle -janni-:)
Oma aikani ei aina riitä näihin hyviin kysymyksiin, vaikka haluja olisi kovastikkin vastailla.
Järkeily voi joskus tukea ja vahvistaa uskoa.
mutta ei liiallinen kaikkien hengellisten asioiden järjellistäminen. Hengellisiä asiota pohtiessa kannattaa olla rukouksessa ja pyytää että Pyhä Henki avaisi.
Paavali kehottaa laittamaan pois kaikki järjen päätelmät.
Tottakai järki on meille annettu lahja. Ja sitä tarvitaan uuden oppimiseen.
Usko voi kuitenkin jäädä pelkästään tietouskoksi ja oikeaksi opiksi, tähän mielestäni sopii tuo Paavalin neuvo. Silloin usko ei voi olla lapsenkaltainen.
Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Sydämen läpi käyty usko on aitoa ja se tavoittaa ja valloittaa toisia.
On vähän vaikeaa tuda ajatuksiaan sanoiksi, niin että niitä voisi toinen ymmärtää. Siunausta sulle.
Kirjoitit:
" mutta ei liiallinen kaikkien hengellisten asioiden järjellistäminen. "
sanoisin että yhtä vaarallista on järjellisten asioiden hengellistäminen. se johtaa lakioppiin.
hyvin järkeillä jotain jos jostain asiasta esitetään eriävä mielipide kuin omamme.
Mutta, kun saamme Jumalalta vahvistuksen mikä on oikein, niin järkeily päättyy sen asian tiimoilta, ja näin uskomme saa vahvistusta.
Me luotamme siinäkin Jeesukseen, niinkuin lapsi luottaa vanhempiinsa, kumpi on oikea ja kumpi väärä vaihtoehto.
Kaikkea ei kuitenkaan voi Jumalan sanasta järjellä selittää, koska moni asia siellä on uskon asia.
Esimerkiksi Jumalan lupaukset, josta taisin mainita ekassa jutussani tästä aiheesta. Jotkut ihmiset voivat alkaa omalla järjellä selittää sanan kohtia joita ei ymmärrä ja sitten ollaan pian metsässä.
Kirjoitit;
sanoisin että yhtä vaarallista on järjellisten asioiden hengellistäminen. se johtaa lakioppiin.
- Niinpä, hyvä pointti. Todellakaan kaikkia asioita sanassa ei tule hengellistää missään tapauksessa, silloinkin joudutaan metsään.
Se on kivaa kun me uskon siskot ja veljet olemme täällä toisiamme varten ja jaamme omastamme yhteiseksi rakennukseksi. Se mikä toiselta puuttuu tai jää sanomatta, sen toinen täydentää.
.......
Mutta mitähän tarkoitas sillä? Sitäkö, että olisi henkistä kypsyyttä ehkäistä ja tehdä abortteja? Se on hybristä, ylimielisyyttä.
Mutta toisaalta voi kyllä sanoa, ettei vl-uskovaisten laumasieluisuudessa mitään henkistä kypsyyttä ole näkyvissä. Uskovaisille kuuluisi velvollisuutena toisista ihmisistä, vähemmistä veljistä ja sisarista huolehtiminen, mutta missähän se viipyy?
Pienikään perehtyminen humanismiin ei olisi uskovaisille haitaksi. Ja sanonta kuuluu: "Hyvät tavat kaunistavat".
Miksi esität minulle näistä kysymyksistä jälkimmäisen?
--- > "Mutta mitähän tarkoitas sillä? Sitäkö, että olisi henkistä kypsyyttä ehkäistä ja tehdä abortteja? "
Vastaus: en tarkoita sitä.
ovat kaksi täysin eri asiaa, niitä ei pidä sekoittaa keskenään.
Just.
Kuinka kierrät vastuun lähimmäisestä? Ja oletko edes veljesi vartija, että hän jaksaisi pysyä uskomassa vai sälytätkö sääntöjen iestä hänen harteillensa?
Ja Jumalan edessä ihminen on yksi.
Vaikka Jumala on kolmiyhteinen, on Hän kuitenkin yksi.
Ja vaikka ihminen on ruumis, sielu ja henki, eivät ne kulje mitenkään irrallaan toisistansa.
Juutalaisuus ei edes erottele sielua ja henkeä.