Miten entisaikaan Ihmiset menettivät

Eihän se ole kokonaan taakse jäänyttä vieläkään. Onneksi sentään vähentynyt parantuneiden hoitomahdollisuuksien vuoksi.

Ei esim. entistaikaan ollut kuultukaan silmänpohjien laseroinneista, joilla nykyisin pystytään hyvin vähentämään näönmenetyksiä.

Eikä valtimonohitusleikkauksia paljoa tehty, etenkään polven alapuolisiin osiin. Sekin (siis yleensä verisuonikirurgia) nykyisin auttaa.

Ja toki myös itse diabeteksen parempi hoito auttaa asiaan.

Mitäs uskomatonta siinä oikein on, kun nykyäänkin vielä jotkut joutuvat kokemaan tuon kohtalon? Ennen pikemminkin diabeetikot kuolivat ennen kuin kuvailemasi "lisäsairaudet" ehtivät vaikuttaa kovin mainittavasti. Diabeteksen hoito (tai oikeammin verensokerin hoito) on viime vuosikymmeninä harpponut eteenpäin jopa siinä määrin, että vielä 70-luvulla diabeetikoille ei saatettu luvata kuin muutamia vuosia elinaikaa.

Kyllä se on ihan tätä päivää.
Ihmiset menettävät vieläkin osan tai kokonaan näkökyvystään ja myös jalkojaan. Silmänpohjia voidaan laseroida, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Sen tarkoitus onkin lähinnä viivästyttää muutoksia. Esim. Espoossa Arlainstituutissa opiskelee paljon diabeteksen takia näkökykyään menettäneitä Kelan kustantamana uudelleenkoulutuksena.
Myöskin munuaisten toiminta voi heiketä ja kokonaankin lakata.
Bellellä ei näytä olevan oikeaa tietoa asiasta tai hän katselee tätä päivää ruusunpunaisten lasien läpi!

Löysin nettisivustoja selatessani seuraavan tekstin, peräisin gastrolab.netistä:

"Kodin Lääketieteellinen Käsikirja" julkaistiin kahdeksantena painoksena Suomessa vuonna 1897. Kirjan ensimmäinen painos on julkaistu Ruotsissa vuonna 1840. Sen ajan diabeetikkoja ja taudinkulkua kuvataan näin:

Sokeritauti, Virtsatauti, Diabetes mellitus. Tämä tauti tunnetaan ruumiin enenevästä uupumuksesta ja laihtumisesta, jota seuraa kova jano, tiheät kusemiset ja virtsan erittyminen suuressa määrin, usien 7 - 10 litraa vuorokaudessa. Virtsa on laadulleenkin muuttunut: se on vaalakan oljenkeltaista, sillä on heikko hunajan haju sekä imelä maku, sisältäen rypälesokeria, useinkin aina 10 á 12 prosenttiin.

Voimat vähentyvät taudin jatkuessa yhä enemmän, ulkoaistit tylsistyvät ja ääni käypi heikoksi. Ruokahalu on toisinaan ylenmäärin ahvattu, mutta vähitellen se herkiää, ja samassa määrässä kiihtyy jano, tullen sammumattomaksi. Vähitellen kehittyy kitukuume ja sairas kuolee näivetykseen. Joll´ei kuume yllätä, voipi tauti kestää kauvan, useita vuosiakin, mutta muuten päättyy se jotensakin pian, joskus ainoastaan muutaman kuukauden kuluttuakin.

Sokeritaudin katsotaan saavan alkunsa ylensyömisestä, kovasta oluen juonnista, irstailussa rakkausvehkeissä, itsesaastutuksesta, leinistä, masentavista mielenliikutuksista, perimyksestä, loukkauksista, y.m. Se on sangen vaikeaparanteinen ja useinkin parantumaton tauti, jota ainoastaan lääkäri voipi käsitellä. Kaikkia syitä, jotka ovat voineet edistää sen syntymistä, täytyy välttää ja poistaa; sairaan ravinnon tulee yleisesti sisältää helposti sulavia ja ravitsevia ruoka-aineita, pääasiallisesti lihaa, munia, maitoa ja vihanneksia. Sitävastoin kartetaan kaikkia sokeria synnyttäviä aineita, kuten leipää, jauhoruokia, perunia, riisiä, hedelmäkeitoksia, viinejä ja olutta. Kahvin, teen ja punaisen viinin kohtuullinen käyttäminen voidaan hänelle myöntää; mutta kaikkia ihon kylmettymisiä on hänen kartettava ja on aina käytettävä villavaatteita iholla. Karlsbadiveden käyttäminen on useissa tapauksissa näyttänyt olevan tehokasta tätä tautia vastaan.

Tekstistä löytyy varsin käyttökelpoisia vinkkejä vieläkin toteutettavaksi.Mitäköhän tuo Karlsbadivesi on sisältänyt?

olen jo 73 nuori.minun pappani sairasti diapetistä 1930vuonna,laihtui ja laihtui sanoivat ihmiset se on näivetys tautia,ei ollut lääkäriä korpi kylässä,parantaja eukko vain. pappani oli parhaimmillaan 90kg,kuollessaan 39kg.poikani on diapeetikko ,mutta tänä päivänä on kaikki hoidot saatavilla ja lääkärit tuntevat tämän sairauden,osaavat lääkitä.kun vain itse katsoo mitä suuhunsa pistää.kyllä pärjää.