Hei kaikille!
Haluaisin mielipiteitä seuraavaan asiaan: mitä/mitkä teidän mielestänne on kummin tehtävät? Tietysti tiedän sanan alkuperäisen merkityksen liittyen kirkon asioihin, mutta en nyt tarkoita sitä. Minkälaisia kummeja teidän lapsillanne on? Olen itse myös erään tyttären kummi ja muistan häntä tietysti syntymäpäivinä, nimipäivinä sekä jouluna, mutta myös muulloin soittelen ja kyselen kuulumisia, käyn kylässä aina kun pääsen (välimatkaa jonkin verran) ja otan tyttöä myös hoitoon tarvittaessa ja joskus muutoinkin vaan. En ole lahjojen kannattaja, vaan ajan. Minusta olisi hienoa, että kummi kävisi edes silloin tällöin tervehtimässä lasta. Ja nyt on käynyt niin, että omalla pojallani on peräti 2 tällaista kummia, jotka eivät pidä oikeastaan minkäänlaista yhteyttä. Paketti saattaa jouluna tulla, mutta edes syntymäpäivänä eivät "ehtineet" käymään. On harmittanut monet kerrat, että tuli valittua sellaisia kummeja, mutta enpä sitä osannut aavistaa etukäteen. Poikani on nyt viiden vanha ja näitä kummeja näkee ehkä kerran vuodessa ja asumme kaikki samalla paikkakunnalla!!
Itse en ainakaan suostuisi edes kummiksi, mikäli tuntuisi vähääkään sille, etten jaksa lasta käydä edes katsomassa...
Voiko asiasta jotenkin "hienovaraisesti huomauttaa" vai tyydynkö vaan tähän tilanteeseen?
Haluaisin mielipiteitä seuraavaan asiaan: mitä/mitkä teidän mielestänne on kummin tehtävät? Tietysti tiedän sanan alkuperäisen merkityksen liittyen kirkon asioihin, mutta en nyt tarkoita sitä. Minkälaisia kummeja teidän lapsillanne on? Olen itse myös erään tyttären kummi ja muistan häntä tietysti syntymäpäivinä, nimipäivinä sekä jouluna, mutta myös muulloin soittelen ja kyselen kuulumisia, käyn kylässä aina kun pääsen (välimatkaa jonkin verran) ja otan tyttöä myös hoitoon tarvittaessa ja joskus muutoinkin vaan. En ole lahjojen kannattaja, vaan ajan. Minusta olisi hienoa, että kummi kävisi edes silloin tällöin tervehtimässä lasta. Ja nyt on käynyt niin, että omalla pojallani on peräti 2 tällaista kummia, jotka eivät pidä oikeastaan minkäänlaista yhteyttä. Paketti saattaa jouluna tulla, mutta edes syntymäpäivänä eivät "ehtineet" käymään. On harmittanut monet kerrat, että tuli valittua sellaisia kummeja, mutta enpä sitä osannut aavistaa etukäteen. Poikani on nyt viiden vanha ja näitä kummeja näkee ehkä kerran vuodessa ja asumme kaikki samalla paikkakunnalla!!
Itse en ainakaan suostuisi edes kummiksi, mikäli tuntuisi vähääkään sille, etten jaksa lasta käydä edes katsomassa...
Voiko asiasta jotenkin "hienovaraisesti huomauttaa" vai tyydynkö vaan tähän tilanteeseen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielestäni sun on paras vain tyytyä tilanteeseen. Kukin käsittää kummin tehtävän omalla laillaan tai on käsittämättä, mikä on sitten lapsen kannalta kivaa tai ei-kivaa. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ajan antaminen lapselle on tosi mahtavaa lahjoista ei niinkään ole väliä. Meillä lapset tykkää tosi paljon ku kuulee että kummitäti tai -setä tulee käymään. Ne on pienen elämässä isoja juttuja ja jää mieleen. Monet kerrat muistellaan jälkikäteen kummitätin kans tehtiin sitä tai tätä ja käytiin vaikka jossain retkellä. Itsellä sellanen kokemus että kummitätit on aktiivisempia ku kummisetät :).
...näille kummeille toiveestasi että antaisivat aikaa lapsellesi?
Itsellä melko samanlainen tilanne, kummiksi pyydettäessä/lapsen kasvaessa sanoin useampaan otteeseen ettei lahjoilla niin väliä, kunhan olisivat lapsen kanssa edes joskus.
Kun lapsella muutenkin niin vähän aikuisia tuttuja, aina vaan äiti ja isi..
Toiveet meni kuuroille korville, että se siitä, enää en edes kutsu heitä synttäreille (mieluummin kokonaan ilman kuin se väkinäinen kerran vuodessa käynti, lapsikaan enää tunne kun niin harvoin näkee).
Tosin meillä toisen lapsen kummi-setä on aktiivisempi kuin tädit, johtuneeko siitä että nämä "tädit" on niin nuoria ja lapsettomia? Aikaa ei ole muuhun kuin muotiin ja kapakoihin, eipä sellaisen ihmisen mallia tarvitse ottaakkaan.
.. siitä mainitsin heti alkuun kun lapsemme syntyi ja kummiksi näitä ihmisiä pyysin. Enkä todellakaan tarkoita sitä, että veisin lapsen "hoitoon" kummeille tai että heidän tarvitsisi tulla kotiini lasta hoitamaan ja minä lähden johonkin. EI. Vaan ihan oikeaa kyläilyä kaikkien ollessa kotona ja kummin mielenkiinto lasta kohtaan! Koska mielestäni sitä ei ole. Syntymäpäiville en kehtaa olla kutsumatta tietyistä syistä ja niillä he tosiaan yleensä käyvät. Mutta siinä sen. Ja olisi ehkä ymmärrettävämpää jos asuisivat jossain satojen kilometrien päässä, mutta kun matkaa on pari kilometriä... Minulla on eräs ystävä, jolla on kummilapsi n. 400 km päässä ja hän käy vähintään kahdesti vuodessa tätä katsomassa ja kirjeitä lähettelee aina välillä. Ikävä myöntää mutta kadehdin tätä. Ja samoin, itse rakastan kummitytärtäni kuin omaani ja olen sanonutkin hänen äidilleen että olen aina käytettävissä jos tarvetta tulee. Rahaa en ole ikinä ollut vailla lapsen hoitamisesta, toisin on tämä oman lapseni kummi. Kerran on häntä pyydöstä hoitanut ja maksaa piti :(
Minä olisin myös halunnut lapselleni edes yhden kummisedän, mutta mahdollisuutta ei silloin ollut. Kaikki ovat naispuolisia. Ja totta, juuri nämä kaksi ovat myös suhteellisen nuoria (tosin minua vanhempia) ja heitä kiinnostaa paljon enemmän kapakat. Monesti olen harmistuneena miettinyt, että kumpa olisin valinnut toisin. Mutta nyt se on liian myöhäistä. Jos joskus toisen lapsen saan, mietin kyllä todella tarkkaan....
Minun mielestäni kummi on lapsen aikuinen ystävä....ei niinkään "ilmainen lapsenpiika" niinkuin mieheni sisko asian ilmaisee....valitettavasti kummi-käsityksemme eroavat toisistaan niin paljon ja satumme olemaan hänen lapsena kummeja.....
nyt kun lapseni ovat jo koulussa niin he kovasti kaipaisivat aikuista seuraa, etenkin vanhin, kovin yksinäinen poika.
mutta ei meillä kummit välitä, heillä on omat menot ja omat lapset, olisi ehkä silloin aikoinaan pitänyt miettiä ketä kutsuu kummiksi. heillä ei ole tarvetta toimia kummina.
meillä kummius ei näy kuin lahjoissa synttäreillä, nimppareilla ja jouluna. minä kun olisin halunnut, että he olisivat saaneet kummeistaan tukea ja aikuista ystävää, mutta ei voi mitään.
itse en ole kummi kenellekään, kun en kuulu kirkkoon, mutta jos olisin niin luulisin huomiovani pari kertaa vuodessa ilman juhlia, kävisin tai veisin vaikka uimaan, kunhan lapsi tietäisi, että minä välitän hänestä ja olen hänen oma kumminsa.
Minulla on itsellä useampi kummilapsi. Vanhin niistä on jo ehtiny 11 vuoden ikään. Hänen kanssaan olen kirjeenvaihdossa, näen häntä säännölliseti, kyselen kuulmisia ( muistamiset nimipäivä, syntymäpäivät, joulu kortit ystävänpäivä, pääsiäinen jne.) Muut kummpilapset ovatkin sitten nuorempia, mutta tapaan heitäkin säännöllisesti (leikimme ja puuhastelemme kaikkea yhdessä muistamiset nimipäivä, syntymäpäivät, joulu kortit ystävänpäivä, pääsiäinen jne.)....valitettavasti yhden nuorimman kummilapseni äidille tämäkään ei tunnu riittävän...oletus on, että aina kun he lapsenvahtia tarvitsevat me tulemme aina (viis omista menoistamme tms.)....