VÄKIVALTA-VÄYRYNEN
27.7.2003.
Klo 09.40, Helsinki, Albertin katu.
Arviolta 24-vuotias tyttö ajaa vaaleansinisellä pyörällä pitkin Albertinkatua. Polku on hidasta, mutta rentoa. On kuuma, suorastaan vittumaisen kuuma sunnuntai. Tyttö kaartaa Suomen tietotoimiston pihaan, ajaa portista sisään. Lukitsee pyörän, harkitsee tupakan polttamista, mutta päättää mennä suoraan vessaan. Vessassa hän päästää pitkän ureavirran valloilleen, jonka jälkeen tasoittelee meikkinsä, suoristaa ryhtinsä ja menee työpaikalleen. Hän on STT:n radio&onlinen toimittaja Katja Väyrynen.
Filippiineillä kapinoidaan, Irakissa veri lentää, sienisato on huono, Migg Jagger on täyttänyt 50 vuotta ja suomalaiset pitävät Matti Vanhasta hyvänä pääministerinä. Väyrynen päättää sittenkin polttaa tupakan. Hän menee hissillä alimpaan kerrokseen, ulos ja näkee aamusähketoimittajan vetämässä sinistä PallMall-tupakkaa. Hän on kesätoimittaja Satu Kokko, iältään kaksikymmentäkaksi vuotta. He hymyilevät toisilleen. Juttelevat hieman jotain, kunnes toimittaja Kokko vilkaisee ikkunaan nähdäkseen onko kukaan tulossa ulos. Ilmeisesti ei ole, koska hän kumartuu hieman toimittaja Väyrystä kohti ja kertoo erään toimituksen vakituisentyöntekijän ahdistelleen häntä.
- Mitä, Markku Rautiaunen vai? Toimittaja Väyrynen toistaa epäuskoisena.
- Kyllä. Se on lähetelly mulle tekstiviestejä ja soitellu kotiin.
- Ei saatana! No ei ois kyllä uskonu Väyrynen on aidosti yllättynyt. Toimittaja Rautiainen on hänen mielestään ollut aina hyvin asiallinen, ehkä lomalta paluunsa jälkeen hieman rennompi ja ystävällisempi Väyrystä kohtaan, mutta ei mitään sen kaltaista mistä Kokko nyt puhui.
- Joo, se lähettelee mulle sellasia viestejä, että näen silmissäsi yhtä aikaa taivaan ja helvetin ja että mun pitäs lähtee sen kanssa kaljalle. Kokko supattaa ja Väyrynen on yhä vain hölmistyneempi.
- Ootsä puhunu tosta jonku kanssa? Väyrynen kysyy tarkoittaen ylempää johtoporasta
- Sirjan kanssa. Se aikoo puhua asiasta Annelin kanssa. Ja nyt mä oon puhunu myös Keijon ja Antin kanssa. Kokko kertoo ja sammuttaa savukkeensa tuhkakuppiin. Kokko nyökkää hieman ovelle päin ja vaikenee. Uutispäällikkö astuu ovesta ulos. Tytöt alkavat puhua muita asioita.
Hetken kuluttua Väyrynen poistuu huoneesta ja menee paikalleen kasaamaan kello yhdentoista uutislähetystä. Filippiinien kapinaa sähkeenä. Hän kertaa mielessään kuinka Gloria Arroya lausutaan. Pääministeriä sähkeenä. Irakin taistelut ja työtapaturmat. Siinä se on, kello 10 uutislähetys. Ajatus palaa ahdisteluun. Sormet napsahtavat pari kertaa pöydän pintaa vasten. Rautiainen on tehnyt sitä kuulemma aikaisemminkin.
klo 22.30 Helsinki, Pikkuhuopalahti.
Väyrynen hyräilee vessassa Agentsien tahtiin ja meikkaa silmiään. Hän ei ikinä meikkaa itseään näin paljoa. Ainakaan normaalioloissa. Nyt onkin poikkeustila. Mustat paksut rajaukset ympäröivät silmiä sekä ylä- että alapuolelta. Rajaukset ovat jo niin paksut, että ne eivät ole enää kauniit. Musta luomiväri korostaa silmien synkkyyttä ja hämähäkinjalan näköiset ripset tarttuvat kiinni toisiinsa. Tummanpunainen huulipuna tahrii hampaita ja poskipuna hehkuttaa jo valmiiksi punaisia poskia. Väyrynen avaa lavuaarinaluskaapin ja ottaa esille punaisen avaimella avattavan rasian. Sipaisee kädellään rasian pehmeää satiinikankaalla koristeltua pintaa ja avaa rasian. Siellä on musta lateksinen huppu, joka peittää kasvojen yläosan poskista ylöspäin jättäen kuitenkin silmät näkyviin. Nihkeä huppu repii hiuksia, mutta Väyrynen ei välitä, ei edes irvistä, vaan sulloo hupun päähänsä ja asettelee kaikki hiukset sen sisään. Silmät tuijottavat silmänreijistä. Lateksi kiiltää otsalla. Lavuaarin reunalla oleva lasi nousee ja Stolisnoyasnapsi katuu Väyrysen kurkkuun yhdellä siemauksella.
Vittu, kun olisi varaa ostaa kunnon viskiä, Väyrynen ajattelee irvistäessään. Todennäköisesti hän irvistäisi kunnon viskiäkin juodessa, mutta siinä olisi enemmän tyyliä kuin Venäjän vodkassa, joka oli niin halpaa, että suomalaiset tekevät kaikkensa saadakseen tuotua sitä kotiin enemmän kuin laki sallii. Tunkevat pulloja varmasti peräsuoliinsakin.
Väyrynen kävelee eteisen suuren peilin eteen. Hän on verhoutunut kokonaan mustaan lateksiin. Hän kääntyy sivuttain ja katsoo sivuprofiiliaan. Näin hän näyttää mielestään kaikista hoikimmalta, jos vatsakumpua ei oteta laskuun. Hän painaa kädellä vatsaa sisään ja nostaa rintakehää vetämällä keuhkot täyteen ilmaa. Toisella kädellä hän nostaa hieman vasenta pakaraansa. Jos nämä kehon osat olisivat näin, hän olisi melkein tyytyväinen sivuprofiiliinsa. Sitten etupuoli. Väyrynen painaa käsillään lantiota pienemmäksi. Nostaa leukaansa, pieni kaksoisleuka katoaa nahan kiristyessä. Ei paha. Mutta ei hyväkään, hän ajattelee ja kävelee lateksi natisten baarikaapille, ottaa stolisnoyapullon ja juo tällä kertaa suoraan pullon suulta. ”Vitun mulkut”, Väyrynen sihahtaa ja ottaa toisen huikan heti perään. Miesten takia taas tällainen vaiva.
klo 23.15 Helsinki, Pikkuhuolahden taksitolppa.
Väyrynen kävelee ryhdikkäänä kengät asfalttia vasten kopisten kohti mustaa Mercedes taksia. Kuski viittoo kädellään menemään etummaisena olevaan taksiin. Väyrynen ei sano mitään vaan istuu mustan Mercedeksen takapenkille.
- Niin, tuo etummainen taksi on lähtövuorossa ensimmäisenä. Kuski sanoo katsoen takapenkillä istuvaa lateksiasuista Väyrystä hieman epäuskoisena. Väyrynen katsoo miestä hetken ja sanoo, ettei aio nousta Toyotan kyytiin. Varsinkaan jos se on valkoinen. Tässä kun ei kuljeteta mitään neitsyttä, Väyrynen lisää ja kääntää katseensa ulos ikkunasta merkiksi siitä, että asiasta ei enää keskustella. Kuski katsoo Väyrystä päästä jakoihin, kääntyy hitaasti ratin suuntaan ja lähtee ajamaan. Väyrynen pitää kasvonsa tyynenä sanoo ainoastaan, että Vantaalle. Kuski kiittää. Väyrynen tuntee suunnatonta mielihyvää.
Taksikuski vilkuilee Väyrystä taustapeilistä. Väyrynen ei uskalla ottaa huikkaa, vaikka mieli vähän tekisi.
- Naamiaisiin menossa?
27.7.2003.
Klo 09.40, Helsinki, Albertin katu.
Arviolta 24-vuotias tyttö ajaa vaaleansinisellä pyörällä pitkin Albertinkatua. Polku on hidasta, mutta rentoa. On kuuma, suorastaan vittumaisen kuuma sunnuntai. Tyttö kaartaa Suomen tietotoimiston pihaan, ajaa portista sisään. Lukitsee pyörän, harkitsee tupakan polttamista, mutta päättää mennä suoraan vessaan. Vessassa hän päästää pitkän ureavirran valloilleen, jonka jälkeen tasoittelee meikkinsä, suoristaa ryhtinsä ja menee työpaikalleen. Hän on STT:n radio&onlinen toimittaja Katja Väyrynen.
Filippiineillä kapinoidaan, Irakissa veri lentää, sienisato on huono, Migg Jagger on täyttänyt 50 vuotta ja suomalaiset pitävät Matti Vanhasta hyvänä pääministerinä. Väyrynen päättää sittenkin polttaa tupakan. Hän menee hissillä alimpaan kerrokseen, ulos ja näkee aamusähketoimittajan vetämässä sinistä PallMall-tupakkaa. Hän on kesätoimittaja Satu Kokko, iältään kaksikymmentäkaksi vuotta. He hymyilevät toisilleen. Juttelevat hieman jotain, kunnes toimittaja Kokko vilkaisee ikkunaan nähdäkseen onko kukaan tulossa ulos. Ilmeisesti ei ole, koska hän kumartuu hieman toimittaja Väyrystä kohti ja kertoo erään toimituksen vakituisentyöntekijän ahdistelleen häntä.
- Mitä, Markku Rautiaunen vai? Toimittaja Väyrynen toistaa epäuskoisena.
- Kyllä. Se on lähetelly mulle tekstiviestejä ja soitellu kotiin.
- Ei saatana! No ei ois kyllä uskonu Väyrynen on aidosti yllättynyt. Toimittaja Rautiainen on hänen mielestään ollut aina hyvin asiallinen, ehkä lomalta paluunsa jälkeen hieman rennompi ja ystävällisempi Väyrystä kohtaan, mutta ei mitään sen kaltaista mistä Kokko nyt puhui.
- Joo, se lähettelee mulle sellasia viestejä, että näen silmissäsi yhtä aikaa taivaan ja helvetin ja että mun pitäs lähtee sen kanssa kaljalle. Kokko supattaa ja Väyrynen on yhä vain hölmistyneempi.
- Ootsä puhunu tosta jonku kanssa? Väyrynen kysyy tarkoittaen ylempää johtoporasta
- Sirjan kanssa. Se aikoo puhua asiasta Annelin kanssa. Ja nyt mä oon puhunu myös Keijon ja Antin kanssa. Kokko kertoo ja sammuttaa savukkeensa tuhkakuppiin. Kokko nyökkää hieman ovelle päin ja vaikenee. Uutispäällikkö astuu ovesta ulos. Tytöt alkavat puhua muita asioita.
Hetken kuluttua Väyrynen poistuu huoneesta ja menee paikalleen kasaamaan kello yhdentoista uutislähetystä. Filippiinien kapinaa sähkeenä. Hän kertaa mielessään kuinka Gloria Arroya lausutaan. Pääministeriä sähkeenä. Irakin taistelut ja työtapaturmat. Siinä se on, kello 10 uutislähetys. Ajatus palaa ahdisteluun. Sormet napsahtavat pari kertaa pöydän pintaa vasten. Rautiainen on tehnyt sitä kuulemma aikaisemminkin.
klo 22.30 Helsinki, Pikkuhuopalahti.
Väyrynen hyräilee vessassa Agentsien tahtiin ja meikkaa silmiään. Hän ei ikinä meikkaa itseään näin paljoa. Ainakaan normaalioloissa. Nyt onkin poikkeustila. Mustat paksut rajaukset ympäröivät silmiä sekä ylä- että alapuolelta. Rajaukset ovat jo niin paksut, että ne eivät ole enää kauniit. Musta luomiväri korostaa silmien synkkyyttä ja hämähäkinjalan näköiset ripset tarttuvat kiinni toisiinsa. Tummanpunainen huulipuna tahrii hampaita ja poskipuna hehkuttaa jo valmiiksi punaisia poskia. Väyrynen avaa lavuaarinaluskaapin ja ottaa esille punaisen avaimella avattavan rasian. Sipaisee kädellään rasian pehmeää satiinikankaalla koristeltua pintaa ja avaa rasian. Siellä on musta lateksinen huppu, joka peittää kasvojen yläosan poskista ylöspäin jättäen kuitenkin silmät näkyviin. Nihkeä huppu repii hiuksia, mutta Väyrynen ei välitä, ei edes irvistä, vaan sulloo hupun päähänsä ja asettelee kaikki hiukset sen sisään. Silmät tuijottavat silmänreijistä. Lateksi kiiltää otsalla. Lavuaarin reunalla oleva lasi nousee ja Stolisnoyasnapsi katuu Väyrysen kurkkuun yhdellä siemauksella.
Vittu, kun olisi varaa ostaa kunnon viskiä, Väyrynen ajattelee irvistäessään. Todennäköisesti hän irvistäisi kunnon viskiäkin juodessa, mutta siinä olisi enemmän tyyliä kuin Venäjän vodkassa, joka oli niin halpaa, että suomalaiset tekevät kaikkensa saadakseen tuotua sitä kotiin enemmän kuin laki sallii. Tunkevat pulloja varmasti peräsuoliinsakin.
Väyrynen kävelee eteisen suuren peilin eteen. Hän on verhoutunut kokonaan mustaan lateksiin. Hän kääntyy sivuttain ja katsoo sivuprofiiliaan. Näin hän näyttää mielestään kaikista hoikimmalta, jos vatsakumpua ei oteta laskuun. Hän painaa kädellä vatsaa sisään ja nostaa rintakehää vetämällä keuhkot täyteen ilmaa. Toisella kädellä hän nostaa hieman vasenta pakaraansa. Jos nämä kehon osat olisivat näin, hän olisi melkein tyytyväinen sivuprofiiliinsa. Sitten etupuoli. Väyrynen painaa käsillään lantiota pienemmäksi. Nostaa leukaansa, pieni kaksoisleuka katoaa nahan kiristyessä. Ei paha. Mutta ei hyväkään, hän ajattelee ja kävelee lateksi natisten baarikaapille, ottaa stolisnoyapullon ja juo tällä kertaa suoraan pullon suulta. ”Vitun mulkut”, Väyrynen sihahtaa ja ottaa toisen huikan heti perään. Miesten takia taas tällainen vaiva.
klo 23.15 Helsinki, Pikkuhuolahden taksitolppa.
Väyrynen kävelee ryhdikkäänä kengät asfalttia vasten kopisten kohti mustaa Mercedes taksia. Kuski viittoo kädellään menemään etummaisena olevaan taksiin. Väyrynen ei sano mitään vaan istuu mustan Mercedeksen takapenkille.
- Niin, tuo etummainen taksi on lähtövuorossa ensimmäisenä. Kuski sanoo katsoen takapenkillä istuvaa lateksiasuista Väyrystä hieman epäuskoisena. Väyrynen katsoo miestä hetken ja sanoo, ettei aio nousta Toyotan kyytiin. Varsinkaan jos se on valkoinen. Tässä kun ei kuljeteta mitään neitsyttä, Väyrynen lisää ja kääntää katseensa ulos ikkunasta merkiksi siitä, että asiasta ei enää keskustella. Kuski katsoo Väyrystä päästä jakoihin, kääntyy hitaasti ratin suuntaan ja lähtee ajamaan. Väyrynen pitää kasvonsa tyynenä sanoo ainoastaan, että Vantaalle. Kuski kiittää. Väyrynen tuntee suunnatonta mielihyvää.
Taksikuski vilkuilee Väyrystä taustapeilistä. Väyrynen ei uskalla ottaa huikkaa, vaikka mieli vähän tekisi.
- Naamiaisiin menossa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kun kirjoitetaan tekstiä, joissa kerrotaan esim. henkilöiden tai paikkojen nimiä, kannattaa tarkistaa faktat. Uskottavuus kärsii ellei näin tee. Minulta ainakin nousee ns. karvat pystyyn heti, kun törmään virheelliseen infoon.
Mick Jagger on 62-vuotias.
Itse tekstistä en sano mitään, koska em. asiavirhe nosti naamakarvat silmille, enkä pystynyt lukemaan tarinaa loppuun.
Auts!
Voi ei! Olen kirjoittanut tämän tekstin aikapäivää sitten (en tosin 12v sitten), jos muistan oikein niin juuri 2 vuotta sitten ja kymmenyksellä kömmähdin.
Mitä muihin paikkoihin, aikoihin ja nimiin tulee...muutin niitä hätäpäissäni pikaisesti, koska löysin yllättäen tämän palstan ja samalla sain päähänpiston postata tänne jotain kirjoittamaani...Alkuperäinen teksti oli puolet pitempi ja siinä oli oikeiden ihmisten nimiä yms. tunnisteita ja siksi muuntelin...tein sen sittenkin liian nopeaan. Olin kai niin innoissani tästä palstasta ;)
Kirjoitit mm: "- Joo, se lähettelee mulle sellasia viestejä, että näen silmissäsi yhtä aikaa taivaan ja helvetin ja että mun pitäs lähtee sen kanssa kaljalle. Kokko supattaa ja Väyrynen on yhä vain hölmistyneempi."
Kun puheosuus loppuu, käyteään välimerkkina pilkkua. Eli siis näin:
"- Joo, se lähettelee mulle sellasia viestejä, että näen silmissäsi yhtä aikaa taivaan ja helvetin ja että mun pitäs lähtee sen kanssa kaljalle, Kokko supattaa ja Väyrynen on yhä vain hölmistyneempi."
Sama juttu tässä toisessa:
"- Sirjan kanssa. Se aikoo puhua asiasta Annelin kanssa. Ja nyt mä oon puhunu myös Keijon ja Antin kanssa. Kokko kertoo ja sammuttaa savukkeensa tuhkakuppiin."
"- Sirjan kanssa. Se aikoo puhua asiasta Annelin kanssa. Ja nyt mä oon puhunu myös Keijon ja Antin kanssa, Kokko kertoo ja sammuttaa savukkeensa tuhkakuppiin."
Muuten teksti on ihan sujuvahkoa ja erottuu jollain tapaa massasta. Hyvää kerrontaa pikku virheistä huolimatta. V-sanalle voisit keksiä jonkun synonyymin, se räiskähtelee turhan usein silmille.
Kiitos valaisusta. Dialogien esillelaitto on aina askarruttanut minua ja en ole pöytälaatikkoharrastajana koskaan vaivautunut selvittämään asiaa perusteellisesti. Nytkin mietin pitkään, että kumminkohan tuo olisi... Ja alkuperäinen olisi siis ollut oikein.
Joillain ihmisillä on käsitys, että kirosanoilla ja elämäntuskan näyttämisellä on joku yhteys hyvään tekstiin.
Koska en ole kaurismäkityypin ystävä, en ymmärtänyt myöskään tätä.
Roskiin...
2-
Liikaa ureaa ja vittua, jotta jaksaisi pysyä mukana. Louhelassa on penkkien alla pesäpallomailoja? En ole nähnyt koskaan, koska olisihan taksikuski siihen takertunut, eikä kysellyt joutavia.
Kehitä tarinaa, kyllä siihen voi potkua saada ja ei ehkä kannattaisi lopussa paljastaa sitä Väyrystä. Kyllähän runneltu osaa laske 1 1?
Arvoasteikolla 1-10
Tästä dominoiva 5½
T. ®Sherlokki © 2005
"ei ehkä kannattaisi lopussa paljastaa sitä Väyrystä."
Tarkoitatko sitä, missä Katja sanoo, ettei ole Katja vaan Väkivalta-Väyrynen? Musta se oli vaan niin "herkullinen" nimi, että oli pakko sitä käyttää...
mmm...pesäpallomaila taisi tosiaan ilmestyä vähän tyhjästä...
Jos on tiukka lateksihuppu joka jättää vain silmät näkyviin niin miten voi vetää ryyppyä?
"....musta lateksinen huppu, joka peittää kasvojen yläosan poskista ylöspäin jättäen kuitenkin silmät näkyviin."