Voiko mies ja nainen olla

Viis ympäristön suhtautumisesta, kiva jos juorutädeillä ja -sedillä on seurattavaa :). Muuten kyllä suhtaudun hivenen skeptisesti naisen ja miehen väliseen ystävyyteen. Olihan niitä minullakin nuoruudessani miespuoleisia kavereita, jopa ystäviä. Näin ajattelin. Toisen tunteita vaan ei voi tietää, ellei niitä ole puhuttu selviksi, ja oletettu ystävyys voikin merkitä toiselle jotain aivan muuta. Avoimuus siis kunniaan tässäkin asiassa.

Hyvään ystävään on tapana kiintyä, ja aika vaarallinen on yhdistelmä, johon sisältyy sekä kiintymystä että sukupuolista vetovoimaa. Tai eihän se teille vapaille ihmisille ole vaarallista, sillä mikäpä olisikaan kauniimpaa, kuin ystävyydestä kehittynyt rakkaus.

Summa summarum, naisen ja miehen välinen ystävyys ei _välttämättä_ toimi pitemmän päälle, vaan suhde voi muuttua. Riskitekijät huomioon ottaen en toivoisi mieheni kaveraavan liikaa toisten naisten kanssa ja tiedän mieheni ajattelevan samoin minusta. Vapaiden ihmisten välillä ystävyys on hieno asia, etenkin kun sen mahdollista muuttumista joksikin muuksi ei tarvitse samalla tavoin pelätä.

Kokemukseni mukaan ei voi ikävä kyllä. Tämä johtuu siitä et jommalla kummalla on jossain vaiheessa ennemmin tai myöhemmin sensuuntaisija ajatuksia, että jospa tästä sittenkin tulisi jotain vakavempaa.
Eli kun on tyttöjä ja poikia niin ne kiinnostuu toisista ja tahtoo alkaa seurustelemaan EI pelkkää kaveruutta ei se edes oo TaivaanIskän tahto.

Vl & vl -kombinaatiosta en tiedä, mutta vl & ei-vl ainaskin on osoittautunut ihan toimivaksi, sanoin kahden ei-vl:n. Näin vuosikymmenien omakohtaisella kokemuksella todettuna.

Jotkut miehet ja naiset voivat olla keskenään kavereita, jotkut eivät. Jos latauksia on hirveenä, suhtaudun epäillen kaveruuden mahdollisuuteen.

Sivuutan vanhoillislestadiolaisuuden, sillä eivätpä he ihmisinä mitenkään muista eroa. En ole myöskään kuullut ettei vl:ien mielestä mies ja nainen voisi olla keskenään kavereita... Tietysti juorut voivat alkaa lennellä ja ulkopuoliset varmasti tulkitsevat kaveraamisen helposti seurusteluksi ja jotkin voivat jopa ihmetellä asiaa. Samoin tietysti valtaväestössäkin...

Itselläni on ollut parikin hyvää naispuolista ystävää, joista kummankaan kanssa en ole seurustellut. Kun aloin seurustelemaan nykyisen vaimoni kanssa, niin yksi naispuolinen ystäväni herätti hänessä hieman oudoksuntaa, mutta myöhemmin kun tutustuimme paremmin, niin kaikenlainen mustasukkaisuus hävisi. Olemme vierailleet puolin ja toisin sekä vaimoni kanssa että yksin. Ihmisissä voi olla puolia, joiden vuoksi seurustelu ei kiinnosta, vaikka ystävinä he olisivatkin mitä parhaimpia.

Asiassa on toki myös "vaaransa". Onhan jopa käsite kaveriavioliitto olemassa. Ihastuminen kaveriin voi myös sotkeä ystävyyden kun kaveruus muuttuukin toisella rakastumiseksi... Avoimuudella ja asioista puhumalla niistä ongelmista kuitenkin voi selvitä, kuten missä tahansa suhteessa.

Kyllä varmaankin nainen voi olla miehen kaverina, mutta miehiset hormoonit pistävät varmasti ennemmin tai myöhemmin "ajatukset laukkaamaan" ystävyyden ulkopuolelle...
Mun mielipide asiasta.

Uskon edelleen siihen, että mies ja nainen voivat olla hyviäkin ystäviä uskontokunnasta tai siviilisäädystään riippumatta. Minulle kuitenkin kävi ikävästi: paras kaverini, eri sukupuolta oleva, löysi puolison, joka inhosi minua alusta alkaen ja kielsi kaveruussuhteemme jatkumisen. Tästä on jo vuosia, mutta edelleen sydämeen sattuu ja ikävä on kova.