En kertakaikkiaan enää voi piilottaa tunteitani erästä ihmistä kohtaan.. Kyse ei ole siitä ettenkö haluaisi vaan en enää pysty. Meitä ei ole luotu elämään toistemme kanssa, mutta silti rakastan häntä ja vaikka en voi sanoa sitä hänelle niin kohta kaikki paljastuu väkisinkin. Kaikki se huokuu jo minusta: juovun hänen katseestaan, mahanpohjassa värisee ja aika unohtuu. Tiedän hänellä olevan tunteita myös minua kohtaan, se näkee myös hänen katseestaan ja "viattomista" kosketuksistaan. Tiedämme molemmat sataprosenttisen varmasti ettemme voi koskaan tunteitamme tuoda julki, mutta voi kun saisin edes muutaman varastetun hetken jolloin ei tarvitsisi teeskennellä vaan kerrankin saisin sanoa suoraan miten paljon juuri häntä rakastan. Toinen vaihtoehto on, että saan voimaa jatkaa eteenpäin ilman häntä. Tiedän sen olevan vaikeaa, mutta nykyisessä tilanteessa en pysty enää jatkamaan, jokin ratkaisu on pakko tulla.. Miten saisin sydämen toimimaan järjellisellä tavalla.. Jokainen hetki hänen lähettyvillä on tuskaa, suloista kipua, mutta rajansa on kestävyydelläkin.. Jostain on saatava voimaa ottaa askel suuntaan tai toiseen.
Kestämätön tilanne
Galen
61452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Elätte vain kerran.
Rakkaus on kauneinta maailmassa, toivotonkin.
Se menee ohi, usko pois. Toki jos "nyt tai ei koskaan" -tilaisuus tulee, kannattaa olla rehellinen ja iskeä kaikki kortit pöytään, meni syteen tai saveen. Asiat eivät sitten enää palaa ennalleen, mutta toisaalta eihän tässä elämässä mikään ole pysyvää. Joko puhut suoraan ja katsot mitä tapahtuu, tai sitten puret hammasta ja odotat sitä päivää, kun hullaantumisesi kohde näyttää taas tavalliselta ihmiseltä. Näin kävi minun kohdallani, ja nyt elämä on taas huomattavasti helpompaa. Toivottavasti löydät ratkaisun hankalaan tilanteeseen!
oletko koskaan viettänyt yötä hänen kanssaan?
Siis tuo oli aivan kuin omia ajatuksiani. Vaikka kuinka yrittää itselleen jankuttaa ettei siitä ole kuin harmia niin se tunne silti palaa mieleen yhä uudelleen ja uudelleen...Ja sit kun sen taas näkee niin ei malttais olla pitämättä näppejä erossa. Haluaisi hypätä kaulaan, suudella, koskettaa....Pakko on vaan hillitä mielensä...
Voi tätä ihastumisen tuskaa...
Galen mies vai nainen?
Tuo voisi olla täysin minun kirjoittamani!!
niin tuttua että koskee kun tuota lukee.. miksi aina pitäisi ajatella järjellä, jos on löytänyt jotain mitä ilman ei pysty elämään? kerranhan täällä vain ollaan ja jokainen hetki pitäisi vetää täysillä!!!