Minä en kyllä ymmärrä. Mä olen aina ollut hetero, ainakin tietääkseni. Tässä vaan mitein, kuinka ihmeessä olen rakastunut naiseen! Minä kerron oman tarinani:
Olin yläasteella kun eräs luokkakaverini kertoi olevansa lesbo ja ihastunut muhun. No, minähän umpiheterona pelästyin ja sain aivan älyttömät traumat. Sen jälkeen edes ajatus toista naista halaamassa minua kauhistutti. Nyt kuitenkin asiat ovat toisin. Mä sain uusia ystäviä ja eräänä iltana, humaltuneena,täysin viattomasta suudelmasta kehkeytyi romanssi erään parhaan ystävättäreni kanssa. Me ihastuttiin toisiimme. Siinä me sitten tapeltiin omien suuntautumistemme kanssa, se oli eka tosi vaikeeta. Tuntui kamalalta koskettaa naista. Kummatkin meistä oli luullut olleensa täysin heteroja, kunnes huomattiin, että ollaan kummatkin jotain aivan muuta. Mä rakastuin. Mutta tämä ystäväni halusi lopettaa koko homman, sai kuulemma tarpeekseen ja oli huomannut, että onkin täysin hetero. Mulla on ihan kamala olo. Mä vieläkin haikailen tämän tytön perään.. Hän oli ensimmäinen ihminen, joka katsoi suoraan mun lävitseni. Mä rakastin itseni kipeäksi. Tämä tyttö luulee tälläkin hetkellä, ettei mulla ole mitään tunteita häntä kohtaan. Enkä aio koskaan kertoa hänelle totuutta, se vain vaikeuttaisi hänen elämäänsä. Mulla taas on tosi vaikeeta. Olen kauheen masentunut. Sille ei nyt mahda mitään.
Ne suudelmat jotka tämän kyseisen naisen kanssa koin, oli parhaimpia suudelmia, mitä mä olen koskaan kokenut. Myisin vaikka sieluni saadakseni suudella häntä vielä kerran. Antaisin vaikka koko omaisuuteni. Onko tämä rakkautta? Mä itken joka ilta itseni uneen, vaikka tajusin meidän juttumme olevan ohi jo 3 kuukautta sitten... Tämä tyttö satutti mua pahasti.
Mä en tiedä miten mä pärjään.. Onko muilla kokemuksia tällaisesta? Olisi kiva tutustuakin muihin "samanhenkisiin". (Mun on vaikea edes sanoa sana samanhenkisiin, sillä en tiedä mikä mä olen, olenko lesbo, bi vai hetero?)
SAA MYÖS MAILATA: [email protected]
Olin yläasteella kun eräs luokkakaverini kertoi olevansa lesbo ja ihastunut muhun. No, minähän umpiheterona pelästyin ja sain aivan älyttömät traumat. Sen jälkeen edes ajatus toista naista halaamassa minua kauhistutti. Nyt kuitenkin asiat ovat toisin. Mä sain uusia ystäviä ja eräänä iltana, humaltuneena,täysin viattomasta suudelmasta kehkeytyi romanssi erään parhaan ystävättäreni kanssa. Me ihastuttiin toisiimme. Siinä me sitten tapeltiin omien suuntautumistemme kanssa, se oli eka tosi vaikeeta. Tuntui kamalalta koskettaa naista. Kummatkin meistä oli luullut olleensa täysin heteroja, kunnes huomattiin, että ollaan kummatkin jotain aivan muuta. Mä rakastuin. Mutta tämä ystäväni halusi lopettaa koko homman, sai kuulemma tarpeekseen ja oli huomannut, että onkin täysin hetero. Mulla on ihan kamala olo. Mä vieläkin haikailen tämän tytön perään.. Hän oli ensimmäinen ihminen, joka katsoi suoraan mun lävitseni. Mä rakastin itseni kipeäksi. Tämä tyttö luulee tälläkin hetkellä, ettei mulla ole mitään tunteita häntä kohtaan. Enkä aio koskaan kertoa hänelle totuutta, se vain vaikeuttaisi hänen elämäänsä. Mulla taas on tosi vaikeeta. Olen kauheen masentunut. Sille ei nyt mahda mitään.
Ne suudelmat jotka tämän kyseisen naisen kanssa koin, oli parhaimpia suudelmia, mitä mä olen koskaan kokenut. Myisin vaikka sieluni saadakseni suudella häntä vielä kerran. Antaisin vaikka koko omaisuuteni. Onko tämä rakkautta? Mä itken joka ilta itseni uneen, vaikka tajusin meidän juttumme olevan ohi jo 3 kuukautta sitten... Tämä tyttö satutti mua pahasti.
Mä en tiedä miten mä pärjään.. Onko muilla kokemuksia tällaisesta? Olisi kiva tutustuakin muihin "samanhenkisiin". (Mun on vaikea edes sanoa sana samanhenkisiin, sillä en tiedä mikä mä olen, olenko lesbo, bi vai hetero?)
SAA MYÖS MAILATA: [email protected]
Vastaukset 4
Vanhimmat
Uskotko, minä ymmärrän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu..Mulla on vähän sama tilanne.. Rakastan tyttöä jota näen päivittäin, vietän aikaa hänen seurassaan mutta...Jos vaikka mailaan sulle..=)
Juu, mailaa vaan, se olisi mukavaa!!
Lakonisesti voisin antaa syyksi nuoruuden. Toisaalta voisin huudahtaa "ah, nuoruus". Ikävä kyllä olen itse aivan liian nuori tehdäkseni kumpaakaan. :)
No niin, ensinnäkin hienoa ettet sulkeudu täysin itseesi, ilmentyköönkin purkauksesi sitten puolianonyymina sekavalla keskustelupalstalla. Ehkä sinun kannattaisi, aluksi vaikka huumorin avulla tai varovaisesti, kertoa tälle ihastuksellesi sydäntäriipivästä rakkaudestasi. Saattahan hän ottaa sen jopa imartelevana!
Voit myös lohduttautua sillä, ettet ole yksin. Sadat tyttöset nyyhkivät nytkin Suomenmaalla saavuttamattomien poikien perään, ja eiköhän jokunen tyttöäkin ikävöi. Itke pois vaan, kyllä se helpottaa!
Mä olen elänyt elämäni kiinnostavinta, antoisinta sekä samalla vaikeinta aikaa. Vuosi on ollut todella ihmeellinen, sillä olen tutustunut itseeni todellakin ensimmäistä kertaa kunnolla.
Minulla on takanani useita miessuhteita -pitkiä ja lyhyitä - pääosin onnettomia rakkaustarinoita. Viimeisin loppui vappuna, kun huomasin, että naisen kosketus tuntui niin paljon paremmalta kuin kenenkään miehen ikinä. Seurustelimme tämän exäni kanssa jopa 4,5 vuotta ja matkan varrelle mahtuu paljon ongelmia, mutta myös paljon hyvää, vaikkakin ne hyvät asiat olen unohtanut jo lähes kokonaan, kun eräs ihana nainen vei sydämeni mennessään. En ole sen tapauksen jälkeen tuntenut minkäänlaista intohimoa ketään miestä kohtaan ja itse asiassa tämä tilanne pelottaa minua! Pelkään jääväni yksin, sillä tämän ko. naisen kanssa tuli mutkia matkaan. Hän sanoi, ettei halua olla "se" paha tyyppi, joka hajottaa toisten parisuhteen; hän myös epäili "vakaumustani", koska minulla ei ole ollut seksisuhdetta yhteenkään naiseen ja hän oli sentään seurustellut kaksi vuotta extyttöystävänsä kanssa ja treffaillut myös muita naisia ennen minua. Ymmärrän kyllä hänen reaktionsa, mutta itse olen nyt aivan varma omasta suuntautumisestani ja varma siitä, että olisin voinut antaa meidän suhteellemme kaikkeni ja paljon enemmän kuin millekään aiemmalle suhteelleni miesten kanssa. Entä sitten, jos olen kokematon naisten kanssa?!? Voiko siitä olla jotain haittaa? Minusta ainakaan seksi naisen tai miehen kanssa ei voi erota kovinkaan paljon. En mä tunne itseäni neitsyeksi lesbopiireissä, vaikken ole naisen kanssa loppuun asti vielä mennytkään. Haluaisin kokea sen huuman joku päivä - toivottavasti pian!
"Love at first sight" - siltä se tuntui todellakin enkä saa tätä "rakkauden enkeliä" millään mielestäni. Ajattelen häntä taukoamatta, mutten uskalla ottaa yhteyttä hylkäämisen pelossa.
Uskon/toivon kohtalon johdattavan meidät vielä yhteen... tai sitten löydän jopa jonkun paremman...
TT
e-mail: [email protected]