Oon jo kauan miettiny että oonkohan ihan terve... tunnen nimittäin oloni ahdistuneeksi jos joku halaa tai muuten vaan tulee lähelle. En haluaisi olla sellainen mutta en voi sille mitään. Mitä voin tehdä? Onko kellään muilla samanlaisia kokemuksia?
pelkään kosketusta
kosketus arka
142386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
itelläni on kokemusta siitä,et ahdistaa jos vieraat ihmiset tulee lähelle,se on niin vastenmielistä,en tiedä tunteeko kukaan muu ihan näin...
No mua ahistaa tuttavienkin tunkeminen ihan lähelle, heti tulee tukala olo ja lievää pakokauhua.
Murrosiässä jäi hellyydenosoitukset, halaamiset sun muut, nyt vähän vanhempana on vieraantunut toisen ihmisen läheisyydestä, tuntuu että metri vähintään pitäis olla väliä noin käytännössä.
Normaalikanssakäyminen arkena sujuu mutta annas olla kun joku lähestyy sillä mielellä.
...sen täytyy liittyä jotenkin hiljaiseen luonteeseen :)
-TULE LÄHELLE;MENE POIS- tämä on kirjan nimi.Luin sen ja löysin itseni mitä suuremmassa määrin.
Olen ns.tunnevammainen joka pelkää kosketusta.En pelkää silloin mikäli tiedän ja tunnen ihmisen vilpittömyysen minua kohtaan mutta mikäli siinä on yhtäänkään taka-ajatusta,niin en päästä lähelleni.
Tämä oikeastaan yllätti minut,luulin että olen ainut maailmassa.
Välillä pelot yrittävät huuhtoa enemmän mukaansa välillä vähemmän.
Samoin pelkään ihmisten halveksuntaa,ivaa.Olenkin vetäytynyt aika paljon yksinäisyyteeni,menemällä luontoon ja kuuntelemaan kun linnut laulaa.Niille saan olla se mikä olen,luonto on ystäväni.
Oikein hyvää kesää ja jaksamista kaikille jotka luette tämän!!
Ei anneta periksi eikä lannistuta!!!
paljonpas helpotti oloa kun sai kuulla että olen tunnevammainen :) En tiedä oikein olenko hiljainen... ehkä... ainakin pohdiskelen kauheasti aina asioita.
Sitä piti vaan sanoa että kun sanoit että pelkäät ihmisten halveksuntaa ja ivaa, niin mulla on ihan sama juttu. Vois luulla että alkais pelkäämään tollasta esim. sen takia että olis ollu koulukiusattu tai jotain,mutta kun en ole. Kukaan nyt ei varmaan voi välttyä että joskus satunnaisesti joku on huutanu jotain, mutta ei mua ole koskaan sillai oikein kiusattu. olen myös aivan kamalan itsetunnoton ja mulla ei ole tippaakaan itsevarmuutta. Tuntuu että kaikki vaan aattelee että ompas tossakin paska muija. Paitsi että niinhän ne kaikki kyllä varmaan ajatteleekin... eli hyvällä mallilla tää elämä! :(
Olen 23v.ja seurustellut jo vuoden, mutta edelleenkin aristelen poikaystäväni kosketteluja ja varsinkin seksiä! Olen aina pelännyt koskettelua, ei meillä kotona äitikään ikinä halannut ja isää minulla ei ollut, velikin vain hakkasi. Kai nämä on niitä asioita, mitkä lapsena on opittava tai niitä ei koskaan opi. Tuntuu vain pahalta kun parisuhteessakin kosketus ja seksi on minulle pelkkää velvollisuutta ja toisen tyytyväisenä pitämistä. Meillä on vielä niin viriili ja vaihteleva seksielämä, ettei mieheni ikinä uskoisi jos kertoisin hänelle oikeista tunteistani!
Annan sinulle ystävän neuvon, että hankkiudun asiantuntijan juttusille, voi kostautua jos joudut olemaan toisen lähellä väkisin. Poltat itsesi loppuun.
uskon, että rakastat poikaystävääsi ihan aidosti mutta väkisin ei voi olla toisen lähellä.
Olen itsekkin kokenut samoin joskus kauan sitten.
Juu..
Onhan meitä muitakin . Mulle on kanssa toi koskettaminen tosi vaikeeta (halaukset ym)
Olin tosi typerä ja koulutin itseni sairaanhoitajaksi mutta niitä töitä en ole tehnyt koska koskettaminen ahdistaa.
Luulisin että tämän asian takia olen aika paljo yksin , esim baarissa en tahdo lähteä tanssimaan ainakaan hitaita kenenkään tuntemattoman lähelle ..yäk.. ei ole tarvetta.
Olen toki ollut parisuhteessa ja silloin läheisyys on ihanaa.
Ystävistäni aika moni halailee ja koskettaa esim. tavatessamme- heille olen ilmoittanut(tietysti kauniisti :) ) että en pidä tavasta ja he yrittävät "muistaa" asian.
Kaunista kesää..
onkos joku käpälöiny sinua
Kosketus on vaikea asia minullekkin.
Monta alkavaa suhdetta mennyt poikki sen vuoksi, kun jännitän ja en osaa olla luonnollinen, kun toinen lähestyy.
tarvitsisin kumppanin, joka jaksaisi minun kanssani, ehkä sitten onnistuisi, mutta mistä nyt sellaisen otat.
Onkohan miehiä, joilla samoja ongelmia.
Vastatkaa jos on, yriteään yhdessä.
Tulevaisuus ja toivo...
muita asioita? Johtuisko nuo paniikkihäiriöstä? Minua ahdisti, pelotti, jännitti esiintyminen isommalle porukalle, tuntemattomien kans puhuminen...ym. Nyt on lääkkeet eikä mitään ongelmia :)
Kun olen tarpeeksi monta kertaa siipeeni saanut kun olen päästänyt lähelleni ihmisen joka on sitten jättänyt minut tai minä jouduin jättämään kanssa koska homma ei toiminut....
Sitä tulee aivan kuin ihmisaraksi. Toivoisi saavansa läheisyyttää ja hellyytttä, mutta on parempi rakentaa oma pieni maailma missä elää kuin että päästäisi jokun liian lähelle ja se satuttaisi jossain vaiheessa vielä enemmän. Ei vain jaksa enää uskoa mihinkään pysyvään tässä maailmassa.
Kaikesta huolimatta toivotan sinulle auringonpaistetta elämääsi ja vain pelkoja päin menemällä voimme kohdata nämä tunteet.
T. Päivänsäde
Itselläni on eri tausta (itsehän et ilmeisesti ollut koulukiusattu), mutta lopputulos on kutakuinkin sama.
Olin peruskouluaikoina enemmän tai vähemmän syrjitty ja kiusattu, etenkin yläasteella. Kun sitten peruskoulusta pääsin, huokasin helpotuksesta: se olisi vihdoin ohi. Mutta tämän jälkeen ne varsinaisen ongelmat alkoivatkin. En nimittäin enää osannut luottaa keneenkään vieraaseen ihmiseen. Normaalissa keskustelutilanteessa ei ole suurempia ongelmia jos paikalla ei ole montaa ihmistä, mutta jos joku yrittää fyysisempää lähestymistä tunnen oloni todella tukalaksi. Itseasiassa joissain tilanteissa tunnen vieraan ihmisen hyväntahtoisenkin lähestymisyrityksen vihamieliseksi.
Tänäpäivänä olen 26-vuotias ja olen juuri muuttanut Helsinkiin, mikä ei liiemmin tilannetta helpota. Olen tosin liikunnalla ja ajatusten siirtämisellä työhön saanut asian hallintaan siten, että se ei haittaa enää 'normaalia' elämää. Mutta parisuhde-elämästä lienee turha haaveilla.
Täytyy häpeäkseni tunnustaa että en ole etsinyt apua kovinkaan ahkerasti, joten en tässä asiassa osaa sinua neuvoa. Mutta kannattaa miettiä onko lapsuudessa tapahtunut sellaista mikä vaikeuttaa luottamista muihin ihmisiin. Kirjoitit että sinulla on huono itsetunto, oletko miettinyt mistä tämä pohjimmiltaan johtuu. Tietenkään aina ei asioille löydy selkeää syytä vaan usein ongelmat voivat olla usean pienen tekijän summa. Kannattaa varmaan lukea nimimerkin "Pelokas tyttö" suosittelema kirja. Taidan lukea itsekin.
Pidähän lippu korkealla vaikka välillä tuuleekin!
Minä kyllä tykkään kosketuksesta koska saan sitä niin harvon, lähinnä vahinkohipaisuina. Hyviltä ne tuntuu, ja mitä vieraammalta ihmiseltä, yleensä sen paremmalta. Vielä jos koskettaja on nainen tai tyttö niin aijai.. Yhä paranee jos "vahinkolääppijä" ei oo "mokastaan" millänsäkään, eli ei tee mitään estääkseen uudet törmäilyt.
Siinä käy mielessä, että ei kai sun nyt tarvis ja onko mun hiplailu sulle varmasti hyväksi, haittaako se sua, mitä sun puolisos sanoo tuosta. Odottaapa siinä ehkä vielä vihaista katsetta tai kiukkuista tuhahdusta... Mielellään ei näyttäisi toiselle että se on ehkä viikon kohokohta, on vain ölövisti kuin ei huomaisi mitään. Ihan idiootteja mietteitähän nuo oikeestaan on, mutta tämmöseksi sitä on menny liian paljon yksin oltuaan.
Ite ei mielellään menis koskeen toiseen, ees vahingossa, koska jotenki kuvittelen (tosin varmaan ihan harhasesti ja perusteettomasti) että se toinen inhoo kosketusta tai haluais mieluummin että oma puoliso tai joku tuttu koskis sitä.
Liekö kuiotenkaan niin, koska ite kyllä ainakin tykkään, kuten sanoin, ernemmän vierailta ihmisiltä tulevista kosketuksista. Tarkotan semmosia joiden kanssa ei välttämättä koskaan vaiha sanaakaan tai edes katseita vaan jossain tungoksessa (vaikka Huvipuistossa) syystä tai toisesta koskettaa.
Voihan niitä kosketuksen kaipaajia olla enemmän ku arvaakaan, vaikka monesti sitä kuvittelee olevansa ainoa, joka ottaa meilellään vastaan vahinkohaipisuja mutta EI missään tapauksessa toivo aiheuttajiensa pyytelevän niitä anteeksi (niinku monesti on valitettavasti tapana)