Kysymys on siis erityisesti miehille. Olen 20 v nainen ja tiennyt jo monta vuotta sitten, etten halua lapsia. Ei sellaisia kommentteja kuten "mielesi muuttuu vielä, olet niin nuori". Kysymys on nyt siitä, että haluan hyvän seksielämän ja uran. Jos mieleni vaikka muuttuisikin, niin nyt eletään tässä tilanteessa ja mielipiteessä.
Välillä tuntuu, että kaikki ympärilläni haluavat lapsia. Isät kertovat, että ilman lapsia heidän elämästään puuttuisi jotain ym...
Kumman siis ottaisit mielummin, perhe-elämän vain elämän vain kahdestaan parisuhteessa? Mielellään myös perusteluja
Välillä tuntuu, että kaikki ympärilläni haluavat lapsia. Isät kertovat, että ilman lapsia heidän elämästään puuttuisi jotain ym...
Kumman siis ottaisit mielummin, perhe-elämän vain elämän vain kahdestaan parisuhteessa? Mielellään myös perusteluja
Vastaukset 31
Vanhimmat
mieluummin perhe-elämän. Elin kauan ilman perhettä ja se ei minusta ollut elämää joten nyt nautin täysin elämästäni vaimon ja lasten olemassaolosta vierelläni. Sitä kaikkea mitä toivot elämältäsi voi tehdä vaikka perhe ja lapsia onkin, Seksi elämämme on kohdallaan eikä parempaa voi edes haaveilla.
Mutta kukin kypsyy elessään siihen mihin aikuisuuteen kypsyy ja jää toiset vaan oksalle roikkumaan."0 vuotias on vielä nuori ja ei ole kiirettä edes miettiä perhe-elämää ei seksielämä tule toivomukseta se on sinussa ja pysyy muuttua voi suuntaan jota ei tiedä edes itse.
Tämä kun nyt on isien palsta, niin eipä täällä todennäköisesti hirvesti pyöri miehiä, jotka jakavat ajatuksesi. Tää on perhekeskeisesti suuntautuneiden foorumi. Ja sehän on aivan jokaisen oma asia, miten aiheeseen suhtautuu ja voinkin puhua vain omasta puolestani: en todellakaan haluaisi lapsetonta elämää. Lapset ovat ainoa oikeasti tärkeä asia elämässäni. Uralla ei ole mitään merkitystä ja seksiä nimenomaan saa samalla kun lapsiakin. 20-vuotiaana tosin minäkään en sellaisia asioita vielä tullut kovasti miettineeksi.
mitä tekstiä. Kuvitteletko oikeesti et ura ja raha merkkaa mitään normaalille ihmiselle? Hyväksyisin varmaa lapsettomuuden jos sille olis lääketieteelliset syyt mutta tommonen urakipeys ja itsekkyys ei ihmisessä oikeen sytytä. Oot tosiaa väärällä foorumilla, mee vaik tonne seksiosioon.. Unelmas on varmaa istua äijän kans kahestaa viidentonnin sohvalla ja keskustella hienosti politiikkaa..Voi terve! Voisin kyllä täyttää vartalos hekumalla ja saada punan kasvoilles, mut kantsii varoo, saatat tulla raskaaks. Sitäpaitsi puuhamaas on kivaa
LAPSI EI TEHDÄ NIITÄ SAADAAN!!!tuttavallani on kaikki mitä voi vain kuvitella työ,talo,vaimo ja helvetisti rahaa,halusivat lasta joka rahat perii,mutta kappaskummaa vaimo ei saakaan lapsosia..kurja juttu kun sen tähden on töitä tehny että olis lapsella kaikki...hmm no ei ehkä tämän palstan juttua.
Olet oikeassa, kannattaa ensin hankkia ura ja rakentaa pesää, lapset tulee sitten jos on tullakseen kun kaipaat uusia virikkeitä. Luepa välillä taloudessa ahdingossa elävistä perheistä muilla palstoilla niin et kadu päätöstäsi. Nauti seksistä, matkustamisesta ja uran rakentamisesta ainakin vielä 5-7 vuotta, ota lainaa ja osta pieni asunto niin olet sitten mahdollisen perheen suurentamisvaiheessa paremmassa tilanteessa kuin jos nyt ryhtyisit lapsia tekemään.
Näin juuri, aika aikaa kutakin. Itsekin ensin ryyppäsin, rellestin ( ja joskus sain seksiäkin) ja samalla opiskelin kauppatieteiden maisteriksi. Sitten oli vuorossa 7 vuotta uran luomista. Huippu-ura tosin jäi torsoksi, ei miehestä tullut seuraavaa Ollilaa oman laiskuuden takia :D Pikkuhiljaa on sitten uran luominen ja rellestäminen jäänyt taustalle ja nyt 30-kymppisenä mukavaa perhe-elämää vietetään.
kakskymppisenä vannoutunut poikamies :-) en kyllä pahemmin mitään uraakaan suunnitellut. Nyt on sitten "hiukan" eri kuviot.
"Kumman siis ottaisit mielummin, perhe-elämän vain elämän vain kahdestaan parisuhteessa?"
Tuohon on aikalailla mahdoton vastata yksiselitteisesti. Ihan mukavaa ja onnellista oli elämä vaimon kanssa ennen lapsia. Ei kyllä elämä ole "huonontunut" lapsien jälkeenkään, päin vastoin on tullut uutta sisältöä. Sitä mitä lapsi tuo elämään, ei voi edes arvatakkaan ennen kuin sen kokee. Eli en nyt vaihtaisi lapsettomaan elämään. Tosin jos ei vaimon kanssa olisi noita lapsia tullut "tehdyksi", elettäisiin varmaan nytkin ihan onnellisina.
Toiset haluaa lapsia, toiset ei. Ihmiset on erilaisia, pääasia että tekee niin kuin parhaakseen katsoo, eikä ainakaan sukulaisten painostuksesta lapsia tee.
Mistähän olet saanut päähäsi, ettei lapsia tahtoneilla ja saaneilla voi olla hyvää seksielämää?
Ottaisin ilman muuta antoisan kahden aikuisen ihmisen välisen parisuhteen josta puuttuu kaikki lasten tuoma stressi ja rajoitteet. Pahimmillaan lapsiperhe-elämä on elämää lasten ehdoilla vailla omaa kahdenkeskistä parisuhdeaikaa. Tätä erityisesti vauva- ja pikkulapsiaikana. Ennen kuin lapsi tai lapset kasvavat itsenäisemmiksi, on aikaa kulunut jo vuosia. Itse en pidä lapsista ja haluan elää elämäni vailla lasten tuomia rasitteita. Olen akateeminen mies ja ikää 30 ja rapiat, sinun tavoin ajattelevalle naiselle löytyisi paikka rinnalleni ;-) Oikeasti... tuttavapiirissäni on useita jotka ovat onnistuneet pilaamaan parisuhteensa lapsella, en suosittele samaa virhettä kun se kerran on vältettävissä. Monet pitävät näin ajattelevia itsekkäinä mutta se on heidän asiansa... itse meistä jokainen valintansa tekee.
No ota se parisuhde sitten. En oikein ymmärrä, mikä masokismi ylipäänsä saa akateemikon lukemaan tämmöstä "isien palstaa"? Olet yli 30-vuotias ja haluat elää edelleen nuoren pojan elämää, laatuviiniä fitnesstytön kanssa taljalla siemaillen. Onnea valitsemallasi tiellä, ei sulle tosiaan lapset sopisikaan. Nehän vaan kimittää ärsyttävästi ja sotkee sohvakalustot.
Tiedän muuten monia, jotka on onnistuneet pilaamaan elämänsä keskittymällä työelämään. Ja naista sun on varmaankin tosi vaikea löytää, sillä olet jo tottunut yksinelämisen helppouteen. Ei kompromissien tekeminen ole kivaa, naiset ne vasta vaativia osaa nykyaikana olla.
muuttaa elämän värit mustavalkoisista värikkäisiin. Tosipaikan tullen ei lapsettomaksi haluajaa ole. kyse on vain aikuistumisesta, johon muut tarvitsevat aikaa enemmän kuin toiset.
...paasaa joku lapsiaan katuva yh joka ei kestä sitä tosiasiaa että ei enää voi valita toisin.
Kumpaa arvelit katkeraksi yksinhuoltajaksi, minua vai nimimerkkiä "mam"? "Mam" oli tendenssimäisen rakentava ja aikuistumisprosessissaanontuvia ymmärtävä, minä taas ehkä vähän turhan provosoiva, saatoin loukata narsismiasi, anteeksi siitä.
Tosiasia on, että mulla on lapsia ja että hoidan niitä kotona. Yh en silti ole, en myöskään vanhemmuuttani katuva enkä nainenkaan. Ilmeisesti hiukan konservatiivi kuitenkin, kun saman karvakolmion edessä olen nöyrtynyt jo 15 vuotta. Ihan asiallista hommaa. Tätä voi itsekseen miettiä, luu kädessä kynttilän liekkiin haikeana tuijotellen.
Hyvä nimimerkki "Nooh", sanan miekka on kaltaisesi käsissä tappavan terävä. Olethan varovainen sillä sivaltaessasi. "Jarmoa" ainakin humautit niin nautittavasti (sivullisen silmin luettuna ainakin), etten häneen sijaansa välittäisi joutua.
Suoremmin sanottuna tämä oli kiitos puheenvuorostasi. Aidosti nasevia ja kiitettävän itseironisia ulostuloja nähdään näillä palstoilla aivan liian harvoin!
Ja mitä tulee alkuperäiseen aiheeseen: minäkin olin vielä arviolta 5 vuotta sitten täysin varma siitä, etten KOSKAAN halua isäksi. Mieli muuttui ja nyt nautiskelen kahden pojan isyyden tuottamista hyvistä hetkistä, joita on paljon - ehdottomasti enemmän kuin huonoja, vaikka turha niitäkään on kieltämään käydä.
On oikeastaan typerää käydä pilkkaamaan ihmisiä, ei siinä ole mitään hienoa. Tietyssä mielentilassa vaan alkaa helposti hiukan ärsyttämään tietynlaiset näkemykset.
On oikeasti hyvä, että ihmiset, jotka eivät halua lapsia, eivät niitä tee. Onhan jo olemassa ihan tarpeeksi lastensuojelulapsia, sellaisista ihmisistä peräisin, joilla ei ole ollut kykyä tai halua vanhemmuuteen. Siinä mielessä kyseinen Jorma on aivan asialinjoilla, mutta ei se vielä sitä voi tarkoittaa, että kenenkään ei pitäisi lapsia tehdä.
Kasvavassa määrin on lisääntynyt tämmöinen ihmisten ikuiseen nuoruuteen takertuva elämäntapa, on aina oltava kivaa, rutinoitunutta ei saa olla, elämässä on oltava extremeä. Mikään ei saa tuntua vaivalloiselta. Neidit! Metroseksuaalit! En ole mikään sotahullu, mutta miten tämmöisellä paskahousumentaliteetilla olisi sota-aikoina selvitty, kun ei ollut kahmalokaupalla pullamössöä ja lattekahvia tarjolla?
Lapsista on tietenkin ajoittain erittäin iso vaiva, mutta se kannattaa. Siinä joutuu ilman muuta monella tavoin siirtämään oman egon sivummalle ja tämänhän me kaikki isit tiedämme, toivottavasti.
Nyt on pakko lopettaa tämä julistaminen ja mentävä painimaan, sillä jätkä roikkuu niskassa ja laulaa "käy muumilaaksoon".
"On oikeastaan typerää käydä pilkkaamaan ihmisiä, ei siinä ole mitään hienoa. Tietyssä mielentilassa vaan alkaa helposti hiukan ärsyttämään tietynlaiset näkemykset."
Sellaista sattuu... lapsetko sinut olivat huonolle tuulelle saaneet? ;)
"Siinä mielessä kyseinen Jorma on aivan asialinjoilla, mutta ei se vielä sitä voi tarkoittaa, että kenenkään ei pitäisi lapsia tehdä."
Tuli ehkä ilmaistua asia huonosti... pointtina oli se että kenenkään, joka ei halua lasta, ei pidä ruveta sellaista hankkimaan koska "näin kuuluu tehdä" tms.
Ne jotka vilpittömästi lasta haluavat ja ovat tietoisia myös siitä ettei elämä lasten kanssa aina onnea ole mutta siitä huolimatta lapsen päättävät hankkia niin tottakai! Se ei vaan ole minunkaltaisen ihmisen juttu ja sen tiedostaminen ja avoin myöntäminen on mielestäni tärkeää, eikä kypsymättömyyttä tai vastuuttomuutta.
"Onnea valitsemallasi tiellä, ei sulle tosiaan lapset sopisikaan. Nehän vaan kimittää ärsyttävästi ja sotkee sohvakalustot."
Elän uusperheessä, yksi jo alakouluikäinen lapsi vaimollani. Yhteistä emme hanki ja se päätettiin jo suhteemme alussa. Olen siis valinnut tieni oikein, ainakin omasta mielestäni. Myös vaimoni tietää hieman "nuivan" asenteeni pikkukersoja kohtaan mutta se ei häntä haittaa, ja miksi haittaisikaan koska elämäämme ei kuulu pikkulapsia.
Et pidä lapsista, silti elät parisuhteessa, jossa toisella osapuolella on lapsi? Olet siis isäpuoli, mutta et pidä lapsista? Elät parisuhteessa, puhut vaimostasi ja teidän yhteisistä sopimuksistanne, mutta silti ilmottelet täällä, että sopivalle lapsistapitämättömälle naiselle olisi paikka rinnallasi?
Jamppa: kasva mieheksi, lopeta vatulointi!
Huomasit varmaan silmäniskuhymiön sen kommentin perässä? Tällaisen siis ;) Sillä ilmaistaan esimerkiksi sitä että jotakin on sanottu pilke silmäkulmassa...
Mutta asiaan! En pidä PIKKULAPSISTA, vanhemmat, ei-niin-rasittavassa iässä olevat lapset ovat ihan okei. Sopimus? No olkoon sit sopimus... eli yhdessä olemme päättäneet ettemme lisäänny. Jo suhteen alkumetreillä totesin että ajatus omasta "sinappitehtaasta" ei viehätä yhtään eikä kumppanini myöskään ole halukas "uusintakierrokselle" lähtemään.
Olet joko uskomattoman tosikko tai uskomattoman tyhmä... tai molempia.
Okei, duunasit hymiön, kivat sulle. En ole hymiöihin perehtynyt, niitä ei Kekkosen aikaan käytetty.
Uskon jo, et halua lasta. Eiköhän tämä ollut nyt tässä.
Ihme soopaa, että lapsettomaksi haluajia ei muka ole. Minä olen sellainen. Kyse ei ole aikuistumisesta jotkut eivät vain halua lapsia tai pidä lapsita, eikä se tarkoita, että he olisivat jotenkin epäkypsiä.
"Tosipaikan tullen"? Minulla alkaa tässä olla ne hetket, että jos lapsia haluan, kannattaisi ne työn ym. elämäntilanteen takia ne nyt hankkia. Että tosiaan on nyt kai se "tosipaikka". Ja kylläpäs haluan lapsettomaksi.
Lapsi muuttaa elämän värit mustavalkoisista värikkäisiin? Pitää varmasti sinun kohdallasi paikkaansa, mutta älähän yleistä. Kaikille lapset eivät tuo sitä "oikeata sisältöä" elämään.
kadun todella kovasti omia lapsiani joita on kertynyt kolme vaihtaisin heti välittömästi lapsettomaan elämään jos vain vielä voisin!!!
Pitäkää vaan päänne te kaikki jotka ette halua lapsia, niistä ei ole kuin harmia!
Älkääkä taipuko kenenkään painostuksiin elämästä on oikeus nauttia EI kärsiä!!!!
Anteeksi tämä tuskastuttavan pitkä viesti, mutta toivon, että luet sen ja vastaat, onko sinulla samanlaisia tuntemuksia.
Olen ihan samanlainen kuin sinä. En pidä lapsista, ja ottaisin ennemmin elämän kahdestaan parisuhteessa kumppanini kanssa (itseasiassa sellainen elämä minulla jo on). Minustakin tuntuu, että kaikki haluavat lapsia, paitsi minä - tulee epänormaali olo. Onneksi olen silti löytänyt sellaisen miehen, joka ei liiemmin hänkään lapsista välitä. Älä huoli, kyllä niitä löytyy.
Pyysit erityisesti miesten vastauksia, joten anteeksi kun tällä nyt kuitenkin tilitän, mutta kun kerrankin löytyi samanlainen ihminen kuin minä.
Perusteluina sille, etten halua perhe-elämää, on se, että kaikki tuntemani lapsiperheet ovat niin kaavoihin kangistuneita. Vain kerran kahdessa vuodessa matka Kanariansaarille ja arkea ja puurtamista riittää kyllästymiseen saakka. (En sano, ettei toisenlaisia perheitä olisi, tottakai on. Nämä vain ovat niitä, joihin itse olen törmännyt.) Olen itse niin seikkailunhaluinen ja spontaani, että en pystyisi toteuttamaan tiettyjä unelmiani, jos lapset olisivat "tiellä".
Ammatti, johon opiskelen, on myös hyvin aikaavievä, ja vetää puoleensa enemmän uraihmisiä kuin perheenemäntiä. Urasuunnitelmatkin menevät lapsien edelle. En ole rahan perään, mutta tuleva työni on vain niin kiinnostavaa ja olen haaveillut siitä koko ikäni. En myöskään halua jättää uraani "kesken" äitiysloman takia. En myöskään kestäisi äityslomaa, koska inhoan olla pitkiä aikoja kotona tai yhden asian parissa.
Lisäperusteluita ovat myös ne, että olen kärsimätön (en pysty olemaan kärsivällinen varsinkaan lasten kanssa). En halua olla väsynyt ja stressaantunut silloin kun lapset ovat pieniä, tai herätä yöllä itkuun - uni on minulle niin tärkeää. En halua alentaa elintasoani, lapsiin menee hirveästi rahaa.
Sitten seksiin. Enn halua menettää seksielämääni raskauden ja synnytyksen ajaksi, niin kuin joskus tuppaa käymään. En halua, että minulle jää kehoon arpia tai alapääni löystyy (arvet ovat pinnallinen syy mutta kehoni on minulle tärkeä). Jos seksielämässämme tapahtuisi negatiivisia muutoksia, se vaikuttaisi myös kumppanini ja minun väliseen suhteeseen merkittävästi. Seksi on suhteessamme niin tärkeä asia (huom. ei tärkein, mutta tärkeä).
Yksinkertaisesti en vain pystyisi ottamaan vastuuta kenestäkään muusta kuin itsestäni ja kissastamme, enkä haluaisikaan.
Tuo on kyllä minunkin mielestäni inhottava kommentti jonka mainitsit "mielesi muuttuu vielä". Vihaan sitä. Mikseivät jotkut ymmärrä, että en ole koskaan pitänyt lapsista. En pitänyt pikkulapsista edes silloin, kun olin itse sellainen! En ole koskaan koskenut nukkeihin, ajanut vain leikkiautoilla.. minulla ei ole hoivaviettiä, ja olen sataprosenttisen varma, ettei mieleni muutu enää, koska olen jo parikymmentä vuotta ollut tätä mieltä.
Tuosta vielä että "Isät kertovat, että ilman lapsia heidän elämästään puuttuisi jotain ym.." Tottakai ne, joilla on lapsia, ovat halunneet niitä ja tunteneet että elämästä puuttuu jotain. Isät pitävät lapsistaan. Lapsellisten (siis niiden, joilla on lapsia, heh :D) miesten puheita en sinuna kuuntelisi. On niitäkin miehiä, joilla ei niin ole väliä, tuleeko lapsia vai ei, niin kuin olen itse huomannut.
Anteeksi vielä tuhannesti tämä ylipitkä viesti.
Joo, oikein piti loppuun asti kahlata tuo luento, kiitos siitä :)
Ihan hirveästi omakohtaisia kokemuksia sinulla, Celduin, ei taida lapsista ja lapsiperheen elämästä olla, mutta luonnollisesti sinulla on oikeus mielipiteeseesi. Toki saat myös olla sitä mieltä, ettei mielesi enää koskaan muutu, olethan jo 20 vuotta (ikäsi siis ilmeisesti) ollut tuota mieltä...
Kokemuksesta voin kuitenkin suositella, ettet olisi ihan noin ehdoton itsellesi. Ei niitä mielipiteitä vielä tuossa vaiheessa kannata "lopullisesti" lukkoon lyödä.
Jossain määrin julistuksesi oli myös ristiriitainen: raha ei ollut sinulle niin kovin tärkeä asia, mutta silti pelkäsit taloutesi heikkenevän, jos hankkisit perhettä. Kaikki on niin suhteellista - esimerkiksi minä olen saanut rahaa säästöön huomattavasti enemmän lasten syntymän jälkeen kuin ennen.
Mutta hyvää jatkoa sulle vaan, onhan se elämä joidenkin periaatteiden varassa joka tapauksessa elettävä!
piti kuitenkin isällisesti hänelle vastata??? Miksi??? Luuletko ettei hän itse tiedä ikäänsä tms??
Kenenkään ei ole pakko pitää lapsista, eikä niitä sellaisen kannta tehdä. Saat siis anteeksi.
Lapsista ja perheistä sen verran, että pikkulapsen elämä koostuu erilaisista rutiineista. Etenkin pieni lapsi tarvitsee toistuvia rutiineja kehittyäkseen tasapainoiseksi. Siksi joka päivä mennään samalle laatikolle, koputetaan samalla lapiolla samaa ämpäriä ja lausutaan sama loru. Se luo lapselle turvallisuudentunnetta. Lapsi luonnostaan tietää, että taivas on aloilleenasettumista, lapsi elää tässä hetkessä eikä kärsi ajatuksenriennosta ja turhapäiväisen kiiren aiheuttamista syndroomista. Joskus saatetaan käydä hiekkalaatikkoa pidemmälläkin, mutta miksi mennä merta edemmäs kalaan? Aikuinen on jo elämän pilaama, se ei ole koskaan mihinkään tyytyväinen, se on levoton cowboy, jonka on aina ratsastettava sateenkaaren päähän, toteamaan, että vittu eihän täällä taaskaan ollut mitään!
Keskittymällä seuraamaan lastaan, voi ottaa elämän takaisin hallintaan. Esimies ei tule hengen kaikottua alaisen hautakummulle kukkaa kastelemaan, ei vaikka raato olisi ollut minkälainen menestyjä, ihmisen lapsi saattaa sen kuitenkin tehdä. Sellaista.
Mitä siihen seksiin tulee, niin meillä kyllä kaikilla alapää löystyy väkisinkin jossain määrin jossain vaiheessa. Siltä emme voi välttyä, se on fysiikan laki.
Juu tuo ikäveikkauksesi meni vähän pieleen. Tämä mielipide ollut noin parikymmentä vuotta, mutta en minä sitä kyllä vastasyntyneenä keksinyt. Ja tietenkään minulla ei ole omakohtaista kokemusta lapsiperheistä kun ei ole lapsia. Itsestäänselvyys. Nuo päätelmät olen tehnyt omien tuttavieni tilanteista, mutta niinhän kaikki tekevät. Jos 3 ystävää kuolee ihosyöpään liian auringonoton takia niin kyllähän sen itsekin lopettaa. Huono vertaus mutta en muutakaan keksinyt.
Niin ja se raha-asia. En halua elintasoni heikkenevän, se on totta. Mutta en myöskään kertonut millainen se tällä hetkellä on - aika helvetin huono. Lapselle tuskin riittäisi edes ruokaa eli kyllä, pelkäisin taloutemme heikkenevän.
Juu, tiedän että lapset tarvitsevat rutiineja, ja että se on kehityksen kannalta tärkeää. Siksipä en haluakaan lapsia, koska en kestä rutiineja. Jos elämä on samanlaista liian pitkää, masennun.
Ja ei minua kuoleman jälkeen niin kamalasti kiinnosta kuka siellä haudalla käy. Ja se, että vanhempana on yksin, jos ei ole lapsia, ei ole totta - jos se oli tuon kappaleesi pointti. On sitä sukulaisia, ystäviä, vanhoja työkavereita ja mahd. puoliso.
Juu ja tiedän että viisikymppisenä kohtaan ihan samat ongelmat kuin muutkin naiset, vaikka en lapsia hankkisikaan. Haluan vaan nauttia vähän kauemmin. Siitä elämässäni on mielestäni kysymys - että on onnellinen.
Haudalla käy ken tahtoo, eikä sillä tosiaan kai erityistä merkitystä vainajalle enää olekaan. Tarkoitan tietenkin sitä, että lapsilleen ihminen voi olla oikeasti merkittävä, kun taas työnantaja ottaa ihmisestä kapitalismin lakien mukaisesti pelkän hyödyn. Jos työmyyrä masentuu eikä siitä jaloilleen pääse, joutaa hän roskiin. Raaka peli. Minun mielestäni todellisemman pohjan elämään saa lapsista, mutta en olekaan koskaan erityisemmin arvostanut työelämää, en usko sellaisiin asioihin.
Siitä olen samaa mieltä, että olisi tärkeää kyetä olemaan onnellinen. Toinen saa onnen paneskelusta, toinen paneskelun hedelmästä. Meitä on moneksi, ei siinä mitään.
Aika jänskää, että Isien palstalla saa "isällisiä vastauksia" :)
...vaikka yllättävän paljon tälläkin foorumilla näitä lapsia haluamattomia ja sukupuolensa perusteella isäksi kykenemättömiäkin pyörii. Mistä johtunee, en tiedä.
Halusin vaan ilmoittaa, että olen aivan samaa mieltä kanssasi!!!Tekstisi on todella hyvin kirjoitettu ja kaikki perustelut juuri samoja kuin minunkin!
En todellakaan halua enkä ole koskaan halunnut lapsia ja ihme saa tapahtua, jos muutan joskus mieleni.