- Kärjet tarvitsisi vaihtaa, sanoin kädet kyynärpäihin nokisena kuullotellen öljypolttimen kohinaa. Mutta eiköhän se kestä siksi että Aki tulee kotiin.
- Ai-jaa, sanoi Eija nojaten yöpaidassaan ja villatakissaan pannuhuoneen ovenpieleen.
Minä olin varma siitä että Eija oli alkanut pitää kanssani silmäpeliä, sen verran pelisilmää minullakin oli. Kun Aki oli reissussa, soitti hän pari kolme kertaa viikossa ilmoittaen että täällä tarvittaisiin miestä hätiin. Milloin piti pelastaa videonauha jumiutuneesta nauhurista ja milloin selvittää lorisemaan jäänyt vessanpönttö. Nyt oli lämmitys tehnyt tenän iltauutisten aikaan ja suojasää oli selvästi kiristymässä yöllä pakkaselle.
Eija oli vientiasentaja Aki Heikkisen vaimo. Ja oli Aki taas minun kaverini ammattikoulun ajoilta asti. Muutamissa työpaikoissakin oli tultu oltua yhtä aikaa. Elettiin 80-luvun lopun vuosia, jolloin Aki kiersi maailmaa asentamassa kotimaisen paperikoneteollisuuden helmiä ja viipyi reissuillaan kerrallaan usein kolme tai neljäkin viikkoa. Kotona odotti vaimo, kolmevuotias esikoinen ja muutaman viikon ikäinen tyttövauva.
Olihan Aki kerinnyt vaimon ja lasten lisäksi hankkia jo myös omakotitalon. Perinteisen viisikymmentäluvun puolitoistakerroksisen joka selvästi myös olisi kaivannut isäntänsä enempää läsnäoloa. Minä, joka silloin kävin teknillistä koulua, olin luvannut olla käytettävissä milloin vain akuuttia tarvetta oli.
Kävelin Eijan perässä pannuhuoneelta Akin kellarissa olevaan verstaaseen etsiskellen jotain mihin käsiäni pyyhkiä. Verstashuoneen valossa pyörittelin käsiäni Eijan edessä.
- Voi, sinulla meni kädet ja vaatteet ihan sotkuun, odota, minä katson jotain puhdasta Akin kamppeista, sanoi Eija kääntyen kohti ovea. Mutta ennen kuin hän ehti astua ulos verstaasta, tartuin mustilla kourillani naista takapuolesta ja vedin itseäni vasten.
- Jarmo, älä viitsi tuollaista.
Eijan ääni ei ollut käskevä vaan jännittynyt. Hamusin nenääni hänen niskahiuksiinsa kourien samalla pitkän yöpaidan läpi hänen reisiään. Kun nenäni ja huuleni löysivät reitin niskan iholle, huokaisi Eija ja sanoi:
- Älä vaan tee mitään jälkiä.
Hieroin naista itseäni vasten, niin että hän saattoi vaatteidenkin läpi tuntea erektioni takapuolellaan. Käteni olivat siirtyneet reisiltä leipomaan hänen vatsaansa vaatteiden läpi.
- Oletko sinä ihan tosissasi, sinä sottaat minun vaatteet, valitti Eijan kuiskiva ja huokaileva ääni. Annoin käteni valua alaspäin, polviin, kunnes ne tapasivat yöpaidan reunan. Työnsin kieltäni Eijan korvaan samalla kelaten hänen yöpaitaansa ylöspäin. Eija kumartui aavistuksen eteenpäin.
- Lapset voi herätä, en minä voi olla täällä kovin kauaa.
Kun olin saanut kerittyä yöpaitaa yötäisille, sujautin likaiset käteni sen alle, puristellen naisen vaaleaa ihoa. Kädet jatkoivat yhä ylöspäin, kunnes tapasivat suuret ja raskaat rinnat. Rintojen kohdalta kangas tuntui aavistuksen kostealta. Pyöritellessäni niitä ja hamutessani nännejä sormiini, tunsin miten maito valui käsilleni.
- Jarmo, tulee kamala sotku, sanoi Eija värisevällä äänellä, joka ei ainakaan lopettamaan anellut. Leivoin hänen rintojaan käsissäni puristaen häntä yhä tiiviimmin itseäni vasten. Eijan vasen käsi hamusi ylöskurkottaen hiuksiani.
Laskin käsiäni alaspäin, antaen rintojen valahtaa yöpaidan ja villatakin alla, etsien sormiini pikkuhousujen vyötärönauhaa. Kun sormet tapasivat kankaan, kuiskasi Eija:
- Ethän työnnä niitä mustia käsiäsi sinne.
Kuljetin silloin sormeani pikkuhousujen päällä piirrellen hänen häpynsä rajoja. Kaksi sormea asetin kummulle alkaen rytmikkäästi pyörittää. Tunsin miten nainen alkoi värähtää kosketuksesta. Eijan käsi kirposi hamuamasta hiuksiani ja hän nojautui ojennetuin käsin seinään raottaen aavistuksen reisiään, jotta käteni pääsisi paremmin toimimaan. Hänen lantionsa alkoi liikkua kiihkeästi, hänen takapuolensa painui vasten etumustani hiertäen housujen sisällä pullottavaa elintä. Yhtäkkiä voihkaisten hän suoristautui ja käännähti alkaen suutelemaan minua.
Eija suuteli kiihkeästi samalla kaivaen kaluni ulos farkuistani. Hänen sitä puristellessa ja runkatessa tunsin olevani aivan räjähdyspisteessä. Aloin kiskoa naisen yöpaitaa ylöspäin, mutta napitettu villatakki esti sitä nousemasta napaa korkeammalle. Ohjasin Eijan runkkaavan käden pois kalultani ja kellistin hänet selälleen verstashuoneen keskelle tuodulle pitkälle saunarahille. Jalassaan hänellä oli lyhytvartiset pihakumisaappaat. Eija veti vaatteitaan ylöspäin ja minä kiskoin noen sotkemat pikkuhousut alas niin, että ne jäivät toiseen jalkaan kumisaappaan suulle. Toinen kumisaapas kumahti lattialle.
- Älä laita sisään, ettei käy vahinkoa, aneli Eija.
Eijan vaalea iho oli täynnä kädenjälkiäni ja nokivanoja. Hänen tussunsa oli tumma ja tuuheakarvainen. Upotin naamani tussulle ja jatkoin kostean vaon työstämistä nyt kielelläni. Eija yritti yhtä aikaa hillitä voihkinaansa ja estää itseään putoamasta rahilta.
Yöpaita ja villatakki oli rullattuna navan ja rintojen välimaille. Aloin työntää niitä helmasta ylöspäin saadakseni rinnat näkyviin. Eija yritti avata villatakin nappeja, mutta työnsin vaatteet nopeasti kaksin käsin rintojen yli. Autoin Eijaa kohottautumaan ja yrittäessään vetää vaatteitaan päänsä yli sotkeutui hän niihin jääden pää umpisukkeliin nurinkääntyneiden vaatteiden sisään. Nännipihat olivat suuret ja tummat, nännit seisoivat niiden keskellä maitoa tihkuvina tutteina. Laskin naisen takaisin rahille puristellen vuoroin kumpaakin rintaa hamuten samalla nänniä huulillani.
Avasin sitten farkkujeni ylimmän napin pudottaen housuni polviin. Aloin kampea rahille Eijan pulleiden reisien väliin, joita hän ensin yritti pitää yhdessä, mutta antoi sitten jalkojensa valahtaa rahin kummallekin puolelle. Kerta työnnöllä upotin kuuman ja kostean pohjaan alkaen lykkimään rytmikkäästi. Rahi notkui ja natisi allamme, Eijan raskaat nokitahraiset rinnat hyllyivät sivuilla rytmikkäästi ja kohta vauhtiin päästyään hänen lantionsa vatkasi allani. Vaatteiden sisältä kuului tukahdutettua voihketta. Vauhti kiihtyi. Eijan jalat hakkasivat takapuoleeni.
Enää en ajatellut saisinko vedettyä pois. Eijan lantio lykki vastaan, hänen sisällään kouristeli. Elimeni sykki lastiaan ulos. Rahi allamme rusahti ja vaipui lähes teatraalisen hitaasti kasaan. Kierähdin pois Eijan päältä. Katselin hänen noenlaikuttamia muotojaan ja lyttyyn painunutta rahia. Jostain vaatteiden sisältä kuului pieni huokaus.
- Pitänee tulla korjaamaan tuo penkki huomenna, sanoin.
- Ai-jaa, sanoi Eija nojaten yöpaidassaan ja villatakissaan pannuhuoneen ovenpieleen.
Minä olin varma siitä että Eija oli alkanut pitää kanssani silmäpeliä, sen verran pelisilmää minullakin oli. Kun Aki oli reissussa, soitti hän pari kolme kertaa viikossa ilmoittaen että täällä tarvittaisiin miestä hätiin. Milloin piti pelastaa videonauha jumiutuneesta nauhurista ja milloin selvittää lorisemaan jäänyt vessanpönttö. Nyt oli lämmitys tehnyt tenän iltauutisten aikaan ja suojasää oli selvästi kiristymässä yöllä pakkaselle.
Eija oli vientiasentaja Aki Heikkisen vaimo. Ja oli Aki taas minun kaverini ammattikoulun ajoilta asti. Muutamissa työpaikoissakin oli tultu oltua yhtä aikaa. Elettiin 80-luvun lopun vuosia, jolloin Aki kiersi maailmaa asentamassa kotimaisen paperikoneteollisuuden helmiä ja viipyi reissuillaan kerrallaan usein kolme tai neljäkin viikkoa. Kotona odotti vaimo, kolmevuotias esikoinen ja muutaman viikon ikäinen tyttövauva.
Olihan Aki kerinnyt vaimon ja lasten lisäksi hankkia jo myös omakotitalon. Perinteisen viisikymmentäluvun puolitoistakerroksisen joka selvästi myös olisi kaivannut isäntänsä enempää läsnäoloa. Minä, joka silloin kävin teknillistä koulua, olin luvannut olla käytettävissä milloin vain akuuttia tarvetta oli.
Kävelin Eijan perässä pannuhuoneelta Akin kellarissa olevaan verstaaseen etsiskellen jotain mihin käsiäni pyyhkiä. Verstashuoneen valossa pyörittelin käsiäni Eijan edessä.
- Voi, sinulla meni kädet ja vaatteet ihan sotkuun, odota, minä katson jotain puhdasta Akin kamppeista, sanoi Eija kääntyen kohti ovea. Mutta ennen kuin hän ehti astua ulos verstaasta, tartuin mustilla kourillani naista takapuolesta ja vedin itseäni vasten.
- Jarmo, älä viitsi tuollaista.
Eijan ääni ei ollut käskevä vaan jännittynyt. Hamusin nenääni hänen niskahiuksiinsa kourien samalla pitkän yöpaidan läpi hänen reisiään. Kun nenäni ja huuleni löysivät reitin niskan iholle, huokaisi Eija ja sanoi:
- Älä vaan tee mitään jälkiä.
Hieroin naista itseäni vasten, niin että hän saattoi vaatteidenkin läpi tuntea erektioni takapuolellaan. Käteni olivat siirtyneet reisiltä leipomaan hänen vatsaansa vaatteiden läpi.
- Oletko sinä ihan tosissasi, sinä sottaat minun vaatteet, valitti Eijan kuiskiva ja huokaileva ääni. Annoin käteni valua alaspäin, polviin, kunnes ne tapasivat yöpaidan reunan. Työnsin kieltäni Eijan korvaan samalla kelaten hänen yöpaitaansa ylöspäin. Eija kumartui aavistuksen eteenpäin.
- Lapset voi herätä, en minä voi olla täällä kovin kauaa.
Kun olin saanut kerittyä yöpaitaa yötäisille, sujautin likaiset käteni sen alle, puristellen naisen vaaleaa ihoa. Kädet jatkoivat yhä ylöspäin, kunnes tapasivat suuret ja raskaat rinnat. Rintojen kohdalta kangas tuntui aavistuksen kostealta. Pyöritellessäni niitä ja hamutessani nännejä sormiini, tunsin miten maito valui käsilleni.
- Jarmo, tulee kamala sotku, sanoi Eija värisevällä äänellä, joka ei ainakaan lopettamaan anellut. Leivoin hänen rintojaan käsissäni puristaen häntä yhä tiiviimmin itseäni vasten. Eijan vasen käsi hamusi ylöskurkottaen hiuksiani.
Laskin käsiäni alaspäin, antaen rintojen valahtaa yöpaidan ja villatakin alla, etsien sormiini pikkuhousujen vyötärönauhaa. Kun sormet tapasivat kankaan, kuiskasi Eija:
- Ethän työnnä niitä mustia käsiäsi sinne.
Kuljetin silloin sormeani pikkuhousujen päällä piirrellen hänen häpynsä rajoja. Kaksi sormea asetin kummulle alkaen rytmikkäästi pyörittää. Tunsin miten nainen alkoi värähtää kosketuksesta. Eijan käsi kirposi hamuamasta hiuksiani ja hän nojautui ojennetuin käsin seinään raottaen aavistuksen reisiään, jotta käteni pääsisi paremmin toimimaan. Hänen lantionsa alkoi liikkua kiihkeästi, hänen takapuolensa painui vasten etumustani hiertäen housujen sisällä pullottavaa elintä. Yhtäkkiä voihkaisten hän suoristautui ja käännähti alkaen suutelemaan minua.
Eija suuteli kiihkeästi samalla kaivaen kaluni ulos farkuistani. Hänen sitä puristellessa ja runkatessa tunsin olevani aivan räjähdyspisteessä. Aloin kiskoa naisen yöpaitaa ylöspäin, mutta napitettu villatakki esti sitä nousemasta napaa korkeammalle. Ohjasin Eijan runkkaavan käden pois kalultani ja kellistin hänet selälleen verstashuoneen keskelle tuodulle pitkälle saunarahille. Jalassaan hänellä oli lyhytvartiset pihakumisaappaat. Eija veti vaatteitaan ylöspäin ja minä kiskoin noen sotkemat pikkuhousut alas niin, että ne jäivät toiseen jalkaan kumisaappaan suulle. Toinen kumisaapas kumahti lattialle.
- Älä laita sisään, ettei käy vahinkoa, aneli Eija.
Eijan vaalea iho oli täynnä kädenjälkiäni ja nokivanoja. Hänen tussunsa oli tumma ja tuuheakarvainen. Upotin naamani tussulle ja jatkoin kostean vaon työstämistä nyt kielelläni. Eija yritti yhtä aikaa hillitä voihkinaansa ja estää itseään putoamasta rahilta.
Yöpaita ja villatakki oli rullattuna navan ja rintojen välimaille. Aloin työntää niitä helmasta ylöspäin saadakseni rinnat näkyviin. Eija yritti avata villatakin nappeja, mutta työnsin vaatteet nopeasti kaksin käsin rintojen yli. Autoin Eijaa kohottautumaan ja yrittäessään vetää vaatteitaan päänsä yli sotkeutui hän niihin jääden pää umpisukkeliin nurinkääntyneiden vaatteiden sisään. Nännipihat olivat suuret ja tummat, nännit seisoivat niiden keskellä maitoa tihkuvina tutteina. Laskin naisen takaisin rahille puristellen vuoroin kumpaakin rintaa hamuten samalla nänniä huulillani.
Avasin sitten farkkujeni ylimmän napin pudottaen housuni polviin. Aloin kampea rahille Eijan pulleiden reisien väliin, joita hän ensin yritti pitää yhdessä, mutta antoi sitten jalkojensa valahtaa rahin kummallekin puolelle. Kerta työnnöllä upotin kuuman ja kostean pohjaan alkaen lykkimään rytmikkäästi. Rahi notkui ja natisi allamme, Eijan raskaat nokitahraiset rinnat hyllyivät sivuilla rytmikkäästi ja kohta vauhtiin päästyään hänen lantionsa vatkasi allani. Vaatteiden sisältä kuului tukahdutettua voihketta. Vauhti kiihtyi. Eijan jalat hakkasivat takapuoleeni.
Enää en ajatellut saisinko vedettyä pois. Eijan lantio lykki vastaan, hänen sisällään kouristeli. Elimeni sykki lastiaan ulos. Rahi allamme rusahti ja vaipui lähes teatraalisen hitaasti kasaan. Kierähdin pois Eijan päältä. Katselin hänen noenlaikuttamia muotojaan ja lyttyyn painunutta rahia. Jostain vaatteiden sisältä kuului pieni huokaus.
- Pitänee tulla korjaamaan tuo penkki huomenna, sanoin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
;-)
tosi kiva stoori jatka samaan tapaan
Tuollehan voisit vaikka tekaista jatkoa, hyvä stoori!
Suopea inspiraatio ja uuden näkökulman oivallus saattavat poikia tälle hyvän jatkot. Fiilispohjalta, nääs.