Tämä palsta

säännöt ja lait perustuvat Jumalan sanaan, ei ihmisten tirkistelynhaluun. Mitä tirkistelemistä meillä ihmisillä toisissamme on? Se sama perisynnin tuottama taipumus kaikkeen pahaan on meistä jokaisella. Myös uskovaisella.

Kuka pystyy toisen elämää hallitsemaan? En tarkoita tällä maallista hallitsemista, sillä sellaisia esimerkkejä on historiassa ja myös nykypäivässä aivan tarpeeksi, kuten Stalin, Hitler ja vaikkapa Irakin Saddam. Hallitsemaan ei pysty, vaikka olisi millaiset säännöt tahansa toista varten. "Ajatuksin, sanoin ja töin olen Pyhän tahtosi rikkonut" sanotaan joka sunnuntai jumalanpalveluksessa. Kuka kahlitsee toisen ajatukset ja sanat, vaikka tekoja pystyisi kontrolloimaan ainakin jossakin määrin? Kuka pystyy siihen edes oman itsensä osalta?

Lestadiolaisuskovia kovistellaan aina tuomitsemisesta. Millä tuomiolla sinä tuomitset, sillä sinutkin tuomitaan, lainataan Raamattua. Useimmalta jää vain näkemättä se, kuka tuomitsee ja mitä tuomitsee. Ei kukaan ihminen tuomitse toistansa, kenelläkään ei ole siihen varaa, vaan Jumalan sana on se joka tuomitsee. Ja sana tuomitsee vain synnin, ei ihmistä. Se, joka jaksaa panna synnin pois ja uskoa, että se on jo sovitettu, on pääsyt tuomion alta pois, armon alle.

Ei uskominen ole lakien ja säännösten noudattamista. Se on nöyryyttä myöntää, että on itsessään mahdoton, mutta sovitustyön ansiosta mahdollinen taivaaseen.

tällä palstalla vierailut.

se vain on. Loukkauskivi, hakomaja (risumaja) yrttitarhassa, hävitetty kaupunki jne. Mutta useimmalle vl:lle elämän tärkein asia. Ei siis vl:uus sinänsä, mutta elävä usko ja toivo paremmasta.

Se, että vl haluaa uskoa tavallaan tuntuu olevan monille kivenä kengässsä. Maailmassa on paljon asioita, joiden voisin antaa häiritä mielenrauhaani niin halutessani. Miksi näin toimisin? Miksi yrittäisin osoittaa toiselle uskovalle että olet väärässä? Miksi tuomitsisin muiden uskon? Kuinka voisin tuomita?

Minulle usko on tärkein asia. Kumpa ihmiset soisivat minun uskoa laillani.