Minua on vaivannut jo pidemmän aikaa eräs asia, jolle minä itse en voi mitään. Se on häirinnyt jo monta vuotta. Ja tämä ongelmani pahenee kokoajan ajan kuluessa. En voi elää normaalisti, kadullakin kävellessä minulla on ahdistunut olotila. Ainoa ratkaisu tähän ongelmaani on leikkaus, sitä olen jo pidemmän aikaa harkinnut, ja sen varmaan teenkin vielä tämän vuoden aikana. En voi keskittyä kouluun, enkä mihinkään tämän takia. En ole kertonut tästä kenellekään, ja tuntuu että tulen hulluksi jos en tee pian jotain. Kukaan ei varsinaisesti ole tullut sanomaan siitä päin naamaa, vaan olen kuullut kaikkea kuiskimista ja hihittelyä yms. Minua on joskus ala-asteella pari vuotta kiusattu, mutta se loppui aika lyhyeen. En ole siis varsinaisesti koulukiusattu, pidemminkin päin vastoin, silloin ala-asteella. Ja nyt muutama päivä sitten iski masennus, ja se on jatkunut. Olen myös miettinyt psykiatria, mutta en tiedä onko siitä mitään hyötyä. Tästä asiasta pitäisi puhua jonkun kanssa, mutta en vaan pysty. Tämä on niin arka paikka minulle, olen myös aina ollut tarkka ulkonäöstäni ja se loukkaa minua syvästi kun näen/kuulen joidenkin supisevan siitä. Haluaisin elää nuoruuden erittäin "elävästi", mutta tämän takia ujo ja herkkä luonteeni vain pahenee pahenemisesta kokoajan. Lapsuus minulla on ollut erittäin huono, vanhempani erosivat kun olin 10 vuotta. Elämä potkii päähän tällä hetkellä erittäin pahasti, enkä tiedä minkä takia tämän tänne kirjoitin, jos joku samassa tilanteessa oleva/päässyt siitä pois, voisi kertoa jotain vinkkejä miten tästä masennuksesta ja ongelmastani pääsisi eroon.
Mitä teen?
Epätoivoinen............
91024
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...kertoa mikä on sinusta vialla ulkonäössäsi?
Ettet sinä nyt vain kuvittelisi koko asiaa...?
"Kukaan ei varsinaisesti ole tullut sanomaan siitä päin naamaa, vaan olen kuullut kaikkea kuiskimista ja hihittelyä yms."
Jospa siis se kuiskinta ja hihittely ei ole johtunut sinusta? Ja vaikka olisikin, ei se todista sinussa olevan mitään vikaa - päin vastoin näissä hihittelijöissä. Tiedän kyllä miten kiusallista se voi olla, mutta siitä kannattaa vain olla välittämättä. Tuo mahdollisten "hihittelijöiden" lapsellisuus menee aikanaan ohitse.
Jos sinua todella ahdistaa "tämä jokin mistä et sen enempää kertonut", niin eipä tuosta psykologin juttusilla käynnistä mitään haittaakaan ole. Varmasti saat sieltä parhaat neuvot ja ohjeet työstää ongelmaasi. Ja taatusti näiden neuvojen myötä lakkaat turhaan alentaa itse itseäsi. Pää pystyyn vaan! Ei meistä kukaan ihmistä kummempi ole, vaikka monet luulevatkin olevansa (>"hihittelijät").
Itsekään en tosiaan mikään hääppöinen ole filmitähtiin verrattuna, mutta silti kannan itseni uljaasti ihmisjoukossa, pää pystyssä ja rinta rottingilla =)
selvännäkijä. Olet 19-vuotias kundi ja tiedän nimesi etukirjaimen, kuinka mahdollista?
No, koska olen selvännäkijä!
Selvänäkijä.
Kiitos vastauksestasi. Kunpa se olisikin vain niin että kuvittelisin sen. Aluksi näin itsekin luulin, mutta väärässä olin.. Ja todellakin tämä on häirinnyt elämääni viimeiset 5 vuotta. Ja tuo sana "häirinnyt" on juuri oikea.
Koulussakin välitunneilla jos joku alkaa nauramaan esimerkiksi jollekin kaverillensa kertomalle vitsille, niin luulen että hän nauraa minulle. Siis tämä ongelmani tekee tämän kaiken paskan lisäksi vielä vainoharhaiseksi! Olen yrittänyt kaikesta huolimatta yrittää olla välittämättä, mutta en pysty.
Joku jo tässä kyselikin että mikä se ongelmani on, niin voinhan sen kertoa, eihän siitä mitään haittaakaan ole. Eli siis mulla on korvat jonkin verran höröllään. Ehkä joidenkin mielestä täysin naurettavaa murehtia tuon asian takia, mutta se on yllättävän tuskallista elää kun joutuu kestämään kaikkea sitä helvettiä..
Tuo psykologilla käynti voisi auttaa, mutta luulen että tämä leikkaus olisi varmasti paras ratkaisu.
kohtaan.. Kohtaan, jota et haluaisi tuoda julki?
Sinä siis ainakin kiinnität aivan liiaksi itse huomiota tuohon pikku yksityiskohtaan, korviisi. Ymmärrän kyllä miten vaikea asia se voi jollekulle, eritoten nuorelle ihmiselle olla. Mutta taatusti on olemassa enemmän niitä, jotka tuon taivaallista välittävät tuollaisista pikkuseikoista, usko pois. Kukaan meistä ei myöskään ole täydellinen, kaukana siitä! Jokaisesta löytyy jotakin, mutta tietysti nuorten maailmassa tuollaiset silmiinpistävät yksityiskohdat aiheuttavat lapsellista tirskumista ja sormella osoittelua, jopa haukkumista. Vainoharhaisuudesta - kun nyt tunnustit sen olevan ainakin osasyynä ongelmaasi - pääset kyllä eroon hyvän ammattiauttajan kanssa > psykologi esim.
Ja mikäli luulet korvaleikkauksen auttavan asiaa, niin miksipä ei sitten. Ehkä siitä voi olla ainakin hiukan apua itsetuntosi saamiseksi oikeille raiteilleen. Mutta silti en malta olla antamatta pientä omakohtaista argumenttia: ollessani melko runsaasti ylipainoinen kuvittelin aina, että syy miksi vastakkainen sukupuoli ei näyttänyt kiinnostuvan minusta oli juuri siinä. Ja toisaalta luulottelin itselleni myös, että "sitten kun olen laihempi minusta tulee rohkeampi". No, sittenpä laihdutin itseni ns. normimittoihin, mutta huomasin jonkun ajan kuluttua, että eipä se muuttanutkaan minua muutoin kuin fyysisesti! Korvien välissä mikään ei muuttunut... Eli ennen kuin päätät mitään, keskustele nyt ensin ainakin sen ammattilaisen kanssa.
leikkaukseen vain! mitä tuota kärsimään?!?!? ja aattelehan että voishan asiat olla huonomminki...on joitaki joilla on kasvot tosi pahasti palanu tai on jotenki muulla lailla epämuodotunneet, aattele että asiat vois olla huonomminki!
ja kyllä se siitä, anna mennä vaan!! kaupunkiin ja lystiä pitämään vain! kukaan ei ole täydellinen, älä anna yhen pikkuvirheen pilata elämääsi!
Kiitos tyttö86, ihminen vain, ja kaikille jotka vastasi minulle. Olen saanu jostain (en tiedä mistä) rohkeutta, enää en jaksa välittää muista. Jostakin sain lisää voimia, ja pääsin pois masennuksesta =) Tällä hetkellä elämä hymyilee.
Minulle on kyllä käynyt näin aikaisemminkin, ja masennus on tullut takaisin. Toivottavasti näin ei tapahdu uudestaan. Ihanaa että on noin ystävällisiä ja auttavia ihmisiä. Voisinpa kiittää teitä jotenkin. Jotenkin tajusin, että tämä on täysin turhauttavaa, että mä olen mikä olen, jos se ei muita miellytä niin se on heidän ongelmansa. Ja vielä kerran kiitos teille!