Mua on alkanut ihmetyttää, että tyttöystäväni ei tykkää mun tyylistä riidellä. Olen kuulemma ihan liian kamala. Musta tuntuu kurjalta, jos ees tunteitaan ei saa näyttää vapaasti. Ei uskalla riidellä, ku saa pelätä, että toinen jättää.
Osaatteko riidellä
Suhteellistako
51352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No eipä kyllä kuulosta kovin kivalta ei...eikös toista yleensä rakasteta juuri sen takia minkälainen hän on...huonoineen ja hyvine puolineen...Ja kuka nyt oikein "kivasti"riidellä osaiskaan?!
Moi! Mulla on ollut ja on vähän vieläkin samanlainen ongelma. Itse kun riitelen niin saatan huutaa ja olla kiukkuinen, mutta kuitenkin koko ajan tietäen, että tämä riita ei ole niin vakava etteikö tästä vielä selvittäisi. Tyttöystäväni taas, etenkin suhteemme alkuvaiheessa kun emme vielä tunteneet toisiamme niin hyvin, otti jokaisen riidan todella vakavasti. Hänen tyylinsä riidellä on muutenkin erilainen...hän ei kestä huutamista tai raivoamista...ja melkeinpä pelästyy ja luulee että nyt olemme eroamassa. Keskusteltuamme asioista saimme selville, että olimme lapsuudenkodeistamme oppineet erilaisen tavan riidellä. Minun kotonani lensivät tavarat, mutta sitten taas kaikki oli hyvin. Hänen kotonaan ei taas juurikaan ääntä korotettu...Nyt ymmärrämme hieman paremmin toisiamme ja enää minustakaan ei aivan niin paljon tunnu sille etten uskalla näyttää tunteitani, tosin olen ehkä hänen myötään oppinut hieman rauhallisemman tavan riidellä.
Minulle riiteleminen oli vaikeaa ensimmäisissä suhteissäni, koska meillä kotona vanhemmat eivät koskaan riidelleet lapsien nähden. MInun oli todella vaikeaa purkaa negatiivisiatunteitani. Iän karttuessa olen kuitenkin oppinut riitelemään, mutta on se erilaista kuin toisen, yleensä. Minulle riitely suhteessä tarkoittaa luottamista toiseen, että tosiaan toinen on vielä riidan jälkeenkin vierellä. Kuitenkin, jos joku olisi kanssani ruennut hettelemään tavaroita ensimmäisimpieni suhteitteni aikani, olisin pelästynut suuresta ja aivan varmasti paennut. Ihmiset riitelevät vain niin erilailla...
Sieltähän se kaikki aina juurensa juontaa- lapsuudenkodista. Itsekin kerran ihmettelin miksi toisen huutamisesta ja raivoamisesta tulee kauhean paha mieli, jopa pelko. Tajusin, ettei minulle juuri koskaan lapsuudessa ole huudettu eikä muutenkaan kotona kovasti riidelty. Toisaalta se on kai huono asia, koska en tunne osaavani käsitellä vihan tunteitani. Siitä seuraa monia niin ärsyttävä tapa- mökötys. Itsekin inhoan jos joku mököttää ja asioita ei voida selvittää, mutta kun olen vihainen menen vain ihan lukkoon enkä saa sanaakaan suustani. Mökötyksellä joskus kerjään myös toisen huomiota, koska yleensä se toimii.
Ns. järkevää riitelyä olisi tietenkin mahdollisimman rauhallinen väittely ja rakentava keskustelu erimielisyyksistä, mutta harvapa siihen tunnekuohuissaan kykenee. Yleensä mökötykseni jälkeen (joka kestää muutaman minuutin) alan kyllä keskustella asioista rauhallisesti ja siinäpä ne yleensä selviää. Riidan jälkeen on silti joskus pitkään paha mieli. Joskus päinvastoin, se puhdistaa tunkkaista ilmaa.
Onko muitakin joilla on sama ongelma. Luulin olevani ainoa joka ei osaa riidellä=) Kun toinen suuttuu niin menen ihan melkein paniikkiin ja itku on herkässä. Ei tämäkään ole helppoa kuulkaa. Tekisi mieli joskus korottaa oikein kunnolla ääntä vastaan, rähistä, huutaa kerralla kaikki taivaan tuuliin mutta kun ei, surumielisyys kerkeää iskeä ennen kiukkua, agr...
Ja todellakin kun oppisi muistamaan sen riidan hetkellä, että ei joka riita tarkoita sitä että toinen on kyllästynyt ja ei välitä minusta. Jos on kiukkupussi luonteeltaan niin sitten on. MIKSI se on niin vaikeaaaaaaa..