Tänää oli siis eka päivä lukiossa enkä tuntenut ketään ja lukujärjestystäkin piti jäädä muuttamaan vielä lähes kokonaan uudeksi ! Pahin ongelma on kuitenkin se, että mulla ei oo siel yhtää kaveria! Tuntuu, et kaikki muut on tullu sinne jonkun kaverinsa käsikynkäs, mut en mä !
Siis kertokaa te muut yksinäiset hyviä vinkkejä, miten sitä jaksais seuraavat 3 vuotta !?
Tämä eukko ei nimittäin helposti uusiin ihmisiin tutustu ! Taidan olla liian ronkeli...(=
Siis kertokaa te muut yksinäiset hyviä vinkkejä, miten sitä jaksais seuraavat 3 vuotta !?
Tämä eukko ei nimittäin helposti uusiin ihmisiin tutustu ! Taidan olla liian ronkeli...(=
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ensimmäinen päivä todellakin oli kamala..mulla sama juttu oon yksin. ja mua pelottaa, ahdistaa ja oon vielä niin ujokin. Mä en tiedä miten kestän 3 vuotta. Mä en ole koskaan se joka menee puhumaan toiselle. En vaan voi. Toivon et huomenna tapahtuis jotain..Epäilen... Kyllä luulen että sä tutustut uusiin ihmisiin, vaikket itse alottais keskustelua niin pakosta tulee jossain vaiheessa juttua jostain. Ainaki haluun uskoo noin omallaki kohdalla...
En itsekään ketään tuntenut kun ekalle menin. nyt tunne kaikki ja kivaa on, jeah. :)
Kai sitä itseänikin vähän jännäs, mut itse kyllä suhteellisen nopeasti pyrin tutustumaan ihmisiin, ettei sit jää taka-alalle. Uskon että tekin niihin ihmisiin tutustutte, tsemppiä
joka paikassa kamala: koulussa, töissä, lääkärissä ja auton ratissa. Paljon tietoa ja kouhotusta tulee yhdellä kertaa ja sitä luulee olevansa ainoa, joka ei opi kaikkea sillä sekunnilla. Ei hätä siis ole tämän näköinen. Tsemppiä.
En tuntenut ryhmästäni ketään ennalta. Tosin yksi hyvä ystäväni oli samassa lukiossa, mutta eri ryhmässä. Olen juuri tuollainen ujo ja hiljainen tyyppi, kun joudun vieraaseen seuraan. Sain kuitenkin huomata, että ryhmässäni kaikki olivat mukavia, vaikka en heihin koskaan kovin hyvin tutustunut. Jäin tavallaan ulkopuolelle, mutta ei se haitannut paljon. Olin yläasteellakin ulkopuolinen ja siellä se oli paljon pahempaa. Lukiossa ihmiset eivät kertaakaan kiusanneet tai nälvineet, he olivat hauskoja ja ystävällisiä. Varmasti sellainen, jolla ei ole ketään kaveria, saa sellaisia jossain vaiheessa, kun kuitenkin eteen tulee aikanaan pari- ja ryhmätyöskentelyä. Minun virheeni olikin, että hakeuduin tämän ystäväni kanssa samoille kursseille enkä kartuttanut tuttavuuttani toisiin. Onnea ja tsemppiä teille!
Äääh. Niin munkin. Ja kaikki kolme päivää jotka olen nyt ollut lukiossa. Tunnen vain yhden vanhan luokkalaiseni joka on nyt rinnakkaisluokalla. Ei ole ketään kelle jutella välkillä, ja tunneillakin olen ihan yksin. Yritän hienovaraisesti aloittaa juttelua ihmisten kanssa, mutta tuntuu että kaikki ovat jo ehtineet löytää kavereita eivätkä halua lisää. Kuolen jos en saa kavereita ja pian.
itelläkin takana ekat lukiopäevät, mietinpä mihin niitä ystäviä siellä loppujen lopuksi tarvitseekaan. oishan se mukava jos kaikissa aineissa olisi joku tuttu pari, mutta eihän kaikille kursseille olisi millään maehdollista saada kaveria mukaan ellei ole monilla yestävillä siunattu.
sanonpa vain, että loppujen lopuksi lukio on omakohtaista opiskelua ja myönteisellä asenteella kun alottaa niin kyllä niitä juttukavereita joskus löytää.. jos ei, niin mitäpä siitä mitä muut ajattelevat. näytät niille sitten joskus kuinka hyvä tyyppi oletkaan.
jos joku nyt ajattelee etten tiedä yhtään mistä puhun, niin eipä minullakaan sydänystäviä opintoryhmässäni (sielläkin ollaan vain 10 min viikossa!) ole, saati kursseillani ja hyvä niin. saanpahan keskittyä rauhassa.
lycka till.
ai niin, kolme vuotta menee suht koht äkkiä - ei ehkä nyt siltä tunnu, mutta esim. siskoni (nyt kolmannella lukiossa) ei millään haluaisi lopettaa lukiota!! (noh, ehkpä sen takia ettei tiedä mihin siitä jatkaisi..)
En pysty kuvailemaan miten samanlaiset fiilikset mulla oli. Oma lukioni on valtavan iso enkä tuntenut sieltä ekalle mennessäni kuin yhden ihmisen (kasvoilta). Eka päivä oli henkisesti katastrofaalinen, olin aivan maassa ja kaikki tuntui raskaalta, muistan hyvin miettineeni juuri tuota "miten kestän kolme vuotta" -hokemaa. Jokaisen päivän jälkeen olo kuitenkin parani aina vähän, kun pääsi asioista jyvälle.
Kavereita saa sitä enemmän mitä aktiivisemmin niihin tutustuu, muttaa ei niitä tarvitse kahmia epätoivoisesti jokaisesta tilanteesta. Kannattaa olla ihan rauhallinen, niitä saa kurssien kuluessa kaiken maailman ryhmä- ja paritöistä kun vaan osallistuu sellaisiin.
Lukion aikana oppii PALJON itsestään ja elämän menosta. Kolme vuotta on pitkä aika, kannattaa tehdä olonsa vaan mahdollisimman mukavaksi ja ottaa rennosti niin ei ala ahdistaa tai masentaa. Mulla kävi tuuri kun tutustuin maailman mukavimpiin ihmisiin ykkösen lopulla, jotka otti heti porukkaansa. Fiksuinta on tutustua ihmisiin, jotka lukee samoja aineita kuin itse, jolloin on paljon yhteisiä kursseja ja puheenaiheita. Lukiosta tulee teille kotoisa paikka etttekä te kohta halua lähteä sieltä enää edes pois.
minäkin menin just lukioon, enkä sieltä kunnolla tuntenut ketään.. :s pelotti aluksi, ekat päivät olin aika yksin.. sitten päätin että nyt täytyy ottaa itteä niskasta kiinni ja alkaa tutustua!:D
menin aamulla kouluun silleen että oli aikaa ennen ku alko tunnit, sitten ku alko tulla esim omaryhmäläisiä niin menin vaan niiden luo ja kysyin esim että 'hei, onko teilläki nyt filosofiaa?' siitä se sitten lähti:D (tuo vaati minulta tooosi paljon, olen nimittäin tuntemattomien ihmisten seurassa tajuttoman ujo!) kyselin kaikenlaista; 'mitä tykkäätte lukiosta' 'tunsitteko täältä paljon ihmisiä kun tulitte' ymsyms. sitten vaan ''roikuin'' heidän mukana :D sitten siinä ystävystyttiin :) nyt ollaan vielä lähinnä vaan koulututtuja, mutta aion vielä rohkaistua ja pyytää näitä tyyppejä esim kaupungille joskus koulun jälkeen tai hyppytunnilla.
että yritä ottaa itseä niskasta kiinni ja mennä juttelemaan! kyllä se siitä! :) tsemppiä ja jaksamista!!