Täällä saa lukee idioottien naisten kirjoittelua pääasiassa itse aiheutettujen ongelmien luomisestaan. Yksinkertainen neuvo, älkää lyökö hynttyitä yhteen sellaisen kanssa jolla on pieniä lapsia. Pitäkää huushollinne erillään ja seurustelkaa vaan jos on pakko. Älkääkä missään tapauksessa tehkö yhteisiä lapsia kunnes edelliset ovat täysikäisiä ja itsenäisiä.
Olen itsekkin eroperheestä mutta en olisi ikinä antanut vanhempani jonka luona asuin tuoda asuun vakituiseen meille ketään ulkopuolisia, kylässä kyllä sai käydä ja muutaman yönkin yöpyä. Kyllä se vanhempani seurustelu sujui paremminkin kun molemmilla oli omat asuntonsa. Mitään puolikas sisaruksia en hyväksynyt enään. Olin murkkuikäinen enkä olisi enään sopeutunut kirveelläkään jos kotona olisi huutanut yöt läpeensä joku ihme puolikas. Olisin muuttanut kotoo pois ja uusperheelliset olisivat saaneet kustantaa minulle oman asunnon siitä hyvästä jos olisivat jotain puolikkaita väen vängällä alkannet tehdä.
Miten ihmeessä kaikkee uutta ja vanhaa sekasotkua voidaankin yrittää väen vängällä lyödä kaikki samankaton alle. Ei herranjestas ihmettelen. Kaks eri taloutta yhteen ja kolmas uusi päälle! Kuka sellaisessa helvetissä pystyy asuun, kysyn vaan. Pakotetaanko lapset ihan kaikkeen mitä ihmeellisiä virityksiä joku lapsellinen vanhempi päähänsä saa? perustaa nyt joku helvetin "kolhoosi" jossa kaikki kärsii. kyllä täytyy olla jotain vinksallaan yläpäässä.
Alapää toimii mutta ei yläpää, niistä valituksista päätellen mitä naiset täällä marisee. Esim: rakastaako mies ny enemmän uutta vai edellisen suhteen lasta. Voi helkutti, voiko noin typeriä ihmisiä ollakkaan????? Voiko tollasia idiootteja ollakkaan? Menkää takasin "oppikouluun" ja unohtakaa se penskojen tekeminen ja miesten kanssa vehtaaminen varsinkin niillä joilla on jo lapsia ihan riittämiin edellisistäkin suhteista.
Olen itsekkin eroperheestä mutta en olisi ikinä antanut vanhempani jonka luona asuin tuoda asuun vakituiseen meille ketään ulkopuolisia, kylässä kyllä sai käydä ja muutaman yönkin yöpyä. Kyllä se vanhempani seurustelu sujui paremminkin kun molemmilla oli omat asuntonsa. Mitään puolikas sisaruksia en hyväksynyt enään. Olin murkkuikäinen enkä olisi enään sopeutunut kirveelläkään jos kotona olisi huutanut yöt läpeensä joku ihme puolikas. Olisin muuttanut kotoo pois ja uusperheelliset olisivat saaneet kustantaa minulle oman asunnon siitä hyvästä jos olisivat jotain puolikkaita väen vängällä alkannet tehdä.
Miten ihmeessä kaikkee uutta ja vanhaa sekasotkua voidaankin yrittää väen vängällä lyödä kaikki samankaton alle. Ei herranjestas ihmettelen. Kaks eri taloutta yhteen ja kolmas uusi päälle! Kuka sellaisessa helvetissä pystyy asuun, kysyn vaan. Pakotetaanko lapset ihan kaikkeen mitä ihmeellisiä virityksiä joku lapsellinen vanhempi päähänsä saa? perustaa nyt joku helvetin "kolhoosi" jossa kaikki kärsii. kyllä täytyy olla jotain vinksallaan yläpäässä.
Alapää toimii mutta ei yläpää, niistä valituksista päätellen mitä naiset täällä marisee. Esim: rakastaako mies ny enemmän uutta vai edellisen suhteen lasta. Voi helkutti, voiko noin typeriä ihmisiä ollakkaan????? Voiko tollasia idiootteja ollakkaan? Menkää takasin "oppikouluun" ja unohtakaa se penskojen tekeminen ja miesten kanssa vehtaaminen varsinkin niillä joilla on jo lapsia ihan riittämiin edellisistäkin suhteista.
Vastaukset 115
Vanhimmat
Kirjoitit "Olin murkkuikäinen.."
Oikeampi muoto taitaisi olla "Olen murkkuikäinen..."
Mitä oikein olet elämässäsi saavuttanut? Hajoita ja hallitse tyylillä? Olet varmaankin näitä mustasukkaisia idiootteja, joten osuin oikeeseen! Näitä huuhaa ämmiä jotka eivät kykene parisuhdetta elään ja luomaan muutakuin lapsen avulla. Heikko itsetuntoisia paskoja, joilla ei ole mitään muuta tarkoitusta eikä keinoja kun vahvistaa asemaansa heti tekemällä uusi kakara miehelle tarkoituksena syrjäyttää sillä miehen edelliset lapset.
On muuten tosi surkee keino pätee. Sillä ei saa kuin vaan vihamiehiä ympärileen ja loppujen lopuksi häviät kaikessa. Ahneella on paskanen loppu ja et saa ikinä kenenkään kunnioitusta. Ne loputkin joita "vedätät" häipyy jossain vaiheessa ja jäät yksin loppujen lopuksi.
Olen ehkä mielestäsi "murkkuikäinen" mutta elän elämäni siten että voin katsoo peiliin itseeni ja haluan ansaita muiden ihmisten kunnioittamisen. En tee mitään sellaista joka vahingoittaa muita. Tähän ikään mennessä ei vihamiehiä olekkaan kertynyt ainuttakaan joten pääsetkö itse samaan elinikäsi aikana?
Kuules...kun nainen joka hankkii uuden äijän ja haluaa syrjäyttää omat muksunsa, sen ei tartte ees hankkia lisää kersoja...siihen riittää uus äijä - tämä on nähty! Yksiki eukko oli ennen niin pirun tärkee siitä että lapset piti olla etusijalla ja kun uus äijä astu kuvioihin niin se oliki etusijalla sitte! Pitäkää turpanne kiinni kun ette mistään mitään tiedä! Ette tiedä muiden ihmisten elämästä paskan vertaa, ettekä useinkaan sen toisen osapuolen näkökantaa asioihin joten ihan turhaan puhutte paskaa täällä jos nyt omalle kohdallenne onkin sattunu se ikävä tosi asia että omat kersat on jääny uusien varjoon!
Olen kyllä saavuttanut elämässäni suurimmat haaveeni. Hajoita ja hallitse-tyyliä ei ole tarvinnut käyttää. En ole myöskään mustasukkainen, joten et osunut oikeaan siinäkään.
Myöskään en ole ämmä, vaan nainen, joka on elänyt nykyisessä suhteessa kohta 15v. Itsetuntoni on aivan kohdallaan, eikä miehelläni ole lapsia muiden kuin minun kanssani.
Minulla ei ole tarvetta päteä, vihamiehiäkään ei ole enkä varmasti ihan helpolla saakaan. Olen enemmänkin kuuntelija-tyyppiä.
Olen samaa mieltä kanssasi ainoastaan tuosta "Ahneella on paskainen loppu". Tosin se ei päde minuun ja kunnioitusta olen saanut ja ansainnutkin, vaikken sellaisesta niin perusta.
Koskaan en ole ketään vedättänyt, ei sopisi luonteeseeni. Peiliinkin uskallan helposti katsoa, enkä muita vahingoittaisi. Vastaus on siis "kyllä" viimeiseen kysymykseesi.
Epäilin, että olisit vielä murrosikäinen, koska tekstisi oli niin lapsellista. Minkä ikäinen olet?
Myös tämä vastausviestisi kuvaa kaikkea muuta kuin kypsyyttä.
Aikuinen, joka on sinut itsensä ja ympäristönsä kanssa, ei sorru esim. haukkumaan tuntemattomia ihmisiä. Myökin nimittely on ala-arvoista käytöstä, ei kuulu aikuisille vaan huonokäytöksisille ja itsetunnottomille lapsille/nuorille. Ethän sorru haukkumaan ystäviäsi noin kuin minua, täysin tuntematonta? Vihamiehet eivät välttämättä ole silloin kaukana.
Huomasithan, että kirjoituksessasi ei pitänyt mikään muu paikkaansa kuin lainattu sanonta?
Näistä asioista erottaa kypsyyden ja kypsymättömyyden.
Ihanaa syksyä sinulle kuitenkin, ja kaikille muillekin lukijoille!
Miksi olet noin onneton?
Olet kovettanut oman herkän itsesi kuoren alle! Tahdot vain väistellä asiaa, toteamalla että kaikki on sinulla hyvin. Sanoit, "ihminen joka ei sorru haukkumaan muita, on sinut itsensä kanssa," niinpä sitähän nämä hajoittaja-hallitsija uusnaiset juuri harrastaa! Eiköhän sinullakin lie osuuttasi jossain sopassa kuitenkin, puolustuskannalle kun noin kovsti käyt?
En nyt kyllä yhtään tajua, että mitä minä väistelen.
Todellakin minulla on kaikki hyvin, rakkautta riittää ja taloudellinenkin puoli on ihan kunnossa.
Ihan lapsettoman poikamiehen olen aikoinaan valloittanut, etten oikein ymmärrä viittaustasi "uusnaisiin".
Miksen voisi itseäni puolustaa, jos aivan syyttömästi syytellään?
Mitään "sopan" keittelyjä en harrasta, ellei se liity ruokaan.
Älä välitä, kun tällä palstalla ei voi ääneen sanoa, että kaikki olisi hyvin. Kateelliset haukkuvat kaikki joilla on asiat kunnossa.
Elä hyvä pikku-rouva välitä tuosta kakkaisesta ja hurjasta tekstistä.
Meikäläistäkin se kammoksutti niin paikka paikoin, etten meinannut tohtia lukea loppuun asti.
Niin brutaalia, että rupesi yskittämään.
Mieluummin luen asiallista tekstiä minäkin.
Kateus syö kalatkin vedestä.
Olen monta kertaa miettinyt miksi jotkut on kateellisia. Onkohan se periytyvä ominaisuus?
Pitäisikö Suomen armaassa maassa aina vähän leikkiä huonompaa ja tyhmempää kuin on?
No jos sinä tuolla tyylillä kommunikoit ihmisten kanssa, niin luulisin, että sinulla on vihamiehiä, et vain tajua sitä..
Paikkahan se tämäkin on purkaa turhautuneisuuttaan.
Kyllä se vaan niin usein on , että miesten pitäis hyväksyä naisten kersat edellisestä liitosta mutta nainen ei hyväksy miehen kersoja (useinkaan). Siksi jotkut naiset ottaaki sellasen miehen jolla ei oo ennestään lapsia ettei vaan omat mukulat tule mustasukkaisiksi tai pahimmassa tapauksessa itse.
Sitten on uus mies määräilemässä milloin lapset saa käydä biologisen isänsä luona ja milloin ei -leikitään uutta isää vaikka lastenkasvatuksesta ei ois paskan vertaa kokemusta!
Hienoa, että näitäkin kokemuksia kirjoitetaan. On liian kaunista tekstiä yleensä eroperheistä ja niiden yhdistämisistä, että puoletkaan sen tuomasta "ihanuudesta" ei pidä paikkaansa, vaikka nämä ns. nyxät niin antavat ymmärtää.
Siellä on suurempia ongelmia, kuin luullaan, ja ne ongelmat eivät todellakaan ole lapset vaan ne nyxät! heidän ääretön ongelmallinen katkeruus, kateus ja mustasukkaisuus tekee juuri tuon kaltaista pahaa. Suorastaan ulistaan epävarmuutta. Lukekaa sydämmellänne, mitä tämäkin nuori kirjoittaa. lasten suusta kuulee aina sen totuuden.
Koska jos jonkun yhden mielestä on kovinkin ihanaa ja täydellistä se "uusioelämä" niin miten tuntee ne muut jotka ovat pakotettuja siihen sairaaseen yhteisöön? Sokeet tai yksi sokea aikuinen voi pilata yhden tai useamman lapsen elämän kuvitellen narsistisen itsensä tyydyttäen olevan kaikkien onnellisia ja tyytyväisiä siihen ihmeelliseen sekasotkuun mitä hän onkaan luonut vaan omia tarpeitaan ajatellen.
Uutta penskaa pitää saada vain sen takia jos ja mahdollisesti se syrjäyttää kumppanin edellisessä suhteessa syntyneet lapset. Ja raha on lastakin tärkeempi vaikutin, siis saadaan elatusmaksut minimiin uutta penskaa tehdessä. Mitätöidään kaikki omaisuutta myöten kumppanin edellisiltä lapsilta. Naisethan on täysiä petoja mustasukkaisuudessaan miehen edellisiä lapsia kohtaan. Jos äijä on täys nössö se hylkää edellisestä suhteesta syntyneet lapsensa täysin uuden naisen ja sen tekemien penskojen takia. Uudella naisella kun ei ole yleensä muuta vaikutusmahdollisuutta kun tehdä uutta penskaa tilalle. Hän sillä koittaa asemaansa vahvistaa kun muutakaan keinoa ei ole, rahanlypsy myös mielessä ettei vaan mitään mene edellisille lapsille.
Olen seurannut lähiomaiseni lasten kärsimystä isänsä uuden naisen vietyään heiltä ihan kaiken. Isä ei enään ollut kiinnostunut lapsistaan uuden naisen tehtyään hänelle liudan lisää lapsia jotta ei tarvi töissä käydä ja saa maata kymmeniä vuosia kotona loisena miehen elättäessä pirttiin. Työt ei tätä naista kiinnostanut vaan piti löytää joku uhri joka hänet pirttiin alkaa elättämään. Miehen edellisestä suhteesta syntyneet lapset saivat väistyä hänen tieltään pois. Ruokapalat olivat lasketut jos joskus miehen lapset sinne huusholliin eksyivät.
Nainen onkin saavuttanut määränpäänsä ja saanut miehensä edellisestä suhteesta syntyneet lapset häädettyä kokonaan pois miehensä elämästä. Tällaisia on uusperheen perustajat pääasiallisesti. Kukaan ei suojele lasta näiden helvetin uusperheiden perustajilta. Minä en voisi elää sellaisen kanssa joka lapsensa hylkää, en kunnioittaisi enään sellaista! Usperheissä vaan kaikki tuntuu olevan mahdollista ja oikeutettua. Naiset määrää ja hallitsee & manipuloi miehen unohtaan edelliset lapset. Minä en tuollaiseen alentuisi koskaan sillä kunnioitan itseeni sen verran että ajattelen myös ympärilläni eläviä ihmisiä enkä vaan itseeni! Jos helvetti on pakko joku suur yhteisö perustaa niin sinne pitää mahtua jokainen kumppaninkin lapset, nekin mitä ei ole itse synnyttänyt. Mutta mistä löytyy niin laaja sydämminen ihminen, se onkin jo harvinaisuus. onko sellaista ollenkaan joka haluaa luokseen myös kumppaninsa edellisestä suhteesta syntyneet lapset? Empä ole sellaista ihmettä nähnyt!
Just näin. Lapset pakotetaan hyväksymään kaikki mitä eteen tulee! Jos ei, niin lapset ovat huonosti kasvatettuja ja kauheita kakaroita. Nyxeis ei oo mitään vikaa vaikka ovat koko sopan aiheuttaneet, mutta he ovat OMASTA MIELESTÄ NIIN IHANIA JA SYYTTÖMIÄ MUIDEN IHMISTEN TUSKAAN, että ihan sylettää. Että kehtaavat! Tunkevat itsensä joka paikkaan, ja viis veisaa miten muille käy. Kaiken kukkuraks ne vielä tosiaankin yrittävät manipuloida isän omia lapsiaan vastaan! Elättäjää itselleen etsii, et pääsee uusia kakaroita pukkaa maailmaan.
näitä uusia kumppaneja kohtaan. Rohkaiskaa lapsia tekeen kaikkee jäynää jos eivät pidä vanhempansa uudesta kumppanista. Jos lapset ovat siinä iässä että voi sanoo ettei he halua mitään sisarpuoliskoja niin opettakaa ne vaatiin ettei heille tule kilpailijoita. Ei ainakaan niin kauan kunnes jotain nuorisoo asuu kotona.
Tosi on että jos miehestäsi luovut tai se lähtee niin monet haukat ovat kimpussasi kilpailemassa siitä kuka elättää. Hetihän ne ovat lasta tekemässä 100 prosentin varmuudella. Tuolla vaan istuu kytiksessä monia jotka haluaa tehdä selvää "pässinlihaa" heti siitä jonka joku nainen laittaa ulkoruokintaan. Minä ainakin pitäisin vähän epätäydellisenkin miehen kun laittaisin "ulkoruokintaan". On nää uusperheiden perustamiset sen verran vittumaisia etten ihan pikkuasioista alkaisi sellaiseen.
Luulen että lapset osaavat sen aivan itsekin. Kukaan lapsikaan ei varmaan katsele reagoimatta näiden perheiden epätoivoista elämistä, etteikö se vaikuttaisi lapseenkin rytmäävältä.
Luulis ainakin siinä vaiheessa ymmärtävän kun tämä uusi emäntä hiillostaa miehensä lapsia ja samaan aikaan hyväksyy omat lapset vaikka paskat housussa!
Kuvitellakaan ei voi miltä tuntuu kun lapset huomaa, että he eivät ole enää mitään isälle ja iskä toivois ettei heitä edes olisi. Mikä uuden eukon lapsissa on parempaa ettei omat kelpaa?
Mut en kyllä ihan ymmärrä teidän kirjoituksenne ydintä...ainakin niistä huomaa,että teidät on isä "hylännyt" uuden naisen ja yhteisten lapsien myötä ja tästä syystä olette katkeria...
Miksi ihmeessä aina uusperheitä mollataan,kun monessa ydinperheessäkään ei kaikki ole aina niin loistokkaasti kuin ulospäin näytetään.
Sanotte,että isää ei enää kiinnosta "vanhat" lapset kun uusi nainen tulee kuvioihin ja "uusia" lapsia... olettekos koskaan isältänne kysyneet miksi on teidät "hylännyt"??? Voihan se olla,ettei ole edes tarkoittanut hylätä,mutta teistä on vaan tuntunut siltä.
Mun mies ainakin sanoi,että vaikka on lapsi lyhyen suhteen "seurauksesta" niin se elämä mitä tällä hetkellä elää on tärkeintä.Eli minä ja yhteinen lapsemme. Vanhinta lastaan haluaa nähdä ja olla osa hänen elämää,mutta lapsen äiti lyö kapuloita rattaisiin...Mitä siis isän teidän mukaan tulisi tehdä??? Olla onneton, elää elämä yksin...vain ja ainoastaan sen takia koska on yhden lapsen saattanut maailmaan,muttei halunnut tämän äidin kanssa perhettä perustaa... Lastaan ei näkisi sen enempää asuisi sitten yksin tai meidän kanssamme.
Tiedän,että te kirjoitatte elämästä missä vanhemmat ovat asuneet yhdessä ja eronneet teidän ollessa pieniä tai sit vähän isompia,mutta kuten ehkä hoksaatte,ei kannata yleistää. Kaikkien uusperheiden taustat ei ole samanlaiset!!!
Minä en ole varastanut keneltäkään lapselta isää ja tarkoituksella tehnyt "kilpailijoita",että ensimmäisen lapsen elämästä tulisi kurjaa. Lapsi on nyt elämässämme mukana enemmän kuin aiemmin,kiitos minun...tosin tiedän,että kiitosta siitä tuskin koskaan saan. Ainakin kaikki ovat onnellisia,isää näkee ensimmäistä lastaan nyt säännöllisesti ja meille on tulossa toinen yhteinen ja elämä ei voisi olla ihanampaa.
Kaikki ovat tyytyväisiä tilanteeseen,paitsi miehen exä...mutta se on jo toinen tarina =).
Juu että viis veisaat miltä miehen lasten äidistä tuntuu, kun lapset jäivät ilman isää!
Elämää on silloin ihanaa, kun on pystynyt tuhoamaan ja tuntee onnistuvansa ja saanut jonkun ihmisen elämän täysin sekaisin! Hyvä sinä! Ole ylpeä saavutuksistasi, niin muutahan ette osaakaan.
Olehan Hanna sitten ilman miestä siihen saakka kun lapsesi ovat muuttaneet oman katon alle!
Miks ne ei näe, kuinka heitä kusetetaan? Sen jälkeen kun uusi nauta on ohjaksissa, niin miestä viedään kuin linnunpelätintä toiseen paikkaan!
Oma vika kun on niin vietävissä. Tuskin monikaan mies omata tahdostaan perhettään vaihtaa? Kyllä siinä on noitavoimat käytössä! Mikään maailmassa ei ole parempaa kuin oma perhe, mutta miehet eivät sitä ymmärrä. He on luotuja kulkemaan, he on luotuja lisääntymään, ja he ovat luotuja pettämään! Miksi niin on, vain taivas tietää.
Näitä viestejä lukiessa en voi kuin ihmetellä nyxän noitamaisia kykyjä.=)
Nyxä kykenee noitavoimillaan viemään "ISKÄN/ÄISKÄN" onnellisesta kodista.
Nyxä pystyy täydellisesti sokaisemaan ja manipuloimaan "ISKÄN/ÄISKÄN" niin, ettei tämä enää halua olla tekemisissä lapsiensa kanssa.
"ISKÄ/ÄISKÄ" on noiduttu, eikä siis ymmärrä/tajua, että häntä käytetään hyväksi.
Nyxä onnistuu loitsuillaan tekemään lisää lapsia "ISKÄN/ÄISKÄN" kanssa.
Jumazuka!!!!!!! Ootteko tosissanne aikuiset ihmiset???
Niin katsos kun minä olen mies. Lapseni äiti muutti uuden ukon luokse, minä jäin tänne.
Onko siis niin että miehet »on luotuja kulkemaan» ja miehet »ovat luotuja pettämään»?
Eli jätäppä kuule neiti yksisilmäinen turhat yleistykset pois kun asiat eivät kuitenkaan ole niin yksiselitteisiä.
minähän en miestä siltä ole "varastanut",kun olen tavannut hänet VASTA viisi vuotta heidän eronsa jälkeen...
Ja en ole tuhonnut kenenkään elämää...paitsi jos exän elämä siitä tuhoutuu kun mies,jonka kanssa seurusteli JOPA kolme kuukautta on VIIDEN vuoden päästä heidän eronsa jälkeen löytänyt naisen. Lapsen elämää en ole voinut tuhota,koska isä ei ole ollut aiemmin juuri tekemisissä lapsensa kanssa.
Ja kyllä olen ylpeä siitä,että olen saanut mieheni kantamaan vastuun myös ensimmäisestä lapsestaan,eikä vain kotona ruikuttamaan,että kun haluaisi olla tekemisissä jne...
Ja se mitä tämä exä tuntee...niin enhän minä voi sille mitään. Elämä jatkuu erojenkin jälkeen ja jos joku haluaa jäädä jurraamaan paikoilleen niin sehän on hänen oma asiansa.
Edelleenkin korostan,että minä en ole vienyt keneltäkään isää!!!
Jahas voit sitten olla poikkeus!
Yllyttäkää lapset kapinoimaan!? Järkyttävää tekstiä!!!! Kuka äiti/kasvattaja haluaa lapsestaan huonokäytöksisen!? Kuka äiti/kasvettaja haluaa lapselleen ongelmia ja ristiriitoja!? Kuka haluaa lapsensa tappelupukariksi!? Kuka haluaa lapsestaan tulevan ärsyttävä ja vihainen!?
Käsittämätöntä! Eikö jokainen toivoisi, että oma lapsi olisi onnellinen ja tyytyväinen? Eikö jokainen toivoisi, että lapset oppivat ristiriitojen ratkojiksi? Eikö jokainen toivoisi, että omat lapset osaavat käyttäytyä fiksusti? Eikö jokainen käsitä, että omaa lastaan ei aseta oman sotansa välineeksi? Ei kai kukaan halua omaa lastaan sodan välikappaleeksi?
Vanhemmat eroavat, kuka mistäkin syystä. Vaikka itse olisi kuinka vihainen ja katkera, niin eikö olisi lapsen paras (ei aina oma paras) se, että lapsi sopeutuisi mahdollisimman hyvin uuteen tilanteeseen, että hän olisi taas onnellinen!?
Olen itse eronnut lasten isästä. Minut jätettiin. Ex-miehelläni on uusi vaimo. Minulla ei ole ketään vakituista miesystävää ollut eroni jälkeen. Vaikka tunteeni olivat alussa kaikkea mahdollista laidasta laitaan, halusin ensiksi saada lasteni elämän järjestykseen. halusin lapset mahdollisimman pian onnellisiksi ja tyytyväisiksi. Vasta sen jälkeen tuli oma vuoroni. Minusta on esisijaisen tärkeää, että lapseni tulevat hyvin toimeen isänsä uuden vaimon kanssa, vaikka minä en hänestä kovin pidäkään.
Ei lapset päätä ydinperheissäkään mahdollisista tulevista sisaruksista, vaikka kuinka vituttaisi. Se on normaalia, että jokainen lapsi, jolle pikkusisarus syntyy, kokee mustasukkaisuutta ja hylätyksitulemisen tunteita. Vauva vie aina huomiota pois, vaikka se olisikin omien biologisten vanhempien yhteinen.
Päivi Lipposen tutkimuksessa, josta on oikein kirjakin tehty, tuloksena on, että REILU enemmistö avioeroista on naisen hakemia ja syynä on useimmiten liian kiltti mies, jossa ei ole "säpinää". Kun erossa kuitenkin lähes poikkeuksetta lapset jäävät äidille (vaikka mies huoltajuutta hakisikin), lapset kuvittelevat helposti isän hyljänneen hänet.
Yleensä kaikki menee ex-puolisoiden välillä oikein hyvin siihen saakka, että perheestään pois potkittu isä löytää uuden kumppanin. Silloin pillastuu ex-vaimo, koska miehen tehtävähän on palvella häntä ja tehdä hänen elämänsä helpoksi. Ja sitten tehdään se viimeinen virhe: aletaan haukkua isää ja tämän uutta kumppania lapsille. Jälki on luettavissa näiltä palstoilta. Eikä lapselta voi valitettavastu muuta odottaakaan, koska lapsen ajatusmaailma on lapsen ajatusmaailma (mustavalkoinen ja hyvin altis läsnäolevan vanhemman manipulaatiolle).
Usko minua, edellinen isä ei ole poikkeus missään muussa kuin siinä, että hän on onnistunut saamaan lapsensa jonkun ihmeen kaupalla itselleen.
Kerrankin joku kirjoittaa asiaa tälläkin palstalla!
Tutkimukset ovat tutkimuksia, eikä läheskään paikkaansa pitäviä. ne ovat oletuksia, ja pienestä ryhmästä otettuja totuuksia, ei siis lähekään siinä ole kaikki!
Kaikki menee eroperheissä hyvin siihen saakka tosiaan kunnes isä löytää uuden, silloin kaikki alkaa menemään helvetin kovaa alapäin, syynä siihen juuri se uusi nainen! Se saa miehen kääntymään ex perhettään vastaan. Ennen sitä naista vanhemmat ovat edes puheväleissä, naisen ilmestymisen jälkeen se on jo mahdottomuus. Miehet on niin vietävissä, että uusi elämä kun on edessä, entiset lapset ja vaimo hetitetään kuin mollamaijat ullakolle! Enkä usko että se on miehen oma päätös, vaan siinä on juuri näiden naisten panostus ja vaatimus, että joko hän tai ex perhe! Ei ole vaikee kuvitella kumman mies valitsee. Ilman muuta vapaan naisen jolla ei ole lapsia. Saapahan itsekin elää vastuutonta elämää.
Ja juuri nämä uudet naiset haukkuu ex vaimon ja lapset niin syvälle, että mies alkaa itsekin uskoa että sellaisia he ovat! Ihme ettei nähnyt sitä aiemmin.
Että vika on vain ja aionoastaan niissä uusissa! Heillä on kummallinen tapa sotkea toisten elämä, kun oma ei ole kunnossa, niin ei toisillakaan saa olla!!!
Tutkimus on nimenomaan sitä, millä asiat saadaan selville. Millä pitäisi selvittää??? Arvaamallako???
Ennen uutta naista isä oli yleensä rähmällään ex-vaimon edessä peläten paskajäykkänä sitä, että akka vie lapset. Siitä puhevälit. Puhevälit säilyvät sillon, kun isä tekee täsmälleen ja vain ja ainoastaan, niinku ex-eukko sanoo. Jos isällä on omia mielipiteitä ja toiveita ja jopa vaatimuksia (yhtä lailla omien!)lasten suhteen, niin jopa on puhevälit jäissä. Miehen syyhän se tietysti on!
"Miehet on niin vietävissä, että uusi elämä kun on edessä, entiset lapset ja vaimo hetitetään kuin mollamaijat ullakolle!"
Tuleeko yllätyksenä, että ex-vaimolla ei pitäisikään olla miehen elämässä mitään sijaa? Siitä on erottu. Ei se entinen ukko enää korjaa autoja ja vaihtele lamppuja, ei sillä oo mitään syytä! Lapset halutaan tavata siten, että tiedetään milloin ne tulee, eikä entiseen malliin niin että lapset vaan roudataan ovelle ja jos ei ole kotona, niin heti on itsekäs paska, joka ei ajattele lasten etua.
Kun erotaan, niin silloin ei olla enää perhe! Silloin on yhteiset lapset, jotka hoidetaan, mutta muuta sananvaihtoa ei tarvi käydä. Surkeastihan semmoselle ukolla menee, joka vielä "perheessään" roikkuu, kun ex akka huoraa ympäri kaupunkia.
Sulla ei taida asiat olla oikein hyvín, kun moisen pultit otit! Millävälillä se äiti käy huoraamassa, jos niillä isillä on talo huoria joka päivä täynnä?
Jos se mies sen takia lähtee ettei kestänyt perhe-elämää, jossa kummallakin on vastuu toisesta, lapsista ja yhteisestä elämästä, niin sellainen mies ei edes sitä perhettä ole ansainnu!
Ei perhettä tehdä siksi, kun muillakin on, tai et on hienoa et on perhe, yms. perusteilla! Silloin onkin parempi että se iso lapsi lähtee ja etsii sellaisia naisia, joilla ei ole niitä lapsia, ja joka ei niitä halua, niin hän voi olla se iso lapsi edelleen!!! Surkeita nämä nykyiset miehet!
Niitä on paljon sellaisia miheiä jotka edelleen roikkuu ex vaimossa, toivoen että huolis takasin!! Mutta saavat toivoa vaan, harvassa on ne naiset jotka takaisin enää huolivat. Mitäs pilasivat oman elämän, kestäkööt kuin mies, jos ei kestä, ei voi kuin sääliä.
..jurppimaan nämä tälläkin palstalla parveilevat kyklooppiset idiootit, jotka ymmärtävät syyt ja seuraukset sekä sen että jos kerran jossain jollekin on tapahtunut jotain niin syy on aina, kaikkialla ja joka tilanteessa täsmälleen sama.
Kerrankin eräs mies näki kadulla kävellessään mustan kissan ylittävän tien. Koska tämä sama mies seuraavalla viikolla kaatui portaissa niin on aivan päivänselvää että kaikki maailman onnettumuudet johtuvat juurin näistä mustista kissoista jotka provosoivasti kuljeskelevat teiden poikki.
Kuule se isä lähti siksi että akka heitti sen pihalle (tutkimus tehty! niinku ed. kirjottaja sano)! Ja nyt oottaa vielä jotai täyspalvelua! Jos vanhemmat on eronneet niin sillon äitillä on perhe ja isällä oma perhe, molempiin kuuluu ne samat lapset! Ei se isä oo sitä äitin huushollia enää velvollinen hoitaan eikä sen tartte ottaa millään tavalla ex-ämmäänsä huomioon. Älyätkö?
Ex vaimoilla on valitettavasti usein vaikeuksia ymmärtää, että mies ei ole enää velvollinen entisen kumppaninsa suhteen yhtään mihinkään eron jälkeen. He ovat kaksi erillistä ihmistä, joilla on omat elämät. Sinäkään et varmaan tahtoisi oman UO:si hyppivän niinkuin sätkynukke entisen vaimonsa pillin mukaan?
Tottakai minäkin - ja kuka tahansa - valitsisin oman UO:ni, jos pantaisiin hänen ja ex vaimon välillä valitsemaan! Ja mieluummin panostaisin oman puolisoni kuin EX-puolisoni miellyttämiseen. Jos olet sitä mieltä, että ennen UO:n ilmestymistä exäsi elämään, asiat olivat kunnossa, haluat ehkä tarkistaa exäsi mielipiteen asiasta. Se voi olla ja todennäköisesti onkin aivan eri kuin sinun mielipiteesi.
Lisäksi lapset ja ex - vaimo eivät ole mikään yhteen hitsattu kokonaisuus. On luonnollista, että lähivanhempi viettää enemmän aikaa lapsien kanssa. Lisäksi kun isän kanssa asuu uusi puoliso, tämäKIN tulee ottaa huomioon. Se ei tarkoita, että olisi lapsensa hylännyt, jos vaatii ex-puolisoltaan johdonmukaisuutta ja sanan pitävyyttä lasten asioissa, eikä koko isän uusi perhe heilahtele ex-vaimon tunnetyrskyjen laineilla miten sattuu.
... yhtään mitään. ME uusperheen äitipuolet, nyxät, naikkoset, korppikotkat ja ties mitkä h****t ollaan niin sairaita ja hulluja ettei meidän kannata puolustella itteemme mitenkään. Me ollaan kaiken pahan alku ja juuri. Meidät vois vaikka viedä saunan taakse ja lopettaa niin sillähän maailmasta tulisi onnellinen. Uusperheessä koiran kuuluu syödä pöydässä ja äitipuolen koiran kupista.
Te äitipuolten vihaajat ootte niin ihania! Montakohan teitä on minunkin tuttavapiirissäni? Kukaan ei ole uskaltautunut ilmoittautumaan. Kyllä täällä netissä vaan kehdataan kirjoitella mitä sylki suuhun tuo.
Minun mieheni exä halusi elää vapaana ja muutti omaan asuntoon. Siis LASTEN ÄITI LÄHTI ihan omasta halustaan ja paljon ennen minua. Siitä huolimatta hän huollatti autonsa yms. ex-miehellään ja puhui sukulaisille, että kuinka hänellä ottajia on ja että ex-mies odottaa hänen paluutaan ikuisesti jne. Sukulaiset kyllä varoittelivat häntä jo silloin, että hän ei ole niin ihmeellinen, että mies odottaisi ikuisesti.
Ja kun ei odottanut, niin johan haloo syntyi. Mies oli (mukamas) luvannut odottaa häntä. Hänen vain piti saada välillä vähän ELÄÄ.
Toinen nainen on aika harvoin tosiasiallinen syy eroon, mutta sitä toista naista on vain niin helppo syyttää omista virheistään. Minä olen niin ihana ja ihmeellinen, mutta se uusi vaimo on kauhea hirviö ja kaikki ongelmat ovat sen uuden naisen syytä, minussa ei ole mitään vikaa.
Ex-vaimot eivät vain aina kykene hyväksymään sitä tosiasiaa, että he eivät olleetkaan korvaamattomia miehelleen ja sitä vielä vähemmän, että mies ei jää heidän sätkynukekseen vaan aloittavat oman elämän. Ja vielä kauheampaa on tajuta, että ex-mies saattaa olla onnellinen uuden vaimonsa kanssa.
Kun tiedostatte vikanne, niin mikä estää muuttamasta asennetta?
Lopettakaa iänikuinen puuttuminen toisten asioihin.
Elämä ei ole helppoa yksin jääneenä! Ja isät senkun porskuttaa eteenpäin uusien naistensa kanssa ettei mitään! Eikö se ole jo vastalauseen paikka? Kyllä se on jos sillä naisella on vielä lapsiakin, niin ei voi kuin ihmetellä kuin isällä on kanttia vaihtaa omat laspensa vieraisiin lapsiin???
No eipä ole liitto enää kummoisessakaan kunnossa jos ollaan just ja just puheväleissä! Eiköhän siinä tilanteessa jo pitäisikin erota, eikä odotella.
Isät ne kans ihan yksiä kusipäitä.
Ja kaikki naiset joilla ei ole lapsia, ne ovat joko täydellisiä paskiaisia ja jolleivät ole niin se johtuu vain siitä ettei se ole paljastunut vielä. Paskiaisia ne on kuitenkin se on varma.
Ainoat täydelliset ihmiset maailmassa on ne joilla on lapsia yhden miehen kanssa vaikka se mies onkin ihan vitun tyhmä ja ymmärtämätön.
Ja nämä naiset ovatkin sitten niin täydellisiä ettei niistä löydy pienintäkään vikaa muuta kuin väkisin keksimällä ja sekin on täyttä valetta ja penettelua.
Kuinkahan moni meistä naisista jäisi polttamatta tällä perusteella? Eipä taitaisi montaa olla.
Saako muuten ex-vaimo puuttua ex-miehensä elämään?
Anna isästä tulla lähivanhempi, jos kismittää että lapsi ei asu isänsä kanssa! Äitihän sen erotilanteessa päättää missä lapsi asuu, vaikka olisi minkälainen naakka. Sitten saat sinä puolestaan kuunnella sitä ikuista "lapsen etu"-jargonia, jolla sinua syytetään siitä, ettet asu ex-puolisosi kynnysmatolla vaan olet uskaltanut koittaa löytää elämääsi jotain aitoa ja omaa.
Olisitko itse halunnut jotain puoli tuntemattomia puolikas sisaruksia? Tappeleen rahasta ja perinnöistä, jos jotain tapeltavaa olisi? Onko jotkut puolikkaat tasa vertaisia? Tuskimpa vaan. yleensä uusiperheen perustaja/perustajat koittaa vedättää ja kaiken pois puolisonsa edellisiltä lapsilta. Luuletko että vanhempaan ikään jo ehtineet lapset tai nuoret tuntevat jonkin uusioperheeseen syntyvän tulokkaan muka sisaruksekseen vaikka onkin joku puolikas olevinaan? Sama jos vaikka lapsi vierailee toisella vanhemmalla aina silloin tällöin niin kuvitteletko lapsen tuntevan muka puolikkaan olevan sisaruksen?
Sisarukset ovat sisaruksia mutta uusioperheen puolikkaat eivät ole yhtään mitään sisaruksia, ne ovat vaan jotain sukua ehkä toisilleen mutta eivät sisaruksia. Sisarukset kasvat samassa perheessä samoista vanhemmista syntyneinä.
Perintö. On se kauheaa kun joutuu jakamaan.
Totta helvatassa miehen pitää palvella edellistä perhettään. Jos kerran mies (siis jos on mies) pitää vastuu kantaa monesta perheestä jos kerran kantti kestää monta sellaista perustella!
Miten voit sanoo lapsen ajatusmaailmaa mustavalkoiseksi? Muistatko omaa lapsuuttsi? Minun ei ainakaan ollut lapsena ajatusmaailma tyhjä! Tottakai miehen on kannettava vastuu monesta perheestä jos hän monta sellaista haluaa perustaa. Ei siinä auta edellisen täydellistä hylkäämistä jos lapsia on tehnyt edelliseen suhteeseen. Vai mitä itse ajattelet? Jos miehesi hylkää edelliset lapset ja perheen niin miten käy sinun ja lapsesi jos miehesi löytääkin jälkeesi taas uuden?
Oli eron syy sitten mikä tahansa ja kenen tahansa hakema niin siinä on yleensä kummatkin ne lapset tehneet, vai mitä? Totta kai uusi kumppani koittaa aina vaikeuttaa mustasukkaisuudessaan kumppaninsa edellistä elämää. Ja jos on yksikin lapsi sitä on se edellinen elämä ja se ei ole sen lapsen takia taakse jäänyttä elämää vaan silloin on jo vastuussa edellisestäkin elämästään.
Katso ettei oma elämäsi ole kovin mustavalkoinen vieläkin! Mistä syystä olet itse erosi hakenut vai etkö ole vielä ketään "kilttiä" miestä saanut huijatuksi avioliittoon?
Onhan se. Jakaistko itse esim. miljoonaperinnön ventovieraiden kesken? Jos niin, ole hyvä ja jaa omat perintös toisille lapsille, ja ainahan voit jättää omat ilman!
Miksi lapsen pitäisi aina sopeutua uuteen tilanteeseen? Menkää te aikuiset omaan itseenne ja sopeutukaa ihan itse uusiin tilanteisiinne! Avioliittonne tai suhteenne jo mokanneena ei luulisi teidän vaativan lapsiltanne yhtään mitään ristiriitojen ratkomista. Lastenhan se luulisi tulevan jälkijunassa ei teidän. Teetätätte suotta lapsillenne ihme malleja ja mielenterveydellisiä ongelmienne malleja näyttääksenne omat tavat ja sitten muka vaatia vielä mika fiksua käyttäytymistä lapsiltanne. Järkyttävää kuinka te voitte olla noin huono käytöksisiä siinä kulissi avioliitossanne johon vielä miehen vastoin tahtomaansa teette lapsiakin. Vai onko miehenne lapsia väkisin vaatinut? Monasti te naiset vielä manipuloitte miehen vihillekkin vaikka mies voisi elää ilman papin siunaamistakin. Katsokaas kun naisella on oikein heikko tuo itsetunto. Vai miehetkö ne vaatii usein suhteen virallistamista? Ja lasten tekoo vielä päälle?
Onko erot lasten syy? Ja miksi isän hylänneitä lapsia on niin paljon?
Monet jättää edelliset ilman koska uusperhe imee kaikki "mehut" ja rahapussin ennen kaikkee. Uuskumppani pitää siitä huolen että mitään ei heru edellisille. Ei eläessään eikä kuoleman jälkeenkään. Tätä nää rakkaat sisar puliskot teetättää. Lapselle tai lapsellisille koitetaan toitottaa kuinka on ihanaa kun tulee muka jotain sisarpuoliskoja. Samantein ne edelliset lapset tehdään perinnöttömiksi vaivihkaen lässyttäen muka jotain "sisarus" paskaa. Katsokaas kun näiden edellisten lasten pitäisi väistyä suosiolla ja olla tyytyväisiä asemaansa näiden puoliskojen tullessa maailmaan. Ei helvetti! Vasta aikuisena nää puoliskojen sisarukset näkee vasta todellisuuden miten heiltä on viety kaikki! Kakaroitahan on helppo vetää höplästä lässyttäen niille mitä tahansa paskaa.
Se mieskään tuskin on mikään ihmeellinen? Alussa aina toinen vaikuttaa "täydelliseltä" ja toinen roistolta. Niin kummasti vaan kunnes alat pikku hiljaa tunteen kumppanisi huomaat viat vasta silloin. Mutta on myöhästä enään valittaa koska olet tuominnut kaikki muut syylliseksi. Eipä voi mitään koska typeryyksissäsi tuomitsit toisen ja toisen teit pyhimykseksi.
Minä en ikinä uskoisi vaan toisen ihmisen näkökantaa ainooksi oikeaksi vaan menisin toisen asemaan ja haluaisin hänenkin näkökannan asioista. Oletko itse elänyt pitkässä parisuhteessa? Jos olet niin tiedät ettei toiseen ihmiseen sidettä katkaista ihan tuosta vaan vaikka suhde ei enään toimisikkaan. Tuskin mistään korvaamattomuudesta on kysymys vaan ihan muusta ja jos on lapsia sitä sidettä ei voi katkaista enään koskaan. Jos entinen nainen on lähtenyt niin mistä voit tietää ettet itsekkin lähde muutaman vuoden kuluttua? Toivottavasti et ala heti tekeen lapsia tuntemattomalle miehelle. Sillä sitä ei tiedä miten itsekkään sitä miestä siedät!
Eli sisaruksia eivät ole samoista vanhemmista syntyneet, mutta erossa erilleen joutuneet lapset? Sisaruksia eivät myöskään ole samassa perheessä kasvaneet lapset, joista toinen on adoptoitu/toinen vanhempi on eri (esim. toinen vanhemman kuolema)? Iltatähdet eivät myöskään ole sisaruksia perheen muille lapsille? Avaahan silmäsi ja totea, että maailmassa eletään lukemattomilla eri tavoilla kuin tuo sinun kristillisestä perinteestä kumpuava ehdottomuutesi antaa ymmärtää.
Hei!
Kuten tässä ovat jo monet todenneet, eron jälkeen vanhempien velvollisuudet kohdistuvat lapsiin, ei entiseen puolisoon. Entinen puoliso on velvollinen elättämään itse itsensä ja korjauttamaan itse autonsa. Olettaen siis, että hän on aikuinen täysi - ikäinen ihminen, eikä holhouksen alainen. Vaikka olisi edellämainittuakin, niin siitäkään huolimatta entinen puoliso ei ole velvollinen millään tavalla ko. asioista huolehtimaan.
"Mustavalkoinen" ja "tyhjä" eivät ole synonyymejä. Muistan oman lapsuuteni ja muistan, että olin monissa asioissa hyvin hyvin ehdoton, eteenkin teini - iässä. Tämä siis tarkoittaa, että oli vain yksi oikea tapa tehdä asioita, minun tapani, ja kaikki muu oli väärin. Kun ikää tulee, niin huomaa ettei se olekaan niin.
Eronneella on yksi perhe: se johon kuuluu hänen uusi puolisonsa, heidän yhteiset lapset sekä lapset edellisestä liitosta (joskus molemmilla, joskus vain toisella). Ex-puoliso ei kuulu tähän perheeseen. Ex-puolisolla on oma perheensä, johon kuuluu hänen mahdollinen uusi kumppaninsa sekä yhteiset ja molempien omat lapset.
Omasta vinkkelistäni minun on vaikea ymmärtää, miksi minä olisin mustasukkainen mieheni entiselle puolisolle? Olen tiennyt yhteen mennessämme, että hänellä on lapsia ja lyhyesti sanottuna olen tiennyt mitä otan ja sen olen saanut.
En ole eronnut. Enkä varmaan tule koskaan menemäänkään avioliittoon.
..teidän arvomaailmaa.
Onko elämä pelkästää rahaa ja omaisuutta ja näiden jakoa?
Ilman rahaa ei ole elämää. Raha on kaiken perusta, raha on kaiken hyvinvoinnin edellytys! Ilman rahaa sinulla ei olisi mitään.
Raha tekee ihmisen onnelliseksi koska sen avulla elämäsi helpottuu. Rikkaat sanovat että raha ei teee onnelliseksi. Niin on hyvä sanoa kun ei ole puutetta mistään.
Kyllä minä olen ainakin tarkka kenelle perintöni ja omaisuuteni annan.
Taas tätä katkeraa sontaa täällä viljellään. Sinä kyllä tarvisit hoitoa kun olet noin yksisilmäinen nykyään varsin normaalin (valitettavasti) asian suhteen. Sinä varmastikin olet niitä aikuisia, joka ei hyväksy lapsia, jotka vaikkapa sisar tai veli tuo kylään, eivätkä olekaan sisaruksen omia, vaan puolison, jonka se ihan itte on vapaasta tahdostaan valinnut. Sinä varmasti yrmisit sellaisia lapsia, jotka on eroperheestä ja ilmoittavat yhä pitävänsä myös etävanhemmastaan. Sinä varmasti olisit juuri niitä aikuisia, joka tukahduttaisi pienen lapsen toiveen nähdä etävanhempaansa ja yhä rakastaa häntä, jos ero olisi osunut sinun perheeseesi. Sinä varmasti tekisit kaikkesi mustamaalataksesi oman lapsesi toisen vanhemman niin ettei lapsella olisi muuta mahdollisuutta kuin alkaa vihata tätä, ihan niinkuin sinäkin vihaisit. Ja sinä luulisit olevasi oikeutettu niin tekemään, koska et ymmärtäisi puolisosi eronneen SINUSTA ei lapsestaan. Sellainen ihminen sinä juuri olisit. Tappaisit lapsesi mahdollisuuden olla onnellinen.
Itsekin olen eroperheestä siirtynyt uusperheeseen ja siitäkin vielä eroperheeseen. Sisarpuolien kanssa olen elämäni kasvanut.
Ehkä juuri siksi, etten ole ollut ainokainen ja kaiken keskipisteenä pumpulissa kasvanut, niin voin ja osaan ymmärtää, ettei aina kaikki asiat elämässä mene niin kuin haluaisi. Jo vanha sanonta on, ettei aina voi saada kaikkea mitä haluaa.
Tuskin ainakaan kaikki ihmiset suunnittele eroja, eikä muitakaan ihmissuhdesotkuja tarkoituksella. Elämä vain on sellaista. Ei kahta ihmistä voi pakottaa asumaan yhdessä edes lasten takia, jos ei näillä kemiat toimi yhtään. Toisaalta ei kenenkään ihmisen tarvitse olla tuomittu elämään loppuelämää yksin sen takia, että on eronnut ja vielä tehnyt lapsen/lapsia.
Jokaisella on oikeus rakkauteen kaikesta huolimatta. Kyllä sen ymmärtää myös eroperheen lapset, jos heille on oikein asiat selitetty. Luulenkin, että ne jotka eivät ymmärrä, ovat juuri näitä riitelevien eroperheiden kasvatteja. Hyvänä esimerkkinä noi edelliset kirjoitukset, että "opettakaa lapsenne kapinoimaan nyxiä kohtaan". Eipä siinä enempää selittelyjä tarvitse siihen, miksi lasten päät ovat sekaisin. Se joka tuollaista kirjoittaa ja ajattelee, voi vain syyttää itseään, mikäli lapsen tunne-elämä menee pilalle.
Jokaisella on oikeus siihen ja siihen...mutta lastensa elämää ei tarvi sekoittaa mihinkään omiinsa rakkaus kumppaneihinsa. Kuiteskin pitää muistaa että se rakkaus ja seurustelu elämä on jo erilaista silloin kun on tehnyt ja/tai perustanut perheen/ lapsen/lapsia edellisessä elämässään. Silloin et enään ole ainut sinä vaan, on muitakin vaikuttamassa jo elämässäsi. Mutta joillakin on vaan ainut päämäärä torperoida muut vaikuttimet mustasukkaisuudessaan pois sen elämästä minkä ihmisen on saanutkin koukkuunsa. Jotkut puhdistaa itse itsensä menneisyydestä, jos ei niin uusi kumppani tekee sen viimeistään.
Siinähän se nähdään että jos edellisen perheen lapsia tulee uuspeheeseen se uusperhe on entinen perhe hyvin äkkiä. Kuka voi sanoo että uusperhe on kestänyt kumppanin edellisten lasten tulon asumaan saman katon alle? Ei varmaan kukaan!
kertoa, että onnellisena elämme minun ja sinun lapset saman katon alla. Jo vuosia. Ja sekös teitä katkeria naisia vasta sapettaakin!!!
Sehän on vain sinun mielipiteesi, eikä niiden lasten! Heiltä oletetaan että he sopeutuvat , mutta se on pakko! Sinä siis yksin näet asian noin, mutta enpä usko että lapset! Jos sinä olet rikkonut toisten avioliiton, sinusta sinä et ole tehnyt mitään väärää, ainoastaan se ex vaimo! Näinhän se täällä menee.
Kumpikaan meistä ei ole toistensa avioliittoa rikkonut, erottuna ollaan oltu muutama vuosi molemmat ennen tapaamista. Harvinaista kyllä, onpa minulla asialliset välit miehen exäänkin. Ja miksi muuten oletat, että avioeron taustalla olisi aina kolmas osapuoli?!
Ja kyllä onnistunut uusperhe on myös lasten mielipide. Perheessä on kaksi lähes saman ikäistä tyttöä ja ovat toistensa parhaat kaverit.
ku pari lausetta ja thats it.
Meillä on toimiva uus perhe täydellinen.
Mulla entisestä avio liitosta 4mukulaa ja nyt sitten tää aivan ihana 1kk vanha yhteinen, miehelle tämä nuorin on eka laps.
Nappasin siis 4 lapsen yh:na lapsettoman sinkku miehen, kenenkään liittoa ei siis rikottu eikä ketään petetty.
Rakkautta riittää kaikille ja homma toimii kaikin tavoin, mies pitää lapsiani ku omiaan.Tarkoituksena onkin tehdä vielä toinen yhteinen ja mah pian, ennen ku mun lapset rupee musta mummua väsään :-) (vanhin pian 17v)
Naimisiin mennään sitten kun hetki tuntuu oikealta :-) Avokissa siis asumme nyt.
Kerro nyt mistä lähtien kokoonpanonne on toiminut (montako vuotta?) Eihän se ole miehesi kannalta mikään uusperhe koska hän on ollut lapseton sinkku mies. Eihän tällä miehellä ole mitään edellistä perhettä lapsineen huollettavana.
Jos lapsia on pakko tehdä lisää, tehkää niitä lapsettomille, joilla ei ole ennestään huollettavia niin kuin yllä oleva järkevä nainen teki! Valitsit oikein tehdessäsi lapsen lapsettomalle miehelle! Onneksi olkoon ja kestäköön onnenne! Uusperheellänne on jotain mahdollisuuksia teidän tapauksessanne!
Niinpä, että pitäisi vaan etsiä sitä, että kellä ei ole lapsia. No olisi se helpompaa, ei tulisi mitään sekasotkua, sun ja meidän..Mutta helkkari, kun ihmiskemiat kolahtaa, niin pitäiskö siinä ruveta miettii, että "ai niin sulla on lapsia, että mitenhän tää nyt sitten menee, jos meille tuleekin lapsi jne." huh heijaa vaan... kyllä se arki muodostuu oikeaksi jos on muodostuakseen, ja kyllä niitä ongelmia parisuhteissa on ilman entisiä ja yhteisiä mukuloitakin...
puolustella sitä sun tätä. Luulempa vaan että tunteet eivät silloin katso mitään jos ihminen alkaa oikein epätoivoinen olemaan! Sitä otetaan siitä mistä helpoimmin saadaan! On niitä ongelmia riittämiin ilman lapsiakin. mutta lapsethan tekeekin siitä parisuhteen muodostamisesta vieläkin ongelmaisemman. Jos siis lapset ovat kuvioissa, joillakin on lapsia mutta ne eivät ole elämässä kuvioissa. Kuka ihminen osaa ongelmia selvittää, se onkin ihan eri asia ja koskaan ei pidä uskoo siihen että toinen on syytön ja toinen syyllinen. Minä en ainakaan uskoisi siihen että kumppanini ripittäytyy minulle aivan syyttömänä parisuhteensa epäonnistumiseensa.
Minun tyttärelläni on pikkusisko isänsä luona ja toista heille odotellaan. Ja tämä pikkusisko on tyttärelleni erittäin rakas ja tärkeä. Niin, että taitaa olla omassa itsessä syy, että hyväksyykö sisaruksensa vai ei. Sitä on ydinperheissäkin syvää sisarkateutta.
Sinä et ehkä pystyisi/haluaisi hyväksyä "puolikkaita sisaruksia" mutta ainakakaan minun tyttäreni kohdalla se ei pidä paikkansa.
Sanoit, että et halua mitään puolikkaita sisaruksia elämäänsä. Sori, mutta et ole mielestäni siinä asemassa, että sulta juuri kysytään. Älä ota tätä henkilökohtaisesti. Tarkoitan sitä yleisellä tasolla. Siis sitä, että yleensä kai ei ydinperheessä eikä uusperheessä lapsilta kysellä, että tehdäänkö lisää lapsia vai ei. Ei ole lapsien asia päättää, tuleeko sisaruksia vai ei. Se on vanhempien välinen juttu, ja vanhempien välisestä suhteesta kiinni, oli se puoliso sitten ensimmäinen, toinen tai kolmas! Korostan, että ei myöskään ydinperheessä lapset päätä siitä!
Toiseksi, minäkin uskon, että näitä "puolikkaita" sisaruksia voi rakastaa ihan samalla tavalla kuin "kokonaisia". Myös minun lapsellani on kaksi pienempää sisarusta ex-mieheni luona. Nämä pienet ovat exäni nykyisestä avuoliitosta, eli minun tyttäreni "puoli"sisaruksia. Ja he ovat tyttärelleni todella tärkeitä ja rakkaita.
Puolikkat ovat aina eri asemassa kuin normaali sisarukset perimys asioissakin. Vai periikö teillä ne puolikkaat ja täys sisarukset kaikki saman verran? Puolikkailla ja täyssisaruksillahan on ihan eri sukukukin. En ole ikinä nähnyt että puolikas sisarusta rakastetaan saman veroisesti kuin täyssisarta.
Voit vaan puhua itsesi puolesta luulla mitä luulet mutta silloin kun tulee omaisuuden jako niin mitähän luulisit sen jälkeen? Lapset ovat lapsellisia pieninä mutta aikuistuttuaan he vasta huomaavat epäkohdat ja eriarvoisuuden. Vanhemmathan voivat kuvitella sokeasti näkemättä todellisuutta mitä vaan ja lapset jos säälivät vielä vanhempia voivat näytellä heidän eläessä mitä vaan. Kaikkee kulissia olen nähnyt eläessäni ja perhe systeemejä mutta puolikkaita ei kukaan rakasta kuin oikeita sisaruksia, siitä olen aivan varma!
Kaikki isäsi lapset (sinä ja ne sinun mainitsemasi "puolikkaat") perivät hänet ihan tasapuolisesti, jos ei ole testamentilla toisin määrätty. Jos vaikka häneltä jäisi omaisuutta 30 000 ja lapsia olisi 3 (sinä ja 2 "puolikasta"), niin jokainen saisi 10 000.
Se on tietenkin eri juttu, jos isäsi päättää testamentillaan antaa näille sinun kutsumille "puolikkaille" enemmän kuin sinulle. Silloin olet oikeutettu vain lakiosaan, joka olisi tällöin 5 000.
Itse olen mennyt yhteen miehen kanssa jolla on lapsi, minulla ei ole. Suunnitelmissamme on yhteiset lapset, koska olemme vasta kolmikymppisiä ja tottahan minäkin haluan perheen, mies myös.
Hänen lapsensa - jonka kanssa asuu - on ottanut minut hyvin vastaan. Pojalla ei oikein koskaan ole ollut äitiä (exä välinpitämätön lapsen suhteen) ja hänelle on ollut suuri asia, että talossa on nainen. On jopa joskus kutsunut minua äidiksi, niin suuri tarve hänellä äitiin on ollut.
Ymmärrän kantasi, että on olemassa uusperhekokoonpanoja, jossa edellisen liiton lapset yritetään syrjäyttää, eikä sellainen tervettä olekaan. Mutta perheen perustaminen on sellainen asia, josta aikuinen päättää: ei teini, eikä lapsi.
Minun ystäväni ei lapsena/esiteininä hyväksynyt eronneelle äidilleen MITÄÄN uusia miesystäviä, ja äiti toimi kuten lapsi halusi. Ongelmat alkoivatkin, kun nuori oli muuttamassa pois kotoa parikymppisenä, eikä äidillä ollut ketään eikä mitään. Nuori koki valtavia syyllisyydentunteita siitä, että teki niinkuin lapsen kuuluukin tehdä: kasvaa ja muuttaa pois kotoa. Äiti jäi itkeskelemään yksinäisyyttään ja nuori itkeskeli äidilleen lapsuuden ehdottomuudessaan/kaikkitietävyydessään tekemää "karhunpalvelusta".
Summa summarum: Totta kai lapset täytyy ottaa huomioon ja jos uusperheen toinen aikuinen ei hyväksy toisen lapsia, niin homma ei toimi. Mutta murkun ehdoilla ei kukaan aikuinen voi elää, koska valitettavasti murkulla ei ole vielä niin paljoa elämänkokemusta, että ymmärtäisi päätöstensä kaikki seuraukset. Ja lastensa lisäksi aikuisen on pakko huolehtia myös itsestään ja elää omaa elämäänsä. Tyhjästä tynnyristä kun ei voi ammentaa ja aikuisella on ihan samalla tavalla tunteet kuin murkullakin.
ev.
Kuinka moni voi hylätä lapsensa? Jos miehesi lapsi ei sinua hyväksy saat lähtöpassit vaikka tekisit uuden mukulan lujittaaksesi suhdetta siihen mieheen. Pojasta voi tulla harmaitakarvoja sinulle vaikka alussa kuvittelisit mitä vaan. Koska aiot tehdä hänet syrjäyttääksesi heti uutta puolikasta perheeseen. Olet muukalainen joka äkkiä tulit mutta voit lähteekkin yhtä äkkiä uusien puolikkaidesi takia. Sinä olet tyhjä tynnyri josta miehesi lapsi ei voi mitään ammentaa vaan sinun on heti tehtävä miehelle omia lapsiasi jotta olisit tyytyväinen. Murkkuikäinen huomaa ja vaistoo sen ettei hän merkitse sinulle paskanka vertaa. Käytöksesi paljastaa heti välittömästi älykkäälle ihmiselle aikomuksesi heti. Ja sinähän tyhmä et osaa mitään edes hävetä vaan teet sen mikä on tarkoitusperäsi heti sumeilematta. Murkun ehdoillahan et elä vaan heität sen pihalle jos ei sääntöihisi alistu välittömästi! Lasket hänen elämänkokemattomuutensa varaan tietenkin ja syytät häntä kaikesta. Itse sinä tietenkin olet ikääsi nähden vielä kokemattomampi ja syyntakeeton kaikkeen. Sinä tietenkin tarvitset miestä siittämiseen mutta lapsi saa mennä menojaan. Eihän noin sopeutumaton enään tarvi isäänsä ollenkaan. Ymmärrätkö itse päätöstesi seuraukset? Ja mikä on sinulla mennyt pieleen kun vasta kolmekymppisenä saat jostain lapsenteko haluisen miehen jallitettua, luulisi että olisit jo aikaisemmis tehnyt ne penikkasi jollekkin uhrille, vaikka puoliväkisin. Miksi vasta kolmekymppisenä yht äkkiä joku haluaa perheen vaikka väkisin.
ja mene vaikka hiukaksi aikaa ulos!
"""Mutta murkun ehdoilla ei kukaan aikuinen voi elää, koska valitettavasti murkulla ei ole vielä niin paljoa elämänkokemusta, että ymmärtäisi päätöstensä kaikki seuraukset. Ja lastensa lisäksi aikuisen on pakko """
Minkä Päätöksen seuraukset? Ja mitä sellaisia päätöksiä teet jotta ne vaikuttaa monen elämään? Sinulla ei ole lapsista mitään kokemuksia ja miksi et ole aikanas tehnyt lapsia? Miksi nyt tulee paniikki yht äkkiä perustaa perheellisen kanssa jolla on jo perhe lapsia? Ei näy sullakaan olevan mitään elämänkokemusta. Tyhjästä tynnyristä koitat äkkiä jotain ammentaa? Vai mitä? Miten olet noin myöhässä perheen perustamisessa? Tuliko jokin paniikki?
Miehelläsihän on ollut perhe joskus! mietipä sitä miksi miehen perhe- elämä meni perseelleen? Uskotko kaiken paskan mitä mies sinulle syytää? Älä siten ruikuta myöhemmin jos teet saman virheen mitä teki edellinenkin ämmä! Tyhmät idiootit ämmäthän uskoo ihan kaiken edes nielemättä mitä äijä niille syytää! Hyvä siinä on pollevana yrittää jotain esittää, mutta minä olisin sinuna hyvinkin varauksellinen jätettyä aijää kohden. En varsinkaan alkaisi ensimmäiseen viiteen vuoteen ainakaan kakaroita tekeen epäilyttävälle tapaukselle, jolta on akka lähtenyt. Enkä ikinä uskoisi vaan toisen osapuolen kertomaan vaan hakisin muidenkien näkemystä asioista. En koskaan uskoisi mitään "purematta". Ota selvää juuria myöten ja älä anna ihastuksen sokaista itseesi! Tee ratkaisusi vasta sitten lasten teon suhteen!
"Kuinka moni voi hylätä lapsensa?"
Lapsi siis asuu kanssamme. Jos tarkoitit nimimerkkiäni, niin sillä viitataan siihen, että kahdenkympin korvilla lapset muuttavat pois kotoa (jos kyseessä on terve lapsi) ja itsenäistyvät. Loppuelämänsä aikuinen viettää kumppaninsa kanssa, lapsi pariutuu ja perustaa oman perheen.
"Jos miehesi lapsi ei sinua hyväksy saat lähtöpassit vaikka tekisit uuden mukulan lujittaaksesi suhdetta siihen mieheen."
En tee lapsia lujittaakseni suhdettani keneenkään.
"Pojasta voi tulla harmaitakarvoja sinulle vaikka alussa kuvittelisit mitä vaan."
Varmaan teini-iässä tuleekin, kuten myös isälleen. Sellaisia ne teinit ovat.
"Koska aiot tehdä hänet syrjäyttääksesi heti uutta puolikasta perheeseen."
En ole raskaana ja olemme jo "vanha" vakiutunut pari.
"Olet muukalainen joka äkkiä tulit mutta voit lähteekkin yhtä äkkiä uusien puolikkaidesi takia."
Kuulostaako vain minun korviini oudolta, että lähtisin KOSKA meillä olisi yhteinen lapsi?
"Sinä olet tyhjä tynnyri josta miehesi lapsi ei voi mitään ammentaa.."
Lapsi kyllä pitää minusta ja varmasti kokee saavansa minulta paljon.
"...vaan sinun on heti tehtävä miehelle omia lapsiasi jotta olisit tyytyväinen."
Toistan: Olemme olleet pitkään yhdessä, emmekä aivan heti perheenlisäystä suunnittele. Olemme vielä jonkun aikaa ihan kolmisin.
"Murkkuikäinen huomaa ja vaistoo sen ettei hän merkitse sinulle paskanka vertaa. Käytöksesi paljastaa heti välittömästi älykkäälle ihmiselle aikomuksesi heti."
Lapsi ei ole lähellekään murkkuikäinen. Harvalla kolmikymppisellä on murkkuikäisiä lapsia.
"Ja sinähän tyhmä et osaa mitään edes hävetä vaan teet sen mikä on tarkoitusperäsi heti sumeilematta."
Mikä on tarkoitusperäni?
"Murkun ehdoillahan et elä vaan heität sen pihalle jos ei sääntöihisi alistu välittömästi!"
En varmasti elä murkun ehdoilla, kuten ei eletä missään terveessä perheessä. Murkuilla on huoltajat olemassa ihan syystä: siksi, ettei murkku ole vielä kypsä huolehtimaan itsestään. Murkkukin on lapsi ja lapsia kasvatetaan, pihalle heittäminen ei ole kasvatusta.
"Lasket hänen elämänkokemattomuutensa varaan tietenkin ja syytät häntä kaikesta. Itse sinä tietenkin olet ikääsi nähden vielä kokemattomampi ja syyntakeeton kaikkeen."
Nyt menee ohi niin, että viuhuu. Syyttäminenkään ei ole kasvattamista.
"Sinä tietenkin tarvitset miestä siittämiseen mutta lapsi saa mennä menojaan. Eihän noin sopeutumaton enään tarvi isäänsä ollenkaan. Ymmärrätkö itse päätöstesi seuraukset?"
Toistan: lapsi asuu meidän kanssa, isä ei ole siittänyt minulle lasta.
"Ja mikä on sinulla mennyt pieleen kun vasta kolmekymppisenä saat jostain lapsenteko haluisen miehen jallitettua, luulisi että olisit jo aikaisemmis tehnyt ne penikkasi jollekkin uhrille, vaikka puoliväkisin. Miksi vasta kolmekymppisenä yht äkkiä joku haluaa perheen vaikka väkisin."
Olen opiskellut, elänyt ulkomailla, matkustellut jne. Tapasin mieheni ollessani 25 - vuotias. Se on ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneille ihan keskimääräinen ikä pariutua. Minä en tee "penikkoja uhrille", vaan tahdon perustaa ihan normaalin perheen, kuten suurin osa maapallon ihmisistä. Olen löytänyt ihmisen, jonka kanssa haluan perheen perustaa ja joka haluaa perustaa perheen minun kanssani, joten ei tässä ketään pakoteta.
Suosittelen sinulle traumaterapiaa, koska sinulla on selvästi käsittelemättömiä asioita, jotka vaikeuttavat elämääsi.
Huomasitko saman kuin minä?
"Kirjoittajat", jotka sinua haukkuvat, höpisee kumpikin "tyhjistä tynnyreistä"..
Taitaa olla kyseessä kummallakin kerralla sama neuro..
kirjoitat! Näyttää siltä että ne nyxät täällä hermostuu kun osuu arkaan paikkaan! Mutta onhan se niinkin että omia virheitään ei näe, ellei joku sua ojenna! Mutta luulis nyt täällä olevan ojentiajia ihan roppakaupalla, mutta reagointi on vähän niin ja näin. Se joka puhuu asiaa, leimataan aina hulluksi, katkeraksi ja mustasukkaiseksi. Mutta ihminen, joka sotkee kaiken ja vieläpä toisten elämän, saa hirmuiset kannustukset toimilleen? Tässä on vähän iso ristiriita.
Minä en ainakaan pysty antamaan minkäänlaista tukea näille ihmisille, jotka tieten tahtoen haluavat muilta ihmisiltä sen mitä itsellään ei ole.
Kyllä tässä on nyt näille uusnaisille peiliin katsomisen paikka ja pitkään. Kysykää itseltänne, että tätäkö minä tosiaan haluan itselleni, ja kuunnelkaa mitä peili vastaa!
Jos olette rippikoulunne käyneet on yksi käsky, älä himoitse toisen omaa! Mitä sitten, jos joku tekee teille niin, olen aivan varma, että barrigaadeille nousette itsekin!
hyvä katkera ex-miehesi yksinhuoltaja baariin ja
iske joku mies.
Olet ihan selkeäsi puutteessa...
katkera ex-miehesi jättämä yksinhuoltaja baariin ja iske joku mies.
Olet ihan selkeäsi puutteessa...
Voi herranen aika, eronneet miehet eivät kyllä ole kenenkään omia!
Ei olekkaan, mutta jos ne ei olekkaan eronneita? Siinäpä se, mitäs jos joku on vienyt sen? Niin, ajatteles, tunkeilijat osaavat hienovaraisesti hillua, ettei jää kiinni, ja eron syyn voi vierittää sitten toisten niskoille!
Mitä vikaa on niissä jotka tuomitsee edellisen perheen ja perustaa uutta? Miten kuvittelette onnistuvanne paremmin kuin se edellinen perhe? Onnistutteko sillä jos haukutte edellistä "kokoonpanoo" ja siis kokoonpanon toista puoliskoo enemmän kuin sitä jonka kanssa aiotte taas uudestaan laittaa uuden "kokoonpanon" yhteen? Auttaako se jos heti teette lapsen siihen uuteen yhteisöön? Miten ihmeessä voitte kuvitella uuden ihmisen synnyttämisen heti tai melkein välittömästi auttavan parisuhteen luomisessa? Miten se auttaa henkisen yhteyden luomisen kumppaniinne? Varsinkaan jos kahdenkeskisken aika on kortilla? Miten luotte suhdetta kumppanin edelliseen lapseen tai lapsiin jos heti tehdään uutta lasta suhteeseen? EI MITENKÄÄN, VOI SEN SANOO JO KÄTTELYSSÄ! Eikä ne uudet kumppanit sitä haluakkaan. POIS VAAN KUMPPANIN EDELLISET LAPSET!
Jos sattuukin jossain harvoissa tapauksissa kumppani välittämään edellisistä lapsista niin uusi kumppani häipyy vähin äänin valitellen. Mutta ne on todella harvassa jotka välittää edellisen suhteen jälkeläisistä. Ne ovat jotain sellaisia selkärankaisia joihin ei pysty kukaan vaikuttaan. Tuttavapiirissäni en ole vaan sellaisia nähnyt. Kaikissa tietämissä tapauksissa olen nähnyt miten eronneen äijän uusi ämmä on vienyt kaiken pois miehen edellisiltä lapsilta. Jopa varakkaan äijän edelliset lapset on laitettu lastenkotiin kun eivät ole mahtuneet isän isoon huusholliin!
Missä niiden lasten äiti oikein on????
Kyllä ne ex-puolisot sen "rakastaako mies enemmän uutta vai vanhaa lasta" - tappelun aloittivat...
Olet ehdottomasti oikeassa!!!
Kyllä ne ex-puolisot sen "rakastaako mies enemmän uutta vai vanhaa lasta" - tappelun aloittivat...
En ihan heti uskoisi, et aikuiset ihmiset jotka ovat kasvattajia, voivat saada aikaan tämän viestiketjun.
Katkeruus paistaa kilometrien päähän. Syytökset lentelevät tuntemattomien ihmisten kesken, huoritellaan ja ämmätellään.
Eiköhan kaikkien niin jätettyjen, jättäjein, nyxien ja exien kannattaisi kävellä kaapille ja tarkastaa onko itsellä puhtaat jauhot pussissa.
Katrkerat ihmiset on rumia!!!!
jossain laajalla alueella, pieneenhän nää ei mahukkaan, ainakin sillon kun vihaisemmat käy kimppuun! Saattas olla melkonen sotatanner, kun akat taistelee oikeuksistaan ja samista miheistä!! Metelikin taitas olla melekonen...Heh ...
..."kaunista" katseltavaa!!!
Katkeruus rumentaa!!!
Samaa ajattelen.
Tää palsta on riitapukareita täynnä.
Siksi mä poistunkin myös takavasemmalle.
Ennen sitä hiljainen mielipiteeni:
1)Harvassa uusperheessä elämä helppoa.
2)Harkitkaa ennen kuin uusperheen perustatte ainakin pari vuotta (kokemuksen rintaääni).
3)Jos perustatte, hankkikaa tilava asunto, muuten menee hermot kaikilta!
Siis luettuani tämän listan olen tullut siihen tulokseen että nämä ex:ät ovat naineet miehen rahojen takia ja siksi kiukuttelevat uusista lapsista kun eivät itse enää saa rahoja ja lapsiltakin viedään vielä perintö!!!eiköhän kaikilla ole oikeus käyttää omat rahansa just niinkuin haluaa,ei mula ainakaan ole aikomusta elää niin että lapset joskus perisivät paljon.hankkikaa itse iso omaisuus,niitähän nää exän uudet lapset ei saa..
ja aivan varmasti normaalilla tavalla kasvatetut lapset rakastavat myös puoli sisaruksiaan,paitsi jos eivät uskalla sitä myöntää etteivät vaan loukkaisi äiti-kultaa..
ja jos tuollaisen ajatus maailmanne opetatte lapsillenne,niin mitäs jos he joskus joutuvatkin jäämään yksin,joutuvatko lopun elämäänsä viettää ilman uutta puolisoa,taas kerran äiti-kullan hermoja säästääkseen,vai annatteko heille mahdollisuuden onneen?
kasvakaa aikuisiksi tai ainakin antakaa lapsillenne siihen mahdollisuus..
ja savu korvista nousten painun parvekkeelle hermo sauhuille...
edelliseen, eiku tupakille, kaiken lukemani jälkeen..huh, huh
Olkaa nyt uusperhelapset tyytyväisiä, sanoo yks uusperheenperustaja! Äitikultaahan tässä ei loukata vaan edellisten lasten oikeuksia. Lapsiltahan ei viedä vaan siltä ex kumppanilta.
Miten saan mitätöityä edellisen kumppanin lapset pois perimysjärjestyksestä jotta heille ei mene mitään, on monen uusperheellisen periaate. Ensin tehdään montalasta jotta elatusmaksut menee minimiin ja sitten viedään kumppani väkisin taas vihille ja sen jälkeen tehdään se kumppani varattomaksi jotta kaikki varallisuus menee niille omille lapsille.
On tosi mukavaa kasvaakkin aikuiseksi näiden puliskoiden viedessä ihan kaiken. Vasta aikuisena nämä puoliskot tajuaa asian todellisen laidan. Mutta se on jo myöhäistä silloin. Lapselle on helppoo lirputella ja lärpättää kaikkee paskaa mitä mieli suoltaa. Tätä tämä "Ihana uusperhe" ja puolisisaruus tuo tullessaan. Tottakai kaikki syyt suolletaan aina edellisen kumppanin niskaan. Eihän todellisuudessa koskaan ole syytä kuin yhdessä osapuolessa? Eikö niin? Entäs silloin kun teillä menee huonosti, ja meneekin sillä mikään suhde ei ole mitään ruusuilla tanssimista, ketäs silloin syytetään jos se syyllinen ei ole se edellisen jättämä kumppani minkä te olette mainostanut niin ihmeelliseksi ja syyllinen on ollut joku muu?
Mut kuule hei, etkös vois jotenkin vaikuttaa siten, että ex-ukkos naiskin jonkun tosi varakkaan "naikkosen" ja jotenkin ujuttautuisit sen verran hyväksi kaveriksi, että varmistaisit mahdollisten avioehtosopimusten "hukkumisen" kun ne menis naimisiin, niin että kun aika sitten joskus siitä "uuseukosta" jättää, miehes peris sen, ja sitä myötä sun lapseskin sitten jonain päivänä. Kyllä niitä varakkaita leskirouvia varmaan riittää, jotka mielellään ottaisivat itselleen salskean nuoremman miehen, vaikka sillä olisikin lapsia. Ei kuule kun vaan sellasta nyt äkkiä hakemaan!! Aaahahahahahahhahahahahaaaaaaa
Eli hyväksyit seurustelun,mutta kukaan ei saanut tulla kotiisi asumaan... aika itsekästä ja dominoivaa murkkuikäiseltä...millainen mahdat olla nyt, hirvittää ajatellakin...millainen mahtaa olla sinun perheesi, siellä ei varmaan ole toisella puoliskolla sanansijaa, niin päälle käyvältä ihmiseltä tunnut, tyyliin " se on niin kuin minä sanon ja asiasta ei neuvotella, piste"..
Saakai sitä jokainen olla kotonaan ilman että sinne muuttaa yht äkkiä jotain ihan ulkopuolisia tyyppejä? Mun sänkyynkö sitä pitäis alkaa jonkun muuttamaan asuun? Olen nykyään melko hirvittävä (hehehheee...)
Älä viitsi paljoo toitottaa itsekkyydestä! Jos tietäisit vaan kuinka paljon lapsia käytetään hyväksi ja pahoinpidellään et paljon viitsisi siellä ilkkua. Niimpä millainen mahdat olla nyt? En ainakaan yhtä tyhmä kuin sinä! Kyllä sinunlaisiasi sokeita paskoja ja tyhmiä riittää maailmassa pilvin pimein...
on hiljaa..., kaikki me yritämme, sanat loppuu kesken...jaksa, yritä ymmärtää, älä vihalle anna valtaa... sanat loppuu kesken... jotakin halusin sulle sanoo...
Mitä sinä yrität? HÄPEÄTKÖ?
Se on lapsen koti, ja jos hän ei halua sinne ulkopuolisia asumaan, niin silloin sinne ei voi väkisin kukaan ängeta! Murkkuikäinen on kyllin vanha sanomaan mitä haluaa ja mitä ei! Sitä pitää kunnioittaa.
Ja on ymmärrettävää, että on kauheeta, jos joku vieras tulkopuolinen tulee tonkimaan ja tutkimaan toisten asuntoa! Siellä on lapsen lapsuuden muistot, ja niitä ei ole kenelläkään lupa tukailla ja hävittää.
Lapsen koti on hänen ja hänen vanhempien perustama, ja on kauheeta, jos joku vieras levittäytyy kimpsuineen ja kampsuineen ja vielä jos kersat änkee mukaan, niin siinä on lapsen oma ja yksityisyys mennyttä, samoin muistot!
Kuka haluaa kotiinsa ulkopuolisia asumaan? Tuskimpa kukaan. Minäkään en tunkeutuisi kenenkään kotiin. Vai onko teillä kenelläkään pokkaa mennä toisten kotiin noin vaan ja alkaa asumaan siellä? Minä heittäisin pihalle murkkuikäisenä. Koska vanhemmat tai vanhenmpi on oikeus asua kotona, siis minun niin kauan kunnes olen täysi- ikäinen. Vanhemmalla on velvollisuus elättää lapsi 18v. asti ja sen jälkeenkin jos opiskelee voi vaatia elatusta pari vuotta ainakin eteenpäin. Jos vanhemmat eivät suostu niin vedä vanhemmat oikeuteen. Sossu maksaa jos vanhemmilta ei saa mitään. Mutta vanhemmat ovat velvollisia elättään vielä pari kolme vuotta 18v. jälkeenkin jos nuori opiskelee. Minä en tiennyt tätä ja jouduin kärsiin nahoissani. Joten kävin typeryyksissäni töissä tienatakseni rahaa.
omaan kirjoitukseesi vielä samaa mieltä-kommentilla. Kahdesta edellisestä tekstistä nimittäin näkee selvästi, että ovat saman kirjoittajan kirjoittajan tekstiä.
...
Olet varmaan aika lellitty, ettet sentäs mammanpoika?
Asiasi vaikutti jonkun sortin kiukuttelulta ennemmin kuin asialliselta mielipiteeltä.
Rivien välistä(joita oli paljon) luin, että et taida itse olla 'ajautunut' elämässäsi siihen pakkotilanteeseen, että on ilo ja etuoikeus perustaa uusperhe.
Joten oman kokemusmaailmasi perusteella -johon rajoittuu 'mä ja mami', vissiin- teet sen johtopäätöksen, että on jotenkin sekasikiömäistä päästää perheeseen ujuttautumaan ketään ulkopuolista. (Johon mami vois kiintyä) Omistushaluisen ja keskenkasvuisen ihmisen ajattelutapa rajoittaa.
Kamoon, nyt eletään 2000-lukua. On paljon eroja, paljon isättömiä pikku-Villejä, yksinhuoltajaisiä. Eiköhän me sallita heille se onni, että jakavat elämänsä jonkun kanssa.
Lapset ei määräile vanhempiensa seurusteluasioita, ei edes murkut.
Lapset eivät määräile näitä aikuisten asioita. Ja on lasten etu, että heillä on vastuulliset ja TOISIAAN rakastavat vanhemmat. "Puolia" tai mitä tahansa, tärkeintä on vanhempien eli lapsen suunnasta katsottuna aikuisten keskinäinen rakkaus. Siitä lähtee koko perheen onni.
Tietysti rakastamme lapsiamme, mutta ilman aikuisten välistä rakkautta tulee ripustautumis- ym. ongelmia...
Haistakaa vittu niitten onnienne kanssa!
Siis MISSÄ on tämän foorumin Adminit? Eikö oo mitään rajaa, millaista kieltä täällä käytetään? Saa kirjoittaa ihan mitä vaan. Haukkua ja mennä henkilökohtaisuuksiin?? Oli kyllä vika kerta ku tänne tulen. Ihan maineensa veroinen paikka tämä Suomi24 on...
tarttet apua!
Juu eilen tarvitsin apua, kun en meinannu saada pojan pyörää kuntoon, mutta onnistuihan se kun naapuri tuli avuksi!
Jostain kumman syystä sysäätte nyt kaikkien ihmisten kirjoitukset, jotka ovat kannssani samaa mieltä joko osittain tai kokonaan, minun päälleni? Miksi? Jos joku on kanssani samaa mieltä, ei se tarkoita että se on minun kirjoitukseni. Jos joku niin kuvittelee, senkun, sille mielikuvalle en mahda mitään! Mutta olen ylpeä jos joku tukee minun käsitystäni perheestä ja sen elämästä ilman naikkosten tunkemista lasten elämään. Vielä se etten eilen edes kerinnyt koneelle kuin kerran, olimme reissussa, ja äsken tulimme klo 11.45! jos se jollekin kuuluu mitä teeen??? Että se siitä.
Täytyy sanoa, että minua ihmetyttää kovasti tämä palstalla esiintyvä mustavalkoinen ajattelutapa oikeasta ja väärästä. Suurin osa jyrkkiä mielipiteitä esittävistä ihmisistä tuntuu elävän itselleen hyvin epätyydyttävissä oloissa ja katsovan sen oikuttavan toisten onnen torpedointiin ja mollaamiseen.
Työskentelen erään kunnan sosiaalityöntekijänä ja voin ammattini puolesta sanoa, että pahoinvoivia perheitä ja niiden lapsia löytyy kyllä joka perhemuodosta: ydin-, yksinhuoltaja- ja uusperheistä. Samalla tavalla onnistuneita ja hyvinvoivia perheitä.
Kyllä ratkaisevinta lapsen onnellisen kehityksen kannalta ovat perheen aikuiset ja heidän suhtautumisensa lapseen sekä myös vanhempien oma psyykkinen tasapaino!
Pitkään mietin, viitsinkö enää edes kommentoida, kun palstalla pyöritetään näitä samoja asioita kuukaudesta toiseen, mutta päätinpä nyt kirjoitella...
Samaan asiaan olen päätynyt seuratessani kouluikäisen lapseni ystäväpiiriä, että ongelmia ja onnea löytyy tosiaan kaikista perhemuodoista. Itse edustan tätä "syntistä" ja paljon parjattua uusperhettä. En kylläkään alunperin vapaasta tahdostani, vaan ex-mieheni päätöksestä. Jäin yksin vaippaikäisen lapsen kanssa 26-vuotiaana, jolloin tarve ja halu perheessä elämiseen sekä lastenhankintaan oli suuri. Olisi ollut liian kova päätös sen ikäiseltä elää yksin seuraavat 18 vuotta. Toki lapseni on minulle tärkeintä maailmassa ja selvää oli, etten voisi valita itselleni miestä, joka ei kohtele myös lastani hyvin.
Ratkaisevinta uusperheen elämän onnistumisessa on se, miten lapsia kohdellaan ja miten asiassa edetään. Itse tapailin uutta miestäni aluksi lähes vuoden kahden kesken ja lapset esiteltiin vasta, kun suhteen kestävyydestä ja vakavuudesta oltiin varmoja. Sen jälkeen tutustuttiin puolin ja toisin pitkään ennen kuin muutettiin saman katon alle. Kaikille annettiin siis aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen.
Voin ihan rehellisesti sanoa, että meillä sekä aikuiset että lapset ovat tyytyväisiä. Ja todettakoon, että tämän ovat sanoneet ääneen myös lapset ja ilman vanhempiensa miellyttämisen tarvetta. Toki ongelmia on niin kuin missä tahansa perheessä, mutta niistäkin selvitään avoimesti puhumalla. Asioita helpottaa pitkälti se, että aikuiset huolehtivat siitä, että kaikkia kohdellaan tasapuolisesti ja lapset saavat kokea olevansa tärkeitä.
En ihannoi tai kehoita ihmisiä eroon (päinvastoin!), mutta en myöskään halua itse saada osakseni halveksuntaa siitä, että yhden epäonnistuneen liiton jälkeen olen mielestäni oikeutettu uuteen onneen.
En ihan ymmärrä miksi äidin tai isän uusi onni olisi vastakkainen lapsen onnen kanssa? Mä ja pikkuveli oltiin aikoinaan tosi tyytyväisiä kun äiti erosi alkoholisti isästä ja otti itselleen uuden tosi ihanan miehen. Isäpuoli hoisi niitä velvollisuuksia mihin oma isämme ei koskaan pystynyt. Vei harrastuksiin, katseli ja kannusti veljen jalkapallo peleissä, auttoi kotiläksyissä jne. Isäpuolen omat aikuiset lapset pallutti meitä kuin oikeita sisaruksia. Nyt kun veljellä on kaksi lasta isäpuoli hoitaa vaarin tehtäviä koska oma isä ei lastenlapsistaan välitä. Mitä ihmeen pahaa tässä on?
No siinäpä se! Alkoholisti, huijari, petturi tai väkivaltainen mies on aivan eri asia, kuin että ilman mitään syytä mies heittää perheensä pois ja toisen naisen takia! Siitä tässä kinataan päivät pitkät! Ymmärrettävää, on ettei sitä voi järkevästi hyväksyä! Kuka tahansa taistelisi lasten isän ja oman miehen puolesta, tai sitten ei sitä rakkautta edes ole ollutkaan, jos ei välittäisi!
Yrittäkää ymmärtää se ero asioiden välillä!
Onni ei ole sitä, että kyllästyy perhe-elämään ja ottaa uuden naisen ja jopa hänen lapsensa! Sehän on loukkaus entistä perhettä kohtaan. Mikä voi vieraissa lapsissa olla parempaa että omies pystyy vaihtamaan omansa niihin???
Mikään ei ole parempaa kuin omat lapset, mutta joillekin se ei riitä. Luullaan että on olemassa vieläkin parempaa, mutta useimmiten häntä koipien välissä sitä yritetään palata takaisin, mutta hullu nainen joka ottaa, hän ei kunnioita itseään yhtään!
Ethän sinäkään erota asioita toisistaan! Mollaat tasapuolisesti kaikkia uusia kumppaneita (lue:naisia) kysymättä eron taustoja. Ei kaikilla uusilla puolisoilla ole mitään tekemistä kumppaninsa avioeron kanssa, ymmärrä nyt jo se!
Kantasi on siis se: isäpuoli saa olla osa lasten elämää, jos oma isä ei välitä lapsistaan. Äitipuoli sen sijaan taas ei MISSÄÄN TAPAUKSESSA saa nähdä lapsia, koska ex-vaimo on ykkönen oli sitten millainen tahansa.
Yhdessä asiassa olemme sentään samaa mieltä: mikään ei ole parempaa kuin omat lapset. Ruokkikaamme siis heidän hyvinvointiaan, ei omaa vihaamme!
kerran kyseiseltä henkilöltä kuulla olevani naikkonen ja avionrikkoja kun erehdyin kertomaan olevani onnellinen toisesta avioliitostani. En viitsinyt silloin kertoa että ollaan oltu miehen kanssa molemmat nuoria leskiä ja tavattu surukurssilla joitakin vuosia puolisoitten kuoleman jälkeen.
meistä ole siinä asemassa, että voisi ulkopuolisena lähteä arvioimaan toisten ihmisten erojen oikeutusta. Syynsä jokaisella lähtijällä varmasti on, oli se sitten yleinen pahoinvointi tai jokin muu. Kukin aviopari kohdallaan miettiköön, onko erolle pätevä syy vai ei. Itse olin aikoinani erittäin katkera mieheni lähdöstä ja hänen uudesta suhteestaan (joka alkoi avioliittomme aikana), mutta siitäkin vihasta pääsee. Lapseeni en silti ole koskaan halunnut tätä vihaa siirtää, vaan hän on saanut elää sellaisessa maailmassa, että hän on vanhempiensa ykkönen ja aikuiset tulevat erosta huolimatta toimeen keskenäänkin -koskee myös uusia kumppaneita. Enkä kyllä ole itsekään halunnut jäädä siihen katkeruuteen kieriskelemään ikuisiksi ajoiksi.
Jotenkin ironista on, että kun jätetyksi joutuessani muutamia vuosia sitten kirjoitin tänne suruissani, olin tukea ja kannustusta saava loukattu nainen. Nyt kun ole tavannut miehen, joka myös on avioliitossaan tullut jätetyksi, muutuinkin karmeaksi naikkoseksi, ämmäksi, joka yrittää varmasti viedä miehen lasten perinnön ja vielä rikkoa isän ja lasten välit.
No, onneksi minä ja lähipiirini tietää, ettei näin ole. Niin kuin ei varmasti monen muunkaan kohdalla. Me jatkamme omaa rauhallista ja tyytyväistä elämäämme, joten karavaani kulkee vaikka koirat haukkuu.