Olen 17-vuotias veskarityttö. Vuosi vuodelta enemmän sillä kannalla ettei kaltaisiani ole olemassakaan,ei ainakaan lähelläkään omaa ikäluokkaani. Seurustelusuhteet eivät pelaa oikein mitenkään,olen parin vaa`an kanssa koittanut,ja molemmat omistivat liikaa ja yrittivät muuttaa sellaiseksi mitä en ole,enkä voi koskaan ollakaan,oinas taas sanoi "olet liian erilainen". Yksi härkäkin oli,mutta loppujen lopuksi sekin petti ja silmää räpäyttämättä jätti. Siinä meni luotto miehiin samantien,eikä sen jälkeen ole tehnyt mieli edes tutustua vastakkaiseen sukupuoleen.
Koulussa ja muualla kavereita ei näy lähimaillakaan koska olen juuri se -liian erilainen heidän joukkoonsa. On toki joitain tuttuja,joiden seurassa saatan käydä kahvilla,mutta siitä ei mitään iloa oikein ole,jos sanon jotain huumorilla niin kukaan ei sitä ymmärrä,katsovat vain kuin kaukaisesta galaksista tullutta olentoa.
Pidän seurasta paljon,ja nautin kun saan nauraa joidenkin kanssa,pidän siitä että saan puhua muiden kanssa,yleensäkin kommunikoida. Monet ihmiset tosin eivät kerkeä kaikkea tajuamaan mitä sanavalmiudeltani seurassa sanon.Kuitenkin nykyään kaikki on vain surkeaa yritystä esittää jotain -tietäisimpä itse edes että mitä.
Kunpa löytäisi edes kerran ihmisen joka ymmärtäisi etten tule ja mene massan mukana,vaan olen jossain kaukana muualla. Haluan olla minä,oma persoonani ilman että muut miettisivät "onkohan se joku jälkeenjäänyt"
Ihmiset hyvät,antakaa veskareille oikeus olla oma itsensä,älkääkä tukehduttako heitä. Ymmärtäkää meitä,niin mekin ymmärrämme teitä paremmin. Antakaa edes mahdollisuus. Edes kerran elämässä..
Koulussa ja muualla kavereita ei näy lähimaillakaan koska olen juuri se -liian erilainen heidän joukkoonsa. On toki joitain tuttuja,joiden seurassa saatan käydä kahvilla,mutta siitä ei mitään iloa oikein ole,jos sanon jotain huumorilla niin kukaan ei sitä ymmärrä,katsovat vain kuin kaukaisesta galaksista tullutta olentoa.
Pidän seurasta paljon,ja nautin kun saan nauraa joidenkin kanssa,pidän siitä että saan puhua muiden kanssa,yleensäkin kommunikoida. Monet ihmiset tosin eivät kerkeä kaikkea tajuamaan mitä sanavalmiudeltani seurassa sanon.Kuitenkin nykyään kaikki on vain surkeaa yritystä esittää jotain -tietäisimpä itse edes että mitä.
Kunpa löytäisi edes kerran ihmisen joka ymmärtäisi etten tule ja mene massan mukana,vaan olen jossain kaukana muualla. Haluan olla minä,oma persoonani ilman että muut miettisivät "onkohan se joku jälkeenjäänyt"
Ihmiset hyvät,antakaa veskareille oikeus olla oma itsensä,älkääkä tukehduttako heitä. Ymmärtäkää meitä,niin mekin ymmärrämme teitä paremmin. Antakaa edes mahdollisuus. Edes kerran elämässä..
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ilmeisesti olen myös täällä ainoaa laatuani..
Et oo... meikä 16 veskarimies (tai poika, ihan miten vaa), en paljoa seurustele, kun en jaksa "omistajia" ja harvat jotka ovat erilaisia eivät taas ymmärrä veskarin mielenkulkua..!
kavereita ja "kavereita" on, nämä "kaverit" hiillostavat seurassa miksi olen mitäkin ja en tee kaikkea helpoimman kautta ja jäkäjäkä...
koulussa on kavereita, mut useimpien (ainut?) elämänhuvi on muiden haukkuminen ja mollaaminen..,hiton luuserit! joten aika hiljaa olen, ellei tule mitn oikeeta puheen aihetta...
nykyään hakeudun vanhempien (lue 20v=>) kavereiden seuraan jos jossain liikun, koska heille on muutakin elämää kuin paskan jaakaus... olen ns. sosiaalinen jos on syytä, eli huomaan että jotkut kulkevat myös omia teitään ja eivät tuomitse muita esim. vaatetuksen perusteella!
voivoi on tää elämä vaikeeta...xD
voi olla vaikeeta tekstiä, paljon jäi kirjottamatta, kun ei muistu mieleen ja olen huono kertomaan itsestäni...ei se mitn!
Hienoa että on sittenkin joku muukin :) Ne joiden seurassa joskus saatan vapaalla ajalla olla,on ikähaarukasta 19-24v.
Kai me ollaan sitten "liian edellä" ikätovereita,mua välillä tuskastuttaa kuunnella nykyisten luokkalaisten tyttöjen puheita "mä yritin käydä ostaa röökii muttei ne myyny ku oon nii nuori,ja oon jo 16v! ja hei muistatsä ku mä tulin huppelii yhdestä kaljasta?!?!"
Muutaman päivän olen uudessa koulussa käynyt,ja hiukan ottaa päästä että pidin välivuoden ja menin vuotta nuorempien kanssa samalle luokalle.
Huoh. :P
olen huomannut ettei jurikaan kukaan ymmärrä vesimiehen kaukokatseisuutta. olemalla oma itseni ja luottamaan siihen niin joko joku kiinnostuu tai ei. ihan omalla vallinnalla, mutta sitten kun kolahtaa niin...... ah mitä menoa on
te veskarit olette ihania ihmisiä. teidän kanssanne on niin helppo ja mukava olla. tunnen 3 vesimiestä ja kaikki aivan mahtavia, omia persooniaan.. tavallaan oman tiensä kulkijoita, rentoja, aitoja ja jotenkin tietyllä tavalla "seesteisiä" ihmisiä.
Kuullostaapa tutulta. Yläaste ja lukio oli minunlaiselle veskarille pieni kärsimyksentie, koska muut oppilaat tuntuivat aina olevan niin lapsellisia. Tupakan polttamisesta ja kännisistä viikonlopuista piti tehdä elämää suurempi juttu. Tulinkin aina paremmmin toimeen opettajien kuin samanikäisten kanssa. Kun en mennyt tällaiseen känniporukkaan mukaan ja kuljin omien ehtojeni mukaan niin minusta tuli ulkopuolinen. En kyllä tippaakaan sure päätöstäni. :)
Onko muilla veskareilla sellainen olo, että tekisi mieli kokoajan vain matkata jonnekin eikä jäädä paikoilleen?
Suosittelisin veskareille etsimään seuraa erityisesti kaloista, jotka eläinradan viimeisempänä merkkinä omistavat vieläkin suuremman tietoisuuden.
Lisäksi veskareilla ja kaloilla on usein paljon puhuttavaa ja he tulevat aivan erityisen hyvin toimeen keskenään. He ovat myös kiinnostuneita yleensä vähän samantyyppisistä asioistakin, jotka ovat muiden juttuja edellä ja huomattavasti.
Aurinkoista syksyn jatkoa ja jaksamista!
päättämättömyys ja tietynlainen "ajelehtiminen" saattaa jossain vaiheessa alkaa ärsyttämään veskaria tosissaan.
Saattaa ärsyttää pidemmän päälle ja erityisesti parisuhteessa.
Mutta viesteissä tiedusteltiin myös ystäväsuhteita aivan tavallisessa sosiaalisessa ympäristössä, kuten opiskeluympäristössä. Joku veskari siis ei voinut sietää ympärillään olevia ihmisiä ja heidän ajatuksenjuoksuaan ja keskusteluitaan, koska hänen omat ajatuksensa mielenkiintoisista ihmisistä ovat aivan muuta.
Yleensä horoskoopeissa kysytään kuinka parisuhteet toimivat tietyillä horoskoopeilla, mutta itse olen kiinnittänyt enemmän huomiota aivan tavallisiin ystävyyssuhteisiin, ja pidänkin tähtimerkkien ystävyyssuhteita keskenään huomattavasti mielenkiintoisempana alueena.
Siltä pohjalta olen huomioinut, että kalat ja vesimies ystävinä ovatkin loistavasti keskenään toimeentulevia. Heillä harvoin keskusteluaiheet loppuvat kesken. Parisuhteet ovat asia erikseen, silloin kumppanin kanssa joutuu elämään jokapäiväisesti ja sitoutuneena, joten merkit eivät enää ehkä niin hyvin tulekaan toimeen keskenään.
Kyllä minä ainakin voin itsestäni sanoa etten voi kauaa olla paikallani. Elämäni aikana olen muuttanut 11 kertaa paikasta toiseen,perheen mukana lähinnä,mutta vanhemmat ovatkin sitten olleet liikkuvaista sorttia. Lapsena elin vanhempieni mukana karavaanarielämää.Nyt vanhempien eron jälkeen äidin kanssa ollaan suuntaamassa nokka kohti etelää,eli taas muuttamassa.
Ystävät ovat hieno asia,ja kahdehdin niitä joilla on OIKEITA ystäviä,eikä vain niitä perässäroikkujia,jotka juuri tekevät ison haloon siitä kun viikonloppuna ryypättiin ja kärsittiin krapulaa jne. Oikeat ystävät on kultaakin kalliimpaa,ulkopuolisen elämään tottuneena pystyn sanomaan näin.
Kalat veskarille kaveriksi? Ihanko totta olisi että voisi toimia sen merkkinen ystävyys? Ei ole koskaan kävellyt kaloja vastaan,voisi kai sitä napata tilaisuudesta kiinni jos sattuisi joskus törmäämään sellaiseen helmeen :)
Skorpioni on myös eläinradan viimeinen merkki. Neptunuksen ja Pluton radat risteävät, ja hetken neptunus kulkee pimeimmässä. Tai kuinka päin vaan.
veskarinainen. Olen jo paljon vanhempi kuin sinä, mutta nuorena kotimaasta lähtenyt ja 37 maata takana.
Ei paikka, eivätkä ihmiset veskaria pysäytä, ellei jotain todella ainutlaatuista osu kohdalle.
Olen jo pitkälti työn ja vapaa-ajankin vuoksi maailman meriä seilannut. Kokemukisa ja seikkailuita koklunnut.
Neuvoksi nuoremmilleni, menkää ja tehkää, eläkää vapaana ja kokeilkaa.
Veskareita ei oikeastaan pysäytä mikään muu, kuin oikea hengenheimolainen (joka usein löytyy toisesta veskarista tai kaksosista, vaakakin menee).
Ollaan vähän "outoja", mutta siitä viis ja eteenpäin, kyllä se toinen älykkö vielä kohdalle osuu ja sen tiedät, kun niin on käynyt.
Tuulta purjeisiin ja rohkeudella matkaan.
Ex-Suomalainen
Moips vaan. Tuossa kun lueskelin tätä ajan kulukseni niin osuipa silmiin tämäkin.
Sanonpa vain että et ole ainoa tuollainen.
Itse aivan samanlainen myös, mitä nyt seurustelu on vähän taka-alalla. ( Se oikea tulee vastaan kun tulee - asenteella menen ).
Mutta kiinnostus heräsi kuitenkin, koska en nyt itsekkään tunnu löytävän paljoakaan saman henkisiä ihmisiä. Olisi mukavaa jos vaikka ottaisit profiilin kautta yhteyttä ja katsoo löytyisikö kenties juttuseuraa saman henkisisestä(?) persoonasta. :)
Usko tai älä tässä näppäimistön ja koneen välissä on yksi semmonen ihminen kuin sinä ja mun vieressä toinen ! Et ole yksin maailmassa
Mä olen justiinsa samanlainen kuin sinäkin!!!Kaikki huumorilla heitetty on ihan outoo kaikkien muitten mielestä ja sitten ne suuttuu kun en muka osaa ottaa mitään vakavasti,vaan heitän kaikkeen aina huumoria...tykkään seurasta enkä pidä siitä jos mua yritetään liikaa omistaa....!!!!Että et sä ole yksin..ei mullakaan ole ollut kamalastio ystävii koulussa,itseasiassa erilaisuuden takia olin koulukiusattu...
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että vesimiehen ihmissuhteet helpottuvat kun ikää tulee vähän lisää.
Itse olen nyt 27-vuotias vesinainen ja kahdenkympin virstanpylvään jälkeen sanoisin, että omastakin ikäluokasta on alkanut löytymään mielenkiintoisia ihmisiä. Ihmisiä, joiden kanssa voi oikeasti keskustella ja irrotella oudompaakin huumoria.
Vesimiehet ilmeisesti kypsyvät muita merkkejä nopeammin. Lapsena olin todella pikkuvanha ja viihdyin hyvin aikuisten seurassa. Teininä ikätoverit tuntuivat lapsellisilta ja pinnallisilta.
Nyt edelleenkin tulen hyvin toimeen itseäni vanhempien kanssa, mutta tosiaan parikymppisistä löytyy jo huomattavasti enemmän henkisesti "riittävän kehittyneitä" ja älykkäitä ihmisiä, eikä tarve mennä massan mukana ole niin vahva kuin murrosiässä. Olenpa jopa löytänyt niin vahvan luonteen seurustelukumppaniksi, että harkitsen vakavasti sitoutumista. :)
Eli tsemppiä teille alle parikymppiset vesimiehet! Kyllä se muu maailma seuraa perässä, vaikkakin hitaammin. :)
On kiva huomata ettei ole yksin näitten ajatusten ja tuntojen kanssa, meitä on siis enemmänki :)Välillä todellakin tuntuu ettei veskaria oikein kukaan tajua.