Kakskutosena yliopistoon?

Vai että liian vanha! Höpsis! Minä olen sinua kolme vuotta vanhempi eikä tulisi mieleenkään olla menemättä, aloitan tänä syksynä.

Toteuta haaveesi.

Heipä hei. Itselläni hieman samanlainen tausta.

Olen valmistunut tradenomiksi ja opiskellut sen jälkeen yliopistossa pääaineena englantia. Itse aloitin yliopistossa 23 vuotiaana - samalla kun opiskelin yo:ssa ensimmäista vuotta, tein amk:ssa päättötyötä. Nyt on sitten ikää 30 v. ja pian FM -tutkinto valmis, vain gradu puuttuu ja se valmistuu piakkoin. Niin, tuosta voit laskeskella että minulla on mennyt FM -tutkintoon n. 6 lukuvuotta. Tosin pari viimeistä vuotta on ollut lähinnä osa-aikaopiskelua työn ym. ohessa. Hyvällä suunnittelulla ja aikataululla opinnot on ihan mahdollista saada valmiiksi 5 vuodessa - tosin humanistit kyllä opiskelevat usein tuon keskimääräiset 6-7 vuotta. Tuohon vaikuttaa myös mm. se, mitä aiot lukea sivuaineena ja onko yliopistossa johon pyrit vapaa sivuaineoikeus vai pitääkö sivuaineeseenkin tehdä pääsykoe jne.

Niin ja lasten ja perheen kanssa ei taida tuo 5 välttämättä ihan riittää. Tunnen kyllä muutaman perheellisen opiskelijan joilla on homma sujunut ihan mukavasta - ja aika hyvin ainakin meillä Vaasassa ovat myös luennoitsijat suhtautuneet vanhempiin opiskelijoihin. Tosin kielen opinnoissa on perheellisen kannalta se huono puoli moniin muihin yo-opintoihin nähden, että kielissä monilla kursseilla on läsnäolovelvollisuus eikä kursseja voi suorittaa vain tenttimällä. Kursseilla käymisen ohella kieliaineiden kurssit suoritetaan usein esseetehtäviä yms. kirjoittamalla, mikä myös vie melkoisesti aikaa ja vaatii mielestäni enemmän kuin tenttien suorittaminen. Ja kirjoittaminen vaatii tietysti rauhaa, joten jos lapset häiritsevät se ei välttämättä kovin hyvin suju. Esseitä varten pitää hakea ja lukea lähdekirjallisuutta - esseiden pituus ja vaativuutaso vaihtelee valtavasti riippuen mm. kurssi tasosta (perus-, aine-, syventävät).

Mikäli haaveilet opettajan työstä, kannattaa otta huomioon että auskultointi ja siihen liittyvät aineen opettajan pedagogiset opinnot vievät n. 1 vuoden ja ovat varsin tiivistä ja läsnäoloa vaativaa opiskelua. Pedagogisten urakkaa voi helpottaa (hieman) sillä, että suoritat välivuoden aikana (yleisen) kasvatustieteen approbaturin avoimessa tai jos paikkakunnallasi on mahdollista, niin esim. Jyväskylän yo:n kasvatustieteellisen tiedekunnan vaatimusten mukaiset pedagogiset perusopinnot. Näillä opinnoilla saat (mahdollisesti) korvattua aineenopettajan pedagogista opinnoista jonkin verran, joskaan et täysimääräisesti.

Englannin opinnoista sen verran, että sinun kannattaa huomoida sellainen asia, että opinnoissa opiskellaan erittäin paljon myöskin kirjallisuutta ja kirjallisuustiedettä sekä kielitiedettä. Opinnot eivät siten tässä suhteessa aina välttämättä tunnu olevan kovin lähellä sitä mitä kenties ajattelet opintojen olevan. Jos olet luonteeltasi kovin pragmaattisesti suuntautunut ja tosiaan jo selvästi tiedät että haluat opettajaksi, saattavat esim. kirjallisuuden/kirjallisuustieteen opinnot tuntua sinusta siltä, että tällaiset kurssit ja niiden aihealueet ovat varsin kaukana kielen opettajan työstä. Kirjallisuuden opinnot ovat usein aika lähellä tietynlaista filosofista pohdintaa. Toki painotukset riippuvat hieman yliopistosta - ymmärtääkseni esim. Jyväskylässä on mahdollista hakeutua suoraan opettajaksi pätevöittävään koulutukseen ja tämän rinnalla on sitten ikään kuin yleinen "opintolinja". Mikäli ulkomaat kiinnostavat, on Tampereella mahdollista suorittaa opettajan pätevyys joka kelpaa Iso-Britanniassa - tällä pätevyydellä ei sitten tosin Suomessa voi toimia opettajana vaan siihen vaaditaan käsittääkseni hieman lisäopintoja. Itse olen opiskellut pääasiallisesti Vaasan yliopistossa, joskin sivuaineita olen tehnyt myös mm. Tampereella.

En halua mitenkään masentaa, mutta kannattaa myös huomata, että englanti on eräs suosituimmista oppiaineista ja sisään pääsy ei ole mitenkään kovin helppoa. Itse pääsin sisään aikanaan ns. pääsykoekiintiössä, eli sain pääsykokeesta riittävän hyvät pisteet: pääsykoekiintiössä valitaan n. 20% kaikista sisäänotetuista, eli esim. Vaasassa n. 6 opiskelijaa vuodessa pääsee pääsykokeen perusteella. Näihinkin on tosin voinut tulla muutoksia, koska siitä tosiaan on 6 v. aikaa kun itse aloitin opinnot.

Tässä nyt jotain infoa. En nyt jaksanut hirveän jäsennellysti tuota kirjoittaa, joten kysy lisää jos tuntui epäselvältä tai tulee mieleen jotain lisäkysymyksiä. Lueskelen kyllä palstaa aika ajoin.

Kannattaa ehdottomasti jatkaa!

Mä oon 27-vuotias ja aloitan nyt syksyllä yliopistossa, enkä koe olevani yhtään liian vanha! Varmasti löytyy paljon muakin vanhempia...Eri asia on vaan, että jaksanko/viitsinkö remuta kaikissa opiskelijabileissä, niinkuin nämä "teinit" :).

Ei vanha enää jaksa bilettää, vaan panostaa opiskeluun. Ja varmasti meidän "vanhempien" elämän kokemuksella ja tasapainoisuudella on etua verrattuna näihin itseään etsiviin nuorikkoihin.

Tervetuloa vaan joukkoon, et todellakaan ole "liian vanha". Itse opiskelen OKL:ssa ja meillä aloittajien iät ovat vaihdelleet 18-n.45, joten koskaan ei ole liian myöhäistä..

Itse aloitin opiskelun 34-vuotiaana, enkä suinkaan ole edes vanhin. Jos motivaatiota opiskeluun riittää, niin ikä ei tahtia haittaa.

Ai liian vanha!? Valmistun nyt AMK:sta ammattiin, 25-vuotiaana, ja aion jatkaa yliopistossa 6 vuotta päälle kunhan pääsen sinne joskus. Eli reilusti mennään yli kolmeakymppiä jokatapauksessa. AMK:ssa kun aloitin, luokan vanhin oli 35-vuotias kahden lapsen yksinhuoltaja.Niin vaan suoritti loppuun.
Ei muuta kun jäille vaan!