Makasin sängylläni, enkä vain saanut unta. Nousin ulos ja kävelin ikkunani luokse. Yö oli pimeä ja taivaalla loisti vain muutama tähti himmeänä. Kadut olivat autiot, mutta taloni vieressä sijaitsevalla hautuumaalla hiiviskeli yönmusta kissa. Päätin mennä ulos viileään ilmaan... Ehkä uni tulisi sen jälkeen paremmin...
askel kohti helvettiä
Mari
13538
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Laitoin takin päälle ja lähdin ulos. Ulkona oli ihanan raikas ilma ja ajattelin että tällä kertaa voisin tehdä vähän pitemmän lenkin kuin yleensä. Kävelin kohti hautausmaata. Minua alkoi hieman pelottaa. Olin nimittäin kuullut kauheita kertomuksia hautausmaasta. Siellä kuulema oli tapettu ainakin viisi ihmistä ja kolme oli päässyt pakoon. Aloin tuntea sisälläni että minun ei kannattaisi mennä sinne päinkään. Mutta päin vastoin. Hinguin päästä katsomaan olivatko tarinat totta. Menin lähemmäs ja lähemmäs hautausmaata, kunnes olin aivan portin lähellä. Avasin kauhean ruosteisen portin ja astuin sisään kauheaan pelottavaan synkkyyteen. Kävelin pari askelta eteenpäin kun joku kosketti jalkaani! Säikähdin niin kauheasti että hyppäsin ilmaan ja kiljahdin hyvin hennon kiljahduksen. Kun katsoin jalkoihini se musta kissa oli tullut tervehtimään minua. Silitin kissaa vähän aikaa. Ja sitten, kun katsoin kissaan päin se oli ihan kauhean näköinen!! Ääääk!!! Huusin niin lujaa kuin vain pystyin. Aloin juosta kohti porttia mutta se oli lukossa ja niin korkea etten voinut kiivetä sen yli ja se oli ihan kiinni maaassa joten en päässyt sen alikaan! Olin jumissa! APUA!!! Rupesin huutamaan. Siis se oli niin hirveää... Se kissa mitä olin silittänyt muuttui yht`äkkiä ihan karvattomaksi ja sille alkoi tulla kauheita patteja ja syyliä ihoon. Hyi!!! Huusin ja huusin mutta kukaan ei kuullut. Sitten muistin että hautausmaan toisella puolella oli toinen portti mikä oli vähän rikki eikä sitä saanut lukkoon. Tuon tiedon olin saanut kun olin ollut kesäharjoittelussa hautausmaalla. Lähdin kävelemään porttia kohti..... (jatka...)
Hapuilin portin kahvaa yön pimeydessä... Mutta mitä ihmettä...? Kaiken järkeni mukaan portin piti olla täällä! Silloin kuu pilkahti esiin pilven takaa. Silloin huomasin että portti oli muurattu umpeen! Voi ei, miten minä nyt pääsisin täältä ikinä pois!
Yhtäkkiä kuulin jostain rasahduksen... Seisoin jäykkänä kauhusta ja tarkkailin ympäristöä. Sitten näin jotain aivan kauheaa...!
Huppupäinen olento seisoi vanhannäköisen haudan edessä viikate kädessään! Sitten se lähti kävelemään kohti kirkkoa, ja katosi näkyvistä! Yhtäkkiä kuulin takaani ääniä. Kiljaisin ja...
Lähdin juoksemaan... Näin sivusilmällä kuinka olento juoksi aivan kannoillani! Sitten kompastuin ja kuulin pastori-Mattilan sanovan: " Mitä sinä täällä teet? Joku soitti ja kertoi että täällä hiiviskeli jokin ja päätin tulla katsomaan... Luulin että täällä olisi taas niitä saatananpalvojia, mutta se olitkin vain sinä! Tule... Mennään sisälle kahville... Toivottavasti et satuttanut jalkaasi pahasti..." Lähdimme kävelemään kirkkoa päin...
Menimme sisälle kirkkoon ja istuimme vanhoille puisille jakkaroille jotka olivat kirkon peräosassa. Pastori-Mattila laittoi kahvit porisemaan ja istahti takaisin jakkaralle. Keittimestä kuului mukava hurina kun se oli varmaan jo aika vanha.
"Mitäs sinä hautausmaalla teet tähän aikaan yöstä?" Pastori kysyi ja hänen äänestään pystyi kuulemaan pelon ja jännityneisyyden. Ihmettelin miksi pastoria pelottaisi. Hänhän on hautausmaalla ja kirkossa jokapäivä.
"No en saanut unta ja päätin lähteä kävelylle." Vastasin ja yritin katsoa pastoria silmiin.
"Kenen se kissa oli tuolla hautausmaalla?" Minä kysyin uteliaana. Yht´ äkkiä pastori valahti kalpeaksi ja katsoi minua suoraan silmiin. Häneen katseessaan oli inhoa ja vihaa.
"TÄYTYYKÖ SINUN TULLA TÄNNE NUUSKIMAAN?? JOS EI OLE MUUTA TEKEMISTÄ NIIN PAINU KOTIISI!!!"
Minä säikähdin ja nousin ylös.
"Anteeks!" Mä sanoin hiljaa ja käännyin.
"Ei!" Pastori sanoi ja nousi seisomaan. Samalla hänen huppunsa putosi olkapäille ja näin hänen kasvonsa kokonaan. Tähän mennessä olin nähnyt vain silmät.
"Älä mee!" Hän sanoi otti mua olkapäistä kiinni ja veti luokseen.
"Meillä on tämä yö..." se kuiskas jaalkoi hyväillä mua. Se oli varmaan 50 vuotias ukko. Mut oikeestaan se tuntu ihan...
..hyvältä. se tunki kätensä mun huosuihin ja alkoi hiplata. mä en vastustellut enää, enkä pahemmin ajatellut mitä mä olin tekemäs. samassa se alko suudella mun kaulaa ja sekin tuntui hyvältä mutta sitten se alko puristaa mun kättä tosi lujasti ja tökkäsin sen pois. katsoin pastoria silmiin ja hiomasin että ne muuttuivat punaisiksi. juoksin nopeasti huoneesta ulos ja näin portaat joita en ollut huomannut aiemmin. olin niin paniikissa että lähdin juoksemaan niitä ylös.... (ja joku jatkaa...)
juoksin niin kovaa kuin pystyin, mutta pastori oli aivan kannoillani ja otti minua jalasta. katsoin pastorin naamaa, josta roikkuin miljoonia jopa tuhansia matoja. kiljaisin niin kovaa että pastori piteli molemmin käsin kiinni päästään. lähdin taas juoksemaan, mutta yhtäkkiä portaat katosivat altani ja tipahdin suoraan keskelle vastasilvottuja ruumiita...
Olin varmaankin kirkon alapuolella sijaitsevassa hautakammiossa... Sitten näin kuinka pastori-Mattila sulki valtavan luukun joka oli minun yläpuolellani! Tuli aivan hiljaista... Silloin kuulin nyyhkytystä... Aivan kuin tyttö olisi itkenyt kammoin perällä...
Katsoin ympärille... Kymmeniä ruumiita.. Rupesin haproivin askelin kävelemään kohti hiljaista nyyhkytystä.. Väistelin kaikkia niitä haisevia ja mätääntyneitä ruumiita, kunnes näin pienen tytön istumassa niiden ruumiiden keskellä. Tyttö oli varmasti todella nätti, mutta nyt hänellä oli ihan takkuiset, likaiset hiukset ja musta likainen naama. Hänen siroista kasvoistaan paistoi tuska, mikä oli varmasti tullut tämän karmivan paikan takia.. Nyt tyttö huomasi minut, hän pelästyi ja nousi ylös. Pitkän hiljaisuuden jälkeen tyttö kysyi: Eihän sinua teljetty tänne? Meinasin juuri vastata myöntävästi, kun...
Näin sen mustan kissan... Tyttö rupesi kiljumaan hurjasti, ja minä yritin rauhoitella häntä! "Mene pois kuolema!" tyttö huusi. Yhtäkkiä kissa katosi... Tyttö oli aivan shokissa! "Miten sinä tänne jouduit?" kysyin häneltä. "Et halua kuulla tarinaani" hän vastasi. "Kyllä haluan" sanoin. No hyvä on... Kerron koko tarinan: Oli vuosi 1548... Kyläläiset olivat kokoontuneet rovion luokse polttamaan naista nimeltään Death... Death oli noita, ja hän tappoi koko sukuni, mutta vain minä selvisin... "Miksi" kysyin.... Älä keskeytä... se selviää kyllä! Toivottavasti jaksat vain kuulla minun tarinani. "Siis hetkinen... voisitko ihan ensimmäiseksi selittää tuon alun!?" Niin... tuota noin... Minä kuolin pienenä tulipalossa joka syntyi Deathin rovion liekeistä... Sieluni ei ole saanut levätä rauhassa sen noidan takia ja siksi olen täällä... Haluan auttaa sinua, ja tehdä tästä hulluudesta lopun!...
...Okei... Minun tarinani alkaa näin: Isäni Matti, oli puunhakkuussa metsällä, kun hän näki uuden naapurin hiiviskelevän metsässä... Matti huusi: Hei "Dana" (Hän väitti ensin nimekseen Dana)... Mitäs sinä täällä teet? "Mene pois sinä saastainen Jumalan lapsi!" Dana vastasi. Matti katsoi Danaa ihmeissään ja oli lähtevinään pois... Uteliaisuudestaam hän meni puun taakse kuitenkin piiloon katsomaan Danaa... Hän kauhistui nähdessään mitä Dana teki metsän lammen vieressä! Dana oli sytyttänyt paljon kynttilöitä, ja hän...
sulki silmänsä, mumisi jotain loitsuja ja samassa lammesta alkoi nousta jotain sumua. isäni oli kuhusta kankeana, niin hän minulle kertoi ennen kuolemaansa. "dana" jatkoi rituaaliaan ja sumu kietoutui hänen ympärilleen ja...