Miten on mahdollista, että kun kuusitoista vuotias yrittää itsemurhaa mutsin myrkyillä, niin vuorokauden tajuttomuuden jälkeen passitetaan kotiin takaisin jo seuraavana päivänä, jossa vanhemmat eivät välitä asiasta mitään. Koko tällä reisulla en tavannut kertaakaan minkään alan lääkäriä, psykiatrista puhumattakaan. Kävin tuohon aika jollakulla nuoriso psykiatrilla ja hoito oli sitä että yhdessä tuijotettiin saamaa piha koivua ikkunasta. Mitään ei hän kysellyt. Totesi vain kerrottuani itsemurhayrityksestäni, että mitäs sinä nyt sellaista. Ei lähettänyt psykiatrille, ei edes tunnistanut vakavan masennukseni oireita. Tämä johti vuosien toiminta kyvyttömyyteen ja kotona makaamiseen. Nyt yli kolmekymppisenä ei edelleenkään tule elämästä mitään. Ei edes eläkettä saa, pitää vaan olla työtön vaikkei töihin pysty. Kyllä on kumma hyvinvointi yhteiskunta kun sairaa pitää itse hakea ja vaatia hoitoa ja rukoilla että saisi vihdoin.
Miksei saa hoitoa?
Työkyvytön
2342
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
että kävin psykologilla. Samoja pönttöjä kaikki.
Niin, sama täällä. Työttömänä olen ollut, sitä ennen sairaslomalla, kun olin mielisairaalassa. Mitään työtä en pysty tekemään, en edes hakemaan työpaikkaa, mutta silti kortistossa täytyy kököttää.