Tää on varmaan ihan sairasta mut...
Menin elämäni ensimmäisen kerran kihloihin 6päivää sitten (olen 28vee).Rakastan miestäni oikeasti ja olemme jo sopineet hääpäivästäkin, MUTTA, nyt pelottaa...en edes oikeastaan tiedä mikä pelottaa, mut ajattelen ihan kummallisia asioita.
Olen kokenut aikaisemmissa suhteissa niin fyysistä kuin henkistäkin väkivaltaa ja nyt olen napannut miehen, joka on kuin unelma.Olemme seurustelleet kaksi vuotta ja tunnen löytäneeni sen oikean (...en kai olisi kihlautunut jos siltä ei olisi tuntunut...)!Eli nyt siis ongelmani on se, että pelkään jo valmiiksi tulevaa..pelkään menettäväni mieheni jollain tavalla...se, että hän pettäisi minua olisi pahinta mitä hän voisi minulle tehdä..pelkään myös, että hänelle tapahtuu jotain kauheaa...tää on ihan sairasta!!!Meillä menee todella hyvin ja tiedän, että miehenikin rakastaa mua, mut minkä mun päässä on vialla?En pysty puhumaan tästä asiasta kenenkään kanssa.Voiko tää olla myös sitä kolmenkympin kriisiä vai mitä?Olen myöskin ns.myöhällä syttynyt opiskelija ja valmistun puolentoista vuoden päästä ja sekin elämä jo pelottaa...menen töihin, vietän seuraavat 40 vuotta työelämässä, menetän vapauden, pyörin yhteiskunnan rattaissa ja jään sitten joskus eläkkeelle ja kuolen pois...toivottavasti tämä nykyinen mies on rinnalla läpi elämän!Miten tästä elämästä selviää?
Menin elämäni ensimmäisen kerran kihloihin 6päivää sitten (olen 28vee).Rakastan miestäni oikeasti ja olemme jo sopineet hääpäivästäkin, MUTTA, nyt pelottaa...en edes oikeastaan tiedä mikä pelottaa, mut ajattelen ihan kummallisia asioita.
Olen kokenut aikaisemmissa suhteissa niin fyysistä kuin henkistäkin väkivaltaa ja nyt olen napannut miehen, joka on kuin unelma.Olemme seurustelleet kaksi vuotta ja tunnen löytäneeni sen oikean (...en kai olisi kihlautunut jos siltä ei olisi tuntunut...)!Eli nyt siis ongelmani on se, että pelkään jo valmiiksi tulevaa..pelkään menettäväni mieheni jollain tavalla...se, että hän pettäisi minua olisi pahinta mitä hän voisi minulle tehdä..pelkään myös, että hänelle tapahtuu jotain kauheaa...tää on ihan sairasta!!!Meillä menee todella hyvin ja tiedän, että miehenikin rakastaa mua, mut minkä mun päässä on vialla?En pysty puhumaan tästä asiasta kenenkään kanssa.Voiko tää olla myös sitä kolmenkympin kriisiä vai mitä?Olen myöskin ns.myöhällä syttynyt opiskelija ja valmistun puolentoista vuoden päästä ja sekin elämä jo pelottaa...menen töihin, vietän seuraavat 40 vuotta työelämässä, menetän vapauden, pyörin yhteiskunnan rattaissa ja jään sitten joskus eläkkeelle ja kuolen pois...toivottavasti tämä nykyinen mies on rinnalla läpi elämän!Miten tästä elämästä selviää?
Vastaukset 1
Vanhimmat
...näin on. Kerro hänelle kokemastasi väkivallasta ja pelkäät hänelle käyvän jotain