Olen toivoton tapaus. Avioliittoni on mielestäni kunnossa. Mutta. Ihastun syvästi kerta toisensa jälkeen toiseen mieheen. En siis ole pettänyt omaani. Puolisen vuotta sitä huumaa aina kestää. Se on niin polttava tunne, hän tulee päiväuniini aina kun on hetki hiljaista, hän on heti mielessäni. Kertokaa jos teillä on samaa.
Onko teillä tätä
piipaa piipaa
7781
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tuon tyyppinen ongelma. Meni ohi itsekseen..
Voihan sitä sattua kelle vaan, ohi se menee aikanaan. ;) Joskus voi ihastua vaikkapa täällä palstalla ;)))))
on totta..:)))))
Minullakin on mielestäni hyvä avioliitto ja perhe, mutta muutaman kerran olen ihastunut tulisesti toiseen. Viime kerralla kävi jopa niin, että petin miestäni. Ehkä jokin on pielessä minun ja mieheni välillä. Ulkopuoliselta ihastukselta saa huomiota, ihailua, lämpöäkin enemmän kuin omalta. Viime kerran jälkeen olen yrittänyt jutella miehelleni, että voisimme vähän lähestyä toisiamme ja ottaa toisemme huomioon, nyt kun lapsetkin alkavat olla vähän isompiakin. Ja tuntuu, että hän olisi ymmärtänyt asian. En vain saa vielä mielestäni sitä vierasta miestä, tai siis nyt jo aika tuttua. Toivoisin tämän luonteen heikkouden pois itseltäni, kiitos. Ja silti tuntuu, että taas sai hetken verran elää, toisin kuin koskaan ennen, uusiutua.
vain sattuu halusipa sitä tai ei. Eikä sille voi mitään, ellei pysy neljän seinän sisällä koko ajan. Minä ihastun ja melkein rakastun lähes päivittäin. Aina, kun näkee viehättävän naisen ja jos sillä on vielä muitakin hyviä ominaisuuksia (siis kokonaisuus), menoahan se on. WAU !
siipasta ei uutta saa tekemälläkään.
Uutuuden viehätys monesti ihastuttaa tai vaikka erilaisuuskin. Rakastumishuumakin on mukava tunne, sitä on vähän vaikeempi saada vanhaan suhteeseen. Vaan katsii miettiä, että olisko valmis luopumaan kokonaan siitä vanhasta suhteesta? Uudestakin tulee taas vanhaa jossain vaiheessa ja haluaakos sitten taasen vaihtaa?
Jos näin on, niin ehkä kantsis luopua aina vanhasta suhteesta heti, kun alkaa tuntua, että uutta kaipaa. Tai ehkä sitten päättää, että
yrittää saada nykyisen suhteen toimimaan.
Jos itse olisin tuollaisessa tilanteessa,
kertoisin koko jutun siipalleni ja katsottais,
jatketaanko yhdessä vai ei. Epärehellisin perustein en haluis jatkaa, ja itselle tietty täytyis myös selvittää, mitä haluaisin.
Onko se hetken hurmio kaiken luopumisen arvoista.
Joskus voi ollakin, kuka sitä toisen puolesta tietää. Miten haluaisit, että miehesi toimisi,
jos hän olisi vastaavassa tilanteessa?
Noinhan se taitaa mennä.
Onneksi sitten vaihdevuodet pelastaa..... osan ainakin.