Monen lapsen "sijarina" (hieno lainaus), olen ollut näkemässä millaisia ruoka-annoksia nämä lapset syövät. Eivät he syö pelkästään nälkäänsä,tai onhan sekin nälkää, jos tunne elämä ei ole kohdillaan, tuleehan siitä hyvä olo ainakin vähäksi aikaa ja hetken päästä sitten paha olo.
Moni ei varmaan käsitä sitä, miksi sitä ruokaa haetaan jatkuvasti kaupasta ja aina on jääkaappi tyhjänä.
Tulee tässä vaan väkisinkin mieleen, missä olivat ne rakkaat huolta kantavat sukulaiset silloin, kun lapsilla oli kova nälkä ja huolenpidon puute.
Nythän niitä huolenpitäjiä tuntuu kyllä löytyvän, kun lapset sitä saavat muualtakin.
Moni ei varmaan käsitä sitä, miksi sitä ruokaa haetaan jatkuvasti kaupasta ja aina on jääkaappi tyhjänä.
Tulee tässä vaan väkisinkin mieleen, missä olivat ne rakkaat huolta kantavat sukulaiset silloin, kun lapsilla oli kova nälkä ja huolenpidon puute.
Nythän niitä huolenpitäjiä tuntuu kyllä löytyvän, kun lapset sitä saavat muualtakin.
Vastaukset 60
Vanhimmat
olin lastenkodissa ja sitten siirrettiin sijaiskotiin ja olen aina ollut kova syömään ja syön vieläkin ahmimalla, vaikka ikää onkin jo lähes 30v.
on sijoitettu meidän perheeseen heti syntymän jälkeen ja en ole huomannut että söisivät mitenkään enemmän kuin lapset normaalisti. Toinen syö isoja annoksia ja toinen pieniä annoksia, mutta kummallekaan ruoka ei ole tärkeää. Joten sijaislapsissakin on eroja aika tavalla. Ruuan kulutusta ei voida yleistää.
kun lapset ovat tulleet teille heti syntymästä, he ovat kiintyneet teihin ja saaneet rakkautta. näin heidän ei tarvitse ahmia ruokaa "traumoihin" tai "rakkauden puutteeseen."
lapset joilla huonot kotiolot ja sitten sijoitetaan, ahmivat, koska taustalla juuri se rakkaudettomuus huonoista kotioloista.
kärjistin sanomani, mutta näin minä tämän ymmärsin, mitä aloittaja tällä haki.
lainkaan ainekaan meidän tapauksessamme.Psygologin lausunnon mukaan meillä ainekin erittäin lämpöiset välit lastemme kanssa ja minä olen bioäiti.Kyllä lapselle aina tärkeimmät ihmiset ovat omat vanhemmat,siitä ei päästä yli eikä ympäri.
Jos lapsi on pienenä sijoitettu, niin kyllä ne sijaisvanhemmat on lapselle tärkeimpiä aikuisia. Tämä on kylmä totuus, vaikka se varmasti monesta biosta on valhetta. Miten ne omat vanhemmat voisi olla tärkeimmät, jollei heitä edes kunnolla tunne? Kiintymys syntyy yhteisessä arjessa.
lasta manipuluinut,mutta 18v, sanoo sinulle hyvästit kun ei ole enään PAKKO OLLA vieraassa kodissa palkatun hoitajan kanssa.
luitko murrosikä keskustelusta sijoitetun nuoren kommentin?
jossa hän selkeästi ilmoittaa ettei ole missään tekemisissä biovanhempiensa kanssa eikä haluakaan olla. joskus harmittaa kun yhteyttä ei ole mutta kokeilut menee huutamiseksi joten parempi olla etäällä?
siis vanhemmat ovat AINA lapselle tärkeimmät?
eipä olla sijaisten kanssa oltu tekemisissä.Omien vanhempien kanssa kyllä päivittäin.
kiintymyssuhdeteoriasta?
Siitähän useimmilla näillä sijoitetuilla on
kysymys. Ei ole vastattu vauvaikäisenä hänen
tarpeisiinsa. Ei ole syötetty tai vaihdettu
kuiviin, kun on itkenyt. Varhaislapsuudessa
kiintymyssyhdehäiriö näkyy esim. siten, että
äiti ei ota kontaktia lapseen. Lapsen kanssa
tulee olla vuorovaikutuksessa heti vauvasta lähtien ja hänen tarpeensa pitää hoitaa. Ei voi lähteä kapakkaan laulamaan karaokea ja jättää vauvaa yksin kotiin illaksi ja yöksi. Siitä tässä on kysymys.
sitten lapselle se tuttu koti kun ei sitä ole ainakaan oman bioäidin/-isän lona.
Kyllä sijaiskoti on se "tuttu" koti missä lapsi on elänyt suuremman osan elämästään se on lapsen oikea koti. Bio äidit boisivat useammin sanoa lapselle että tulet äidin luo ja sitten menet kotiisi takaisin pyhänä :) (siis sijaiskotiin)
Mielestäni Bioäidit ne ovat kovia manipuloimaan.
Nytkin tapaaminen peruuntui juuri manipuloinnin ja valheiden vuoksi.
Seraavaa tapaamista ei edes suunnitella.
Kenen on syy, ei ainakaan meidän sijaisvanhempien eikä sossun.
Eikä tämä ole mitenkään ainutlaatuinen/-kertainen tapaus kohdallamme.
pidä paikkaansa enkä usko,että monen muunkaan.
minä minä.
jospa edes kerran koettaisit nähdä muidenkin totuutta. aika itsekeskeisen ja kypsymättömän kuvan annat itsestäsi ja minäsi totuudesta, johon ei mitään muuta kuin minä sovi.
sijaisten kirjoitukset.Ei ole syötetty,vaihdettu kuiviin ynnämuuta soopaa.Lapsi jätetään yksin kapakkaillaksi,ihan paskapuhetta.
valitettavasti sitä kylmää totuutta. Ei tuo vielä siitä pahemmasta päästä ole, minä en edes viitsi kerto missä lapset joutuvat päiviään sekä öitään viettämään. Lasten suojeluviranomaisille joku ilmoittaa ja sitten aikaa kuluu ennen kuin sossut saavat mustaa valkoiselle. Sitten vielä se tuen anto ennen huostaan ottoa. Asia erikseen pikainen huostaanotto.
Luulen että ei se kenellekkään biolle ainakaan opiksi ole se on tiedettyä.
Heitteille jätetty koirakin pärjää paremmin kuin lapsi joka jää ilman huolenpitoa.
enpä usko tuollaisia olevan kuin ehkä yksi tuhannesta.Tuo on biovanhempien totaalista mustamaalausta.Samallalailla voisi mustamaalata sijaisvanhemmat joilla sosku käy kerran kahdessa vuodessa kotona täysin deekuiksi.Örveltävät kaiket päivät syrjäseudulla ilman kontrollia.
mustamaalaamista vaan tälläisistä oloista lapset huostaanotetaan useimmiten.Tuollaista oli myös meille sijoitetun lapsen vauva-aika kun "asui" vielä bioäitinsä kanssa.
masennus riittää syyksi.Eivät kaikki biot ole juoppoja,narkkeja ja muita epämääräisiä.
eikä yhtään lohduttavampi. Ymmärrätkö mitä se tarkoittaa kun ihminn on masentunut.
On nähty sekin puoli sijaislapsen elävästä elämästä äitinsä hoitajana tuo kuusivuotias ja välillä sai koota hynttyyt yhteen ja pihalle pimeyteen.
koskaan sairastu.
kysymys, vaan siitä että masennus on vakavsti otettava asia jos lapsi joutuu sellaista elämän arkea elämään niin ei ole suotavaa kehityksen kannalta.
Kukaan tas ei voi tietää koska sairastuu mielenterveys häiriöihin, koska pääkoppamme on varsin altis useanlaisille häiriötiloille.
Eikä siinä rukoukset auta.
Lapsi on mielestäni otettava huostaan mahdollisimman pian sekä lapsen että sairaan hyvinvointi tilan vuoksi.
Tästä voisi kirjoittaa pitkänkin jutun mutta säästän väsyneitä lukijoita.
joka ihmiseltä otettaisiin lapsi huostaan.
jos on vakavasta sairaudesta kysymys.
Mitä olet itse mieltä?
Kuka ne lapset hoitaa jos ei "sijreita" olisi?
Meinaat että lapsi saa kärsiä ja ottaa vastuun sairaasta vanhemmastaan eli äidistään.
Eiko se ole niinpäin että vanhemmat huolehtivat lapsistaan?
Tiedät varmaan tilastot mitä ne tällä hetkellä on sijaisvanhempia tarvitaan niistä on huutava pula eikä yksinomaan alkoholisti vanhempien lapsille vaan mtös mielenterveysongelmat nykyään on lisääntyneet melkein hälyyttävällä vauhdilla.
Eikä ole kenenkään häpeä jos äiti sairastuu ja lapsi otetaan huostaan.
että KAIKKI biot on alkoholisteja,narkkareita tm mutta useimmat huostaanotot johtuvat näistä ongelmista.
lukea että jokainen mielestänne on.Se siitä yhteistyöstä.
kiintymyssuhteen häiriö on meillekin sijoitetun lapsen taustalla, edelleen laiminlyöntejä paikkaillaan.
Eipä sitä uskoisi kuinka pahaa jälkeä välinpitämättömät biovanhemmat pikkuisille saavat aikaan.
Mutta uskottava se on.
mielestänne sitä,kun lapsi ei ymmärrettävästi kiinny teihin,vaan omiin vanhempiinsa.
ihmisiä mekin ollaan,en ottaisi epävarmaa sijoitusta kotiini.
olla luonasi ja ikävä vanhempiaan,sinullehan lapsi sellaista ei voi kertoa,ja syö ikäväänsä.Tietty toivoisit että eläisivät lautasella kaurapuuroa päivässä jäisi sinulle enemmän puhtaana käteen rahaa.
...että lapset jotka eivät ole koskaan saaneet normaalia huolenpitoa, sitä uudessa kodissaan saatuaan "imevät" kaiken mahdollisen, siksi nämä lapset ovatkin juuri niin kuluttavia, että sijaisvanhemmat useinkin väsyvät.
Joskus tuntuu, että heillä on sellainen sammumaton virta, joka ei sammu lainkaan.
Minä ainakin tunnistan heti, kun tälläinen tukilapsi tulee, hän on melkein poikkeksetta heti katsomassa, josko ruoka olisi pian valmis ja hakee aikuisen seuraa, vaikka olisi leikkijöitä talossa hänelle seuraksi.
Ihan pienet lapset ei ehkä toimikkaan näin, varsinkin jos suoraan pääsee sijaiskotiin.
minun lapseni ei mene edes sijaisäidin syliin koskaan.Minun sylissäni ja läheisyydessäni kyllä viihtyy.Hän ei halua,että sijaisäiti koskee.
Ole ylpeä lapsestasi, ehkä hän haluaa olla sinun kanssai, koska olet siinä lähellä.
Kaipa hän sijaisäidin syliin menee, kun sinä et ole siinä. Lapsella on myös valtava tarve miellyttää vanhempiaan, vaikka mikä olisi, lapsi antaa anteeksi kaikki.
Hassua miten tämä safka keskustelu herättää näin paljon tunteita. Varsinkin kun Suomessa ei tarvitse tosiaankaan nähdä nälkää.
Mutta meilläkin on toi sama ilmiö, että lapset roikkuvat jo keittiössä, kun vasta väännän ruokaa. Joskus hätyytän heidät omiin huoneisiinsa, kun koko ajan joku on tiellä, kun yritän jotain kattilaan väkertää. Mutta on se semmoista läheisyyden hakemista ja muutenkin kuulumisien vaihtoa, että ne tilanteet että pyydän heidät pois keittiöstä ovat kyllä harvinaisia. Yleensä samaan aikaan työkiireistä johtuvia.
Ehkä tää ruoka-homma on arka paikka, kun se yhdistetään sijaislapset palstalle.
Mutta tästähän olikin vain mielipiteiden vaihtoa miten muilla, tarkoitus herättää keskustelua.
Täällä on sijoitettujen vanhempia, niin se herättää heissä katkeruutta.
Minusta tää osoittaa selvästi juuri sen, kuinka vaikeaa on tehdä asiallista yhteistyötä heidän kanssaan, vaikka heidän lapsia tässä hoidetaan, jotta en yhtään ihmettele, miksi se on niin vaikeaa.
Tääkin keskustelu sai huvittavia piirteitä, minäkin olen "sattumien" syöjä..esim.
Eihän tänne kannata tulla keskusteleen, jos vain haluaa olla ilkeä. Kuten minäkin, annan vain lapselle liemet...heh..sentään!
se on 100 % varma ja väkisin ei häntä voi ottaa.
yksi voitto sijaisvanhemmasta kun lapsi ei mene sinun aikanasi ja uskot ettei muulloinkaan) sijaisäidin syliin.
Meillä on lapsi joka varmaan kirkkain silmin sanoisi bio äidilleen( varsinkin jos tietäisi tämän sitä haluavan )että ei ole koskaan minun sylissäni ja kuitenkin on ja erityisen paljon juuri tapaamisten jälkeen.
Mutta onneksi lapsen bio alkuhätäännyksen jälkeen huomasi että LAPSEN KANNALTA on parempi että hän kokee olevansa rakas ja hellitty MYÖS meillä ja lapsella voi olla kaksi äitiä ja isää.
Oletko sanonut tai viestittänyt käytökselläsi lapselle, ettet hyväksy sijaisäitiä? Silloinhan lapsi käyttäytyy noin.
Sinun kannattaisi ajatella kuitenkin asia niin, että lapsellasi olisi parempi olla sielä perheessä kun hän saisi sinulta luvan kiinnittyä sijaisperheeseen/sijaisäitiin.
Rakkaus mitä lapsesi antaa sijaisperheelle, ei ole sinulta pois, vaan se syventää sitäkin rakkautta enemmän. Rakkaus ja välittäminen myöskin siivittää lapsesi elämään enemmän kuin uskotkaan, vaikeinakin aikoina.
Yrittäisit ajatella lapsesi parasta, eikä vain itseäsi!
Hyväksyttyä rakkautta muitakin kohtaan on kyky oppia rakastamaan ja ottaa vastaan rakkautta.
Mitä olen käytännössä huomannut niin bioäidin rakkaus on vaan pelkkää lavertelua ja siihen se sitten loppuukin.
Ei jaksa olla rakastava vanhempi sinne loppuun asti vaan omat tarpeet ovat paljon suuremmat kuin nähdä lapsen tarpeet ensi sijaisena.
Lapselle se tunne pettymys on sanaton, ajatelkaa bioäidit mitä lapsessanne tuhoatte.
Lapsi vaistoaa bioäidin eleistä ja ilmeistä paljon enempi kuin sanoista.
itse sanonut ettei lapsi syliä kaipaakaan,että sellainen tapaus.
hyvä olla.Lapsi tietää että sijari ja minä inhoamme toisiamme ja tunne molemminpuolinen.En puhu lapselleni sijarista,mutta viimeksikin tapaamiseen tuodessaan lasta sijari alkoi haastamaan riitaa.Meillä sovittu soskujenkin ja hänen kanssaan huoltokokous Helsinkiin,yllättäen hän sanoi ettei tule sovittuun kokoukseen lainkaan,ja että hän on sopinut kokouksen tapaamiskaupunkiin,ja sanoi myös että tapaamisiin tulee viikon pidempi väli.Eli nyt tapaamme joka kolmas viikko ja hän sanoi että määrää sen 4 viikkoon yksikseen tekee näitä "päätöksiä" On tehnyt alusta alkaen,ja tähän saakka menneet läpi koska soskut vaihtuneet vähänväliä.En usko että menee tällä kertaa läpi!
antaa neuvoa mitä voi tehdä tuollaisessa tapauksessa,kun sijaisvanhempi yksikseen säätelee toimintaa ja tapaamisia?
ja henkilöitä ja lasta ja kotioloja tuntematta en voi.
Sen verran on tullut nähtyä ja koettua että en uskalla yleisesti ottaen jakaa neuvoja sellaisesta josta ei tiedä.
Tiedä bio perheitä jossa vanhemmat vannovat kaiken olevan tosi hyvin ja puhuvat ihanasti miten hoitavat ja rakastavat lapsiaan ja lapset ovat todella pahasti vaurioituneet henkisesti. Olleet yöllä pimeässä talvipakkasella ulkona ja lohduttaneet toisiaan . Olleet komeron lattialla ettei heitä vain huomattaisi.
Ja vanhemmat vakuuttavat että normaali hyvät vanhemmat ja kauhistelevat millaisia vanhempia on olemassa ja kuka se heistä nyt sellaisia levittelee.
Joten enpä sano mitään kun en tapausta tunne.
jostain komeronlattialla nukkumisista,eihän se edes sivua tuota asiaa.Vaan onko kaikki sijaisvanhemmat tuillaisia jotka yrittävät yksikseen tapaamiset määrätä,ohi soskun ja biovanhempien?
että sillain.Enpä usko teissä olevan yhtään parempaa ruoanlaittajaa.Eräälläkin palstalla sijarit kertoo syöttävänsä lapselle purkkiruokaa.
mut ku sitä ruokaa ei joillekin pienille laiteta ollenkaan tai vaan satunnaisesti ja siksi ne joissakin tapauksissa huostaanotetaan. Tiedän heti lonkalta kolme perhettä, joissa juuri tällaista välinpitämättömyyttä lasten hyvinvointia kohtaan. Onneksi ovat tarkkailun alla. Yhdestä perheestä lapsi kävi naapurissa aamupalalla ku kuulemma kotona ei ikinä ole ruokaa. Ja kelpasi iso lautasellinen kaurapuuroa. Kotona sai vain sipsejä ja karkkia kun niillä ostettiin lapselta anteeksiantoa edellisillan sekoiluun! Toisessa äiti ei kuulemma "jaksa" laittaa ruokaa, onneksi isosisko 17 v. joskus laittaa. Kolmannessa lapsi ahmii aina kylässä itsensä kipeeksi (ihan vain leipää ym saatavilla olevaa, ei herkkuja) koska sitä ruokaa on kerrankin saatavilla. Voi taas mennä viikkoja ennenku kotoa kaupassa käydään. Että sillee.. Ja näitä on suomessa pilvin pimein vastaavia tapauksia. Voi kun saisivat edes kaupan valmista maksalaatikkoa, tarpeeksi unta ja aikuisen turvallista läsnäoloa ja välittämistä.. Ja itse en todellakaan ole sijari ihan vain bioäiti, joka tietää missä maailmassa mennään.
minulla biovanhempia ystävinä.Ainoallakaan tuntemistani biovanhemmalla ei tuollaisia ongelmia.Ovat masennuksen vuoksi menettäneet lapsensa huostaan.Parantuneet,nuttei huostaanoton purkamisesta puhuta halaistua sanaa.Ainoastaan asianajajan avustuksella lapsi palautettu.Yhden äidin lasta oltiin jo vastaanottokodissa käyty katsomassa lahkolaisperheeseen,onneksi hänellä oli varaa asianajajaan ja niin lapsi lähti kotiinsa.Terveisiä vaan sinne junaradan varteen.Onneksi sait lapsesi kotiin.
kirjattiin toimeksiantosopimukseen selkeästi tapaamiset ja niistä on pidetty kiinni, jos lapsi on ollut sairas, tapaamista on siirretty viikolla tai jos vanhemmalla on ollut joku tärkeä meno (tai meillä), silloinkin on siirretty, mutta väliin ei ole jätetty.
Sen sijaan ylimääräisiä tapaamisia ollaan järjestetty silloin tällöin ihan keskinäisellä sopimuksella, ilman sossuja.
Esim kesäaikaan tai jouluna, syntymäpäivien aikaan jne.
Miten muka sijaisäiti yksin voi asiasta päättää, eikö teillä ole mitään sopimusta tehty aikanaan?
jossa päivät,sosku toimii kumileimaisimena,Sama mitä me sanomme.Jouluna,juhannuksena,äitienpäivänä ym,ei tapaamisia,koska sijari järjestänyt itse niin.Yhtään ylimääräistä tapaamista ei ole ollut,ja ne vähätkin hän haluaisi kokonaan pois,keinolla millä hyvänsä,niin hän viimeksi tavatessamme sanoi.Olipa päättänyt ettei tule huoltokokoukseenkaan,vaikka oli luvannut soskuille.Järjestää omassa kaupungissaan toisen kokuoksen.Sanoi myös,että 3 viikon tapaamisväli siirretään 4viikkoon sanoin,ettei tule kysymykseenkään.Nyt jos sosku siihen suostuu,silloin nostan julkiseksi tämän tapauksen,ja kerron kaikki kieroudet,ja valheet mitä sijari touhuaa.
oma lista mukaan.
Vastailin vain siihen, ku joku kehui itseään paremmaksi ruoanlaittajaksi ja että kun joku sijari kehtaa syöttää lapselle purkkiruokaa. Siis kysymys ei olekaan ruoasta tai sen laadusta vaan siitä, mikä sen asian takana on. On siis lapsia jotka eivät saa jokapäiväistä huolenpitoa. Syynä voi olla yleinen välinpitämättömyys, päihteet, mielenterveysongelmat jne. Pointtini on, että oli syy mikä tahansa, niin lapsella on oikeus olla lapsi, joka saa jokapäiväisen huolenpidon johon kuuluu turvallinen aikuinen, joka on henkisestikin läsnä, ruoan (olis EDES eineksiä, kunhan olis säännöllisesti!), tarpeeksi rauhallista unta jne. Siis rakkautta TEOIN! Mutta edelleen väitän, että tiedän missä tässä maailmassa mennään.. Syitä on siis monia huostaanottoon.
Vai eivätkä he saisi syödä. Se on vähän kuin sossuilla. Minulle sosiaalityöntekijät sanoivat, että minä en ymmärrä, että sijaisperhe on köyhä. Minulle itselleni jäi käteen 1300 mk kuukaudessa vuokran jälkeen työttömyyskorvauksesta. Minut velvoitettiin ostamaan lapsilleni kengät ja vaatteet. Kun tapaan lapsiani, minun pitää taistella ruokarahasta. Lapseni kuulemma syö niin paljon, ettei siihen riitä edes Espoon kaupungin maksama kulukorvaus. Täytyy lapseni olla tosi iso ja lihava.
Ei biovanhempaa kyllä tietääkseni velvoiteta ostamaan lapsilleen kenkiä ja vaatteita, vaan sijoittava kaupunkin maksaa sitä varten kulukorvausta sijaisperheelle. Jos kulukorvaus ei niihin riitä, niin silloinhan kunnan pitää maksaa enemmän kulukorvausta. Kunta on aina elatusvelvollinen, jos on ottanut lapsen huostaan ja sijoittanut muualle.
Mikä oli tilanne, jossa sosiaalityöntekijät vaativat sinua ostamaan kengät ja vaatteet?
Mistä ruokarahasta joudut taistelemaan? Siitäkö, jota sinulle maksetaan, kun lapsesi tulee käymään? Kuinka suuresta summasta on kyse? Oletko sinä se, jonka lapsi on sijoitettu siskolle (hänkö sinulle siis sanoi, että lapsi syö niin paljon ettei kulukorvaus riitä)?
Siitä summasta on kysymys, joka kuuluisi minulle kun tapaan lapsiani. Olen joutunut kokoa ajan taistelemaan ruokarahoista. Nyt kun toinen tyttöni on sijoitettuna nuorisokotiin, homma pelaa. Ei mitään tappeluja, ja vaatteetkin hän on saanut ilman huomauttamistani.
Kysyt, minkälainen tilanne oli kun sosiaaliviranomaiset pyysivät minun ymmärtämään, että sijaisperhe on köyhä. Tilanne oli sellainen, että lapseni eivät saaneet vaatteita eikä kenkiä. Kesälomalle tullessaan toinen lapseni oli joutunut "varastamaan" sijaisäitinsä kengät, kun omat oli rikki. Jouluna tullessaan lomille hänellä oli kesäkengät, koska ei ollut talvikenkiä.
Sitä ihmetteln, että kun itse opiskelin, tuloni olivat opintolaina, elatusmaksut ja lapsilisät ja tietenkin asumistuki. Vuokran jälkeen juokseviin menoihin ja elämiseen jäi noin 4000 mummon markkaa. Lapseni harrastivat: kävivät sirkuskoulussa, ilmaisutaidonkerhossa, musiikkiharrastus oli ja viikottain kävimme uimassa. Silti eivät lapseni kulkeneet rääsyissä ja heillä oli aina tarpeen mukaiset UUDET kengät.
Kun minun tyttöni meni siskolleni, kyllä hänen olosuhteensa paranivat huomattavasti. Minulla ei ole mitään muuta huonoa sanottavaa, että siskoni suhtautuminen minuun ja lapseni väleihin on todella ihmeellinen. Mutta lapseni alkoi todella voida hyvin, se on pääasia.
Kiitos vastauksestasi! Vielä siitä, että "lapsi syö niin paljon ettei kulukorvaus riitä". Tulee sellainen olo, että sillä halutaan viestittää sinulle jotain sellaista, että "hyvää hyvyttäni huolehdin lapsestasi vaikka olen köyhä, kun et sitä itse viitsi tehdä". Voi olla kyllä vääräkin päätelmä! Ehkä siskoasi on ottanut jokin asia päähän, ja töksäyttänyt sen noin. Pystyttekö keskustelemaan asiasta, jos se auttaisi parantamaan välejänne? Oletko sanonut siskolle sen, että mielestäsi lapsi voi hyvin, ja että olet jokseenkin tyytyväinen tilanteeseen - ehkä häntä jotenkin "ahdistaa" se että on "vienyt" lapsen sinulta (vaikkei asia ihan niin olekaan). Näin siis ajattelen itse, meille on myös sijoitettu sukulaiseni lapsi, ja sukulaisuuden myötä moni asia menee ehkä vähän eri tavalla kuin ei-sukulais-sijoituksissa.
Ruokarahojen myöntämisperusteista en kyllä tiedä mitään. Ehkä on katsottu, että olet liian hyvätuloinen niihin? Mutta sama juttu se on täällä sijaisvanhempienkin puolella: monessa kunnassa pitää itse vaatia, pyytää tai kerjätä niitä korvauksia, jotka on jopa laissa määrätty sijaisperheelle kuuluvaksi. Puhumattakaan niistä, joissa on erilaisia käytäntöjä eri kunnissa. Ei siinä auta muuta kuin pitää puolensa.
Ehkä katsottiin LIIAN HYVÄTULOISEKSI!
Kyllä on näin, että siskoni on töksäyttänyt, monta kertaa ja pahasti. Hän oli mukana huostaanottoprosessissa aikoinaan, minua vastaan. Ja tiesi, missä taloudellisessa ahdingossa elin opiskellessani ja kasvattaessani 4 vuotta opintolainalla harrastavat lapseni.
Kun hän otti lapseni, hän sanoi minulle, että mikä hän on huolehtimaan lapsistani - en ole häntä pyytänyt- tai että ethän sinä ole moneen vuoteen huolehtinut lapsistasi - lapset monen sadan kilometrin päässä - tai että, olen itsekäs - halusin lapselleni paremmat olosuhteet. Motiiveista en tiedä. Enkä enää halua tietääkään.
Ja olen kyllä tiedottanut kaikille mahdollisille tahoille, että lapseni alkoi voimaan paljon paremmin kuin aikaisemmassa sijoituksessa.
Aivan niin, en yhtään ihmettelisi, että hyvätuloiseksi katsottaisiin, vaikkei niin olekaan. Ainahan niin on ollut - tiettyjä ryhmiä hyysätään, mutta todellisissa, vaikka vain väliaikaisissa taloudellisissa ongelmissa ei helposti apua saa. Muistan kyllä opiskeluajoilta, kun perheellinen ystäväni haki apua yllättävään taloudelliseen ahdinkoon (opiskelijaperhe), mutta ei saanut: sanottiin, että ottakaa avioero ja asukaa eri osoitteissa, niin saatte enemmän.
Mutta asiaan. Harmillista, että välinne ovat huonot. Lähisukulaiselle on niin helppoa töksäytellä, siitä on kokemusta minullakin. Ei siinä auta muuta kuin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja koittaa itse pysyä asialinjalla. Mutta hyvää on se, että lapsen on hyvä olla siskosi luona, se on tietysti pääasia. Toivottavasti tulevaisuudessa asiat menevät parempaan suuntaan!
Ei voi rikastua vaan olla köyhä jos saat 3000 markkoina käteen.
monella tavalla, on rahaa ja on lapsia ja ysrtäviä myös terveyttä on riittänyt.
On kaikkea mitä minä/me tarvitsemme.
Eikä raha rikkaus ihmisestä parempaa ihmisenä tee vaan se on juuri sitä säteilevää vanhemmuutta se on minusta suuri rikkaus.
enemmän käsitystä.
Meillä rakkautta riittää muidenkin lapsille jaettavaksi!
Kiitollisia olemme myös terveistä lapsista, se taitaa olla suurin rikkaus.
Jos rahallista rikkautta tarkoitit, niin tulemme todella hyvin toimeen, vaikka meillä on 2 sijoitettua. On oma talo ja autot. Enempää emme sijoitettuja halua, koska kuitenkin sijoitetuista on aika lailla kuluja sijaisvanhemmille.
Itse saan kahdesta sijoitetusta ALLE 4000 MK(miksi markat??) kulukorvausta kuukaudessa. Emme silti ole köyhiä, pystymme kyllä pari muidenkin lasta elättämään, se ei talouttamme heilauta suuntaan eikä toiseen. Tietysti ajatuksena hullua, että joudumme ottamaan taloudellista vastuuta muiden lapsista.
monellakin tapaa, jos vaikka rahaa ei olisikaan, ei köyhyys ole pahasta.