Sanokaa ihastuksellenne että olette ihastuneita. Kirjoittakaa vaikka mailia, sähkäri, kirje, vaikka pulloposti. Ihan sama kunhan viesti menee perille. Kaikkein pahin juttuhan on se, jos jossain täällä viestittelette epämääräisiä viestejänne, joista kukaan ei voi mitenkään olla varma mistään ja jos vielä rupeatte tekemään jotain johtopäätöksiä niistä provoiluhumpuukijutuista.
Minun ihastukseni(nainen) sanoi minulle suoraan, että ei ole kiinnsotunut. Nyt voin elää helpottunutta elämää, kun ei tarvitse suhtautua häneen mitenkään epämääräisesti, vaan meillä on asiallinen suhde. Voin keskustella normaalisti hänen kanssaan. Jos en olisi mitään aloitetta tehnyt, jahkailisin varmaan vieläkin jotakin typerää säätöä aivan turhaan ja moni muu asia jäisi sivualalle.
Tehkää niinkuin minä niin ei tarvitse pohdiskella maailmantappiin asti kaiken maailman sekavia syitä ja seurauksia. Tehkää niinkuin minä niin elätte pitempään. Älkää ottako turhaa stressiä asiasta.
Minun ihastukseni(nainen) sanoi minulle suoraan, että ei ole kiinnsotunut. Nyt voin elää helpottunutta elämää, kun ei tarvitse suhtautua häneen mitenkään epämääräisesti, vaan meillä on asiallinen suhde. Voin keskustella normaalisti hänen kanssaan. Jos en olisi mitään aloitetta tehnyt, jahkailisin varmaan vieläkin jotakin typerää säätöä aivan turhaan ja moni muu asia jäisi sivualalle.
Tehkää niinkuin minä niin ei tarvitse pohdiskella maailmantappiin asti kaiken maailman sekavia syitä ja seurauksia. Tehkää niinkuin minä niin elätte pitempään. Älkää ottako turhaa stressiä asiasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Entä jos olemme kummatkin tahoillamme naimisissa, voiko sanoa ihastukselleen siitä huolimatta, että on ihastunut?
aivan - asiaan tuleekin silloin pari mutkaa lisää.
Olen itse samassa tilansteessa. Mietin ovatko tunteeni vain hetken mielijohteita vai ...
Niin, monimutkainen asia ja koskee minuakin. Olen tullut tulokseen että kerron asiasta mutta samalla kerron että suhteemme on lopetettava. Sen perustelen sillä että jos olisimme oikeasti toisillemme tarkoitetut, olisimme jo suunnittelemassa yhteenmenemistä jollain muotoa.Mutta silloin kun se perustuu jännitykseen ja vaihtelunhakuun ym. tälläisiin asioihin, on suhde parempi lopettaa ennenkuin se kerkeää alkamaankaan.Koska tiedän nyt kokemuksesta, ettei sellainen kannata, jos molemmat ovat jo naimisissa.Itse olen hirvittävän rakastunut, enkä todellakaan tunne oloani hyväksi enää.Neuvoni siis on, älkää ikinä alkako millekkään varattujen miesten tai naisten kanssa.
Miten sydämesi voi päättää mitä teet, minun päättää ja minä nainen parka olen ja vikisen. Olen ihastunut mieheen joka on naimisissa, samoin minä. Olen AIVAN valmis hänet unohtamaan, mutta auta armias, kun näen hänet!!! Sydän, jonka piti unohtaa hyppää kurkkuun ja meinaa tukehduttaa minut. Jalat joilla pitäisi mennä eteenpäin, pois hänen luota, menevät veteliksi. Pää, jonka pitäisi kääntyä poispäin, katsookin punaisin poskin häneen päin. Suu, jonka pitäisi olla tyyni, hymyilee ja toivoo suudelmaa. Ajatukset, joiden piti unohtaa, unelmoivatkin kaikkea toivotonta ja ihanaa. SIIS MITEN UNOHDAN?????
Taidanpa laittaa pullopostia kellumaan merelle. Sieltä jos oikea henkilö sen löytää niin sitten saa tietää tunteeni. Olisinpa vain yhtä rohkea kuin sinä..
Olen täysin samaa mieltä alkuperäisen kirjoittajan kanssa.
Minä myös pyörittelin mielessäni tätä ihanaa miestä viikkokausia. Lopulta uskalsin kertoa hänelle tunteistani. Hän sanoi, että haluaa olla mun kans vain kaveri. Tunne oli helpottunu alkujärkytyksen jälkeen. Nyt olemme erittäin hyviä kavereita eikä ihastumisen tunteita ole enää kummaltakaan puolelta.
Laitoin tänään pullopostia! Pelkään kyllä pahoin ettei se saavuta ihastukseni kohdetta tarpeeksi ajoissa. Dääm... ;)