olen seurustellut reilu pari vuotta mieheni kanssa, jota rakastan todella. olemme käyneet yhdessä läpi kriisejä. hän on ikinä koskaan paras ystäväni ja ensimäinen, joka on minut hyväksynyt ehdottomasti.
kuukausi sitten hän kertoi ensimmäisen seksi kokemuksen olleen miehen kanssa suihinotto joka vapautti hänet osittain häpeastä ylipäätään omaa seksuaalisuutta kohtaan. kielsi siis aiemmin olevansa seksuaalinen olento.
pari päivää sitten hän sanoi olevansa henkisesti bi.
minulle tietysti nousi pintaan ne tunteet, joita minulla oli vuosia sitten ensimmäisen poikaystäväni kanssa. tämä kertoi bi-seksuaalisuudestaan ennen kuin suostui aloittamaan seurustelun kanssani. myös tämä ensimmäinen,kuten miehenikin, oli sitä mieltä, ettei halua elää kuin naisen kanssa.(jonkinsortin kieltämistä?)
koin etten voi kilpailla miehen kanssa, tuli sellainen riittämätön olo. tosin olin silloin nuorempi.
kuitenkin hyväksyn mieheni ja ymmärrän, että asia on ollut hänelle vaikea ja hän on sen kieltänyt itseltäänkin. en voi olla hänelle vihainen tai mitään sellaista. haluan elää hänen kanssaan. käsittelen vain tätä uutta tietoa nyt tässä vähitellen. ajattelen näin, että rakastan häntä oli hän mitä tahansa ja sama ihminen hän on kuin ennen tätä tietoa.
mietin tätä "henkistä bi seksuaalisuutta". itse olen hetero. mutta voisin kyllä kokeilla naisen kanssa oloa ja onhan niitä fantasioitakin naisen kanssa, se liittyy lähinnä kait, että näkee itsensä tekemässä itselleen hyvää.. mutta kadulla en katsele naisia sillä silmällä. saatan katsoa että onpa kaunis nainen mutten ajattele kyllä seksiä hänen kanssaan.
miehelläni on fantasioita miehistä ja kuulema saatta katsoa kadulla, että mies on pitänyt huolta kropastaan ja ehkä viehättää sitten seksuaalisesti. ei kuitenkaan kuulema varsinaisesti katsele miehiä kadulla muuten heistä fantasioiden.
uskon kuitenkin, että kaikki olemme jossain määrin bi seksuaalisia. meissä on molemmat puolet kaikissa. en voisi kuitenkaan kuvitella jakavani koskaan elämääni naisen kanssa.
onko mahdollista olla vain henkisesti bi? eli ettei haluakaan fyysisesti kokea seksiä miehen kanssa?
onko täällä sellaisia naisiin sitoutuneita miehiä joille riittää fantasiat miesten kanssa sekstailusta ja se että kumppani hyväksyy hänet sellaisena?
kai pelkään sitä, että jokin mies voisi syrjäyttää minut. naisena voin tarjota miehelleni kaiken mitä muutkin naiset. en ole mustasukkainen ihminen.
olen kai järkyttynyt kuitenkin. päälimmäisenä on se huoli, vaikkakin uskon mieheni minua rakastavan, että voiko joku jota kiinnosta molemmat sukupuolet tyytyä rakastamaan vain toista sukupuolta? tuntuuko se teistä bi-miehistä siltä, että jotain puuttuu? jotain jota minä en voi antaa. minä kun haluaisin antaa miehelleni kaiken.
en tiedä miten suhtautuisin siihen, jos hän haluaisi kuitenkin jonain päivänä kokeilla miehen kanssa oloa. hän on rehellinen ja ei tekisi sitä selkäni takana. en voisi kieltää häneltä jotain sellaista jossa hän haluaa itseään ilmaista tai oppia itsestään ihmisenä. silti seksi toisen ihmisen kanssa voisi satuttaa minua, koska naisena ajattelen sen olevan rakastelua yhteyden ylläpitämistä rakastamansa ihmisen kanssa.
hän on vapaa ihminen tekemään mitä haluaa en voi häntä pidätellä enkä haluakaan. tähän asti hän on halunut vain minua.
näin mietin, vaikka kyllä hän sanoi ettei ole mihinkään menossa. silti vähän kaihertaa se riittämätön tunne..
laittakaa naisen kanssa elävät ja naistaan rakastavat bi miehet minulle omia kokemuksianne rehellisesti!
on parempi tietää!
kuukausi sitten hän kertoi ensimmäisen seksi kokemuksen olleen miehen kanssa suihinotto joka vapautti hänet osittain häpeastä ylipäätään omaa seksuaalisuutta kohtaan. kielsi siis aiemmin olevansa seksuaalinen olento.
pari päivää sitten hän sanoi olevansa henkisesti bi.
minulle tietysti nousi pintaan ne tunteet, joita minulla oli vuosia sitten ensimmäisen poikaystäväni kanssa. tämä kertoi bi-seksuaalisuudestaan ennen kuin suostui aloittamaan seurustelun kanssani. myös tämä ensimmäinen,kuten miehenikin, oli sitä mieltä, ettei halua elää kuin naisen kanssa.(jonkinsortin kieltämistä?)
koin etten voi kilpailla miehen kanssa, tuli sellainen riittämätön olo. tosin olin silloin nuorempi.
kuitenkin hyväksyn mieheni ja ymmärrän, että asia on ollut hänelle vaikea ja hän on sen kieltänyt itseltäänkin. en voi olla hänelle vihainen tai mitään sellaista. haluan elää hänen kanssaan. käsittelen vain tätä uutta tietoa nyt tässä vähitellen. ajattelen näin, että rakastan häntä oli hän mitä tahansa ja sama ihminen hän on kuin ennen tätä tietoa.
mietin tätä "henkistä bi seksuaalisuutta". itse olen hetero. mutta voisin kyllä kokeilla naisen kanssa oloa ja onhan niitä fantasioitakin naisen kanssa, se liittyy lähinnä kait, että näkee itsensä tekemässä itselleen hyvää.. mutta kadulla en katsele naisia sillä silmällä. saatan katsoa että onpa kaunis nainen mutten ajattele kyllä seksiä hänen kanssaan.
miehelläni on fantasioita miehistä ja kuulema saatta katsoa kadulla, että mies on pitänyt huolta kropastaan ja ehkä viehättää sitten seksuaalisesti. ei kuitenkaan kuulema varsinaisesti katsele miehiä kadulla muuten heistä fantasioiden.
uskon kuitenkin, että kaikki olemme jossain määrin bi seksuaalisia. meissä on molemmat puolet kaikissa. en voisi kuitenkaan kuvitella jakavani koskaan elämääni naisen kanssa.
onko mahdollista olla vain henkisesti bi? eli ettei haluakaan fyysisesti kokea seksiä miehen kanssa?
onko täällä sellaisia naisiin sitoutuneita miehiä joille riittää fantasiat miesten kanssa sekstailusta ja se että kumppani hyväksyy hänet sellaisena?
kai pelkään sitä, että jokin mies voisi syrjäyttää minut. naisena voin tarjota miehelleni kaiken mitä muutkin naiset. en ole mustasukkainen ihminen.
olen kai järkyttynyt kuitenkin. päälimmäisenä on se huoli, vaikkakin uskon mieheni minua rakastavan, että voiko joku jota kiinnosta molemmat sukupuolet tyytyä rakastamaan vain toista sukupuolta? tuntuuko se teistä bi-miehistä siltä, että jotain puuttuu? jotain jota minä en voi antaa. minä kun haluaisin antaa miehelleni kaiken.
en tiedä miten suhtautuisin siihen, jos hän haluaisi kuitenkin jonain päivänä kokeilla miehen kanssa oloa. hän on rehellinen ja ei tekisi sitä selkäni takana. en voisi kieltää häneltä jotain sellaista jossa hän haluaa itseään ilmaista tai oppia itsestään ihmisenä. silti seksi toisen ihmisen kanssa voisi satuttaa minua, koska naisena ajattelen sen olevan rakastelua yhteyden ylläpitämistä rakastamansa ihmisen kanssa.
hän on vapaa ihminen tekemään mitä haluaa en voi häntä pidätellä enkä haluakaan. tähän asti hän on halunut vain minua.
näin mietin, vaikka kyllä hän sanoi ettei ole mihinkään menossa. silti vähän kaihertaa se riittämätön tunne..
laittakaa naisen kanssa elävät ja naistaan rakastavat bi miehet minulle omia kokemuksianne rehellisesti!
on parempi tietää!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tää voi mennä vähän aiheen vierestä, mut tietääks kukaan koska Tex Willer filmataan?
Musta toi sun maili oli tosi liikuttava, olen oikeestaan ihan samassa tilanteessa kuin sun miehesikin, ainoa ero etten ole uskaltanut naiselleni kertoa :( enkä varmaan koskaan kerrokkaan.. Mutta vastaus sun kysymykseesi, en usko että miehesi henkinen Bi seksuaalisuus on mikään uhka sulle, se on vaan miehesi ominaisuus, uskon että hän rakastaa sua sydämmestään ja ei sitä samaa voi keneltäkään muulta saada, ei siinä ole sukupuolella väliä. Musta on ihanaan että te ootte voinut keskustella asiasta ja uskon sen helpottaneen myös miehesi tilannetta.
Kirjoituksesi liippaa läheltä omaa tilannettani. Sain vähän aikaa sitten varmistuksen sille, että mieheni on bi.. Eihän sen pitäisi mitään muuttaa suhteessamme, mutta nyt minua on alkanut kaihertamaan epävarmuus siitä, että en riitäkään miehelleni.
Asia vaivaa minua melkein päivittäin, vaikka on me tästä puhuttukin. Toivottavasti tämä on vielä sitä ns. "alkujärkytystä" ja menee ohi ja saan ajatukseni selviksi.
olisihan se älytöntä mieheni antaa jotain tällaista (todellista ystävyyttä, läheisyyttä, rakkautta) pois vain kokeilunhalun takia. ainakin hän tänä yönäkin sanoi, ettei kiinnosta miehen kanssa olo.
tai olisi se minulta typerää tämän takia miettiä edes eroa.
eiköhän se ole niin kuin sanoit BI-MIES?, että jokainen meistä tarvitsee sitä samaa oltiin miehiä tai naisia seksuaalisesti miten tahansa suuntautuneita, eli ihmisen, jota rakastaa ja joka rakastaa takaisin.
ehkä jonain päivänä olet valmis kertomaan naisellesi. ehkä vähitellen vihjailemalla/valmistelemalla jotenkin, että tulisi vähän pehmeämpi lasku..? kuitenkin kai haluat, että sinut hyväksytään sellaisena kuin olet?
EPÄVARMALLE:
ei kai silloin ihmiseltä oikeastaan mitään puutu? jos nämä saada ja antaa rakkautta- tarpeet tulee täytettyä? eikä seksi loppujen lopuksi ole miehellekään niin tärkeää, että se menisi rakkauden ohi, ainakaan sitten kun on saanut tarpeeksi rellestää ja huomaa olevansa silti aivan yksin.
kuitenkin aion henkisesti varautua? tai ottaa huomioon? siihen, että jonain päivänä hän saattaa haluata kokeilla miestä. mutta se päivä tuskin tulee ihan pian, jos on tullakseen. ja mieheni lupasi, että kertoo minulle ensin, jos joskus haluaa sitten kokeilla, eikä lähde vaan paneskelemaan jonkún äijän kanssa takapihalle selkäni takana.
maalailin tässä sellaisia kuvia aamuyöstä miehelleni, että hän haluaa sitten kokeilla miestä, jos saamme lapsia ja hän on isä. tai sitten viisikymppisenä saa villityksen ja alkaa homostelemaan. ja sitten minä saan viisikymppistä pimpsaa tarjoilla markkinoilla. hän nauraa ja sanoo, että on hänelläkin viisikymppisen ruttuiset pallit. että silleen!
joten en tässä nyt aio murehtia tuleavaa, vaan elän tätä päivää. mitä se murehtiminen auttaa. en usko että vaihtamalla miestä saisin yhtään "parempaa". ei yhtään huvittaisikaan etsiä ketään, kuitenkin vertailisin sitä uutta tähän joka on minulle juuri sopiva mies.
ja minusta tuntuu, että olen bi-mies magneetti. ehkä etsinkin sentyyppistä/luonteista miestä, jolla sitten on myös tämä ominaisuus niitten muitten lisäksi?
meillä naisilla taitaa olla sellainen suuri pelko, että meidät hylätään ja ettemme ole riittäviä. ainakin nyt itsetuntoni on noussut edellisiltä vuosilta, että voin sanoa, että olen arvokas ja hyvä ihminen ja olisi hullua, jos joku mies minut jättäisi! ja jos jättäisi, löytäisin kyllä itselleni minkä ikäisenä tahansa toisen ihanan miehen!
mietin myös tätä, jos jollekin sanotaan jatkuvasti hänen olevan tyhmä, hän alkaa siihen uskoakin ja se näkyy myös hänen suorituksissaan. jos jatkuvasti pelkään ja sanoo miehelle, että hän haluaa miestä niin ehkä hän alkaa sitä haluamaankin?
eli epävarmuus siitä, että onko haluttava miehen silmissä tai ei, ei olisi suotavaa jatkua kovin pitkään ja säännöllisesti. tietysti asiasta pitää voida keskustella, mutta jossain vaiheessa on naisen hyvä vetää raja. ja päättää jatkaako suhdetta, eli onko valmis itse hyväksymään sen ominaisuuden miehessä täysin ja uskoo ettei se ominaisuus ole pois naiselta itseltään. tarkoitan, ettei se vähennä yhtään naisen viehättävyyttä ja haluttavuutta ja rakastettavuutta.
"itse olen hetero. mutta voisin kyllä kokeilla naisen kanssa oloa ja onhan niitä fantasioitakin naisen kanssa, se liittyy lähinnä kait, että näkee itsensä tekemässä itselleen hyvää.. "
Poikkeaakohan miehesi mieltymykset lopulta omistasi ollenkaan? Eli itsekin tunnut fantasioivan naisista, mutta näet sen silti jotenkin erilaisena kuin miehesi mieltymykset? Kuulostaa jotenkin hassulta, mikähän tässä nyt mahtaa olla se sävyero. Koet naiset fantasioissasi lähinnä omien seksuaalisten tarpeiden täyttäjinä, etkä kaipaa mitään syvempiä tunteita heiltä kuten ei miehesikään miehiltä. Oletkos sä tunnustanut omat naisia koskevat fantasiasi miehellesi?
olemme asiasta puhuneet. ehkä tuohon lainaukseeni voisi lisätä sanan kuvitella.. että voisin kuvitella itseni sellaisessa tilanteessa. tosin se ei ole sellainen että..
no sanotaan että aika pieni mahdollisuus on tuohon kuitenkin. täytyisi kait olla aika erikoiset olosuhteet ja hyvinkin erikoislaatuinen nainen kyseessä, jotta voisin sellaisen oikeasti todellisuudessa haluta toteuttaa.
niin ero on kait siinä, että koen olevani hetero. ja hän kokee olevansa henkisesti bi.
Voisin melkein lyödä vetoa että tulet joku päivä tapaamaan naisen joka vie sinulta jalat alta. Minäkin olen 'hetero' joka on aina katsellut kauniita naisia ja ihastellut heidän vartaloaan, mutta ollut aivan varma etten voisi edes suudella naista, enemmästä puhumattakaan. Sitten vaan ihastuin voimallisesti aivan ihanaan leidiin ja se on menoa nyt! Eli älä sano ikinä ettet ikinä :)
Ja se, että miehesi sanoo olevansa henkinen bi voi muuttua fyysiseksi haluksi kun juuri oikea tyyppi tulee kohdalle. Eri asia on toimiiko hän halujensa mukaan. Tuskin, eihän hän halua tuottaa sinulle mielipahaa - eli pettää sinua.
Minusta olette molemmat bi-suuntautuneita, toinen on vaan käynyt asiaa tiedon tasolla pidemmälle läpi. Onnea matkaan, baby.
Olen bi-mies ja ollut naimisissa jo puolivuosistadan ajan. Koko ajan on vaimoni tiennyt minun bi-seksuaalisuuteni, vaikka 25 vuotta sitten ei oikeastaan bi-käsitettä tunnettukaan siinä mitassa kuin tänä päivänä.
Olemme puhuneet aikoinaan hyvinkin paljon tästä asiasta, sillä kerroin vaimolleni tässä jokuvuosi sitten kokeilleeni miehen kanssa seksiä.
Olemme sopinee ne rajat, joiden sisällä voin liikkua ja tavata jo jonkin vuoden ajalta samanlaisia kavereita, kuin itsekkin olen, siis ukkomiehiä. Seksi ei ole se tärkein pääasia kaveeraamiseen, vaikka sekin on osaltaan kovioissa mukana, mutta se vertaistuki ja ylipäätään se oleminen samanlaisten miesten porukassa, omana itsenään.
Miehenä sanoisin sinulle, että ei sinun tarvitsekkaan kilpailla miestesi mahdollisten kavereitten kanssa. Sinä olet nainen ja naisena täytät sen osan varmasti oikein hyvin. Miehesi ei vertaa sinua miehiin, en minäkään, sillä oma kulta on aivan omaa luokkaansa ja kaverit ovat kavereita.
Voin vain kuvitella, miten miehesi on helpottunut, kun on saanut avautua sinulle ja sinä olet hänet hyväskynyt sellaisena miehenä kuin hän on oikeasti.
Älä kahlitse miestäsi liikaa, sillä jos hän tuntee olevansa jotenkin vanki, niin hän pakenee, mutta anna hänelle vapauksia, siinä suhteessa, miten sinä voit sydämessäsi antaa, ei väkisin, vaan sopimalla. Jos miehesi tapaa kavereita, älä vaadi täydellistä selitystä, vaan anna hänen itse kertoa, mitä hän haluaa.
Jos mahdollista, tapaa sinäkin hänen kavereita, niin se auttaa sinua huomaamaan, että ihmisiä ovat hekin, tavallisia mattimeikäläisiä.
Tietysti ei voida antaa takuita parisuhteelle, en minäkään, vaikka näin kauan jo ollaan kuljettu samoja polkuja, mutta päivä kerrallaan rakastaen ja ymmärtäen, sillä rakkaushan on tahdon asia. Meillä on vain tämä yksi elämä, ja onnellinén se joka saa sen elää rakkaimpansa vierellä, sellaisenä kuin todella itse tuntee olevansa.
niin tässä varmasti on kyse rakkauden paradoksista. jos annat toisen mennä ja olla vapaa ja hyväksyt ihmisen ja olet vaatimatta rakkautta itsellesi niin saat sitä!
se vaan tässä on vaikea sulattaa, kun parisuhdetta miettiessä vuosia tämä ei olut mielessä. on vain opetettu sitä konservatiivista yksiavioista mallia, jossa ollaan koska niin kuuluu olla.
eli nyt minun tulee laittaa taas uudelleen omia tai minulle syötettyjä näkemyksiä järjestykseen. ja ihminen ei nyt kuitenkaan muutu hirmu nopeasti. tai siis kypsy henkisesti.
en kyllä tiedä muuta tietä, enkä usko muuta tietä olevankaan aitoon rakkauteen kuin toisen hyväksymisen sellaisenaan.
se vaan on niin tiukassa sekin uskomus, että ikäänkuin joku ihminen voisi rakastaa useampaa henkilöä.
ainakaan nyt en koe olevani valmis sellaiseen järjestelyyn, että miehelläni olisi joitain seksikumppaneita. ehkä myöhemmin, kun vielä opin ja ymmärrän paremmin itseäni ja miestäni voisin kuvitella sellaista.
kuitenkin se tuntuu tällä hetkellä olevan minulta pois, jos hän antaisi jollekin miehelle itseään seksin muodossa. ja se tuntuisi pahalta, jos hän ei haluaisi olla kokonaan minun, kuten minä haluan olla hänen. ehkä se on niin etten kuitenkaan ole vielä niin vahva, tarvitsen hänen kaiken huomion jotta voin hänestä oppia itsestäni, että voisin jakaa hänet.
vahvistaa käsitykseni siitä että naiset ja miehet suhtautuvat parisuhteeseen ja siihen liittyvin asioihin eri tavoin. Ei ole kysynys oikeasta ja väärästä vaan vain erilaisuudesta.
Ihmissuhde asiat ovat kimurantteja kun me tarkastelemme niitä kiinteältä katsantokannalta ymmärtämättä sitä että ne vaativat rakentamista jatkuvasti. Me käsittelemme suhdetta ikään kuin sen pitäisi olla muuttumaton olotila ja kuitenkin ymärillämme tapahtuu koko ajan muutoksia ja törmäämme päivittäin asioihin jotka koettelevat meidän käsityksiämme. Kaikki ihmissuhteet vaativat rakentamista jatkuvasti jotta ne pysyisivät elinvoimaisina. Toiset niistä vaan ovat kannaltamme tärkeämpiä kuin toiset. Perhe, ystävät, naapusrit ja hyvänpäivän tutut vaativat meiltä eritasoista suhtautumista. Lähimmät vaativat meiltä enemmän jotta ne pysyisivät elinvoimaisina. Hyvän päivän tutun me voimme hyvin jättä ilman suurempia menetyksen tuntoja.
Aviosuhde lienee niitä vaativimpia ja syvimpiä mitä meillä on. Siksi se on niin vaikeaa. Ei siksi että siihen liityisi erikoisempia asioita kuin muhinkaan suhteisiin mutta epäonnistumiset siinä kosketavat niin kovin läheltä ja se sattuu. Samoin tekee ystävyyssuhteissa mutta niissä usein voi ottaa time out ja koota itseään ja ja kenties yrittää paikata mitä paikattavissa on.
kuitenkin jokainen ihminen tarvitsee ollakseen eheä erilaisia suhteita ja näissä tulee sitten ristiriita kun ne eivät ole mielessämme olevan mallin (staattinen olotila) mukaisia.
Sinulle sanoisin kun kerroit että tunnet itsesi riittämättömäksi että ei kukaan voi olla täysin riittävä mutta voit olla paras, läheisin ihminen jonka luo hän aina palaa mieluiten. Hän on todennäköisesti ensisijaisesti kiinnostunut sinusta siksi että se on se suhde jossa hän voi olla oma itsensä pelkäämättä, mikä ei tietenkään tarkoita sitä että olisit aina samaa mieltä hänen kanssaan tai hyväksyisit kaiken mitä hän tekee. Mitä paremmin suhteenne toimii sitä vähemmän hän sinulta salaa. Älä vaadi pikkutarkkoja selvityksiä kaikesta vaan anna kertoa sen minkä kertoo ja opi luottamaan. Muista että meillä on kaikilla omat pienet salaisuutemme josta emme kerro kellekkään. Kaikki tämä mitä sanoin pätee tietenkin toiseenkin suuntaan niin että tunnet hänen olevan sinulle tärkein jne.
Miten saatte sen toimimaan niin sitä ei kukaan ulkopuolinen voi kertoa kyllä se on ihan teidän itsenne ratkaistava.
Mielestäni korostetaan liikaa seksuaalista oskollisuutta ja unohdetaan henkinen puoli. Jos henkinen puoli on ok niin mitä suuremmalla todennäköisyydellä se toinenkin puoli toimii ilman suurempia mullistuksia. Siispä kysymys siitä että onko miehesi henkisesti bi niin on aivan toissijainen kysymys.
"Ei ole kysynys oikeasta ja väärästä vaan vain erilaisuudesta."
nii-in. kyllä. mies ja nainen ovat erilaisia ja tasa-arvoisia oman käsitykseni mukaan.
"Me käsittelemme suhdetta ikään kuin sen pitäisi olla muuttumaton olotila.. Kaikki ihmissuhteet vaativat rakentamista jatkuvasti jotta ne pysyisivät elinvoimaisina.."
kyllä. itse uskon, että opimme joka päivä jotain uutta itsestämme ja läheisistämme, mikä tarkoittaa sitä, että suhde muuttuu ja kasvamme yhdessä se kai on se läheisen suhteen yksi päätarkoituksista!
ja itse olen aina ollut valmis tekemään työtä suhteen eteen. mihelläni on tosin JOSKUS "ei keikuteta venettä" -asenne, kun kaikki on nyt hyvin kerta.
"Sinulle sanoisin kun kerroit että tunnet itsesi riittämättömäksi että ei kukaan voi olla täysin riittävä mutta voit olla paras, läheisin ihminen jonka luo hän aina palaa mieluiten."
niin tuo on sinänsä ihan hyvä pointti. ymmärrän sen, että tarvisemme erilaisia suhteita. ei yksi ihminen täytä kaikkia tarpeitamme. olenkin yrittänyt saada miestäni tutustumaan esim. naispuolisten ystävieni miehiin. ja toivon, että hän saisi kavereita joiden kanssa harrastaa.
"Mitä paremmin suhteenne toimii sitä vähemmän hän sinulta salaa. Älä vaadi pikkutarkkoja selvityksiä kaikesta vaan anna kertoa sen minkä kertoo ja opi luottamaan."
en usko täydelliseen avoimuuteen. on asioita jotka tulee pitää itsellään, mutta en pidä niitä "salaisuuksina" vaan ehkäpä ennemminkin asioina, joita ei ole vielä käsitellyt tarpeeksi, että niitä voisi tuoda esille. ja joskus ne saa itse käsiteltyä, ettei niitä tarvitse edes ääneen sanoa. ja huh! kuitenkin ihminen ajattelee niin paljon ettei sitä pystyisikään kenellekään selittämään vaikka pälättäisi 24/7! ja toiset käsittelevät asioita mieluummin pänsä sisällä ja toiset taas juttelemalla toisen ihmisen kanssa! meillä minun tarvitsee jakaa ajatukseni mieheni kanssa ja mieheni taas käsittelee niitä enemmän päänsä sisällä. mutta en koe sitä niin että hän salaa mitään.
ja mitä tulee pikkuratkkoihin selityksiin.. naiset haluavat tietää pikkutarkkoja asioita. ei siksi etteivät luota vaan siksi, että se on heidän yksi naisellinen piirteensä! mieheni on sen ymmärtänyt ja kertoo yleensä kärsivällisesti mitä se sanoi ja mitä sitten tapahtui ja miten se siihen reagoi sitten... naiset puhuvat näin keskenään! tosin samaa pikkutarkkuutta en vaadi mieheltäni. se on jo ihanaa, kun hän tajuaa, että nainen haluaa kuulla enenmän kuin, että kivaa oli! korostan vielä kyse ei ole luottamisesta!
"Mielestäni korostetaan liikaa seksuaalista oskollisuutta ja unohdetaan henkinen puoli. Jos henkinen puoli on ok niin mitä suuremmalla todennäköisyydellä se toinenkin puoli toimii ilman suurempia mullistuksia. Siispä kysymys siitä että onko miehesi henkisesti bi niin on aivan toissijainen kysymys"
kun mies ja nainen harrastavat seksiä.. nainen on hyvinkin henkinen olento! naiselle seksi on rakastelua, jossa tulee saada mieheen yhteys henkisellä ja fyysisellä tasolla! siis rakastelu on naiselle hyvinkin henkistä. nainen ei voi harrastaa seksiä jännityksen purkamiseksi, vaan naisen tulee olla rento ja tuntea yhteyttä mieheen ennen kuin voi todella nauttia rakastelusta!
mies taasen voi seksillä purkaa paineitaan. ja mies pääsee käsiksi omiin syvinpiin tunteisiinsa seksin avulla! siksi mies tarvitsee seksiä kokeakseen olevansa rakastettu! nainen ei tarvitse seksiä päästäkseen tunteisiinsa käsiksi tai tunteakseen olevansa rakastettu! nainen tarvitsee nimenomaan tätä henkistä puolta siihen.
ilman tätä tunnetta olevansa yhteydessä seksi ei tunnu naisesta miltään! tai tuntuu siltä, että jotain hyvinkin oleellista puuttuu, vaikkakin saisikin mahdollisesti orgasmin.
näin nainen ajattelee seksistä ja siksi ajatus siitä, että mies harastaisi seksiä jonkun toisen kanssa sattuu! että mies antaisi itseään jollekin muulle ja olisi tähän "yhteydessä", vaikka pitääkin suhdetta vaimoonsa tärkeinpänä. se on naiselle käsittämätöntä!
mies ehkä voi erottaa tämän henkisen puolen? seksistä ja ajatella/kokea, että seksi vieraan kanssa on vain paineen purkamista, eikä se mitään merkinnyt! kun naiselle se taas merkitsee ja hyvinkin paljon! ainakin tälle naiselle.
joten naisen kohdalta henkistä puolta ja seksuaalista uskollisuutta on kyllä vaikeampi erottaa toisistaan koska ne liittyvät lujasti yhteen!
kyse on nyt siitä, että voinko jonain päivänä oppia ymmärtämään sen ettei se (siis jos mieheni haluaa ollamiehen kanssa) merkitse hänelle mitään tai siis suhteessa minuun.
tai lähinnä sen, että olisin valmis kestämään/hyväksymään sen, että se jokatapauksessa tulisi minua satuttamaan, mutta, että jollain tasolla ymmärtäsin ja pystyisin antamaan mieheni toteuttaa itseään ilman, että siitä meidän suhteemme kärsisi liikaa.
Älä nyt pahastu, mutta minusta tekstisi oli osin hieman sukupuolista stereotyypittämistä (naiset haluaa pikkutarkkuuksia mutta miehet eivät, seksi on tunteiden huipentuma naiselle jne.). Se että sinä tunnet noin tai käsittelet asiat noin ei tarkoita sitä että kaikki naiset tuntevat samoin. Tässä esimerkiksi on yksi nainen joka ajattelee jokseenkin erilailla. Ja puhutko miehesi suulla vai omalla suullasi kun puhut miehen seksuaalisuudesta ja sen suhteesta uskollisuuteen? Meistä kukaan ei näe kenenkään pään sisään, meistä kukaan ei voi tietää/tuntea täysin miltä toisesta milloinkin tuntuu. Ei edes silloin kun kyseessä on oma puoliso.
Mutta itse asiaan. Olen itse biseksuaali nainen, joten sanon tämän: mies ei pysty koskaan antamaan minulle täysin sitä kaikkea mitä nainen pystyy antamaan. Nainen ei pysty koskaan antamaan minulle sitä kaikkea mitä mies pystyy antamaan. Se on asia joka minun itseni täytyy hyväksyä, ja jossain määrin se on myös asia jonka puolisoni täytyy hyväksyä. Se ei silti tarkoita sitä ettenkö olisi uskollinen. Minulle ja monelle muulle biseksuaalille tärkeysjärjestyksessä ensin tulee persoona, sitten vasta sukupuoli. Sillä haarojenvälin sisällöllä ei ole juuri merkitystä minulle. Se että rakastaa persoonaa, henkilöä, on tärkeämpää kuin se että rakastaa henkilön sukupuolta.
Se että tuletko koskaan hyväksymään miehesi taipumusta tai haluatko/pitääkö sinun hyväksyä miehesi mahdolliset kokeilut on vain ja ainoastaan sinun päätettävissäsi. Ei sitä päätöstä voi kukaan puolestasi tehdä. Ja luulen, että vaikka kuinka miettisit tilannetta nyt, oma suhtautumisesi käytännössä voi olla täysin eri kuin mitä luulet nyt jos sellainen tilanne koskaan tulee. Älä siis murehdi etukäteen ja anna huomisen huolehtia itsestään. Jos miehesi bi-puoli tulee esiin niin vahvasti että hän jopa rakastuu toiseen mieheen, ei silloin ole muutenkaan paljoa mitä voisit tehdä. Ihan yhtälailla kuin et voisi tehdä juuri mitään jos hän rakastuisi toiseen naiseen.
että kerroit kantasi. Tämä ero suhtautumisessa on näet se mikä sitä kitkaa aheuttaa kun ei ymmärretä toista.
Siksi tähdensin sitä henkistä tasoa koska se mielestäni mahdollistaa sen että asiasta voi keskustella ja ymmärtää toista. Näin voi ainakin teoriassa välttyä suuremmilta kolhuoilta.
Tämä viimeinen lauseeni toisarvoisesta asiasta on kai aika selvä miehinen näkemys koska seksi miehelle voi tosiaankin olla lyhytaikainen nautinto ja paineidenpurkua ilman sen kummemmin tunnepuolta koskettava. Suhtautuminen on paljolti kiinni olosuhteista.
Toisaalla seksi voi olla myös hyvä itseunohduksen muoto eli hetkeksi vaikka lyhyeksikin pääsee pois sisäisestä ristiriidoista. Sillä ei sitten ole mitään tekemistä tunnesiteiden tai henkilöiden kanssa vaan on melko puhtaasti kuin "huumepilleri" vaikkakin lyhytvaikutteinen.
Olet kuitenkin varmaan kanssani samaa mieltä siitä että minä ulkopuolisena en voi sanoa miten sinä ja miehesi asiaan suhtaudutte vaan se on teidän kahdenkeskeinen asia, vaikka yritin sinulle viestittää että suhteenne ollessa kunnossa tuskin mitään menetät miehesi Bi-jutuista.
Omia käsityksiämmehän ohjaa paljolti yleiset normikäsitykset ja asenteet. Miten paljon me annamme näiden käsitysten ohjata mitä tunnemme. Uskallan väittää että hyvin paljon.
"...vaikka yritin sinulle viestittää että suhteenne ollessa kunnossa tuskin mitään menetät miehesi Bi-jutuista.
Omia käsityksiämmehän ohjaa paljolti yleiset normikäsitykset ja asenteet. Miten paljon me annamme näiden käsitysten ohjata mitä tunnemme. Uskallan väittää että hyvin paljon. "
niin tässä vain käsittelen omalla tavallani tätä taipumus asiaa. en sinänsä kysy mitä minun pitäisi tehdä. sen tiedän sitten itse. suhteemme on kyllä kunnossa ja keskustelemme. ei ole mitään mistä en voisi puhua hänen kanssaan.
ja se on minunkin mielestäni ihan perusasia, että tämä kommunikointi puoli olisi kunnossa tai ainakin sen eteen tehtäisiin työtä.
niin en minä varmastikaan mitään menetä tästä bi jutusta näin järjellä ajatellen, mutta toisinaan on vaikea vakuuttaa omia tuntemuksiaan, vaikka järki kyllä sanoo toista. ehkäpä ne tunteetkin nyt alkavan taipua järjensuutaisesti. olenhan saanut täältäkin hyviä näkökohtia! uuden tiedon käsittelyssä menee kuitenkin sen aikaa, kun siinä menee.
niin se on aika pirullista .. tarkoitan, että ihmien tarvitsee vahvistusta/kommenttia "ulkoa" omille ajatuksilleen aina kuitenkin, vaikka olisi kuinka "riippumaton minä".
että uskon myös, että ympäristö vaikuttaa väistämättä meihin hyvin paljon.
onhan se aika ironista sinänsä miten erilaisia mutta kuitenkin niin samanlaisia miehet ja naiset ovat.
kiitos kommenteistasi!
"...vaikka yritin sinulle viestittää että suhteenne ollessa kunnossa tuskin mitään menetät miehesi Bi-jutuista.
Omia käsityksiämmehän ohjaa paljolti yleiset normikäsitykset ja asenteet. Miten paljon me annamme näiden käsitysten ohjata mitä tunnemme. Uskallan väittää että hyvin paljon. "
niin tässä vain käsittelen omalla tavallani tätä taipumus asiaa. en sinänsä kysy mitä minun pitäisi tehdä. sen tiedän sitten itse. suhteemme on kyllä kunnossa ja keskustelemme. ei ole mitään mistä en voisi puhua hänen kanssaan.
ja se on minunkin mielestäni ihan perusasia, että tämä kommunikointi puoli olisi kunnossa tai ainakin sen eteen tehtäisiin työtä.
niin en minä varmastikaan mitään menetä tästä bi jutusta näin järjellä ajatellen, mutta toisinaan on vaikea vakuuttaa omia tuntemuksiaan, vaikka järki kyllä sanoo toista. ehkäpä ne tunteetkin nyt alkavan taipua järjensuutaisesti. olenhan saanut täältäkin hyviä näkökohtia! uuden tiedon käsittelyssä menee kuitenkin sen aikaa, kun siinä menee.
niin se on aika pirullista .. tarkoitan, että ihmien tarvitsee vahvistusta/kommenttia "ulkoa" omille ajatuksilleen aina kuitenkin, vaikka olisi kuinka "riippumaton minä".
että uskon myös, että ympäristö vaikuttaa väistämättä meihin hyvin paljon.
onhan se aika ironista sinänsä miten erilaisia mutta kuitenkin niin samanlaisia miehet ja naiset ovat.
kiitos kommenteistasi!
"...vaikka yritin sinulle viestittää että suhteenne ollessa kunnossa tuskin mitään menetät miehesi Bi-jutuista.
Omia käsityksiämmehän ohjaa paljolti yleiset normikäsitykset ja asenteet. Miten paljon me annamme näiden käsitysten ohjata mitä tunnemme. Uskallan väittää että hyvin paljon. "
niin tässä vain käsittelen omalla tavallani tätä taipumus asiaa. en sinänsä kysy mitä minun pitäisi tehdä. sen tiedän sitten itse. suhteemme on kyllä kunnossa ja keskustelemme. ei ole mitään mistä en voisi puhua hänen kanssaan.
ja se on minunkin mielestäni ihan perusasia, että tämä kommunikointi puoli olisi kunnossa tai ainakin sen eteen tehtäisiin työtä.
niin en minä varmastikaan mitään menetä tästä bi jutusta näin järjellä ajatellen, mutta toisinaan on vaikea vakuuttaa omia tuntemuksiaan, vaikka järki kyllä sanoo toista. ehkäpä ne tunteetkin nyt alkavan taipua järjensuutaisesti. olenhan saanut täältäkin hyviä näkökohtia! uuden tiedon käsittelyssä menee kuitenkin sen aikaa, kun siinä menee.
niin se on aika pirullista .. tarkoitan, että ihmien tarvitsee vahvistusta/kommenttia "ulkoa" omille ajatuksilleen aina kuitenkin, vaikka olisi kuinka "riippumaton minä".
että uskon myös, että ympäristö vaikuttaa väistämättä meihin hyvin paljon.
onhan se aika ironista sinänsä miten erilaisia mutta kuitenkin niin samanlaisia miehet ja naiset ovat.
kiitos kommenteistasi!
Entinen mieheni väitti myös samaa kuin sinun nykyinen, että vain henkisellä tasolla ja hänelläkin oli ollut myös aikaisempi kokemus. Tosin möyhemmin osoittautui että henkinen taso ei pitänyt paikkaansa vaan hän tarvitsi myös miehen. Nykyisin hän asuu miehen kanssa. Kun Ilmoitin etten voi jatkaa liittoamme hän olisi halunnut pitää minut ja miehen jota hän jo silloin tapaili. He ovat asuneet jo yli kymmenen vuotta yhdessä. Minä en olisi voinut elää miehen kanssa joka tervitsee myös miestä. Vierailla käymistä se on sekin.
Mieti mitä sinä todella haluat haluatko jakaa kumppanisi ensin henkisellä tasolla,sillä silloin hän jo kaipaa toista sukupuolta. Ajatukasista on vain pieni matka................
todella ikävää, että sinulle on näin käynyt! se oli varmasti todella raskasta, kun et voinut edes millään antaa sitä mitä hän tarvitsi. ja luulen että aika harvo lopuksi pystyisi hyväksymään sellaista että olisi kaksi kumppania toisella. ehkä sellaiset ihmiset pystyy siihen jotka eivät haluakaan päästää ketään lähelleen?
itse aion nyt kuitenkin luottaa mieheeni. hänen kokemuksensa ei ollut henkisellä tasolla vaan sellainen kaksi kertaa tapahtunut. hän on rehellinen ihminen. ja hän kertoo rehellisesti asioista joita en halua edes kuulla. tai siis asioita joita ei itse haluaisi itsestä myöntää. välillä se rehellisyys ärsyttää mutta en voisi muuten kyllä eläkään.
olen häneltä kysynyt, eikä hän koe sitä, että pystyisi tai haluaisi edes elää miehen kanssa. se ei kuulema ole hänelle "luonnollista".
ja muutenkin uskon että ihminen oli hän mies tai nainen raasktuu kuitenkin persoonaan. ja jos on löytänyt "sielun kumppanin" itselleen niin siitä tuskin luopuu ihan helposti. tämän olemme molemmat mieheni kanssa tiedostaneet. olemme toisillemme sopivat ihmiset. ja olisi todella vaikeaa alkaa etsiä uusia kumppaneita.
jos kuitenkin hän haluaa joskus miestä niin katsotaan sitten uudestaan. mutta en aio nyt siitä murehtia. elämässä voi käydä miten vain.
toivon sinulle sitä, että löytäisit sellaisen miehen, ihmisen, joka haluaa vain sinut.
"itse olen hetero. mutta voisin kyllä kokeilla naisen kanssa oloa ja onhan niitä fantasioitakin naisen kanssa, se liittyy lähinnä kait, että näkee itsensä tekemässä itselleen hyvää.."
Väärin. Et ole hetero. Et ainakaan umpihetero.
"uskon kuitenkin, että kaikki olemme jossain määrin bi seksuaalisia. meissä on molemmat puolet kaikissa."
Ja väärin taas. Minä olen umpihetero mies. Älä yleistä.