Ihmetytti sunnuntaina terveyskeskuksessa, kun 4vee, alko yllättäen puhumaan äidistään,
" äiti juo kaljaa siellä helsingissä, sitten se kuolee ja tuodaan tänne".
Lapsi ei ole juoppoa äitiään montaa kertaa tavannut viimeisen 3,5 v aikana, mutta muistaa äidistään paljon asioita. Aluksi pidimme äitiin yhteyttä, matkustimme satoja kilometrejä, nähdäksemme lapsen äidin, perillä tapasimme usein sammuneen juopon, jouduimme lähtemään ulos pakkaseen. Silti vain yritin pitää yhteyttä että lapsella olisi äiti.
Tiedän, että äiti muistelee , itkien, lastaan, tuntuu vain siltä että pitäisi unohtaa äiti, jättää sinne muiden kaltaistensa seuraan, mutta kun minä alan olla valmis, lapsi sitten yllättäin alkaa puhumaan äidistään ja toivoo äidin tulevan meille.
Kirjoitin äidille sinne itäkeskukseen ja toivoin hänen tulevan lastaan tapaamaan. Teinköhän taas väärin.
" äiti juo kaljaa siellä helsingissä, sitten se kuolee ja tuodaan tänne".
Lapsi ei ole juoppoa äitiään montaa kertaa tavannut viimeisen 3,5 v aikana, mutta muistaa äidistään paljon asioita. Aluksi pidimme äitiin yhteyttä, matkustimme satoja kilometrejä, nähdäksemme lapsen äidin, perillä tapasimme usein sammuneen juopon, jouduimme lähtemään ulos pakkaseen. Silti vain yritin pitää yhteyttä että lapsella olisi äiti.
Tiedän, että äiti muistelee , itkien, lastaan, tuntuu vain siltä että pitäisi unohtaa äiti, jättää sinne muiden kaltaistensa seuraan, mutta kun minä alan olla valmis, lapsi sitten yllättäin alkaa puhumaan äidistään ja toivoo äidin tulevan meille.
Kirjoitin äidille sinne itäkeskukseen ja toivoin hänen tulevan lastaan tapaamaan. Teinköhän taas väärin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikuttaisi siltä, että lapsi yrittää ymmärtää miksi äiti on aina "kuolleen" oloinen, sekava tms. kun hän on tämän nähnyt. Lapsi ymmärtänee että kaikki ei ole äidin kohdalla kunnossa, mutta toisaalta peilaa omaa asennettansa sinun näkemystä vasten, jonka mukaan äiti on kuin onkin "riittävän" normaali. Lapsi saattaa myös muistaa hyvin ne hetket äitinsä kanssa, jolloin äiti on ollut Äiti. Muut hetket hän ehkä kieltää ja "unohtaa" ne tietoisesti.
Puuttumatta tapaukseenne tuli mieleen tällainen ajatus jota olen miettinyt:
Ikinä et voi tietää mitä lapsi muistaa. Siksi pitäisikin aina yrittää elää niin että lapsi saattaa muistaa minkä tahansa asian, pienenkin, koko lopun ikänsä. Tämä on aika iso asia muistettavaksi jokapäiväisessä arjessa.
Miettikää itse mitä aivan olemattoman tuntuisia asioita muistatte lapsuudestanne! Ne harvemmin ovat niitä isoja juhlia tai vastaavia vaan ihan tavallista arkielämää, ihan pienenpieniä tuokioita.
Koittakaa elää ihmisiksi.
äitiään, koska ymmärtää, että hänellä sellainen on. Kyllä oma neljävuotiaani osasi kaivata isäänsä ja kertoa sen ääneen. Osasi myös kysellä, miksi isä ei asu meidän kanssamme. Asioita pitää selittää, mutta ei vatvoa joka päivä. Ja sillä tavalla lapsen kielellä, ettei tule väärinkäsityksiä, jotka jäävät mieleen lapselle useiksi vuosiksi. Niinkin voi käydä, että lapselle muodostuu kummallisia ja vääriä käsityksiä asioista, ellei niitä selvitetä. Neljävuotiaskin jo jotain pystyy ymmärtämään,
lapsen tasolla kuitenkin. Lapsilla on erittäin hyvä muisti, asian jonka olet sanonut neljävuotiaalle, hän voi seuraavan kerran mainita vaikka vasta 6 vuotiaana. Pienistä asioista voi kasvaa iso väärinkäsitys.