Miksi viestini "Salattu hoitokokousprosessi"-ketjuun ei ilmestynyt tänään klo 10.53, mutta ainakin vielä tällä kellonlyömällä otsikkolistan mukaan palstalle on kirjoitettu juuri klo 10.53. Sellaista ei vain löydy ketjun sisältä.
???
???
Moppi, osaatko kertoa?
Elämän lapsi
101083
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Löytyy se ketjustakin ainakin nyt. Toisinaan viestit tulevat näkyviin hitaalla sykkeellä.
olinpa hätäinen.
Samasta luonteenpiirteestä sain muistutuksen jo 80-luvun alussa, kun eräs tuttava sanoi: "Et olisi jäänyt pois, olisit nähnyt että ne olivatkin väärässä jotka sinun erottamistasi ajoivat."
Vuosi sitten tämän palstan innoittamana otin puhelimitse yhteyttä henkilöön, joka 70-luvun lopulla lähetti erottamiskirjeen ja ilmaisin haluni tavata. Tapaamista hän ei pitänyt tärkeänä, mutta suostui puhelinkeskusteluun. Kun muistutin vanhoista asioista, ei hän niitä enää muistanut, siteerasi vain Siionin laulua: "Kun Jumala kerran ne unhoitti pois, niin syntihän niitä nyt muistella ois."
Olin siis yhä väärässä.
Kun vielä sinnikkäästi muistuttelin, hän sanoi: "Jos minä olen jotenkin loukannut Sinua, niin anna anteeksi." Saarnasin hänelle kaikki "Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi". Lopuksi hän sanoi: "Oli hyvä että soitit. Olen vapaa nyt tästäkin asiasta."
Minulle jäi hölmistynyt olo, ikään kuin hänen oma vanhurskautensa olisi vain vahvistunut. Ei hän ollut yhtään kiinnostunut minusta.
Menin kuitenkin sen kontaktin jälkeen seuroihin. Keskutelukumppanini ei "nähnyt" minua.
yhtäkään vl:ää, vaan ota esimerkiksi ne sanat, joita me Pyhän Hengen kautta saarnaamme.
Ei meillä opeta tylyyn käytökseen, vaan ystävällisyyteen, vieraanvaraisuuteen ja rakkauteen.
Tämähän on hyvin yleistä ja hyväksyttyä syntiä lestadiolaisuudessa.
Pohjalla tuon kaltaisessa käyttäytymisessä on ääretön itsekeskeisyys, eli narsismi:
"Mitä mi9nä muista, kunhan minun omatuntoni nyt rauhoittui. Viis veisaan tuon rikkomani ihmisen tuskasta ja rakkauden voittamisesta takaisin, se ei merkitse minulle mitään".
Tämä ei ole mitään anteeksipyytämistä vaan oman syyllisyyden ja häpeän sysäämistä toisen niskaan hengellistä termistöä kayttämällä.
Anteekiannon pitää toimia juuri niin päin, että pyydän anteeksi ja sovin rikkomani ihmisen kanssa, jotta HÄNEN tulisi hyvä olla, ja minä voittaisin hänen raskkautensa takaisin.
Tätä tarkoittavat sanat Raamatussa:
Matt. 18:15
Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee, ...
.... niin sinä olet veljes voittanut.
Tarkoittaa että olet voittanut veljesi rakkauden takaisin!!!!
"..joita !!!!huom -me- huom!!! Pyhän Hengen kautta saarnaamme."
Eipä enää suurempaa me- narsistia voisi ollakaan.
Mitäs Pyhän Hengen omistajia te luulette olevanne?
Pyhä Henki on Jumalan persoona ja Kaikkivaltias, eikä HÄN ole vanhoillisten kaulapannassa kiinni.
Enempää jumalaksi ei ihminen enää voisi tulla, kun että hän julistautuu olevansa itse pyhä henki.
Millä lailla sinun mielestäsi olisi pitänyt asia ilmoittaa?
sanoit:"
Mitäs Pyhän Hengen omistajia te luulette olevanne?
Pyhä Henki on Jumalan persoona ja Kaikkivaltias, eikä HÄN ole vanhoillisten kaulapannassa kiinni."
Jos olisin vastannut, että kuunnelkaa sitä mitä me itse saarnaamme, niin silloin olisi kehoittanut teitä kuulemaan virheellistä puhetta, sillä meistä itsestämme ei lähde mitään hyvää. Mutta koska lisäsin siihen sanat: "joita Pyhän Hengen kautta saarnaamme", niin samalla kehoitin teitä oleman kuulematta niitä sanoja, joita emme Pyhän HEngen kautta saarnaa. Onko tässä sinusta jotain väärää?
Enkä minä luule olevani mikään Pyhän HEngen omistaja, vaan suorastaan tiedän että se asuu minussa. Sillä kuinka väärin toimisinkaan, jos väittäisin niitä harvoja hyviä hedelmiä, joita kauttani on tehty, omaksi tekemisikseni. Enkö tällöin veisi Jumalalta kunnian itselleni, vaikka hän on ne hyvät hedelmät minussa Pyhän Hengen kautta saanut aikaan?
Jos sanoisin, ettei minussa asu Pyhä Henki, väittäisin samalla, että ne hyvät hedelmät ovat itsestäni kotoisin, joka on valhetta.
Missä vaiheessa olen julistanut meidät Pyhän Hengen omistajiksi?
Oletko ymmärtänyt kenties jotain väärin.
Me saarnaamme Jumalan sanaa silloin, kun Jumala Pyhän Hengen kautta meissä vaikuttaa eli saarnaamme oikein, kun me Pyhän Hengen kautta saarnaamme.
että puhuimme vähän eriasoista.
Siis ajattelit, että me olemme Pyhän Hengen haltijoita. Minä taas ajattelin sanoa, että me ollaan Pyhän Hengen omistajia, koska Pyhä Henki asuu meissä; me omistetaan se niin kuin kätemme ja jalkamme, vaikka kumminkin kätemme jalkamme ja Pyhä Henki ovat loppupeleissä Jumalan.
Eli meillä ihmisillä on tapanana sanoa, että minulla on Pyhä Henki, minulla on jalka...mutta emme kuitenkaan tarkoita, että se olisi meidän ikioma, vaan että Jumala on sen meille pistänyt sydämeen vaikuttamaan.
Eli lauseeni voi ymmärtää kahdella tavalla ja en ole huomannut tarkentaa sitä riittävästi.
Mistä asioista olisit halunnut keskustella hänen kanssaan kahden kesken? Ongelma voi olla se, että häntäkin on hoidettu jossain välissä ja hän on siksi halunnut unohtaa.
Minulle tulee kirjoituksesi perusteella sellainen olo, että tämä henkilö on vuosia kokenut -vaikkakin sanoi saaneensa paljon anteeksi- kohdelleensa sinua huonosti. Hän ajatteli, että nuhtelet häntä siitä ja oli helpottunut kun sai sen anteeksi. Jäikö asia mielestäsi jotenkin puolitiehen? Olisitko Sinäkin halunnut kuulla evankeliumia omalle kohdallesi? Voithan soittaa uudelleen. Oletko Sinä jaksanut unohtaa kärsimäsi pahan, kun hän nyt pyysi sitä anteeksi?
Mitä Sinä ajattelit siellä seurapenkissä istuessasi?
Oli hyvä kun soitit!
näin on aina raamatullisesti opetettu.
Eivätkö vl:t ole mielestäsi uskovaisia, kun heitä ei saa ottaa esimerkiksi?
Minäkin olen välillä aika huonosti seurannut näitä kirjoituksia.
Kerroit että menit seuroihin sen jälkeen kun olit keskustellut yhden hoitajasi kanssa.
Uteliaisuuttani kysyn, oletko puhuttelujen jälkeisen ajan kulkenutkin seuroissa vai vastako puhelinkeskustelun jälkeen menit eka kertaa sinne?
Menitkö takaisin, "niinkuin mitään ei olisi tapahtunut"? Korvasiko sinun mielestäsi sinua henkilökohtaisesti hoitaneen henkilön kanssa sopiminen kaiken tapahtuneen?
Miten sinä ajattelet kokonaisuutena tämän asian?
Ps. Olet täällä ehkä kertonutkin tarinaasi, en kuitenkaan muista sitä nyt.
Kiitos jos vastaat!