Koska töihin?

sitä täältä kyselet. Jos itsestäsi tuntuu töihin lähtö hyvältä, niin siitä vaan. Tietenkin varmaan ajattelet lapsesi kannalta asiaa myös...ja jos mies ja mummo ovat tukena, niin eipä täällä muilla ole siihen mitään sanomista.

Jos olet päättänyt mennä töihin, niin turhaan mieltäsi pahoitat, koska todennäköisesti tulet saamaan tätä kautta rankkaakin palautetta. Varaudu siihen, että tekemisiäsi arvostellaan ja sinut voidaan jopa leimata huonoksi äidiksi. Niin surullista kun se onkin, mutta ikävä kyllä totta. Ja toisaalta kukaan (tai ainakin harva) meistä sinut ja perheenne sekä tilanteenne tuntee, joten emme voi ottaa kantaa oikeastaan puoleen jos toiseenkaan.

Itse kävin pari kuukautta viikonloppuja töissä, kun lapset olivat n.puoli vuotta, nyt teen töitä kotona, joten voin lasten päivärytmin mukaan määritellä työntekoni. Joskus tai oikeastaan melkein aina menee yötöiksi, joten aika raskastahan tämä näin on. Töihin meno sujui ongelmitta, koska olin siis vain viikonloppuisin töissä, jolloin isä ja/tai jompi kumpi mummoista oli lasten kanssa. Imetyskin loppui juuri tuossa puolen vuoden kohdilla, joten hoitajilta sujui lasten syöttäminenkin ongelmitta.

Kaksosemme on nyt n.10 kk, vanhempainloma loppuu parin kuukauden päästä ja mietinnässä on mitä sitten. Luultavasti jatkan töiden tekemistä kotoa käsin, jotta saan olla mahdollisimman paljon lasteni kanssa. He ovat kuitenkin vaan hetken pieniä ja on ihanaa seurata kehitystä, jota tapahtuu joka päivä. Ja muutenkin on antoisaa olla lasten kanssa, mutta kyllä työnteko pitää mielen vireänä, varsinkin kun ala on sellainen, että jää heti kärryltä, jos ei seuraa "päiväntrendejä".

Rankkaa on töiden ja lasten yhdistelmä, mutta sellaista tämä elämmä on. =) Itse jaksan huomattavsti paremmin lasten kanssa, kun saan välillä tehdä jotain muutakin. Monet(varsinkin koti-äidit)ovat paheksuneet tekemisiäni, mutta luultavasti suurin osa heistä on vaan kateellisia, etteivät itse pysty samaan. Näin minä itselleni vakuutan, koska on todella typeryyttä arvostella muiden tekemisiä. Jokainen tavallaan!

Tsemppiä sinulle menit sitten töihin tai et! =)

itse en olisi kyllä jaksanut lähteä vielä tuossa vaiheessa töihin,eli hatun nosto,olet ilmeisen pirteä ja tarmokas äiti.
No,meidän vauvat ovatkin olleet niitä jotka ovat herättäneet useamman kerran yössä joten yöunet ovat olleet katkonaisia.
Minä olen aloittamassa työt nyt syksyllä kun "vauvani" täyttää kolme.
Enkä vieläkään raaskisi,mutta taloudellisista syistäkin jo on pakko....
Ja kun lapsesi voisi olla kotona niin välttyisit kenties osittain ainakin pöpökierteiltä joihin tuntuvat monet lapset joutuvan heti hoitoon mentyä.
Ja toisaalta,eihän noin pieni vielä tajua kuka häntä hoitaa,kunhan joku hoitaa...

Ehdottomasti olen minäkin sitä mieltä, että valinta on jokaisen tehtävä OMISTA lähtökohdistaan. Lähtökohdan perusajatus on mielestäni se että "kun äiti voi hyvin, voi perhekin hyvin". Kerronkin nyt OMASTA tilanteestamme, en neuvo enkä käske kaikkien tehdä näin!
Minulla ei ole vakituista työpaikkaa, sijaisuuksia olen tehnyt ennen lapsia ja lapsieni välissä. Pakkokin on ollut, jos tulevaisuudessa haluan vakituisen paikan opiskelemaltani alalta. Vanhin lapseni on 5v. Jos olisin ollut 5vuotta kotona, olisin tippunut työelämästä aivan takuulla! Viihdyn kuitenkin todella hyvin lasten kanssa kotona (tämä on mielestäni elämäni parasta aikaa) ja mieheni on korkeatuloinen, joten sen puolesta kotona olo onnistuu. Vanhempi lapsi käy kerhossa 2 kertaa viikossa ja pihalla on samanikäisiä lapsia paljon. Esikoinen on ollut myös vuoden verran hoidossa, se oli meille melko stressaavaa aikaa (huono pphoitaja lapsi viihtyi paremmin kotona). Itselläni on hyvät muistot kun oma äiti oli lapsuuteni kotona. Mutta siksi, että myös hän rakasti olla kotona meidän kanssa.
Olen jo yli 30v ja pelko työelämästä tippumisesta nostaa välillä päätään. En anna sen kuitenkaan lannistaa, mutta pakkohan sitä on ajatella. Nuorempi on nyt 1v ja vuoden alusta luultavasti haen töitä.. Onneksi poika on esikoista huomattavasti rohkeampi ja nyt heitä on kaksi hoitoon menossa, joten on helpompi viedä hoitoon. Jos minulla olisi vakituinen työpaikka, olisin molemmista ollut kotona 3v!

Tilanteesi on siis aivan erilainen. Lapsesi saa olla kotona ja on noin pieni, joten HÄNEN kannaltaan tilanne ei ole varmastikaan vaikea. Jos itse koet pystyväsi hänestä irtautumaan ja kaipaat piristystä, mene ihmeessä töihin! Silloin varmasti koko perheenne voi hyvin!

Kannattaa ainakin kokeilla, mutta vain sillä ehdolla, että voit jäädä uudestaan kokonaan lomalle, jos et jaksakaan. Vauva voi alkaa isompanakin valvottamaan, vaikka olisi pienenä nukkunut yönsä hyvin.

Onhan sinulla ne vapaat viikotkin välissä, joten voit kerätä silloin voimia, mutta jos se ei riitä, vaan väsyt liikaa, pitää sinulla olla mahdollisuus jääd kokonaan lomalle takaisin.

Mene ihmeesä töihin jos siltä tuntuu.
Iskä ja mummu osaa varmasti pitää huolen, just tämä että lapsi saa olla kotioloissa niin pitkään kuin mahdollista.
Mun teki todella häijyä olin 26v. molemmat muksut pieniä vanhempi 3v. ja nuorempi 2v.
no ryhdyin perhepäivä hoitajaksi.
Jenny 7kk tuotiin aamulla 5.30 ja kristoffer 07.00 joka oli 9kk.
Laitoin molemmat unipullojen kera suoraan sänkyyn saivat nukkua loput yö unet pois.
Illalla haettiin kotsaan n.17.00 se mikä oli ongelmana alkoivat itkeen kun mutsi tuli hakeen kotiin.
Lapsen täytyy saada olla kotona!!!
Oli hoitaja sinä iskä mummi tai joku muu läheinen ei ole väliä, kunhan ei raijata heti aamusta johonkin toiseen paikkaan.
Mulla kävi niin että olikin yht´´äkkiä 4 muksua
no tuntipalkalla tein ei siinä mitään, mutta en kuitenkaan unohda ikinä sitä päivää kun oli pakko lopettaa päivääitinä
avioeron myötö eli mun oli pakko mennnä vero-töihin ja laittaa omat muksuni hoitoon.
Siis tein pimeesti tätä hommaa ukko oli töissä ja maksoi verot mä olin niin sanottu "kotirouva"
muksujen kanssa.
Kyllä siinä itkettiin puolin ja toisin no mennyt on mennyttä.
Mutta nyt kun kysyt mielipidettä niin eikö ole pää-asia että mutsi ja muksu voivat henkisesti hyvin???
Ja kun on viellä tommoinen mahdollisuus kuin sulla niin käytä hyvä ihminen se hyväksesi....
T:N