avioerokummi

myös että poikamme avoparikummit erosivat.
Heistä nainen oli sukua joten hänelle jäi kummius.
Toiselle osapuolelle laitoimme parina,kolmena jouluna joulukortin pojalta,mutta sitten lopetimme senkin koska häneltä ei tullut mitään viestejä,ei uutta osoitetta tms.
Poika ei ole kysellyt mitään sen kummempaa kun toinen kummi on kuitenkin säilynyt.

Minä olen ex-puolisoni kanssa kummityttömme ainoat kummit. Erosimme tytön ollessa noin kymmenvuotias ja ehkäpä koska tyttö on minun sukulaiseni, ei exäni ole pitänyt häneen minkäänlaista yhteyttä. Välillä tämä on harmittanut tytön puolesta; hän on kutsunut kummisetänsä aina synttäreille ja myös nyt kesällä rippijuhliin. Edes korttia ei exäni ole (minunkaan pyynnöstäni) laittanut. Minä olen sitten yrittänyt olla ”vähän parempi kummi” yksin, siinä tuskin kuitenkaan onnistumatta… välistä kun tuntuu siltä, ettei minun, yksinhuoltajaäidin, lahjat kummilapselle ole olleet ihan riittävän toivottuja ja kalliita .

Olimme ex:ni kanssa kummeja ja eron jälkeen minut ikäänkuin "savustettiin" ulos. Synttäreillä kävivät ex uuden kanssa. Minä en voinut mennä, koska uusi ei halunnut, että ex on missään tekemisissä vanhan elämänsä kanssa. Tämä uusi otti ikäänkuin minun paikkani kummina.

Kukaan ei voi viedä kummiutta pois eikä sitä voi siirtää toiselle! Kummit ovat aina ne henkilöt, jotka kasteen yhteydessä on kirkonkirjoihin merkitty.

Kyllä se on pitkälti myös kummilapsen vanhemmista kiinni, että avierokummikin pysyy kuvioissa mukana. Se, että kahdelle aikuiselle tulee ristiriitoja keskenään, ei saa vaikuttaa lapsiin millään tasolla. Ei ex-puolison uusi kumppani voi sanoa, saako lapsen kummi tulla lapsen synttäreille vai ei. Jos hän ei kestä sitä tilannetta, niin jääköön pois niiltä päiviltä. Hän ei ole lapsen kummi!

Tällaisissa tilanteissa kannattaa puhua kummilapsen vanhempien kanssa, miten tilanne korrektisti hoidetaan, jotta ei tule turhia kitkeriä tilanteita esim. lapsen syntymäpäivillä. Voihan toinen puolisko käydä päivillä vaikka kolme tuntia sen jälkeen kun toinen on kutsuttu päiville jos välit ovat niin räjähdys herkät.

Itse hoidan tilanteen siten, että ilmoitan lapseni kummeille, jotka siis ovat eronneet, että kello tällöin ja sinä päivänä saa kakkua ja kahvia, sukulaisia, ystäviä ja kummit on kutsuttu. Eli tietävät, että se exä on tulossa kanssa.

Ensimmäisillä kerroilla naispuoleisen kummin uusi "puoliso" aloitti nälvimisen ja hieno varaisen haukkumisen (Mitä en voinut käsittää, että miksi sitä edes piti tehdä!!) tätä ex-miestä kohtaan. Ilmoitin kaverille suoraan, että tuolla on ulko-ovi, tervemenoa, et ole lapsemme kummi, takaisin tulet vasta kun osaat käyttäytyä kuten aikuiset käyttäytyvät, lapsemme juhlia ei tarvitse pilata törkeällä käytöksellä! No tämä naispuoleinen kummi veti tästä syystä herneen nenään ja lähti samaa matkaa uuden puolisonsa kanssa pois päiviltä. Tämä uusi puolisko koetti tätä touhua muutaman kerran kylässä ollessaan, mutta samalla tavalla tein minäkin. Poistin huushollista! Nyt uusi kaveri osaa jo käyttäytyä kuten aikuisen kuuluukin, mutta opettelua se vaati. Meillä käyttäydytään tietyllä tavalla ja oletan myös että vieraat käyttäytyvät meillä ollessa samalla tavalla.


Mielestäni kummiutta ei saa hylätä avieron vuoksi! Se ei ole reilua kummilasta kohtaan! Ja sinä, joka olet avioerokummi, ota asia puheeksi kummilapsen vanhempien kanssa. Kysy, mitä he haluavat. He ovat sinut pyytäneet kunniatehtävään aikanaan. Sano myös, mitä itse mietit. Samoja ihmisiä he ovat kuin ennenkin olivat, vaikka elämän tilanteesi onkin nyt toinen.

Minä en kyllä ole naimisissa, mutta avoliitossa kylläkin. Olen avomieheni sisaren pojan kummi,ja olen miettinyt toisinaan, että miten kummiuden kävisi jos eroaisimme. Olen kuitenkin varma, että pitäisin yhteyttä kummipoikaani edelleen, koska hän on minulle niin rakas ja olen hyvissä väleissä hänen äitinsä kanssa. En yksinkertaisesti pystyisi luopumaan kummipojastani.

Aikoinaan lapsuuden ystäväni pyysi minua ja silloista avomiestäni lapsensa kummiksi. Pian sen jälkeen mies löysi kuitenkin itselleen uuden naisen ja erohan siinä tuli. Tämä kummiasia osoittautuikin sitten varsin kiusalliseksi asiaksi. Ystäväni kun katsoi, että miehen uusikin puoliso on syytä kutsua lapsen juhliin, kun olisi ollut epäkohteliasta jättää kutsumatta. Minä tunsin itseni kaksin verroin petetyksi, oma ystäväkään ei ymmärtänyt tuskaani, olla nyt samoissa juhlissa ex:n ja naisen, joka meidän väliimme oli tullut. Useammaksi vuodeksi meni välit ystäväänkin todella huonoiksi. Nyt on kuitenkin jonkinlaiset suhteet ja koko ajan olen lasta muistanut. Samoihin juhliin en kuitenkaan mene jos mies on siellä, onneksi välimatkaa on niin paljon että sekin rajoittaa vierailua, käyn kun olen lähistöllä. Ehkä joskus tämä kolmiodraama ei enää satuta niin, että voin olla samoissa juhlissa tuntematta yhtään mitään.

itse olen epävirallinen kummitäti. Kummityttöni oli neljän vanha, kun hän tuli minulta kysymään, että "kun XXXX on minun kummisetäni, niin kai sä olet mun kummitäti" no käskin tytön kysyä isältään asiaa (koska tytön vanhemmat ovat eronneet) ja minusta tuli kummi.

Sitten tuli eteen minulle ja entiselle avomiehelleni ero. Vietin hetken aikaa hiljaiseloa, kun en tiennyt miten tytön isä (entiseni veli) suhtautuisi asiaan (äidin kanssa emme silloin olleet väleissä. Rohkaistuin soittamaan isälle, ja kysyin,että vieläkö saan olla kummi. Päädyttiin siihen, että koska tytölle se on tärkeää, niin olen vieläkin kummi, vaikka eksäni kanssa ei olla yhdessä enää.

Nykyään olen tytön molempien vanhempien kanssa tekemisissä, mutta isän luona järjestättävillä synttäreillä yms. en käy samaan aikaan kuin entiseni tai entinen anoppini. Kummityttöni on minulle tärkeinä maailmassa ja haluan pitää yhteyttä häneen ja hänen vanhempiinsa. :)

Lapseni kummit erosivat 2 kuukauden kuluttua ristiäisistä. Mielestäni heidän olisi pitänyt kieltäytyä kummiudesta. Monta vuotta olin katkera tilanteesta, mutta aika tekee tehtävänsä...

Kummisedästä ei ole kuulunut mitään ristiäisten jälkeen. Kummitäti on uudessa aviossa ja tytöllä on aivan ihana "adoptiokummisetä". Vanhoja valokuvia katsellessaan tyttö selitti kaverilleen sen enempää miettimättä että "X on mun oikea kummisetä, mutta ristiäisissä mulla oli se toinen kummisetä".

Mieheni eksä lähetti heidän yhteiselle kummilapselle erottuaan kirjeen jossa sanoi kummiutensa irti.(kummilapsi miehen sukulainen)
Lapsi ei koskaan onneksi kirjettä saanut, olisi ollu 5 vuotias ihmeissään, miksi täti niin teki.
Lapsen vanhemmille tuli paha mieli siitä, miten aikuinen voi kirjoittaa noin ja lähettää sen vielä lapsen nimellä...Mielestäni melko sivistymätöntä.

koettaisit olla se "järkevä" aikuinen ,joka ottaa kummilapseensa yhteyttä ja keskustelisi hänen vanhempien kanssa,siitä että haluaisit olla yhteydessä kummipoikaasi,(siis jos todella haluat olla edelleen kummi),niin ei eronne pitäisi olla esteenä.

Ja ainahan voit välillä ottaa kummilapsen luokseksi/kaupungille/ulkoilemaan sinun kanssasi, ja näin tavata vanhempia vain ulko-ovella pikasesti hakiessa lapsen, jos ei yhteiset juttutuokiot kyläillessä sujuakseen.

Kyllä lapset kaipaavat kummejaan , ja yhteisiä hetkiään ,ns. ylimääräistä huomiota tutulta turvalliselta aikuiselta, sehän olisi vain mukavaa extraa vanhemmillekin( toisi vanhemmillekin hengähdys tauon)
tiedä vaikka suhteesi kummilapsen äitiinkin paranisi!=)
Iloista syksyä sinulle ja toivottavsti paljon niitä mukavia yhteisiä hetkiä kummipoikasi parissa.

Miehelläni ja hänen ex-kihlatullaan oli yhteinen kummilapsi. Heidän erottuaan tämä ex "unohti" kummilapsen, mutta mieheni hoiti kummeutensa hienosti, toki muistamalla merkkipäivät mutta ennenkaikkea olemalla lapsen kanssa. Ja minä samaten siinä sivussa.
Myöhemmin saimme mieheni kanssa 4 yhteistä kummilasta.
Mieheni kuoltua tämä hänen ja hänen ex-kihlattunsa kummilapsi kysyi minulta, että voisinko olla hänen ihan oikea kumminsa tästä lähtien ja minä olen, vaikkei sitä virallistettu olekaan. Hän pääsee ensi kesänä ripiööe ja kysyi, että tulenhan minä sitten siunaamaan hänet kirjossa kuten kummien tapana nylyisin on ja tietenkin minä menen.
Oman lapsemme kummisetä "unohti" myös kummeutensa, joten hänelle valittiin uusi kummisetä (toki vanhakin on kirkonkirjoissa mukana), mutta meillä oli kirkkoherranvirastossa pienimuotoinen ja kaunis kumminlisäystilaisuus ja näin asia sai virallisen siunauksen.