Olen sairastanut anoreksiaa vuoden ja tuhonnut ihan kaiken elämästäni. Kun koulut alkoivat huomasin olevani liian laiha 174cm/39kg. En vain tiedä miten ja mistä saisin apua!!!
Olen kävelevä ruumis. Ruma. Ihoni on siniläikikäs ja käsissä on verisiä pilkkuja. Kasvojen luut törröttävät samoin kuin lantiolla, jaloissa ja käsivarsissa.
En pysty syömään, koska ei ole nälkä ja jos syön väkisin mahani paisuu ja turpoaa. Alkaa polttelemaan eikä suolet toimi.
Mitä minä nyt teen? En voi istua kovilla koulun tuoleilla kun takapuoleen sattuu. Mikään vaate ei peitä tätä kamaluutta. Miksi tein tämän itselleni? En tiedä, mutta onnistuin terkkarinkin vakuuttumaan ettei minulla ole mitään.
Haluan saada apua, mutta miten voisin syödä ilman hirveitä tuskia? Pitäisikö syöminen aloittaa kevyesti esim. kauravellillä? Kouluruokaa tulee ahmittua ja sitten tulee hirveä turvotus mahaan. Mistä se johtuu? En kai ole voinut lihoa vain mahan kohdalta?????
Pyydän, auttakaa minua. Miten voisin alkaa syömään IHAN normaalisti? En osaa!!!
Olen kävelevä ruumis. Ruma. Ihoni on siniläikikäs ja käsissä on verisiä pilkkuja. Kasvojen luut törröttävät samoin kuin lantiolla, jaloissa ja käsivarsissa.
En pysty syömään, koska ei ole nälkä ja jos syön väkisin mahani paisuu ja turpoaa. Alkaa polttelemaan eikä suolet toimi.
Mitä minä nyt teen? En voi istua kovilla koulun tuoleilla kun takapuoleen sattuu. Mikään vaate ei peitä tätä kamaluutta. Miksi tein tämän itselleni? En tiedä, mutta onnistuin terkkarinkin vakuuttumaan ettei minulla ole mitään.
Haluan saada apua, mutta miten voisin syödä ilman hirveitä tuskia? Pitäisikö syöminen aloittaa kevyesti esim. kauravellillä? Kouluruokaa tulee ahmittua ja sitten tulee hirveä turvotus mahaan. Mistä se johtuu? En kai ole voinut lihoa vain mahan kohdalta?????
Pyydän, auttakaa minua. Miten voisin alkaa syömään IHAN normaalisti? En osaa!!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Totta terkkarille.
Et sinä apua kaipaa, koska pitäsi sen verran tajuta että miten täältä käsin sinua pystytään auttamaan.
Luihuilemalla ja valehtelemalla vain joudutat omaa loppuasi, joka ei todennäköisesti ole kaukana.
Lyhyestä virsi kaunis, mene lääkäriin tai sairaalaan, siellä autetaan!
vaa et totut ruokaan monilla kaikuu päässä lähimpien ihmisten ilkeätkin huomautukset eli miellytä ittees siis rakasta älä pidä kiirettä vaa syö rauhassa ja nautinnolla et saat sitä alas sit peilin eteen ja katot ittees silmiin mä onnistuin ja kiität ittees et mä oon hyvä nyt siis pienin askelin ikäänkuin tietsikkaa päivittäisit ihminenkii on iso tietokone jota täytyy välillä päivittää.okei pärjäile ja hyvää sulle tv ;timantti härmästä
Oot kyl TOSI laiha!! oon ite 12.vee ja painan 50 kg ja oon 154 cm.. :D enkä oo itteni mielestä mikää pullee, enkä kyl muidenkaa.. Et sinuna ottaisin kyl lihaa luitteni ympärille ettei tuu mitää vakavampaa sairausta. :/
"...ettei tuu mitään vakavampaa sairausta."
Jaa että tuon asteinen anoreksia ei oo vielä kovin vakava? Vaikka mitäpä sillä on väliä, jos aloitusviesti ei ollut provo niin todennäkösesti se haahka kuolee aika äkkiä ku suolistokin on jo niin pahasti kärsinyt.
..nimim."ennu" miettiä vähän tarkemmin, mitä sieltä suustansa suoltaa.Häpeäsit edes...
Mikäli tosiaan aloitusviesti ei ollut provo(jollaiseksi sitä en kyllä ainakaan minä luulisi aloittajan yksityiskohtaisen tilanteensa kuvailun vuoksi..),niin alkuperäisellä on todellakin pitkälle edennyt anoreksia.Siis syömishäiriö, joka on sairaus. Kummastelen todella, että minkälainen se sellainen koulu-terkkarikin oikein on, joka ei ole nähnyt kirjoittajan todellista tilaa tuossa...
Alkuperäinen,voimia sulle! Sun on pakko alkaa nyt vain uskoa, että se syömisen lisääminen on sulle nyt kaikkein tärkeintä.Jos syömisesi ei pian ala normalisoitua,saatat pian todella aiheuttaa elimistöllesi pysyviä ja hyvin merkittäviä vaurioita,kuten esim. lapsettomuutta, suolisto-vaurioita ja sydämen toiminnan häiriöitä, monista muista vaivoista puhumattakaan!
Nyt olet ottanut jo yhden askeleen,eli tiedostat tilanteesi.Se on hyvä se.Seuraavaksi sun täytyy mennä uudelleen vaikkapa sen terkkarin puheille, ja tällä kertaa kertoa rehellisesti tilanteesi.Jos hän on ammattitaitoinen ihminen, hän osaa ohjata sut enemmän syömishäiriöitä tuntevien ammatti-ihmisten puheille.Usko mua: sä tarvitset apua!
Jos koet epämiellyttäväksi jutella sille koulu-terkkarille, puhu jollekin toiselle aikuiselle ihmiselle, jolla uskot olevan ymmärrystä asiaasi kohtaan,ja johon luotat.Myös psykologin kanssa juttelu tuossa tilanteessasi olisi mun mielestäni ihan ensiarvoisen tärkeää.Älä pelkää,ei se sua hulluksi siinä tuomitse.;)Luottamuksellisissa keskusteluissa saattaisit päin vastoin oppia ymmärtämään oman elämäsi solmuja aiempaa paremmin (= tulla terveeksi taas).
Please, tee tilanteellesi jotain ja hae apua.HETI!
kyllä tuo tyttö on jo aiheuttanut itselleen vakavia fyysisiä vaurioita, osteoporoosin ja lähes kuolleen suoliston, että turhaan sä siellä sitä neovot että ala syömään nyt ennen kuin aiheutat itsellesi mitään pysyvää. Tuo rääpäle ei elä enää kauaa.
hypnoosista sain avun vaivoihini, suosittelen lämpimästi.
Minä en usko sinua. Kukaan terkkari ei enää nykypäivänä päästä sinun tilanteessasi olevaa ulos huoneestaan. En vain voi uskoa. Et sinä häntä vakuuttanut, et sinä vakuuta enää ketään. Tiedätkös että en usko sinun pärjäävän yksin. Kaikki "syö pieniä annoksia"- neuvot ovat varmasti hyvää tarkoittavia, mutta sinä olet niin huonossa kunnossa että sun on mentävä sairaalaan. Siis sisälle osastolle. Jos siis haluat parantua, kaikkihan riippuu siitä että haluatko ja mitä olet valmis sen eteen tekemään. Mä en usko että sä selviät enää tuossa tilanteessa yksin. Se että syöminen on ihan konkreettisestikin vaikeaa kertoo että tilanne on tosi huono. Entä miten sä luulet siitä tunnepuolesta selviäväsi, se -kuten tiedät- on kymmenen kertaa merkittävämpi tässä sairaudessa. Sulla on tosin se etu että oot sairastanut vasta vuoden, joten paranemisennustekin on parempi. Tiedätkös että sä voit kuolla oikeasti minä hetkenä tahansa? Sinä voit kuolla ensi yönä. Haluatko? Toisilla kroppa kestää enemmän, toisilla vähemmän. Missä tilanteessa sinun ruumiisi on? Oletko käynyt sydänfilmissä/verikokeissa? Jos et niin mene. Mitä sairaus tuo elämääsi? Onko se nyt niin auvoisaa? Paraneminen on helvettiä, mutta niin on sairastaminenkin. Siinä on vaan se ero että paraneminen johtaa jonnekin, sairastaminen ei. Sun on pakko uskaltaa ottaa se riski ja painonnousun tuoma ahdistus, ei oo muuta tietä. Sekä fysiikan että tunnepuolen suhteen sun on tehtävä se ammattilaisten kanssa, avohoito ei varmasti riitä. Toivottavasti asut sellaisella paikkakunnalla että siihen on mahdollisuus, pikkupaikkakunnilla hoitotilanne on tosi vittumainen. Jätä ne koulun tuolit. Yksi vuosi sun elämästä ei pidemmän päälle merkkaa mitään, jos sen seurauksena saat elämäsi edes vähänkin raiteilleen; keskity paranemiseen. Miten kukaan ei ole reagoinut tilanteeseesi? Tuntuu käsittämättömältä, kylmältä ja välinpitämättömältä. Jos ihminen on kuolemassa niin luulisi että ei siinä enää niin diskreettejä olla. Ihan vain vertailun vuoksi (tässä tilanteessa se on mielestäni aivan sallittua), minäkin huolestuin itse tilanteestani. Olin silloin 168/45. Menin sydänfilmiin ja verikokeisiin ja sen jälkeen ambulanssilla letkuihin. En saanut liikkua, enkä käydä edes vessassa, kroppa veteli ihan viimeisiään ja sydän hajoamassa. Ja minäkin olin menossa hakemaan vaan pientä ravitsemusneuvontaa...Miten on sinun laitasi?
Niin että mitä sinä haluat? Mitä pidempään sä sairastat sitä huonommat on paranemismahdollisuudet. Mä toivon että sä haluat tehdä oikean ratkaisun, mä melkein toivon että sun fysiikka vaatii letkuruokintaa ja ihan totaalista pysähtymistä. Tuohon ei auta mikään säälittävä kauravellin syönti. Mutta: sun täytyy haluta parantua enemmän kuin haluta sairastaa. Mene lääkäriin tai varaa aika jo tänään.
Kaikkea hyvää, mihin ratkaisuun sitten päädytkin.
syö kaikki ateriat aamupala,luonas,välipala,päivällinen ja iltapala.
mutta alota vähästä.esim. aamulla kaakaota ja jugurrti ja luonaalla vähän ruokaa ei siis liikaa ja salaatti.välipala hedelmä banaani ja päivällenen joku keittö tai pasta. ja illalla ruisleipä ja mehua. niin pysyt hengissä ja syöt terveellisesti.muista myös paljon maito tuotteita..
olen itse ollut terapiassa syömis ongelmieni takia ja käynyt nyt koulussa ravitsemuksen tunneilla. ja puhu asioistasi vanhemmille ja ystäville,kuraattori tai terkkarin kauttta pääset hoitoo ja juttelemaan asioistasi,,jos niin itse oikeasti haluat.