tutustuttaminen toisiinsa? Onko vinkkejä, kun en haluaisi edes sitä yhtä koiratappelua katsoa, mikä ilmeisesti uroksilla (leikkaamattomilla) on edessään, jos haluaa niistä kaverit. Ainakin tuo toinen osapuoli (ikää n. 5v) haukkuu suu vaahdossa pelkästä näkemisestä. Minulle koira on kuin enkeli, mutta koiralleni voi käydä hassusti. Tähän mennessä olen tyytynyt tapaamisiin niin, että jätän oman koirani kotiin tai autoon hetkeksi ja käyn tämän toisen uroksen rapsuttelemassa. Siinä olisi vain kutakuinkin samaa kokoluokkaa oleva uros lenkkikaveriksi, kun näistä alkuhankaluuksista yli pääsisi. Kertokaapa kokemuksia, kiitos.
Ps. narttujen kanssa ei ole mitään ongelmia, eikä kissojen.
Ps. narttujen kanssa ei ole mitään ongelmia, eikä kissojen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
edes yrität tutustuttaa niitä toisiinsa.
Sillä miten se vieras koira käyttäytyy ihmisiä kohtaan, ei ole mitään tekemistä sen kanssa että miten suhtautuu toisiin uroksiin.
Jos on aivan pakko lähteä kaivamaan verta nenästään..siis koiran..niin tutustuminen on tapahduttava puolueettomalla maaperällä.
Kaikki urokset eivät koskaan hyväksy toisia uroksia.
Etsippä koirallesi narttu leikki kaveriksi.
ja itseasiassa täysin luonnoton tilanne uroksille.
Koirat voi kyllä käskyn alla opettaa sietämään toisiaan,mutta tuskimpa niistä varsinaisesti kavereita koskaan tulee.
Itselle ei kyllä tulisi edes pieneen mieleen yrittää "ystävystyttää" meidän jätkiä vieraitten aikuisten urosten kanssa.
Huomattavasti helpommalla pääset, kun lenkkeilette koirat hihnassa (se onnistuu kyllä),tai sitten hommaat lenkkikaveriksi narttukoiran.
tilannetta tuumaillut, mutta tuon toisen koiran takia olisi mukava saada asioita liikkeelle. Kun se ei pääse lenkille kuin kaksi kertaa päivässä ja elämä on muutenkin niin tylsää...Itse en tätä toista ole koskaan lenkittänyt ainoastaan ruokkinut ja hoitanut muuten. Nyt, kun on oma lauma täysi, ei meinaa riittää aikaa huolehtia toistenkin koirista, tekisi mieli ottaa oma mukaan. No, kaikkea ei voi saada.
asiat vain menee niin. Meillä narttu ei voi sietää toista mokomaa. Jos on aivan pakko olla hiljaa ja käyttäytyä siivosti, on se mahdollista mutta vain sen aikaa kun kohdattaessa tavataan. Leikkiminen toisen nartun kanssa on sula mahdottomuus. En ole ruvennut edes kokeilemaan sen kummemmin.
Nyt olen kyllä enemmistön kanssa eri mieltä tästä. Se kenen se toinen koira on niin voisitte vaikka kokeillä käydä lenkillä ensin, alkurähinää voi tulla mutta mutta se luultavasti vähenee ja loppuu. Sitten kun alkaa näyttää siltä että tappelua ei välttämättä tule niin sitten kummatkin koirat jonnekin alueelle mikä ei ole kummankaan reviiriä jonkinlaisen välimatkan päähän toisistaan ja irti. Sitten kun hinnat on irti ovat koirat vähän omillaan ja tilanne voi olla hyvinkin rauhallinen, kunhan itse pysytte kauempana niin koirat ei voi tukeutua teihin.
Itse tein näin aikuisen uroksen kanssa kun päätettiin totuttaa se kaverin aikuiseen urokseen. Mentiin marketin parkkipaikalle illalla, ensin kaverin koira autosta pois vapaaksi. Omani räyhäsi autossa viimeistä päivää mutta samantien kun avasin oven - että menee vaan - niin jo tuli hiljaista. Ensin kiertelivät toisiaan kaukaa mutta rohkaistuivat sitten nuuskimaan toisiaan eikä mitään tappelua tai rähinää. Tälläinen esimerkki ja muihinkin kavereiden uroksiin on tutustuttu niin että metsään vaan ja irti ja mitään rähinää ei ole ollut. Narttujen kanssa voi olla vaikeampaa tai mahdotonta, tosin voihan olla että urostenkin kanssa on mahdotonta, tiedä näistä.
Näitä ei sitten oltu leikattu. Riskinsä tähän tietenkin liittyy joten jokainen omalla vastuulla. Jos tappelu tulee niin sitten pitää tietenkin asiaan puuttua. Riitapukareita takajaloista kiinnni niin leuat aukeaa... tai sitten hirveä älämölö ja karkuun juoksu niin että koira myös huomaa sen ja lähtee perään. Hiukka epäselvästi kirjoitettu mutta toivottavasti ymmärsitte.
Kyllä se voi onnistua, kun tarpeeksi monta kertaa ensin yhdessä lenkeillä molempien koirien kanssa. Aluksi niin, etteivät koirat pääse toistensa kimppuun. Vaikean nartun kanssa meillä onnistui näin - ja nykyisin nämä nartut ovat parhaat kaverit! Voihan se uroksiinkin tehota.
Ja kun olette tarpeeksi kauan käyneet lenkillä, voi koirat päästää lähemmäs toisiaan ja katsoa, miten tulevat toimeen. Kuonokopatkin voi laittaa molemmille päähän aluksi varmistamaan, ettei mitään pahaa tapahdu.
Lenkkeilimme kolmisen kuukautta lähes päivittäin ja sen jälkeen narttumme tulivat mainiosti toimeen keskenään.
Reilut parikymmentä vuotta sitten mulla oli myöskin spk narttu. Samanlainen koira ja samanikäinenkin asui seuraavassa rapussa. Koirat kisailivat pennusta pitäen yhdessä mutta jo vuoden ikäisinä ne rupesivat ärähtelemään toisilleen aina silloin tällöin. Sitä meni muutama kuukausi, kunnes kerran eräänä iltana ollessamme jälleen yhtä aikaa lenkillä koirat kävivät toistensa kurkkuihin kiinni. Ja ilman mitään varoitusta.
Siitä tuli molemmille lääkärireissu. Tikkejä ommeltiin ja niin pois päin. Sen illan jälkeen me emme voineet enää kulkea yhdessä.
Kyllä minä opin kerrasta. Enää en edes yritä kahta samaa sukupuolta olevaa koiraa kaveriksi toiselle.
Nartut onkin vaikeampi yhdessä, vaikka mullakin on välillä kaksi narttua - toinen siis hoitokoira niin ongelmia ei ole ollut. Silloin kun oli kaksi urosta (omaa) niin kyllä nekin välillä osasi ottaa aika hyvin yhteen mutta sekin meni iän myötä ohi. Helpointa tämä näin on että on sekä että. Mutta näitä eri combinaatioita riitää kyllä joka lähtöön ja niin on monta tarinaakin.
Ne mukailevat aika tavalla omia käsityksiäni. Mietin vain, onko mahdollista, mutta kai se kaikkien osapuolien kannalta turvallisinta antaa olla omissa systeemeissään.