Nyt olen siis raskaana. Luulin että mies on ajatuksessa täysin mukana, koska ei myöskään halunnut ehkäsiyä. Nyt olenkin kuulemma hyväksikäyttäjä, joka "omin luvin" hankkiutuu raskaaksi.. ehkäisy on ollut kondomi (eli miestä tarvitaan asiaan!!) Nyt mies haukkuu,nimittelee, ja maalaa piruja seinille. Itse olen NIIN loppu, etten jaksaisi enää sekuntiakaan tätä touhua ja raskasta elämää ainaisessä nälvimisen ja ilkeilyn kohteena olemisessa. Taloa rakennetaan, ja se on valmis ensi kesänä. Eli l.a. olisi ennen kuin talo valmis. Nyt ei ole tarpeeksi isoa asuntoa, asumme erittäin ahtaalla pienessä asunnossamme. Yksi lapsi on jo. Olemme naimisissa, mutta olen miettinyt eri vaihtoehtoja: abortti (en kyllä haluaisi´sitä tehdä), tai ero eli pitää lapsi, ja lähteä kolmisin pois vanhemman lapsen kanssa. En halua loppuelämääni olla hyväksikäyttäjä, luuseri ja miehen suurin ongelma (niinkuin hän minua nimittelee). En pysty nyt enää lainkaan iloitsemaan raskaudesta, ja joka päivä vaivun alemmas pahan olon syövereihin. Mitä tekisitte, ja auttakaa, olen todella loppu!!! Tuntuu pahalta, että mies antoi ymmärtää että haluaa itsekin lapsen, mutta nyt asia kuitenkin on kääntynyt toisin päin. Haluaisitteko elää jatkuvassa syytöksessä ja rakkaudettomassa suhteessa? Millä jaksan lopun elämääni, olisiko tosiaan viisainta ottaa ja jättää kaikki tämä nykyinen paska.. Saada velka niskaan ilman omaisuutta ja työpaikkaa (vielä) mutta elää ilman jatkuvaa ilkeilyä?
Mitä tekisitte?
viivi
121331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Raskausasiaan ei voi muut neuvoa, koska se on vain sinun oma päätöksesi, mutta miehellesi saisit kyllä antaa kenkää! Mitä teet sellaisella miehellä, joka ei tue sinua ja haukkuu, kun asiat ei mene mieliksi?! Et mitään. Parisuhteessa olevien pitäisi pystyä keskustelemaan asioista, auttamaan toista ja tekemään yhdessä vaikeatkin ratkaisut, eikä näin ilmeisesti teillä ole. Todella paskamainen teko syyllistää sinua raskaudesta. Vaikka mies voisi tarjota sinulle esim. taloudellista turvallisuutta, mitä silläkään teet, jos mielenterveytesi menee viemäriin? Elämä on arvokas ja liian lyhyt, että se kannattaisi tuhlata henkisesti väkivaltaisen kumppanin kanssa. Yksin sinä et voi ainakaan huonommin, koska voiko paljon huonommin enää ollakaan? Parempi yksin kuin huonossa seurassa, niin minä aina sanon!
Miehelläsi on pinna kireällä rakentamisprojektin kanssa. Joudut sijaiskärsijäksi ja tilanne tulee vain pahenemaan, jos ette selvitä asioitanne ja ajatuksianne toisillenne ajoissa. Varatkaa kahdenkeskistä aikaa ja kertokaa tunteistanne. Älkää tehkö hätiköityjä päätöksiä, elämä jatkuu taloprojektin jälkeenkin ja sitten on aikaa katua, jos nyt teette vääriä valintoja. Laittakaa asiat tärkeysjärjetykseen, talo ei saa mennä perheen edelle. Mitä iloa on talosta, jos ei enää ole perhettä, jonka kanssa sinne muuttaa? Pieneenkin asuntoon mahtuu paljon, me asuimme kaksilapsisena perheenä kaksiossa, nelilapsisena kolmiossa. Rakentamisvuosi oli yhtä helvettiä, mutta loppui onneksi aikanaan. Sinulla on nyt edessä yksi avioliiton suurista vastamäistä, toivon sinulle voimia, uskoa tulevaan ja enkeleitä auttamaan pahimpien paikkojen yli.
En pysty sua sen kummemmin tuossa neuvomaan mutta jos et ITSE HALUA tehdä aborttia niin älä tee.
Muutenkin mieti tuota parisuhdettanne.Itse en ainakaan katselisi tuollaista ukkoa päivääkään.Yksin et raskaaksi ole voinut tulla,kyllä siinä on mieskin ollut mukana touhussa.Raukkamaista syyttää sinua.
Mieti myös sitä että jos teet abortin ja jatkat elämistä miehesi kanssa..voi nimittäin olla että suhteenne kaatuu joka tapauksessa.
Ystäväni jonka mies pakotti hänet aikoinaan aborttiin erosi vastikään miehestään.Eroa ennen hän eli 4 vuotta rakastamatta miestä.Rakkaus kuulema kuoli abortin myötä.
Mieti siis tarkoin..lastesi kanssa pärjäät kyllä.Eihän tuollaista ukkoa kukaan jaksa katsella!!
Voimia sinulle,suosittelisin lähtemistä tuollaisesta suhteesta,mutta päätös on sinun!
Siis oikeesti, sinunko se kondomi olisi pitänyt paikalleen laittaa??? Ja miehesi ikä oli?
Voi että olet joutunut kurjaan tilanteeseen! Puhuminen yleensä auttaa, joten yritä saada miehesi rauhoittumaan ja katselkaa asiaa yhdessä. Onhan hänkin ollut osallinen yhtä lailla "nautinnoista" kantakoon siis myös vastuunsa. Siitä tuntee kunnon miehen! Rukoilen, että hän hän tulee järkiinsä ja suhteenne rauhottuu. Taistele - aurinkokin on jossain pilvien takana, vaikket nyt sitä näekään.
Ei kai se niin voi olla, että jos lähdet, saat velat niskoillesi etkä osuutta talosta? Jos lähdet, Sun kannataa yrittää sopia jotain järkevämpää miehesi kanssa. Ota vaikka asianajaja.
"Voi että olet joutunut kurjaan tilanteeseen! Puhuminen yleensä auttaa, joten yritä saada miehesi rauhoittumaan ja katselkaa asiaa yhdessä. Onhan hänkin ollut osallinen yhtä lailla "nautinnoista" kantakoon siis myös vastuunsa. Siitä tuntee kunnon miehen! "
Omituista. Mies joka tekee, niin kuin nainen haluaa on hyvä mies. Mies, joka tajuaa että suhteessa on 2 henkilöä jolla omat arvot, mielipiteet ja halut ja että hän on omalla kohdallaan niistä vastuullaan, on heikko, luuseri jne jne...?
Mitä sanoisitte, jos nainen olisi tuossa tilanteessa kuin keskustelun aloittaja on, mutta tillanne olisikin siten ettei nainen lasta haluaisi mutta mies taas haluaisi. Oletan, että nainen olisi vastuullinen ja uhrautuva, kun tekee abortin (vaikkakin vastoin miehen tahtoa).
PIKKASEN yksipuolisesti tahdotte naiset katsoa näitä asioita.
Minulle toki jäi epäselväksi, oliko kortsua käytetty vaiko eikö... Miten tilanne olisi muuten sitten muuttunut, JOS kortsua oltaisiin käytetty, mutta se olisi pettänyt? Olisiko nainen miehen vastuulla myös silloin, ja olisko miehen aina taivuttava naisen tahtoon? (tiedän, että asia on noin käytännössä, koska lakihan suojaa naista - ei kun anteeksi - sitä ihanaa pikkunyyttiä)
Niin.Kortsua EI käytetty, mies ei edes ehdottanut sen käyttöä.
naisella ei ole vastuuta tai osuutta lainkaan?
Meillä on taikasanana "Kumikausi", sen kun hihkasen, niin ukko pomppaa yöpöydän laatikolle.
Minä jäin yksin. Mies käyttäytyi juuri noin. Syyllisti minut tapahtuneesta, vaikka jokainen järkevä ihminen tajuaa, etten yksin raskaaksi tullut. Se on henkistä väkivaltaa. Ja heikkoina hetkinä mies onnistui manipuloimaan minua asiassa. Nyt en enää tunne syyllisyyttä, miksi tuntisin. Lapsi kasvaa naisen sisällä, ei miehen. Miehen on niin helppoa jättää nainen yksin, kun tulee vastuun kantamisen aika. Talo asiaan en nyt osaa mitään sanoa, kun ei vastaavaa tilannetta. Mutta mitkä arvot Sinulle ovat tärkeimpiä? Raha vai rakkaus?
jospa sun miehes muuttaa vielä mieltään asian suhteen ennenmin tai myöhemmin....kyllä viimeistään sitten kun lapsi syntyy!
Sinuna ajattelisin mitä itse haluan. Haluatko olla raskaana ajatellen, että ehkä se mies siihen tottuu? Haluatko miettiä vielä suhdetta, jos lähdet, lähdetkö yksi lapsi kainilossa vai kaksi? Oleellinen ero... Lapsen saanti yksin on henkisesti todella rankkaa.
Vaikka lapsen poisto kohdusta on myös uskomattoman vaikea asia, uskoisin että siitä pääsee yli ajan kanssa.
Itselläni meni 3kk. Nyt olen helpottunut tilanteesta, sain jopa potkua elämääni vaikka aluksi abortin jälkeen olin todella maassa ja itsesyytöksissä ja hetkellisesti ajattelin, etten ikinä edes mieti lapsen hankintaa tulevaisuudessa. Enää ei tunnu edes pahalta tavata raskaana olevia ystäviä tai sukulaisia. Aluksi kyllä. Nyt olen onnellinen heidän puolestaan, minunkin aikani tulee joskus toivottavasti!