-Että menen yliopistoon. Mary totesi. Nyt se oli sanottu ja lähtö tuli. -Pikku tyttöni!! Anton huudahti ja hyppäsi Maryn kaulaan. Mary meni heti soittamaan taksin, joka kyyditsisi hänet yliopistoon. Bellaa rupesi jo itkettämään, olihan Mary hänen esikoisensa ja ainoa tyttö perheessä, muut 3 lasta olivat poikia. Kun Mary oli soittamassa taksia itselleen, rupesi hän katumaan. Hän näki Bellan kyyneleen ja Harryn, pikku-Benin ja Luken.. Lukeen hän ei vielä ollut edes tutustunut kunnolla. Mutta kun taksikuskin ääni ilmoitti: olen sielä hetken kuluttua, oli Maryn jo lähdettämä. Hän halasi Anttonia ja lupasi tulla käymään usein. Hän halasi myös bellaa, Lukea, Pikku-Beniä ja Harrya. Viimeiselle hän kuiskasi: -Nähdään yliopistossa, ja sen jälkeen Mary istuitui autoon, ja vilkutti perheelleen. Täällä hän oli asunut koko lapsuutensa. Yhtäkkiä Anton pysäytti taksin. -Tulen mukaasi pikkuinen, ainakin siksi aikaa, että saat järjestettyä asiasi, hän sanoi. Vaikka Mary sanoi, ettei hänen tarvitsisi, oli hän pohjimmiltaan hyvin iloinen.
Kun auto saapui asuntolaan, hyppäsivät Mary ja Anton ulos autosta. Hetken Mary katseli ympärilleen, mukavan näköinen paikka. Yhtäkkiä joku hullu juoksi heidän ohitseen, ja aina kympin oppilas Mary, älysi uuden puolen yliopistoelämästä, juhlimisen. Anton pelästyi tuota kummajaista niin, että hyppäsi Maryn kaulaan ja halasi häntä pitkään. -Nähdään taas isä! Mary sanoi ja vilkutti isälleen, joka nousi taksiin ja ajoi pois. Silloin Mary tunsi olevansa yksin. Hyvin yksin. Kukaan ei ollut huolehtimassa hänestä. Kumminkin hän ryhdistäytyi ja asteli sisälle.
Tässä pieni osa Lovereiden tarinasta. Jos haluat että jatkan, kerro se, jos et, kerro sekin. Sivuillani http://www.freewebs.com/sims_silli1/index.htm on vähän kuvia. Ne ovat huonoja, koska olen aika kömpelö käsittelemään kameraa, mutta tarinan edetessä (jos se etenee) tulee lisää kuvi, sillä nyt vielä en halua laittaa "tulevaisuutta paljastavia" kuvia.
Kun auto saapui asuntolaan, hyppäsivät Mary ja Anton ulos autosta. Hetken Mary katseli ympärilleen, mukavan näköinen paikka. Yhtäkkiä joku hullu juoksi heidän ohitseen, ja aina kympin oppilas Mary, älysi uuden puolen yliopistoelämästä, juhlimisen. Anton pelästyi tuota kummajaista niin, että hyppäsi Maryn kaulaan ja halasi häntä pitkään. -Nähdään taas isä! Mary sanoi ja vilkutti isälleen, joka nousi taksiin ja ajoi pois. Silloin Mary tunsi olevansa yksin. Hyvin yksin. Kukaan ei ollut huolehtimassa hänestä. Kumminkin hän ryhdistäytyi ja asteli sisälle.
Tässä pieni osa Lovereiden tarinasta. Jos haluat että jatkan, kerro se, jos et, kerro sekin. Sivuillani http://www.freewebs.com/sims_silli1/index.htm on vähän kuvia. Ne ovat huonoja, koska olen aika kömpelö käsittelemään kameraa, mutta tarinan edetessä (jos se etenee) tulee lisää kuvi, sillä nyt vielä en halua laittaa "tulevaisuutta paljastavia" kuvia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihana tarina... Jatka!!!