Huomasin viime sunnuntain Hesarista, jossa oli tänä syksynä ilmestyvät kirjat, että Ilkka Remekseltä ilmestyy kirja, jonka nimi on Nimessä ja veressä ja joka kertoo lestadiolaisopettajan murhasta.
Ärsyttää. Mikä meidän uskonnossa niin kiehtoo kirjailijoita? Tuskin Ilkka Remeskään on seuroissa käynyt, lestadiolaisuus voi kuulostaa jotenkin pahaenteiseltä ulkopuolisesta, mutta seuroissa käynyt harvoin on enää sitä mieltä.
Epäilen, että kyseisestä kirjasta nousee kova kohu, ja että monen ihmisen ennakkoluulot muodostuvat kirjan perusteella, vaikka tuskinpa Remeksellä mitään faktoja on tarinansa tukena. Epäilenpä.
Ärsyttää. Mikä meidän uskonnossa niin kiehtoo kirjailijoita? Tuskin Ilkka Remeskään on seuroissa käynyt, lestadiolaisuus voi kuulostaa jotenkin pahaenteiseltä ulkopuolisesta, mutta seuroissa käynyt harvoin on enää sitä mieltä.
Epäilen, että kyseisestä kirjasta nousee kova kohu, ja että monen ihmisen ennakkoluulot muodostuvat kirjan perusteella, vaikka tuskinpa Remeksellä mitään faktoja on tarinansa tukena. Epäilenpä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Siis tietenkään tarina ei perustu faktoihin, mutta tarkoitin että Remes luultavasti kirjoittaa kaiken uskovaisista ihan mutu-pohjalta. Tyyliin Hannu Raittila (joka sentään jotain tiesikin uskovaisista, mutta aika metsään meni silti, tarkoituksella tietysti mutta silti).
Aion joka tapauksessa kyseisen kirjan lukea. On hyvä tietää mitä kirjailija meistä kuvittelee.
Aikoinaan suhteeni Leena Lehtolaiseen horjahteli pahasti kun hän kirjoitti lestadiolaisaiheisen dekkarin. Harkitsin jopa kirjoittamista hänelle, jäipä tekemättä kuitenkin.Sittemmin asia unohtui ja olen ihan yhtä innokas fani kuin ennenkin:)
Ollaan kai niin eksoottinen liike Suomessakin, se houkuttelee kirjoittamaan?
Minkä niminen se Lehtolaisen kirja on?
Luminainen. Ks. esim. http://www.ylioppilaslehti.fi/1996/060996/lehtola.html
Heippa,
Remeksen kaikki kirjat lukeneena totean, että yksityiskohdiltaan hän tulee todennäköisesti esittämään aika tarkkaakin kuvausta vl-uskonHARJOITTAMISESTA. Kenenkään uskoahan hän ei varmaan tarkemmin tunne, ellei ole jonkun lähipiirissä.
Remes on vain tunnettu siitä, että hän tekee valtavan tarkkaa taustatyötä kirjojaan varten. Esimerkiksi säteilysairaudet, rutot yms. hän on kuvannut erittäin tarkkaan etenemiseltään jne.
Kaikesta fiktiivisyydestään huolimatta uskoisin, että odotettavissa on taas lukunautinto. En usko, että hän pilkkaa uskoa/uskovia. Ehkä on vain helppo ottaa joku yleisesti tunnettu porukka, johon useilla liittyy stereotyyppisiä ajatuksia, kirjan tapahtumien ympäristöksi. Jännityksellä odotan, mitä tuleman pitää. Täytyy varmaan heti laittaa nimi kirjaston varauslistaan, ellei sitten ilmesty juuri isänpäivämarkkinoille.
Luin aikoja sitten erään Kurvisen kirjoittaman kirjan, joka käsitteli vanhoillislaestadiolaismiehen elämää ja ongelmia joita hänelle syntyi liikkeen piirissä. En tarkoin enää muista sisältöä, mutta mieleeni on jäänyt aika ahdistava tunne kaikenkaikkiaan.
Mies taisi joutua juuri niihin 70-luvun hoitokokouksiin ja se oli melkoista henkistä painia.
Muistaako joku tämän kirjan?
Lestadiolaisuushan on pahimmillaan erittäin ahdistavaa, jos ei hyväksy automaattisesti uskon nimissä kaikkea mitä esim. omat vanhemmat tekee ja sanoo. Ja pitäähän siitä pystyä puhumaan kirjoittaa kirjoja! Totuuden mukaisesti tietenkin. Ihmisiä on lestadiolaisissakin tietysti joka lähtöön ja sairaita ihmisiä löytyy jokaisesta uskontoryhmästä. Rennolla asenteella..
Jorma Kurvinen: "Raportti...
Kirjoittanut: Melperi 26.3.2004 klo 17.39
lestadiolaisuudesta"
Lukaisin eilen tuon kirjan. Seuraavassa kirjassa olevaa Kuusamon kirkkoherran kommentointia:
"Ihmiset jotka eivät ole sisäpuolelta nähneet tätä lestadiolaista valtakuntaa, saattavat aivan oikeutetusti ihmetellä, miksi kristityt ihmiset antavat itseään kiusata aivan henkisen romahduksen partaalle.
Mutta SRK-lestadiolaisuudessa ei olekaan kysymys samasta asiasta kuin kuulumisessa johonkin toiseen kirkkomme herätysliikkeeseen. Nämä muut liikkeethän ovat viimeistään lapsen taudeistaan päästyään ajatelleet itsestään varsin kohtuullisesti. Eivät ne kuvittele olevansa mikään kirkko kirkossa.
Tämä on kuitenkin lestadiolaisuuden peruskiusaus, ryhmäitsekkyys ja ylpeyden helmasynti. Tämä on Jumalan seurakunta, me olemme elävä kristillisyys, Jumalan valtakunta. Tämän joukon ulkopuolella ei ole pelastusta.
Näin sielunhoidon ja muun käsittelyn kohteeksi joutunut ihminen ei ole vaarassa joutua eroon vain ystävistään - jotka sinänsä ovat jokapäiväistä leipää kelle vaan - eikä hän ole vaarassa joutua eroon vain jostakin yhdistyksestä tai herätysliikkeestä. Hänellä on edessään koko hänen perusturvallisuuttaan ja olemassaoloaan koskettava katastrofi. Lestadiolaisen seurakuntaopin sisäistänyt, ehkä jo äidinmaidossa aivan luonnollisena asiana omaksunut ihminen on vaarassa tipahtaa kadotuksen kuiluun. Se on hänen kokemuksensa.
Voi vain aavistaa sen tuskan ja hädän jonkun vanhuksen sielussa, kun kylän hengelliset poliisit asettavat hänelle vaihtoehdon: joko lähdet kotoasi, lastesi luota tai sitten tulet sidotuksi syntiin. Minusta ei pitäisi ihmetellä sitä, miksi nämä ihmiset ovat antaneet itseään kiusata. Enemmänkin pitäisi ihmetellä sitä, ettei painostettujen ihmisten hätä ole enempää kiinnostanut kirkossamme paimenvirkaa hoitavia henkilöitä. Taisi olla Martin Luther King, joka sanoi, että raukka on se joka ei korota ääntään, kun hänen veljeään sorretaan...
Minusta näyttää siltä, että SRK-lestadiolaisuudessa yksilön ja yhteisön suhde on jotenkin vammautunut. Ihmisten perusturvallisuus ei lepää niinkään Jumalan ja hänen lupaustensa varassa, vaan se on varsin kokonaisvaltaisesti sidottu tähän yhteisöön, tähän valtakuntaan. Siitä kaikki puhe ja ajattelu alkaa ja siihen se päättyy.
Merkillistä on myös se, että liikkeessä jossa niin paljon saarnataan synninpäästöjä, ihmisten syyllisyydentunto on suurempi kuin eräissä muissa liikkeissä ja uskonnollisissa osaryhmissä. Näin ainakin tri Risto Pyysalon tutkimus väittää. Varsinkin nyt kun ihmiset eivät tiedä, mikä huomennsa on syntiä ja kuka mahdollisesti huomenna on saanut "kososlaisen" tartunnan, tulee riippuvuus yhteisön hyväksymisestä korostetusti esille.
Tuollainen yleinen nöyryyttämisen ja nujertamisen henki voi saada helposti jalansijaa. Jokainen vuorollaan konttaa, ainakin kuvaannollisesti, tämän yhteisön edessä. Ei minusta tässä ole aidosta nöyryydestä kysymys, sellaisesta jossa puhdas Jumalan sana olisi vienyt ihmisen oikealle valvomapaikalle pyhän ja armollisen Jumalan eteen."
Jos haluat tutustua lisää aiheeseen, niin kipaise paikalliseen kirjastoon ja lainaa Jorma Kurvisen teos. Se on varsin helppolukuinen kirja eikä ole kovin pitkäkään - 148 s.
Se kiehtoo että te lestat olette niin sairaita ja uskontonne on sairas ja mätä. Lyötte lyötyä ja syötte omaa lihaanne!
Ahdasmielisyytenne on kaiken takana!
Se kiinnostaa!