Aion ryhtyä vaatimaan lapseni huoltajuutta itselleni. Lapsi on nyt 2-vuotias ja ollut äidillään eli ex-muijallani syntymästään saakka. Erosimme kuukausi lapsen syntymän jälkeen ja olen käynyt katsomassa lastani joka toinen viikko joka on mielestäni harvoin. Keskustelin ex-muijani kanssa mahdollisuudesta vaihtaa huoltajuutta ja nousi hirveä paniikki. Kun kysyin syytä sanoi hän että hänellä tulee lasta ikävä, hän rakastaa lasta. Mikä perustelu se on? Minulla on koko ajan lasta ikävä. Missä se lapsen etu oikein on? Sukulaiseni ovat sitä mieltä että olisin parempi huoltaja lapselleni kuin uusavuton ex-muijani joka ostaa valmisruokia kaupasta eikä ole ollut vuosiin töissä. Minulla on vakituinen työpaikka. Välimatka on ongelma. Sitä on 600 kilsaa kanttiinsa. Sosiaaliviranomaisten kanssa on ollut puhetta mutta he sanoivat että lapsi on ollut äitinsä hoidossa joten huoltajuutta ei ole syytä muuttaa. Milloin me isät saamme oikeuksia lapsiimme - ja lapset oikeuden isäänsä?
MIKÄ ÄLYN VÄLÄYS!
Isä minäkin
131486
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
VOIHYVÄJUMALA ei kai lasta heitellä paikasta toiseen ihan vain siksi, että isi yhtäkkiä saa päähänsä, että haluaakin lapsen luokseen.
Jos äiti on edelleen kykenevä ja halukas hoitamaan lasta - kuten on tehnyt tähänkin asti, ei huoltajuutta ole mitään syytä muuttaa. Eiköhän lapsen etu olisi kuitenkin pysyvyys ja turvallisuus.
Ja mitäs jos se ei sitten vuoden päästä enää olekaan kivaa, lasta taas siirrellään...?
varmasti
hyvä asia, että lapsella on äiti kotona hoitamassa. Mikäs lapsen kannalta voisi olla parempi ratkaisu. On aikaa, mitä sinulla ei ehkä riittäisi. Huonot perustelut sulla. Vai jäisitkö itse kotiin lastasi hoitamaan? Niin Niin mistä ne rahat tulisivat. Raha ei kuitenkaan ratkaise kaikkea, ei myöskään tuo onnea. Vähemmälläkin pärjää, tärkeintä on perusturvallisuus ja rakkaus lapselle.
Raha ei tuo onnea... En ole ikinä ymmärtänyt miksi kaikki köyhät aina jauhaa tuota asiaa. Raha tuo mainitsemaasi perusturvallisuutta ja tutkimusten mukaan suurin riidanaihe perheissä on raha-asiat. Kun on tarpeeksi rahaa on yksi murhe vähemmän. Esimerkiksi en usko että mikään lapsiperhe tulisi onnettomaksi, jos nettotulot tavalla tai toisella kasvaisivat vaikkapa 500e/kk.
ja itse olet töissä joten eiköhän sillä ex muijallas ole enemmän aikaakin lapselle. Ei se raha kuule kaikkea merkitse. Miksi lapsi parkaa pitäisi riepotella yht äkkiä. Mikset pahvi sopinut heti erossa yhteishuoltajuutta.
Koska välimatkanne on noinkin pitkä, vain yhteishuoltajuus ja vuoroviikot/kuukaudet tulisivat kyseeseen. Ei ole kuitenkaan lapsen edun mukaista, että pyöräyttäisit tilanteen ympäri ja lapsi näkisi vuorostaan äitiänsä vain joka toinen viikko.
Mutta lapsi on nyt siinä iässä, että päiväkoti kutsuu ja kohta myös koulu. Lapsi alkaa myös pikkuhiljaa kehittyä itsenäiseksi ja ottaa etäisyyttä vanhempiinsa. Kavereiden saanti tulee olemaan ongelma jos parin viikon tai kuukauden välein vaihdetaan päiväkodista toiseen, eikä lapsi saa sitä itsenäistymisen vaatimaa elämänkoulua jos hän roikkuu koko ajan vain vanhempiensa mukana. Kouluiässä sitten pitäisikin jo päättää missä lapsi käy koulunsa. Koulua ei voi vaihtaa jatkuvasti. Entä kumpi teistä matkustaa 1200 km joka toinen viikko?
Summasummarum: eiköhän parasta ole jatkaa nykyisellä mallilla, vaikka näetkin lastasi harvoin. Se on lapsesi kannalta parasta vaikka olenkin samaa mieltä kanssasi siitä että työssäkäyvä ja omat rahat tienaava antaa paremmat eväät lapselle.
että pitää lapsia tehdä, vaikka ero tulossa. Tuskin tuo eropäätös kuukaudessa on tullut. Sitten ruvetaan itkemään menetetyn isyyden perään. Olis pitäny tuokin homma ajatella loppuun ennen eroa.
Lapsen on parempi olla kotihoidossa, kuin päiväkodissa. Taitaa ex-muijas viedä pisteet kotiin.
Isän ikävä on varmasti yhtä suuri kuin äidinkin, mutta välimatka-asiakin olisi pitänyt harkita etukäteen. Yritä muuttaa lähemmäksi lastasi, niin helpompi tavata useammin.
Juu olisi varmaan kannattanut miettiä. Turhaan sinä isää syyllistät, sillä äiti ihan yhtä "syyllinen". Naisena varmaan myös muistat, että lapsen alulle panemisen ja syntymän välillä on himppasen enemmän kuukausia kuin yksi.
Varmasti "syytä" äidissäkin. Silti ihmetyttää, että suhteessa on kaikki niin hyvin, että lapsi pannaan alulle. Sitten raskausaikana ruvetaan eroamaan. On siinä kuukausia enemmän kuin yksi, mutta kuitenkin.
Kyllä suhteen pitäisi olla lasta tehdessä niin varmalla pohjalla, ettei muutaman(9) kuukauden päästä tartte erota. Voihan tietysti olla, että toinen tekee aivan odottamatta niin anteeksi antamattoman teon, että ero on ainoa mahdollisuus.
Jep, samaa mieltä! Joskus suhteen "pelastamiseksi" oikein tehdään lapsi, mikä on todella säälittävää. Itse halusin vaan esittää tukeni ko. isälle, koska tällä isien palstalla isät useasti teilataan naisten toimesta. On myöskin aika turhaa jälkiviisastella ja voihan lapsi olla myös "vahinko"
Oli tosiaan vähän turhan "karkeasti" kirjoitettu tuo ensimmäinen viestini. En tarkoittanut ketään teilata, ihmetyttää vaan miten yleistä nykyään eroaminen on. Varsinkin pienten lasten vanhemmilla.
Hyvää jatkoa kaikille!
Jos lapsi on 2v. niin eikai siinä mitään ihmeellistä ole ettei äiti ole töissä.. Vai rangaistaanko naisia nykyään siitäkin että ovat kotona hoitamassa lapsiaan? Toinen juttu on se, että tottakai sinun sukulaisesi ovat sinun puolella, ex-naisesi sukulaiset ovat varmasti hänen puolellaan.. Lapsen etu noin pienenä on varmaankin olla äitinsä luona, ainakin olen ymmärtänyt että pieni lapsi tarvitsee äitiään, siksi varmaan äidit saavatkin yleensä huoltajuuden.
Luultavasti ei ole muuta tehtävissä kun yritä vaan osallistua lapsesi elämään, ja jos mahdollista, muuta lähemmäksi. Kun lapsi on isompi , voi olla että hän haluaa itse muuttaa luoksesi asumaan, jos olet pelannut korttisi oikein. Kuulostat kuitenkin hyvältä isältä.
On se kyllä kumma homma kun toinen kirjottaa ihan asiallisen viestin niin sit on kaikki hinku äitit huutamassa että "ei raha kaikkea ratkaise" "lapset äideilleen ry." Kiesus..... ihan selvästi ko. isällä on ikävä lastaan ja on miettinyt asiaa pitkään..... äiti olen itsekkin mutta niin kauan kuin lasten tekoon tarvitaan kaksi,tulis iseillä olla ihan samat oikeudet... että silleen. Kaikkee hyvää sulle,jaksele toki... :D