SonMoro!
Eksyin palstalle 1.kertaa. Nyt olen yhden kommentin jättänyt ja aloittamassa keskustelua..
Kohdallani tilanne vaava-asiassa on se, että 3 vuotta yritystä takana, josta reilu vuosi varsinaisissa lapsettomuus tutkimuksssa/hoidoissa. Perjantaina menen mieheni spermanäyte kainalossa 1. inseminaatioon.
Halusin kirjoittaa asiasta, joka liittyy kaikkeen tähän "luonnollisuuteen", johon olen vauvan etsintä -matkallani törmännyt. Koko elämäni aikana en ole kokenut tarpeelliseksi jakaa edes ystävieni kanssa kokemuksia kuukautisista, niiden alkamisesta, päättymisestä, kivuista, pahoista päivistä... Tähän liittyen en myöskään ole ns. "mulla on hieman ummetusta ja maha ollut viime aikoina sekaisin" -tyyppi. Yksinkertaisesti yritän kertoa, että olen luonteeltani erittäin yksityisyyttäni varjeleva. Menkat ovat alkaneet ja loppuneet, en minä niitä mihinkään kalenteriin ole merkinnyt. Ei minulla mitään ovulaatiotuntemuksiakaan ole.. Paras ystäväni aikoinaan kehittikin minulle "angstilistan", johon hän keräsi kaikki minulle ei niin "luonnolliset asiat".
Lapsettomuustutkimuksiin lähdettyäni olen joutunut artikuloimaan niin miehen kuin naisenkin anatomian sanaston, kuvailemaan kaikki alapääni tapahtumat ja tuomaan esille tyhmyyteni kaiken maailman termeihin liittyen. Luonnollisestikin riisun housuni aina kun näen valkoisen takin :) En ole koskaan tuntenut itseäni vähemmän naiseksi kuin hoitoihin lähdettyäni. Kirjeessä on jo sen verran pituutta (ja vuolas kun olen), joten lopetan tähän. Toivottavasti edes joku ymmärsi, mitä ajan takaa.
Ihana syksy!
Eksyin palstalle 1.kertaa. Nyt olen yhden kommentin jättänyt ja aloittamassa keskustelua..
Kohdallani tilanne vaava-asiassa on se, että 3 vuotta yritystä takana, josta reilu vuosi varsinaisissa lapsettomuus tutkimuksssa/hoidoissa. Perjantaina menen mieheni spermanäyte kainalossa 1. inseminaatioon.
Halusin kirjoittaa asiasta, joka liittyy kaikkeen tähän "luonnollisuuteen", johon olen vauvan etsintä -matkallani törmännyt. Koko elämäni aikana en ole kokenut tarpeelliseksi jakaa edes ystävieni kanssa kokemuksia kuukautisista, niiden alkamisesta, päättymisestä, kivuista, pahoista päivistä... Tähän liittyen en myöskään ole ns. "mulla on hieman ummetusta ja maha ollut viime aikoina sekaisin" -tyyppi. Yksinkertaisesti yritän kertoa, että olen luonteeltani erittäin yksityisyyttäni varjeleva. Menkat ovat alkaneet ja loppuneet, en minä niitä mihinkään kalenteriin ole merkinnyt. Ei minulla mitään ovulaatiotuntemuksiakaan ole.. Paras ystäväni aikoinaan kehittikin minulle "angstilistan", johon hän keräsi kaikki minulle ei niin "luonnolliset asiat".
Lapsettomuustutkimuksiin lähdettyäni olen joutunut artikuloimaan niin miehen kuin naisenkin anatomian sanaston, kuvailemaan kaikki alapääni tapahtumat ja tuomaan esille tyhmyyteni kaiken maailman termeihin liittyen. Luonnollisestikin riisun housuni aina kun näen valkoisen takin :) En ole koskaan tuntenut itseäni vähemmän naiseksi kuin hoitoihin lähdettyäni. Kirjeessä on jo sen verran pituutta (ja vuolas kun olen), joten lopetan tähän. Toivottavasti edes joku ymmärsi, mitä ajan takaa.
Ihana syksy!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tutulta kuulostaa. Olen myös ollut jotenkin erityisen estoinen näissä asioissa. Muistan, kun pelkkä "vuosihuolto" gynellä oli asia, jota jännitin jo pitkälle etukäteen. Nyt sitä sitten lojutaan tutkimuspöydällä vähänväliä... Mietinkin, että jos joskus jo vähän aikaisemmin olisin estoiltani tajunnut tai uskaltanut kysellä lapsien saannista yms niin olisin säästänyt varmaan aika paljon aikaa.
Erityisesti minulle on ollut vaikeata puhua näistä asioista kaikkein lähimmille ihmisille. Esim vanhempani ja sisarukseni ei tiedä lainkaan minkälaisia asioita käyn läpi. Olen kyllä ajatellut kertoa sopivan tilaisuuden tullessa, mutta kun sellaista harvemmin tulee ja toisaalta en haluaisi aiheuttaa heille murheita.
Joo, mutta tiedän tunteen. Ei kovin naisellinen ja mieltä ylentävä.