Kun olette tavannut mahdollisen kumppaninne ja viettäneet aikaa yhdessä tutustuen toisiinne jne.
Huomaat etta pidät tästä toisesta ja kaikki menee ihan ok...
Mutta toisaalta ei ole mitää äärimmaistä hehkua tai kaipuuta eli tuntuu ns vain ihan kivalta.
Kysyisin että kuinka kuumaa ja hehkeätä pitaisi olla että voisi olla ihan 100 pros. varma että haluaa juuri tamän kumppanin..pitaisiko tunteet olla jotai ihan muuta kuin pelkastään ihan kivat..
Tietty ne tunteet siitä voi kehittyä ajanmyotä,mutta miten teillä kun tapasitte kumppaninne...ja kelpaako teille että tuntee vain ihan ok fiiliksia vai vaaditteko enemmän..
Huomaat etta pidät tästä toisesta ja kaikki menee ihan ok...
Mutta toisaalta ei ole mitää äärimmaistä hehkua tai kaipuuta eli tuntuu ns vain ihan kivalta.
Kysyisin että kuinka kuumaa ja hehkeätä pitaisi olla että voisi olla ihan 100 pros. varma että haluaa juuri tamän kumppanin..pitaisiko tunteet olla jotai ihan muuta kuin pelkastään ihan kivat..
Tietty ne tunteet siitä voi kehittyä ajanmyotä,mutta miten teillä kun tapasitte kumppaninne...ja kelpaako teille että tuntee vain ihan ok fiiliksia vai vaaditteko enemmän..
Vastaukset 6
Vanhimmat
millasia kysymyksiä...Tuskinpa sitä kukaan koskaan voi 100%varma olla siitä,kenen kanssa tulee elämään koko loppuelämänsä,mutta kyllä sen sielä sisällä jossain tuntee, kun sellasen oman sielunkumppaninsa löytää...
Ei sitä voi luokitella miksikään "puolivälittämiseksi" ja "välittämiseksi". Joko välittää toisesta tai sitten ei! Jos kerta toisesta välittää, ei mikään suurin ongelma liene kyllästyminen, vaan toisen menettäminen!!!
Miten joillakin ihmisillä voikin mennä aikaa tämän tajuamiseen...
Ja toisaalta, vaikka tällä hetkellä välittäisi toisesta aivan rajattomasti, ei sitä pysty kuitenkaan sanoa pysyykö kumppani samana loppuun asti. Sattumilla on elämässä sijaa...
Kyllä tota olen itsekin miettinyt ja monet kaverinikin. Olen tavannut monia monia miehiä yksien tai kaksien treffien merkeissä ja uset on olleet "ihan kivoja" mutta ei aiheuttaneet mitään unettomia öitä tai kipinöintiä. Kuitenkin tuntuu aina että ehkä pitäisi yrittää kuitenkin, että jospa ne tunteet siitä kehittyy. Mutta ei se tapailu voi olla mitään siedätyshoitoa, odottaen että jotain tapahtuisi itsestään. Kerran tapasin miehen joka aiheutti minulle kaikenmaailman tunteet samaan aikaan, tuntui että tämä on se ketä olen etsinyt koko elämäni. Siitä ei sitten tullutkaan mitään, mutta nyt tiedän, mitä todellinen ihastuminen on, enkä vähempään voi tyytyä.
No juuri tuota pohdin..Ehkä monet ihmiset jotka eivät välttamättä tapaile ja treffaile niin paljon tyytyvät siihen ihan ok fiilikseen tavatessaan kumppaniehdokkaan.Menevät nuoret/nuorekkaat aktiiviset seuranhakijat hakevat varmasti enempi juuri tällaistä ns lottovoittoa,superkuumaa huumaa.
En sitten tiedä kuinka suuri merkitys tuolla alkuhuuman kuumuudella on suhteen jatkon kannalta.Toisaalta jos on hyvin hyvin kuuma alku niin siinä voi jäädä moni asia huomaamatta kumppanista josta myohemmin vasta tulee ongelmia kun alkuhuuma jäähtyy.
jepjep...onnea metsätykseen!
sen hyvin oikea ei ole se, jonka kanssa on hyvä olla vaan se, jota ilman ei voi olla.hmm
se ei ollut, mutta kirjoitin kyllä. Menipä minultakin kauan tajuta..