Jos kenkä puristaa, se otetaan pois.
Jos vaate kiristää, vaihdetaan isompaan.
Jos on nälkä, silloin syödään, jos on jano, juodaan.
Tämä kaikki on itsestään selvyys, eikö vain?
On paljon asioita, jotka tehdään ilman muuta,
mutta jos elämä kolhii, meneekö sormi suuhun?
Ei tarvitse mennä, vaan purskutetaan eteenpäin
purskutetaan entistäkin sinnikkäämmin,
ei lannistuta, vaan otetaan opiksi kokemuksistamme.
Ei anneta elämälle periksi, vaan ollaan vahvoja!
Rakkaudessa on samoin, jos sydän särkyy
kerätään sirpaleet yhteen ja liimataan,
itketään itkumme ja jatketaan elämää eteenpäin
kohti uutta rakkautta, uutta tulevaisuutta.
Tiedän…
Kaikki ei käy niin kuin elokuvissa, ei todellakaan.
Jos rakkaudessa on kokenut kovia, se vie aikaa,
ei Roomaakaan rakennettu yhdessä päivässä.
Rakkauteen pettyminen ja siitä selviytyminen kestää,
joskus kaipuu jää rintaan ikuisesti.
Mutta…
Elämää on surun, ikävän, pettymyksenkin jälkeen.
Jos itkettää, silloin itketään, annetaan kyynelten tulla
vuolaana virtana, se helpottaa.
Jos naurattaa, nauretaan, annetaan vatsalihaksille liikuntaa,
nauru pidentää ikää.
Pitäisi pystyä ottamaan asiat niin kuin ne ovat tullakseen,
uskoa että päivä se on vielä huomennakin.
Kunpa itsekin muistaisin tämän omalla kohdallani.
Jos vaate kiristää, vaihdetaan isompaan.
Jos on nälkä, silloin syödään, jos on jano, juodaan.
Tämä kaikki on itsestään selvyys, eikö vain?
On paljon asioita, jotka tehdään ilman muuta,
mutta jos elämä kolhii, meneekö sormi suuhun?
Ei tarvitse mennä, vaan purskutetaan eteenpäin
purskutetaan entistäkin sinnikkäämmin,
ei lannistuta, vaan otetaan opiksi kokemuksistamme.
Ei anneta elämälle periksi, vaan ollaan vahvoja!
Rakkaudessa on samoin, jos sydän särkyy
kerätään sirpaleet yhteen ja liimataan,
itketään itkumme ja jatketaan elämää eteenpäin
kohti uutta rakkautta, uutta tulevaisuutta.
Tiedän…
Kaikki ei käy niin kuin elokuvissa, ei todellakaan.
Jos rakkaudessa on kokenut kovia, se vie aikaa,
ei Roomaakaan rakennettu yhdessä päivässä.
Rakkauteen pettyminen ja siitä selviytyminen kestää,
joskus kaipuu jää rintaan ikuisesti.
Mutta…
Elämää on surun, ikävän, pettymyksenkin jälkeen.
Jos itkettää, silloin itketään, annetaan kyynelten tulla
vuolaana virtana, se helpottaa.
Jos naurattaa, nauretaan, annetaan vatsalihaksille liikuntaa,
nauru pidentää ikää.
Pitäisi pystyä ottamaan asiat niin kuin ne ovat tullakseen,
uskoa että päivä se on vielä huomennakin.
Kunpa itsekin muistaisin tämän omalla kohdallani.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei rakkaus helppoa ole
kaipaan minäkin
tietäen
kaipuunsa hänenkin
mutta samalla tiedän
kaiken mahdottomuuden
ei siitä mitään tulisi
sen molemmat tiedämme
itkien tahoillamme
puristavissa kengissämme
toivoen
kuitenkin jos huomisen katsoisi
ajalle antaisi aikaa
ehkä
sitten
koskaan et voi tietää
kärsivällisyys palkitaan