Meidän lähes 3-vuotias tyttö pelkää esim. koiria ihan hysteerisesti ja menee ihan sekaisin joutuessaan koiran kanssa samaan huoneeseen. Ei kuuntele silloin mitään puhetta, itkee vaan lohduttomana. Millaiset pelkoreaktiot on normaaleja, miten teillä muilla?
onko ok...???
onko ok...???
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja pikkuinen voi pelätä lähestulkoon, mitä vain. Tässä oli jonkun vanhemman tekstiä kuinka lapsi pelkää horsmia(?). Outo juttu aikuisen mielestä. Meillä on vuosien saatossa ilmennyt lähinnä pimeän pelkoa. Alkuperäisessä perheessä, missä itse kasvoin, pikkusiskoilla oli pelko, että tulee mörköjä sängyn alta, eivätkä suostuneet nukkumaan, jos ei ollut äiti vieressä.
Koirapelkoon auttaa todella rauhallisen ja kiltin koiran tapaaminen esim. ulkona.
Johan vanha lasten laulukin sanoo: "irvihampain, kita avoinna, se Pekan kimppuun käy..." Laulussa tosin puhuttiin muistaakseni sudesta, mutta mietipä hetki, miltä läähättävä koira näyttää. Irvihampaat löytyy (lapsi voi erehtyä), suu on auki, ja tunne on epämiellyttävä. Usein koira vielä pyrkii nuolemaan (käy kimppuun).
Aika pelottava juttu siis tuollainen koira. Ja yleistä on koirakammokin! Siksi ei välttämättä kovin huolestuttavaa. Tokihan pelkoja ei kannata ruokkia, niillähän on toisinaan taipumus "periytyä". Itse ainakin huomaan oman suhtautumiseni useinkin lasten reaktioissa, inhoan ja pelkään ampiaisia nimittäin yli kaiken!!
Olisi tärkeätä päästä äkkiä koirapelosta. Ottakaa yhteys johonkin kenneliin, missä olisi nyt pentuja. Viekää lapsenne tapaamaan pientä avutonta koiravauvaa.
mikään mikä rajoittaa ns normaalia elämää ei ole normaalia..
asia on ymmärrettävissä jos taustalla jokin trauma koiran suhteen, mutta muuten kannattaa miettiä mitä pitäisi tehdä. mielikuvitus tietysti tekee tepposia, mutta silloin tilanne aika erilainen kuin täysi paniikki! mutta jos vain tuo yksi pelko niin ei liene kauheasti haittaa, mutta jos muutakin ja vielä pahenee kasvaessa niin alkaisin itse kyllä selvittelemään apua lapselle noihin pelkoihin..