olemme olleet miheni kanssa jo pitkään yhdessä.nyt sen veljelle synty lapsi (ensimmäinen) ja ne pyytivät vain mieheni kummiksi..minua ainakin ihmetyttää että kun olemme pariskunta niin toinen on vain kummi?!!itse ainakin kysyisin kumpaakin....?????
mitä mieltä olette?
mä vaan
212723
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Meillä oli täysin sama tilanne! Mieheni veli ja hänen tyttöystävänsä pyysivät vain miestäni heidän lapsen sylikummiksi ja olin siitä jotenkin kamalan loukkaantunut tuolloin. Tosin sylikummeja on vain yksi, joten ehkä siksi. Meillä ainakin kun lapsen kummeina on kaksi "yksinäistä" kummia ja sitten on pariskunta, jossa toinen on mieheni kaveri ja toinen hänen tyttöystävänsä, niin silti pyysimme molempia. Jotenkin minusta periaate kysymys. Itselleni tuli ainakin sellainen tunne, että eikö mieheni veli usko meidän suhteen kestävyyteen vai mikä oli. En tiedä. Ymmärrän hyvin ihmetyksesi.
Olimme juuri menneet naimisiin ja meillä kävi tuo sama juttu... meillä ainakin ratkaisu vaikutti suhtautumisessa lapseen ja mieheni siskoon.. ja vaikuttaa vieläkin. Nyt olen onnellinen kun en ole hänen kumminsa, mies muistakoon...
Ehkä he haluavat lapselleen kummeiksi itselleen tärkeämpiä ihmisiä kuin sinä olet heille. Ehkä he eivät halua sinua kummiksi, koska ette välttämättä miehesi (joka tekstistäsi päätellen ei ole aviomiehesi) ole aina yhdessä.
Syitä on monia. Ei kummiksi aina ole pakko pariskunnann molempia osapuolia pyytää. Jokaisella on oikeus valita omien lastensa kummit eikä näistä valinnoista todellakaan saisi loukkaantua.
kyllä meidän suhde kestää!!minukin mielestä se on periaate kysymys kans!
mietittiin tultiin siihen tulokseen, että vain nk. lähisuku kelpaa, ettei tule sitten näitä ero tms. juttuja. Eli pojalle tuli kummitädiksi siskoni ja miehen pikkuveljet kummisediksi. Eikä siinä edes mietitty, loukataanko jonkun tunteita. Ajattelimme vain lasta ja jatkuvuutta. Tosin toisen veljen suhde tyttöystävään on niin vakaalla pohjalla, että ovat jo naimisissa nykyään. Mutta ei niistä koskaan voi tietää ihmisten asioista.
Meillä ei ole paljon läheisiä ystäviä eikä sukulaisia. Vähän etäisempiä on sitten pilvin pimein mutta heitä emme halua kummeiksi.
Kun toinen lapsemme syntyi niin tajusimme että kummit alkavat käydä kohta vähiin jos aiomme tehdä lisää lapsia. Emme halunneet pyytää samaa kummia kahdelle lapselle.
Kysyimme sisartani kummiksi tytöllemme ja hän varmasti oli miehensä kanssa ihmeissään niin kuin sinäkin nyt. Olisivat varmaan ruvenneet kummeiksi molemmat. Siskoni rupesi kummiksi ja hänen miehensä on hyvä setä tälle lapselle.
Kun poikamme syntyi puolitoista vuotta myöhemmin niin hekin varmasti ymmärsivät että näin oli hyvä. Siskoni miehestä tuli pojalle tosi läheinen kummi, heidän suhteestaan näyttää tulevan oikein hyvä.
Itse en ymmärtäisi loukkaantua tuollaisesta. Olen suunnitellut tulevan lapseni kummiksi siskoani ja ystävääni. Siskollani on ihana mies (eivät vielä naimisissa, mutta asuvat yhdessä ja uskon heidän suhteeseensa) mutta silti en häntä aio pyytää. Ei itse asiassa ole tullut mieleenkään, että hän voisi loukkaantua. Ehkä tässäkin on taustalla se, mihin jokaisessa perheessä on totuttu/mikä kuuluu ns. tapoihin.
Ehkä miehesi veli ajattelee, että koska miehesi on kummi, tulet sinäkin aina olemaan heidän ja lapsen elämässä (et tarvitse kummititteliä).
vastauksesta=)mukava kuulla että on vielä ihmisiäkin jotka ymmärtää...
ne on myös pyytäny tuttava pariskuntaa kummeksi ja nainen on sylik. mies tavisk.
että kaippa tästä sit täytyy olla päätelemättä mitään???.....
Meidän pojan kummeiksi valittiin, mun paras ystävä ja miehen paras ystävä. Tämä oli oikeastaan itsestäänselvyys, eli muita vaihtoehtoja ei edes ajateltu. Itseasiassa mä en edes ajatellut, että kummien "puolisot" voisivat tästä jotenkin loukkaantua. Enkä usko että loukkaantuivatkaan. Emmehän me ole heidän ystäviään olleet polvenkorkuisesta asti, vaan ystäviemme. Tälläisellä kummijärjestelyllä ovat sitäpaisi kummit aina varmasti mukana lapsen elämässä, sillä sellaisia asioita ei maailmassa olekaan, mikä vahvan ystävyytemme väliin tulisi. Aika sekavasti kirjoitettu, mutta toivon että tajusitte pointin;)
Sitten sanon vielä mielipiteeni näistä "sisaruskummmeista". Mä en henk.koht. ole sitä oikein tajunnut. Ovathan ne ihmiset muutenkin lasten elämässä mukana kokoajan, täteinä, setinä ja enoina. Itse emme omia sisaruksiamme kummeiksi edes ajatelleet, vaikka he kovin rakkaita tietenkin ovat, mutta kukin tyylillään. Ja hyvä niin :)
...kaikkea kuuluu kummiuteen! Mm. jos lapsi jää orvoksi, on kummit sitä varten, että kasvattavat ja hoitavat lapset siitä eteenpäin.
Kyllä minä ainakin toivon, että sisarukseni puolisoineen, jotka ovat lasteni kummeja, hoitaisivat ja kasvattaisivat lapsiani jos he jäisivät orvoksi. En luota kehenkään ystävääni niin paljoa, että sen tehtävän antaisin heille.
Sisarukseni sitäpaitsi omaavat saman arvomaailman kanssani, he tuntevat sukumme ja tapamme, he tietävät minusta lähes kaiken. Siksi olen aina kallistunut linjalle, että sisaruksista joku pyydetään kummiksi!
se nyt ihan niin vaan mene, että lapsen jäädessä orvoksi, hänet annetaan kummeille? Toki kummeilla jokin vastuu on, muttei heille lasta noin vain laiteta!!! Eli, vaikkei sisarukset kummeja olisikaan, he varmasti orpouden kohdalle osuessa saavat oikeudet lapseen, siinä missä kummit, isovanhemmat ja muutkin sukulaiset!!
Nykyään kummius ei sisällä velvoitetta huolehtia lapsesta, jos lapsi jää orvoksi. Joskus kauan sitten ennen sosiaalihuoltoa oli niin. Nykyisin sosiaaliviranomaiset tutkivat, kuka olisi orvoksi jääneelle lapselle paras huoltaja, eivätkä he aina päädy sukulaisiin tai vanhempien toivomiin huoltajiin.
Joku tuolla aiemmin mainitsi että heillä ehkä pelko että eroatte ja unohdat kummilapsesi mutta kannattaa odottaa...itsellä kävi niin että poikaystäväni siskolla 4 lasta ja poikakaverini kolmannen kummi. No siinä vähän oli harmi olo kun mua ei haluttu, mutta kun neljäs lapsi syntyi niin minusta tulikin sen sylikummi ja menin jopa lapsen isän siskopuolen "edelle" koska ovat huomanneet miten paljon lapsista välitän ja ajattelivat etten lapsia kokonaan unohda vaikka erotaisiin ja alkaa se erokin jo kuulostamaan oudolta. Eikä se sukulaisuus kyllä aina takaa että kummi muistaa.
...puolisot, joita ette ole pyytäneet kummiksi?
Suuttuvatko siitäkin? Tai heidän lapset, jos haluatte pienet ja "rauhalliset" ristiäiset?
Siis otetaanko nokkiin jos kyseisestä perheestä kutsutte ristiäisiin vain sen ihmisen josta tulee kummi???
siis, jos aikoo pitää yhteyttä vain perheen toiseen osapuoleen, niin mitä siitä tulee?
ollaanko todella niin ahtaita, että ei suvaita kuin juuri ja juuri sisarus/puolison sisarus, ei hänen puolisoaan ja lapsiaan?
jos minun mieheni kutsuttaisiin kylään/ristiäisiin/häihin ja tehtäisiin selväksi, että minä ja muu perhe emme ole toivottuja. niin siitä vaan. mies saa mennä jos katsoo kutsun perhettään tärkeämmäksi.
mutta jatko: kyseinen kutsujaperhe ei olisi enää meille tervetullut. ainakaan minä en olisi paikalla ja yllätysvierailua yrittäessä poistuisin välittömästi. en kantaisi huolta sen kastetun merkkipäivistä, en muistuttaisi miestä. ja miehethän eivät oma-aloitteisesti juuri merkkipäiviä muista.
kyllä. minussa tuollainen käytös herättäisi pahaa verta.
loukkaantuisin ja syvästi.
siitä ehkä vielä selviäisin ajan kanssa, että vain puolisoni on kutsuttu kummiksi, mutta jos minua ja perhettämme ei kutsuttaisi juhliin lainkaan, olisi se niin paha loukkaus, etten anteeksi antaisi.
ristiäiset jos mitkä ovat perhejuhla, jossa mukana on siis myös juhlijoiden perheet. varsinkin jos kyse on kastettavan serkuista, ovat he ilman muuta kutsuttejen listalla. kaikkea perustellaan "meidän näköisyydellä" ja "lasten melulla", alkaakohan itsekkyys mennä jo liiallisuuksiin?
nykypäivän ihmiset eivät välitä etiketistä tuon taivaallista, joten onko se ihme, että suomalaisia pidetään moukkina. pienistä teoista alkaa etiketinkin opiskelu.
Itse olen 4 x kummitäti, vaikka olenkin tälläinen yksinäinen vanhapiika-naikkonen.
Minusta se on aika luontevaa, että pariskunnista vain "toinen", kenties se joka on sukua tai jommalle kummalle vanhemmista läheisempi on varsinainen kummi. Tuleehan puoliso tavallaan automaattisesti lapsen elämään mukaan "kummitädin mies, kummisedän vaimo" jne eli minusta lapsi kokee kuitenkin molemmat läheisiksi ja juuri niiksi kummeikseen. Käyttehän te varmasti kylässäkin pariskuntana?
Eli tämä näin yksin elävän naisen näkökulmasta, mutta koskaanhan ei kaikkia voi miellyttää, aina joku loukkaantuu ja pahastuu ja minuakin on loukattu joskus suoraan päin nassua tyyliin "miten olet kummi vaikka sinulla ei ole miestä" .... jne jne
Aivan kuin kyky tulla toimeen lasten ja muiden ihmisten kanssa olisi suoraa verrannollinen omiin parisuhteisiini tai lasteni lukumäärään = tyyliin sinulla ei ole lapsia, et ymmärrä heistä mitään, et tiedä mitään, et voi olla hyvä kummi.
Uskallan kaikesta huolimatta väittää olevani ok valinta kummitädiksi.
Ihan naurettavaa. En ainakaan itse loukkaantuisi, jos vain miestäni pyydettäisiin kummiksi. Ja taatusti ko. pehe olisi edelleenkin tervetullut kylään, ja auttaisin lahjan hankinnassa ymv. Kummius on kunnia asia, ei sitä voi odottaa saavansa vain siksi että sattuu olemaan jonkun tyttöystävä/vaimo/mies. En itsekkään aio pyytää oman lapseni kummeiksi kun vain veljeni/siskoni/ystäväni, sattuivatpa he sitten seurustelemaan/olemaan naimisissa, tai eivät. Ihmiset loukkaantuvat nykyään ihan älyttömistä asioista. Varmasti monille ovat esim. siskon/serkun/hyvän ystävän lapset TODELLA tärkeitä, vaikkeivat kummeja satu olemaankaan. Vain se kummiusko siitä lapsesta tärkeän tekee?
Jos mieheni toinen sisko pyytäisi minua kummiksi, kieltäytyisin. Toisen pyyntöön EHKÄ suostuisin... Eikä tämä johdu siitä että epäilisin parisuhteemme kestävyyttä!:) Minusta vaan kummin tulee olla perheelle läheinen, ja mielestäni en sitä ole (vuosia jo seurusteltu). Olemme hyvissä väleissä, näemme epäsäännöllisen säännöllisesti. Toisen siskon kanssa olen käynyt kaksin kahvittelemassa ymv. ja pidän hänestä todella paljon. Toisestakin pidän, mutta en jotenkin ole samalla aaltopituudella hänen kanssaan... En tiedä miksi?:)
Mutta syy iksi kieltäytyisin on se, että en halua että minut pyydetään vain siksi kummiksi, että olen mieheni kumppani. Haluan että jos joku minut joskus kummiksi pyytää, hän tekee sen siksi että haluaa MINUT lapsensa kummiksi, ei siksi että "tapoihin kuuluu" pyytää avo/aviopari kummiksi!!! ..Minusta se olisi loukkaavaa, ei se että jätetään pyytämättä kummiksi...
Luin viestiketjun läpi ja hämmästyin siitä, mitä ihmiset kirjoittavat. Loukkaantuvat siitä, kun joku puolituttu ei pyydäkään heitä lapsensa kummiksi. Siis mitä ihmettä? Eikö nykyään lapsen vanhemmat saakaan enää pyytää kummeiksi niitä, ketkä haluavat?
Ehkä paras oli se, joka sanoi, ettei tuttavaperheellä ole enää asiaa heille, kun häntä ei pyydetty kummiksi. Siis voiko maailma enää enempää pyöriä ko. wanna-be-kummin navan ympärillä?
Olen huomannut, että on sukuja ja perheitä, joissa tapana on pyytää pariskunnasta molemmat kummiksi, toisilla taas pyydetään vain toista. Moni ei tule ajatelleeksikaan, että vaikkapa veljen vaimo onkin tottunut toisenlaiseen tapaan.
Eli jos pariskunnasta molempia ei pyydetäkään kummiksi, ei kyse ole kiusanteosta, epäluulosta suhteen kestävyyttä kohtaan tms.