En uskalla kirjoittaa omalla nimimerkilläni, joten kirjoitan näin nimettömänä. Sorruin eilen ryyppäämään vaikka olen ollut raittiina yli 1,5 vuotta.
Vanhat tuttavat tulivat käymään ja tyrkyttivät viiniä. Siitä alkoi 16 tunnin tinttaus. Häpeän itseäni.
Vanhat tuttavat tulivat käymään ja tyrkyttivät viiniä. Siitä alkoi 16 tunnin tinttaus. Häpeän itseäni.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minulle sanottiin vastaavassa tilanteessa (ei tosin niin pitkän raittiuden jälkeen): tärkeintä että olet tänään raitis - toivottavasti lohduttaa sinua niin kuin minua silloin.
...eihän sinulla ole mitään hävettävää, sairaus vain näytti todellisen luonteensa, eli se uusiutui. Olemme tekemisissä "viekkaan, hämäävän ja voimakkaan vastustajan kanssa", alkoholismin.
Aloita alusta ja kerro kokemuksesi rohkeasti, voit auttaa muita säilyttämään raittiutensa. Jos vain mahdollista tee jonkinlainen itsetarkastelu, minkä takia annoit itsellesi luvan ottaa. Muistat seuraavalla kertaa tuntemuksesi.
Ole häpeämistä, tipahdin minäkin kerran,
tarkoitus oli ottaa yhtenä tai kahtena iltana, meni
neljä kuukautta ja siinä samassa rytäkässä ajokortti ja avioeropaperit vireille yms.
tuomitse itseäsi.Sinä otit eilen viiniä ja sillä siisti.
Älä ainakaan häpeä siellä itseäsi niin,että sen takia pitäisi juomista jatkaa.Ketju on täällä tallella jos haluat kirjoitella(niin ymmärsin,että olet jollainlailla ainakin mukana ollut).Älä anna periksi.toivoo pörri
niin esiin vaan! Eihän tässä kaikki muutkaan lasiin sylje, itseni mukaanlukien!
Ja eikös palstan perimmäinen tarkoitus ole jotain sinnepäin kuinettä "keskustelua alkoholin vaikutuksesta kehoon ja alkoholista" ?
Sillähän minäkin täällä toisinaan mukana lusmuilen, vaikka toleranssia pikkusen on, (toiveena 0)!
Retkahdukset kuuluvat taudin kuvaan ja jokaisesta retkahduksesta oppii aina jotain uutta - sellaista minkä muistaa sitten seuraavalla kerralla vastaavanlaisessa tilanteessa.
Jos sheriffi on selvinnyt yhdellä retkauduksella, niin vähällä päässyt. Minä olen kovakallona retkahdellut useammankin kerran kun oppi näyttää menevän minuun tuolta kantapohjan kautta.
Muisteluita: ensimmäisellä kerralla oltuani kuntoutuskeskuksessa katkolla, uskoin saaneeni raittiuden kertaheitolla yhdessä viikossa. Ajattelin, että katkokokemus oli minulle niin hävettävä asia, että tulisin pitämään huolen etten ikinä sinne enää palaisi. Minä pässi kailotin sen vielä suureen ääneen ja voitonriemuisesti.
Lähistöllä oli päihdeterapeutti, joka hiljaisella äänellä totesi, että joka noin sanoo, tulee mitä todennäköisemmin vielä takaisin. Minä pullistelin mielessäni, ettet sinä epäpätevä hoitsu minua ja lujaa tahtoani vielä tunne.
Niin, että monet kerrat siellä katkolla tulikin sitten vierailtua.
Katsos hyvä tuntematon, harva tästä hommasta kompuroimatta selviää ja häpeää minun mielestäni ei tarvitse tuntea - tauti vain näytti vakavuutensa.
Hyvää päivää sinulle.
mutta onko se oikeasti niin paha sairaus että ei voi juoda harvoin, koska se on (ainakin mielestäni) ihan mukavaa.
siis ei päivittäin, vaan vaikka syntymäpäivät, uudenvuodenjuhla, juhannus.
kyllä minä ainakin juon silloin ja vähän runsaamminkin. mutta en minä arkena juo yhtään, koska juon vain humalan takia ja pitää töihinkin päästä. sitäpaitsi siitähän menee hohto jos on kokoajan humalassa. on vaan mukava vanhaa kaveriakin nähdessä tyhjentää pullo ja keskustella tunteja hyvässä seurassa ja ruoan merkeissä. ehkä saunaakin.
mielipide vaan, se on varmaan tottumiskysymys.
mutta en näe alkoholia niin negatiivisena asiana.
Vaikutat kohtuukäyttäjältä kuvauksesi perusteella ja se on OK. Alkoholisti ei voi lopettaa. Pitkänkin raittiuden jälkeinen retkahdus voi olla kohtalokasta, juo juo juo jopa kuukausitolkulla saamatta poikki. Tällainen on alkoholisti, yhden ryypyn takana....
Kuinkahan monta kertaa minäkin olen sortunut?Tule kaapista ulos.Sinulla on jotain annettavaa meille./masa*
Mikäs ihme se on jos holisti sortuu juomaan se on ihme jos hän pysyy raittiina.Sitä saavutetua raittiutta 1,5 vuotta ei sulta kukaan ota pois.Ei muutakuin keräileen päivän kerrallaan uutta raitiutta.Rohkeesti ja itseä syyttelemättä,palaat raittiiseen elämään.
Hellitä nyt se sortumisen ja häpeämisen itselleen psyykkaaminen. Sinä nyt vaan sillä kertaa otit ja nyt et ota. Myöhemmin taas joskus otat, tai olet ottamatta. Ei se raittius tai kohtuukäyttökään pidä olla hampaiden kiristelyä veren maku suussa itseään syytellen, ja itsesäälissä rypien. Kunpa vaan ymmärrettäisiin, että ei aina ja kaikessa tarvitse mennä äärimmäisyyksiin. Sen raittiuden ja täydellisen juoppouden välillä on ääretön määrä vaihtoehtoja.
Jos olet AA:ssa, et ole ensimmäinen tuossa tilanteessa oleva. Sinulla on nyt tärkeä kokemus jaettavaksi ryhmässäsi. Mene ja kerro, mitä tapahtui. Kerro siellä niistä ajatuskuvioista, tunne-elämän myllerryksistä ja viettitasoisista asioista, jotka vaivihkaa "muiluttivat" sinut retkahdukseen. Kerro niistä kaunoista ja katkeruuksista ja peloista, jotka hämärsivät ajatusmaailmasi.
Jos et ole AA:ssa, tee samoin.
Etsi ryhmä, jossa on kaltaisiasi ihmisiä. Yhteystiedot löydät raittiin Galleria-sivulta, ja minun ja monen muun.
Tervetuloa takaisin, ja "meidän joukkoomme".
Muista kuitenkin valita sellainen ryhmä, jossa saa myös sairastaa. Sillä on ryhmiä, joissa on sallittua jakaa vain toipumiskokemuksia tai käyttää puheenvuoro ohjelman hengellisyydestä ja saattaa sanomaa. Et saata sanomaa kertoessasi retkahduksesta. Tällaisia tuulahduksia olen viime aikoina AAssa ja sen ulkopuolella saanut kokea.
Sairaskohtaukset pitää kuulemma käsitellä kummin tai tukijoukkojen kanssa palaverien ulkopuolella. Martti Mutteri antaa siis hiukan virheellistä ja myös oman käsityksensä vastaista ohjetta edellä. Näin olen tulkinnut, kun olen hänen viestejään lukenut.