yksinäisyys on yleensä "oma vika",ei osata asennoitua oikein.porukkaa on maailma täynnä,riittää joka lähtöön.
älkää pohtiko ja märehtikö sitä koko ajan.
älkää pohtiko ja märehtikö sitä koko ajan.
oma asenne
raili
14774
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Miten voi asennoitua oikein? Mikä on oikea asenne? Oma asenteeni on löytää muista hyviä puolia ja olla hyvä toisille, onko se väärin?
Tuo kuullostaa oikealta asenteelta.
Mutta kaunopuheet eivät käytännössä toimi. Kun on yksin, niin on yksin. Siihen ei auta vaikka kaudulla kävellessään halaisi jokaista vastaantulijaa. Positiiviset asenteet eivät auta kun kaikki vihaavat sinua. Kaikki on turhaa ja tyhjää. Ympäröivä ulkomaailma on vain sitä varten että siihen huomiota kiinnittämällä tulisi katkeraksi.
Kaikki vihaavat minua -asenne ei taatusti ole oikea.Oireesi viittaavat paranoijaan,eivät yksinäisyyteen.
Joillakin ihmisillä vain on huono itsetunto! Ei se ole sairaus tai asennoitumisesta kiinni, luonteelleen ei voi mitään, syyt saattavat löytyä lapsuudesta.. Seurallisimmat ihmiset ovat yleensä aika pinnallisia ja osaavat sanoa sen, mitä muut haluavat kuulla. Kun taas rehelliset ihmiset ovat epäsuosiossa, ei kukaan OIKEASTI välitä kuunnella rehellisiä mielipiteitä. Tiedän tämän koska olen itse aina kärsinyt rehellisyydestä, se suorastaan on ihmiskarkotin! olen opetellut olemaan epärehellisempi ja sanomaan asiat eri tavalla, sekä jättää sanomatta painavimmat mielipiteeni, niin johan ihmiset pörrää ympärillä riesaksi asti. Mutta edelleen olen yksinäinen; kuka ymmärtäisi sitä herkkää ihmistä, joka sisimmältäni olen?
Psykiatrin tekemän luonnetutkimusten mukaan ongelmani on sosiaaliset taidot (jotka ovat liian matalalla, asteikon ääripäässä), eikä paranoidisuus. Itse et sitä ehkä huomaa, mutta yhteiskunta on sellainen että se ihannoi sosiaalisia taitoja yli kaiken. Ilman niitä saa elää koko elämänsä löytämättä seuraa. Asenteilla tms. ei ole asiaan mitään vaikutusta.
Sen olen huomannu, että seuralliset ihmiset on pinnallisia! Itse olen todella yksinäinen, ja tuntuu et kukaan ei noteeraa mua. Mua ei yksinkertaisesti huomata. Luonteeltani olen kaikkea muuta ku pinnallinen. Eräs tuttuni sanoi, et mua syvällisempää ihmistä on vaikea löytää.
vastakohta rehellinen?
Rehellinen on usein synoniimi julmalle.
Ei ole, mutta pointti onkin ilmeisesti siinä että kun havaitsee ympärillään pörräävän ihmisiä, niitä pitäisi mielistellä jolloin ilmeisesti onnistuu luomaan hyvän ensivaikutelman tms.
Mitähän tässä nyt tarkoitetaan rehellisyydellä kontrastina yksinäisyyteen ja pinnallisiin ihmisiin? Onko kirjoittajan mielestä rehellisyyttä se, että sanoo kaikki mielipiteensä REHELLISESTI ajattelematta yhtään, että seurassa on joku jota asia voi loukata?
Minun mielestäni seurassa mielipiteidensä sanomiseen oleellisena kuuluu myös hienotunteisuus ja muiden huomioon ottaminen. Tietenkään aina ei voi tietää kaikesta, mitä kelläkin ihmisellä on taustalla, jos vaikka puhutaan esim. jostain arasta asiasta kuin lapsettomuudesta tai muusta vastaavasta.
Rehellisyys sinäänsä on erittäin hyvä asia ihmisten välisissä ystävyys- tai parisuhteissa ja yleensäkin perusta onnistuneille sellaisille. Se tietty vaatii molemmin puolista rehellisyyttä.
Monet ihmiset juuri yksinäistyvät/erakoituvat kohtaamansa epärehellisyyden takia. Toiset taas tietoisesti valitsevat tavan elää yksinään välittämättä luoda kontakteja muihin ihmisiin. Toiset taas elävät yksin ja itsenäisesti, mutta eivät silti ole yksinäisiä.
Elämä on hyvin pitkälle valintoja ja varmasti vaatii myös rohkeutta alkaa luottamaan uusiin ihmiseen, jos on epärehellisyyttä kokenut. Epärehellisyyttä toisen ihmisen taholta jokainen varmaan koemme/olemme kokeneet, mutta eri asia on se, miten kukakin sen käsittelee. Jos kääntää sen kuten eräskin kirjoittaja tuossa edellä, että "kaikki ihmiset vihaavat minua", niin tuo on jo sen verran voimakkaasti ilmaistu, ettei sitä usko kukaan.
Pinnallisten ihmiset ongelma on myöskin usein se, että he eivät uskalla paljastaa omaa sisintään, koska ovat joskus ankarasti pettyneet. Vaikka he taukoamatta pälättäisivätkin seurassa, niin silti hekin saattavat olla hyvin yksinäisiä. Heiltäkin saatta puuttua se hyvä ystävä jolle purkaa sisintään ja että uskaltaisi olla oma aito itsensä.
Tästä päästäänkin siihen itsetunto-ongelmaan, joka on aika paha nykyaikana yhteiskunnan ja ihmisten itsensä asettamien vaatimusten takia. Siinäpä se onkin, miten ihmiset selvityvät kaikkien näiden paineiden alla ja pettymysten kohdatessa selväpäisenä tästä elämästä. Toiset tietty paremmin, kuin toiset, riippuu ihmisestä. Minä toivon kuitenkin jokaiselle sitä kaikkein parasta, mutta sekin on ymmärrettävä, että aina niitä vaikeuksia tulee ja ne kuuluvat elämään. Vanha sanalasku sanoo, että kaikki mikä ei tapa, niin vahvistaa!!!
Pää pystyyn ja ihanaa kesää teille kaikille!
"Kaikki vihaavat sinua" on sitten ehkä liian voimakkaasti sanottu, ja saattaa olla peräisin ala- ja yläasteajoilta jolloin sitä oli luokan (tai koko koulun) sylkikuppina ja vihan kohteena. Nykyisin kyse on siitä että kaikki ovat välinpitämättömiä tai inhoavat sinua, eivätkä halua olla kanssasi missään tekemisissä. Täysin yhdentekevää, onko kyse varsinaisesta vihasta vai vain pelkästä inhosta ja syrjinnästä.
kun ei ole mikään lässyttävä kana eikä ole ensimmäisten joukossa suu vahdossa esittämässä mitään niin hyvin helposti jää taka-alalle..
ihan noin pahasti. Eivät kaikki ns. seuralliset ihmiset ole pinnallisia. Mulla on aika paljon kavereita , aina löytyy joku , jonka kanssa heittää juttua. Mutta eri asia sit on mitä juttua , toisten ihmisten kanssa kun voi puhua niin eri asioista. Enkä minä ole pinnallinen , vain mun avoimuuteni toisia ihmisiä kohtaan on saanut tuon kaverijoukon kasaan :) Alan vaan jutskaamaan ihmisten kanssa , siinä se. Mutta harvoja noista juttukavereista voin kutsua YSTÄVIKSENI. Minä käsitän sanalla ystävä sellaisen ihmisen jonka kanssa voi puhua mistä vaan ja se toinen ymmärtää mitä minä tarkoitan.
Ja minulla on onni omata muutama hyvä ystävä, niitä on osapuilleen viisi.
Minäkin olen kärsinyt huonosta itseluottamuksesta, johtuen juuri lapsuudesta , mutta päässyt sieltä ylös ja voin sanoa sen olleen parasta mitä minulle on omassa elämässäni tapahtunut :)
Oli TODELLA vaikeaa päästä tuosta vaivasta eroon..
Voisin oikeastaan sanoa ettei minulla olisi nyt näin paljon kavereita jos en olisi sinut itseni kanssa. Mutta luulen että ne ihmiset joita minä nimitän ystävikseni , silti omaisin. Eli pointti on et vaikka ajattelee syvällisempiäkin asioita, voi omata paljon kavereita , MUTTA se edellyttää avoimuutta ja kykyä tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Koska olen huomannut et vaikka niitä kavereita joitten kanssa heittää läppää onkin , niin harva kuitenkin ajattelee samalla tavalla minun kanssani. Koulussa jos satutaan samalle kurssille on ihan kiva jutskata sun muuta :)Mutta epäilen et jos en olisi niin avoimesti suhtautunut niin moni niistä kamuista olisi jäänyt tulematta , sillä kun olin itsesäälissä niin en uskaltanut oikein avata suutani vieraille ihmisille.
Kuitenkin sen voisin kaikista kavereistani sanoa et kyllä niillä jotain päässä liikkuu , eli tälläisiä teinityttöjä joilla ei oikein ole elämää pään sisällä , ei mun kaveripiiristä löydy.
Minä kun en pysty kenenkään kanssa jutskaamaan mistään tulevista trendeistä sun muista kun on se aika tarpeetonta juttua.. ei mulla ole sellaisille ihmisille mitään sanottavaa.
Toivottavasti joku otti tästä mun jutusta jotain selkoa ;)
käsitinkö oikein? teeskentelet ollakseen toisenlainen kuin oikeasti olet saadakseen ihmisiä ympärillesi? ei toikaan ole rehellistä!
ei oo ainakaan muita vittuilemassa