Rrrakastan todella kesää, nautin siitä kun tarkenee ulkona vähissä vaatteissa ja pääsee uimaan... Mutta. Nyt on ollut lämmintä päivätolkulla, ja minä en enää jaksaisi. Ei tippaakaan huvittaisi enää mennä järveen (jonka jälkeen iho on rutikuiva), ei olla rannalla (hyttyset syövät puolihulluksi), eikä pätkääkään kiinnostaisi enää kävellä kilometritolkulla (kun ei se järvi ole ihan naapurissa).
No miksen sitten jää kotiin? Siksi, kun nähdessäni ikkunasta kauniin auringonpaisteen syyllisyys alkaa nakertaa sisuksiani. Tunnen itseni kurjaksi, kehnoksi, ja tuntuu että kallis, lyhyt kesäaika menee hukkaan jos en heti ryntää sinne pihalle pasteerailemaan! Tällä typerällä kerrostaloalueella ei kuitenkaan ole mitään paikkaa yksinäiselle naiselle istuskella, ja aina on pakko lähteä kauemmas. Olen nähnyt paljon painajaisuniakin siitä kuinka koko kesä on mennyt ohi joko niin että oli kylmä, tai sitten yksinkertaisesti jotenkin niin että en ehtinyt käydä uimassa tai missään.
Olen kai tyypillinen neurootikko, kun kaikista kivoistakin asioista pitää saada joku penteleen pakkomielle ja suuri riesa itselleen!
Mutta tuntuuko tämä jostakusta tutulta? Etten olisi ainoa kahjo lajiani?
No miksen sitten jää kotiin? Siksi, kun nähdessäni ikkunasta kauniin auringonpaisteen syyllisyys alkaa nakertaa sisuksiani. Tunnen itseni kurjaksi, kehnoksi, ja tuntuu että kallis, lyhyt kesäaika menee hukkaan jos en heti ryntää sinne pihalle pasteerailemaan! Tällä typerällä kerrostaloalueella ei kuitenkaan ole mitään paikkaa yksinäiselle naiselle istuskella, ja aina on pakko lähteä kauemmas. Olen nähnyt paljon painajaisuniakin siitä kuinka koko kesä on mennyt ohi joko niin että oli kylmä, tai sitten yksinkertaisesti jotenkin niin että en ehtinyt käydä uimassa tai missään.
Olen kai tyypillinen neurootikko, kun kaikista kivoistakin asioista pitää saada joku penteleen pakkomielle ja suuri riesa itselleen!
Mutta tuntuuko tämä jostakusta tutulta? Etten olisi ainoa kahjo lajiani?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on vähän sama juttu.Kun ulkona on liian kuuma,sisällä on parempi olla ja sitten tulee huono mieli.Mulla siis on sama neuroosi!Oon kateellinen siskolle,kun se ei stressaa niinku mä,että olis koko ajan ja joka päivä tehtävä jotain tärkeetä/merkittävää,ettei kesä menis hukkaan.Ja nyt on vasta perjantai ja oon tehny sairaasti kaikkee,enkä jaksais enää,enkä keksi enää mitää!
Tuttua, muttei koske minua. Tuntuu nimittäin, että vähintään puolet suomalaisista kärsii tuosta vaivasta.
Onhan se kiva olla ulkona, mutta siellä ei ole kerrostaloasukille paikkaa eikä tekemistä. Pyöräilen ja käyn uimassa, mutta kun se ei enää huvita, istun sisällä ja surffailen tai katson telkkaria ilman tunnon tuskia.
Minä pidän myös syksyn lämpimän viileistä illoista, kevään koleudesta ja talvellakin on virkistävää pistää nenä ulos kunnolla kylmään ilmaan. Ei elämä muina vuoden aikoina kulu sen enempää hukkaan.
On tietenkin helppo sanoa, että istu sisällä äläkä välitä ilmoista. Mutta onko oikeasti ajan hyötykäyttöä, jos pakottaa itsensä asioihin, joita ei huvita tehdä?
Samalta tuntui ennen... Luulen että kun kesäloma on niin pitkä ja toisaalta niin lyhyt, niin siitä ehtii tulla mieletön stressi. En tiedä minkä ikäinen olet, mutta meille kesästressaajille suosittelen lämpimästi kesätöitä jos niitä on mahdollista saada. Viime kesänä loikkasin tenteistä suoraan töihin ja pidin lomaa koko kesänä neljä päivää. Niinä päivinäpä en stressannut! Nyt mulla on kuitenkin yli kuukauden loma, ja luulen osaavani ottaa sen ihan iisisti. Tehdä just niin kuin kulloinkin tuntuu, nukkua koko päivän tai istua rannalla koko yön jos huvittaa. Loman on tunnuttava lomalta, ja vain ihminen itse tietää, millaisen loman tarpeessa on.