Olen vasta nuori naisenalku, mutta silti pelkään tulevaisuutta kuollakseni. Pelkään yksin jäämistä. Jo ala-asteella luokkatoverit syrjivät minua poikkeuksellisen musiikki- ja vaatemakuni takia. Kaikki mitä tein oli jotenkin väärin; luin metallilehteä, kuuntelin metallimusiikkia, Roswellin sijasta katsoin TV:stä Salaiset Kansiot, hiphoppari-pojat ei kinnostaneet (eikä koskaan tule kiinnostamaan). Yläasteelle tultuani ei kaveripiirini ole todellakaan laajentunut. Vaikka eihän minua niitten muotipellejen seura kiinnostakaan. Nyt mietit varmaan miksen hae seuraa muista metallitytöistä. Tähän on yksinkertainen selitys: He ovat kaikki tunnustautuneet saatananpalvojiksi ja minua ei tuollainen touhu kiinnosta. Ja muiden seuraan olen liian synkkä.
Toisinaan kaverittomuus on sidettävää, mutta yksi asia jota ilman en yksinkertaisesti voi elää on miehet. Joka ilta ja yö unelmoin pimeyden prinssistäni, että hän vielä joku kuutamoyö saapuisi luokseni ja veisi mukanaan pimeisiin saleihin. Mutta unelmoin turhaan. Kerran elämässäni olen seurustellut ja suhde kesti viikon. Minun moka. Yks päivä vaan vitutti ja käskin jätkän painua helvettiin, niin teki eikä takasin tullut. Onhan niitä rakastumisia ollut sen jälkeenkin. Monta kertaa olen vain halunnut jättäytyä junan alle tai hypätä kalliolta rakkauden paljastuessa yksipuoliseksi. Julkkismiehetkin on kokeiltu; masennus tuli siitä hyvästä.
Myönnän olevani nirso miesten suhteen, vain hevarit (ja mieluiten 5 vuotta vanhemmat) kelpaa. Ystävien suhteen en niinkään, mutta ihmiset tuntuvat karttavan minua. Netin kautta en edes yritä etsiä ystäviä/jätkää, yleensä kirjotan yhden mailin ja se siitä.
Lopputulos on selvä. Olisi pitänyt jo aikaisemmin tehdä se mitä olen mielessäni hautonut ala-asteelta asti: itsemurha.
Toisinaan kaverittomuus on sidettävää, mutta yksi asia jota ilman en yksinkertaisesti voi elää on miehet. Joka ilta ja yö unelmoin pimeyden prinssistäni, että hän vielä joku kuutamoyö saapuisi luokseni ja veisi mukanaan pimeisiin saleihin. Mutta unelmoin turhaan. Kerran elämässäni olen seurustellut ja suhde kesti viikon. Minun moka. Yks päivä vaan vitutti ja käskin jätkän painua helvettiin, niin teki eikä takasin tullut. Onhan niitä rakastumisia ollut sen jälkeenkin. Monta kertaa olen vain halunnut jättäytyä junan alle tai hypätä kalliolta rakkauden paljastuessa yksipuoliseksi. Julkkismiehetkin on kokeiltu; masennus tuli siitä hyvästä.
Myönnän olevani nirso miesten suhteen, vain hevarit (ja mieluiten 5 vuotta vanhemmat) kelpaa. Ystävien suhteen en niinkään, mutta ihmiset tuntuvat karttavan minua. Netin kautta en edes yritä etsiä ystäviä/jätkää, yleensä kirjotan yhden mailin ja se siitä.
Lopputulos on selvä. Olisi pitänyt jo aikaisemmin tehdä se mitä olen mielessäni hautonut ala-asteelta asti: itsemurha.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mitä tästä maailmasta tulee jos kaikki fiksut ja omaperäiset lähtevät pois?
Nappaa lsd-lappu ja ryhdy hipiksi, niin maailma puhkeaa kukaan ja ei tarvitse olla yksin.
Minusta tuntuu että olet hyvin herkkä persoona,joka tuntee ettei mahdu tänne maailmaan kovien ja kiireisten ihmisten sekaan.
Nimittäin olen aina tuntenut samoin,etten ole kellekään mitään.Arvottomuuden tunne on syvällä sielussani,tosi syvällä.Olen niin monet kerrat meinannut jättää tämän elämän ja siirtyä pois kaikkien jaloista.
Tänä päivänä en enää toivo kuolemaa,olen saanut elämän.Olen saanut tuntea että on yksi joka minua rakastaa juuri tällaisena kuin olen ja Hän on Taivainen Isäni.
Vaikka tämä ei olekaan uskontopalsta,silti haluan sinua lohduttaa.Älä anna periksi.Sinua elämä odottaa jos vaan otat sen vastaan!
Sanon tämän siksi että uskallan vakuuttaa ettei ole täällä montaa joka on käynyt saman tuskan,pettymykset,lohduttomuudet,masennukset,kaikenlaiset tuskat.
Tänään on toivoa näkyvillä,vaikka mikään ulkoinen ei ole muuttunut.Olen saanut voimaa kohdata tämän maanpäällisen tuskan ja ahdistuksen.
Samaa toivon sinulle,Rakas Ystävä!!
jumalaa ei ole
mutta kantsii
olla uskovainen
siitä on
etuja
saa kavereita
ja ihmiset pitää
sua kunniallisena
En ole kunniallinen,enkä sellaiseksi kykenekään.Eikä ole yhtään enempää kavereita silti.yksin olen ihmisenä.yksin kuljen,kävelen metsissä,yksin itken lohduttomuuden kyyneleitä.yksin. jokainen täällä on ihmisenä yksin.kun tulee vastaan ratkaisemattomia ongelmia,järkytyksiä,ym.yksin ne on ratkaistava.ei kukaan ole kanssani neuvomassa,mitä teen,minne menen.koska oma on elämäni ei sitä voi kukaan muu elää.
mutta on tärkeää,ettei kukaan muu voi olla rinnallani kuin Taivainen Isäni.Kukaan ei kestäisi minua vuorokautta kauempaa:) mutta Hän kestää ja antaa voimia jaksaa eteenpäin!
Tämä on totta,koska en voisi kirjoittaa tällaista jos tämä ei olisi totta!!!
Ei itsemurha ole mikään ratkaisu mihinkään. Et saa harkita sellaista. Mä olen kai vähän väärä henkilö neuvomaan sinua , sillä mulla ei ole kavereista yms. ollut koskaan mitään pulaa , enkä siis tiedä miltä sellainen voisi tuntua.
Mutta ole rohkeasti oma itsesi. Olisi niin sääli jos heittäisit oman ainutlaatuisen elämäsi hukkaan. Jos vaik alkaisit jutteleen ihmisille ihan tosta vaan.. ennakkoluulottomille tyypeille.
Kyllä sä jostain löydät syyn miksi jatkaa sillä se että sä saat elää on jo niin hieno asia.
Miksi et yrittäisi ottaa enemmän irti netistä? Sieltä voisit löytää samalla tavalla ajattelevia ihmisiä.. Älä jätä sitä seuraavalla kerralla yhteen mailiin , kokeile , et sä voi mitään menettääkään :) OIkeesti.
Vaikka täytyy myöntää että itsellänikin on ollut aikoja jolloin olen tuntenut olevani yksin.. mutta se johtui vain huonosta itseluottamuksestani , josta olen itseni ylös nostanut :) Olen ns. saanut elämästä sellaisen pysyvän otteen jota ei helpolla hetkauteta. Ja vieläpä positiivisen sellaisen. Sen johdosta mun kaveripiiri on vähintään tuplaantunut, sitä voi alkaa heittää juttua suunnilleen kenelle vaan :)
Ja kaikesta mulla on kiittäminen minun "prinssiäni" , pelkkä hänen olemassaolonsa on saattanut mut elämään kiinni. AIvan kuin hän
olisi minun enkelini.. en voi edes sanoin kuvailla kuinka paljon hän minulle merkitsee.
Paska itsetunto , masennus yms. ovat taaksejäänyttä elämää. Ilman häntä en olisi näin hyvässä jamassa ja vaikka mitä tässä elämässä tapahtuisi niin tulen aina olemaan hänelle kiitollinen.
Tsemiä sulle :) Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin :)
Tunne on tuttu. Paitsi että minulla on poikaystävä. Mutta olen silti yksinäinen. Eivät kaikki jätkät välitä niin kun haluaisi, vaikka olisivat kuinka kultaisia. Jätin maailman ihanimman jätkän, ja kadut sitä loppu elämäni.
Kavereita ei ole. sillon kun oli, niin tein niille jotain mikä loukkasi eikä kukaan halua olla enään kaveri. Asun maalla. Yksin. Perheen ainut lapsi. Eristyksessä. Ympärillä ei mitään.
Mutta silti olen päättänyt ettei elämää kannata vielä ainakaan lopettaa. Uteliaisuudesta jatkan eteenpäin. Ei sitä tiedä mitä se elämä tuo tullessaan, vai mitä? =) Voimia sulle, jaksat kyllä.
Synkältä tekstiltä kuulostaa..
Pitäisi varmaan sinne psykiatrin puheille mennä..
No, kyllä se siitä, niinkuin kaikki sanoo. Löydät varmasti vielä sen unelmien tai painajaisten prinssin. Itsekin olen menettänyt, surrut, masentunut, ja noussut siitä ylös! Jos on niin pohjalla, että ainoa "hyvä" askel on itsemurha, olet todellakin niin pohjalla, että huonommaksi ei voi mennä, ja jos sen olotilan siedät, niin siitä se sitten parantuukin.
3 kk sitten olisin ollut valmis pamauttumaan 9mm kolon otsaani, ku tapahtui niin pahoja juttuja, mutta kärsin ja surin, ja nyt se asia ei oikein enää tunnu missään - eli edistystä! Tästä voi vaan asiat parantua!
Ja älä niihin hevariukkeleihin tutustu, hanki joku "normaali" poika, jolla on "normaalit" arvot.. Niistä niitä kunnon miehiä lopultakin tulee! Hevariukkelit löytää yleensä itsensä rappiolla, 30v vanhoja ja sossun luukulla. Et kai halua olla semmoisen vaimo, kaksi huutavaa kakaraa ruokittavana, naapurit valittamassa ja mitään pakotietä ei ole?! Mieti! Asiasi ovat sittenkin kunnossa jo nyt!
Ja onneksi et ole somali! On monta syytä olla onnellinen!
Eihän tunteilleen voi mitään, vai kuinka?!
Ja että hevarit ei ole normaaleja ihmisiä?
Onko kukaan loppujen lopuksi normaali...
Äläkä huolehdi turhaan, en koskaan tule hankkimaan lapsia.
Mä oon vasta 13 wee... mut eihän minkään pitäs kattoo ikää... Mulla ei ole yhtään ystävää joka ymmärtäs täysin mua... Yks kaveri on joka ymmärtäs mua mut ei haluu ymmärtää. Hän liikkuu suosittujen kanssa ja käyttää kamalat määrät meikkiä ja huippu kalliita vaatteita. Hän kerran lupasi mulle ettei jätä ikinä mua yksin vaan niin siinä sitte kävi. Me olimme olleet maailman parhaat kaverit, mutta kun hän sai jätkät kiinostumaan itsestään ja mä taas en niin hän jätti mut yksin. Olen tavannu hänet sillo tällön mut hän on vaan haukkunu mua muitten tapaan vanhaksi piiaksi. Olen ollu joittenki kans, mut ne vaa kesti pari päivää! Ne kuulemma oli mun kans vaan säälistä... Mä olen ruvennu viilteleen itteeni. Mut mä sitte olen saanu aina viime hetkellä päähäni et se mun ex-kaverini auttais mua... Hän mailaa sillo tällö ja hän lupaa olevansa mun kaveri ikuisesti... mutt silti sisimmässäni mä tiiän ettei hän tuu takas... MIKÄÄN EI MUUTU ENNALLEEN!
Voi kuule tossa iässä just mulla oli tasan samanlaisia ongelmia, jotkä kyllä jätti "haavoja", traumoja ja muuta mukavaa, mutta voi vaikka vetoa lyödä että 1.vanhaks piiaks et jää jos et haluu 2. kavereita löytyy ku osaaa oikeisiin ihmisiin luottaa. Mun paras kaveri hylkäs mut parikin kertaa. ja se johti siihen et oikein kukaan musta kiinnostunut ollut. Ja jos ne sun poikakaveris on ollu 13-vuotiaita niinku sä ni ne ei tod. osaa ajatella vielä niin paljoo että jonkun tytön kanssa säälistä olisi. Oisit paremminki onnellinen ettet "joudu" vielä kestämään poikakaveri juttuja. Voi olla tosi rankkaa ja satuttavaakin jos joutuu poikakaveriin pitään yhteyttä ja oleen sen kans jokapäivä. Meinaan vaan että kovin nuorena ne suhteet harvoin kestää, eikö? Ja sit sattuu. ja riitoja tulee pienimmistäki asioista, varsinki sittenku on oppinu tuntee toisensa niin että toisen viat tietää.
Mikä siinä viiltelyssä ihmisiä niin kiehtoo?
Lopeta ihmeessä ja hommaa positiivinen asenne :)..
JAKSA! (käsky) t."muutaman vuoden päästä VIIMESTÄÄ huomaa et asiat on paremmin ( ja siihen asti jaksaa pienten ilojen avulla:)"
Underneath her skin and jewelry
hidden in her words and eyes
is a wall that´s cold ugly
and she´s scared as hell
Trembling at the thought of feeling
wide awake and keeping distance
nothing seems to penetrate her
cause she´s scared as hell
I am frightened too
Wide awake and keeping distance from my soul
I am scared like you...
Rakastuin joskus samanhenkiseen tyttöön mutta hän pelkäsi niin paljon että kielsi rakkautensa jota kuitenkin tunsi minua kohtaan.. Vituttaa. Kaikkea on itsekkin kokellut mutta paskanvitut siitä mitään ole ikinä tullut jne. jne.. Sen pituinen se.