Mitä ihmettä äidit ja isät saavuttavat ainaisella toisensa loukkaamisella?
Kun naimisissa ollaan, asioista voidaan sopia ja keskustella, mutta kun erotaan tuskin enää puhutaan toisilleen. Sekin puhuminen on enemmän kuin toisen loukkaamista ja keljuilua kuin asiallista puhumista.
Törkeimpää on kun viestintä kulkee lasten kautta.
Vielä niin kauan, kunnes toinen löytää uuden ihmisen, vielä jotensakin osataan käyttäytyä, mutta uuden ilmestyttyä kuvioihin, sekin yhteyden pito loppuu, tai on pakko loppua.
Miksi ihmeessä annatte sen tapahtua?
Miksi annatte täysin vieraiden ihmisten puuttua sellaisiin tilanteiseiin jotka koskevat omia asioitanne? Sehän on täysin järjen vastaista.
Vaikka yhteinen elämänne on mennyttä, mutta jos siitä on lapsia jäljellä, olisi oikeus ja kohtuus, että heillä olisi kuitenkin malli omaan aikuisuuteen. Joskus tuntuu täällä, että lapset ovat enemmän niitä aikuisia kuin lapsia.
Meillä minä olen "lastenasiamies" ja hoidan nykyisin kaikki perheemme asiat ja lasten asiat. Eikä niistä keskustella ex mieheni kanssa. Hän ei kuulu enää tänne, joten kaikki päätökset teen minä, sehän on itsestään selvää, ettei hän voi alkaa määräillä enää meidän elämää.
Sovimme, ettei lasten kautta tule ainuttakaan viestiä, johon minulla on päätösvalta. Jos on asiaa, soitat minulle. Sovitut asiat pidetään, eikä niistä luisteta, kuin poikkeustapauksissa. Suuremmat hankinnat, kuten silmälasit, pyörät ym matkat, kustannetaan puoliksi.
No nyt joku vetää porkkanan nenään, että oletpa kauhea akka! Enpähän ole, sovimme nämä asiat yhdessä, en siis yksin. Ja ex mieheni itse ehdotti, että hän osallistuu sitten lisäksi niihin suurempiin hankintoihin! Lasten tapaamisesta sovimme, että he saavat itse soitella isälle milloin haluaa ja nähdä milloin haluaa, kunhan minä tiedän tarkan ajan ja paikan.
Meillä toiminut jo monta vuotta, no muutaman kerran olen saanut rähjähtää kun ex mies "unohti", mutta nyt sekin on taas koulutettu ymmärtämään että sopimukset tehdään siksi että niistä pidetään kiinni, eikä huvikseen. Ja muutoksista sovitaan reilusti monta päivää etukäteen, eikä muutamaa tuntia ennen. Meillä mikään ei saa mennä lasten edelle.
Kun naimisissa ollaan, asioista voidaan sopia ja keskustella, mutta kun erotaan tuskin enää puhutaan toisilleen. Sekin puhuminen on enemmän kuin toisen loukkaamista ja keljuilua kuin asiallista puhumista.
Törkeimpää on kun viestintä kulkee lasten kautta.
Vielä niin kauan, kunnes toinen löytää uuden ihmisen, vielä jotensakin osataan käyttäytyä, mutta uuden ilmestyttyä kuvioihin, sekin yhteyden pito loppuu, tai on pakko loppua.
Miksi ihmeessä annatte sen tapahtua?
Miksi annatte täysin vieraiden ihmisten puuttua sellaisiin tilanteiseiin jotka koskevat omia asioitanne? Sehän on täysin järjen vastaista.
Vaikka yhteinen elämänne on mennyttä, mutta jos siitä on lapsia jäljellä, olisi oikeus ja kohtuus, että heillä olisi kuitenkin malli omaan aikuisuuteen. Joskus tuntuu täällä, että lapset ovat enemmän niitä aikuisia kuin lapsia.
Meillä minä olen "lastenasiamies" ja hoidan nykyisin kaikki perheemme asiat ja lasten asiat. Eikä niistä keskustella ex mieheni kanssa. Hän ei kuulu enää tänne, joten kaikki päätökset teen minä, sehän on itsestään selvää, ettei hän voi alkaa määräillä enää meidän elämää.
Sovimme, ettei lasten kautta tule ainuttakaan viestiä, johon minulla on päätösvalta. Jos on asiaa, soitat minulle. Sovitut asiat pidetään, eikä niistä luisteta, kuin poikkeustapauksissa. Suuremmat hankinnat, kuten silmälasit, pyörät ym matkat, kustannetaan puoliksi.
No nyt joku vetää porkkanan nenään, että oletpa kauhea akka! Enpähän ole, sovimme nämä asiat yhdessä, en siis yksin. Ja ex mieheni itse ehdotti, että hän osallistuu sitten lisäksi niihin suurempiin hankintoihin! Lasten tapaamisesta sovimme, että he saavat itse soitella isälle milloin haluaa ja nähdä milloin haluaa, kunhan minä tiedän tarkan ajan ja paikan.
Meillä toiminut jo monta vuotta, no muutaman kerran olen saanut rähjähtää kun ex mies "unohti", mutta nyt sekin on taas koulutettu ymmärtämään että sopimukset tehdään siksi että niistä pidetään kiinni, eikä huvikseen. Ja muutoksista sovitaan reilusti monta päivää etukäteen, eikä muutamaa tuntia ennen. Meillä mikään ei saa mennä lasten edelle.
Vastaukset 21
Vanhimmat
En muuten millään voi olla puuttumatta viestisi oleelliseen sisältöön:
Yhdessä sopiminen tarkoittaa sitä että minä sanon ja sinä tottelet.
Tiedätkö, ei se ole mitään yhdessä sopimista.
se että niin tehdään kuin järkevämpi sanoo. Jos ottaa vastuun lapsestaan/lapsistaan niin tekee pelisäännöt selväksi.
Kyllä sitä kuule on kaikenlaista kulkijaa joita kutsutaa isiksi, mutta teot eivät ole sinne päinkään.
ymmärrä miksi niille kaiken maailman kulkijoille tehdään lapsia???? Ei kai kukaan järkevä ainakaan?
Liian usein naisen/äidin on (jopa liiton aikana) punnittava vaihtoehtoja, pähkäiltävä, tehtävä päätös ja kannettava vastuu tekemästään päätöksestä lapsen parhaaksi yksin, koska mies (varsinkaan "jätettymies") ei halua vastuuta.
Miehiä/isiä joita lapsen arkielämä kiinnostaisi aidosti eron jälkeen on valitettavasti marginaaliryhmä ja totinen tosi on, että elatusmaksun lisäksi lähi saa usein bonuksena yhteistyökyvyttömyyden tai täydellisen välinpitämättömyyden lasten asioiden hoitamiseen.
On se kumma kun järkevät naiset aina tekevät lapsia idioottien kanssa:)
No mutta asiaan. Tämä nimimerkin "on kyllä" kertoma tapa »se että niin tehdään kuin järkevämpi sanoo» on tuttu laajemmassakin mittakaavassa: miettikääpä vaikka Kiinaa ja muinaista Neuvostoliittoa. Tyhmiltä alamaisilta ei kannata kysyä mitään koska eihän ne mitään tiedä. Parempi kysyä johtajalta, hän kyllä osaa kertoa että kaikki osapuolet ovat onnellisia järjestelmään.
Siis sun mielipiteesi:"Meillä minä olen "lastenasiamies" ja hoidan nykyisin kaikki perheemme asiat ja lasten asiat. Eikä niistä keskustella ex mieheni kanssa. Hän ei kuulu enää tänne, joten kaikki päätökset teen minä, sehän on itsestään selvää, ettei hän voi alkaa määräillä enää meidän elämää.
Sovimme, ettei lasten kautta tule ainuttakaan viestiä, johon minulla on päätösvalta. Jos on asiaa, soitat minulle. Sovitut asiat pidetään, eikä niistä luisteta, kuin poikkeustapauksissa. Suuremmat hankinnat, kuten silmälasit, pyörät ym matkat, kustannetaan puoliksi."
..ja sinäkö et sitten päsmäröi ja komentele, ittehän tossa lauseessa just kerrot niin tekeväsi, sinä määräät ja se ex-mies tekee voltteja minkä kerkee!
Sääliksi käy lapsia ... :(
Jaanalla alkaa ote/hermo pettää, koska viestittely näyttää jälleen olevan alatyylistä.
Kyllä sinun fanaattinen vuoroviikkopaatoksesi kuullostaa enemmän pisspääntouhulta kuin yhdenkään tavallisen yh-äidin kertoma arjestaan.
Edelleen väitän, että olet mies. Nainen ei koskaan olisi noin yksisilmäinen ja suppeakatseinen, kuin "Jaana"
Vuoroviikkohuolto on vaativa taiteenlaji, siihen ei voi lähteä, jos vanhemmilla ei ole yhtenevä näkemys asiasta ja lapsen huollosta yleensäkin.
"Jaanamme" ei näy käsittävän, että joillekin miehille lapset todellakin ovat vain harmittavainen lisä, joka tuntuu ainoastaan tilikauden nettojäämässä ja se kostetaan ex-vaimolle, joka on syypää epäonnistuneeseen perheilyyn; tietenkin ;)
"Eikä niistä keskustella ex mieheni kanssa. Hän ei kuulu enää tänne, joten kaikki päätökset teen minä, sehän on itsestään selvää, ettei hän voi alkaa määräillä enää meidän elämää. "
Siis kyseinen äiti on unohtanut että kyse on yhteiset lapset ja näin ollen päätäntävalta lasten asioista on kummallakin vanhemmalla. Lapset ovat osana äidin - ja isän perhettä - eikä kummallakin ole oikeutta lähteä yksipuolisesti määräilemään lasten asioista.
Toivottavasti ex-mies pääsee irti tuosta ex-from-hell-vaimostaan ja löytää itsellesi oman elämän missä häntä arvostetaan miehenä ja isänä. Entisille lapsille hän ei voi olla isä kun tuo ex-vaimo on esteenä.
tietää että ihmiset voivat muuttua ja varsinkin katkeroituessaan? Kaikki ei ole pysyvää, edes ihmisen ihanuus.
Elareden toivossa. Raha se puhuu tässäkin asiassa
mielipide, johon voi tuudittautua ja sillä varjolla ryssiä"isän velvollisuutensa"....
Minä olisin asiallinen mutta ex-mieheni ei ole.
Hän vaati kun erosimme että minun pitää kertoa jos ja kun tapaan uuden miehen.Aina hakiessaan lapset hän kysyi menenkö nyt viikonloppuna munajahtiin kun lapset on hänellä ja kun palautti kysyi moneltako olet saanut munaa viikonlopun aikana.
Lapsia tenttasi koko viikonlopun että sanokaa nyt kuka sillä on ja ketä teillä käy.Lupasi ostella niille mitä ne haluaa jos ne kertovat.
Kun tapasin uuden mieheni hän tuli samantien tapaamaan miehen ja käski tämän sitten hoidella myös mukulat akan lisäksi ynnä muuta fiksua.
Kun hän tapasi uuden avokkinsa,hän ilmoitti että me tulemme nyt hakemaan lapset ja kahville.Sanoin että minulla ei ole tarvetta tavata sinun uutta naisystävääsi enkä halua häntä kotiini.
Exä suuttui siitä aivan järjettömästi ja jankkasi viikkokausia että mikset mikset mikset.
Lasten siellä ollessa he kopeloivat toisiaan koko viikonlopun ja lapset tulivat kotiin pahoilla mielin ja kuopus kertoi että isi tyrkki pimppiin kättään ja se täti vaan nauroi.Hän oli pissannut sänkyynsä ja housuihinsa ja tuli samoissa vetimissä kotiin kuin lähtiessä haisten kuin sanonko mikä.
Jos yritän jostain asiasta exälle sanoa,tämä kohtelee minua kuten yhdessä ollessammekin,huutaa ja raivoaa,nimittelee eikä minkäänlaista asiallista keskustelua kyetä käymään.
Minä kykenisin mutta hän ei.
Olen tehnyt asiasta sellaisen johtopäätöksen että ero ottaa edelleenkin koville,miksi muuten jaksaisi käyttäytyä kuin aivoton idiootti aikuinen mies.
Nyt kun en enää kommentoi mitenkään hänen kiusantekoonsa hän veti viimeisen korttinsa,ilmoitti ettei maksa elatusmaksuja eikä ainakaan kaikkia eikä ainakaan muuta kuin erissä.Kiusa se on pienikin kiusa.
Näitä riittäisi vaikka kuinka paljon mutta tässä nyt murto-osa.
Ai kauheeta! Tollasiiko ne on ne uudet naikkoset kaikki? Uskomatonta, että kehtaavat lasten nähden. Usko pois, tuolla käytöksellä oli vain tarkoitus miehen saada sinut mustasukkaiskeksi. Eihän ne naiset koskaan ole muutakuinikävän poistajia. Mä en kyllä uskaltais lapsia enää sinne päästää, en ainakaan jos tuollaisia naisia siellä majailee.
Meillä on jo yksi huoltajuusoikeudenkäynti menossa mun uuden miehen lapsen kohdalla,ei jaksa alkaa toista nyt samaan syssyyn tappelemaan.
Et sitte älynny silloin, ku aloit tämän miehen kanssa kersoja hankkii, että se on keskenkasvuinen idiootti. Vai muuttuko se sellaseksi ykskaks yllättäin eron jälkeen? Haloo, mua ärsyttää nämä kaikki eronneet naiset, yksinhuoltajat täällä, jotka valittaa exäänsä. Olisitte katsoneet aikoinaan miestä valitessanne, että millasen otatte!!!
Nimim. yksinhuoltaja minäkin, mutta ihanan exän omaava
että se alkoholisoituu reissuhommissa niin olisin hankkinut lapsilleni toisenlaisen isän.
On siinä sunkin exässäs pakko jotain vikaa olla kun siitä erosit vai erosko se sinusta?
Ja mua ärsyttää ihmiset ketkä ei usko että ihmiset voi muuttua eron jälkee ja varsinki katkeroituessaa ihan kamaliks, kontrolloimattomiks idiooteiks!
Varsinki jos pelissä on vielä tunteita, mutta jos tunteita ei ole enää ollukkaa, mikäs siinä on yhteistyön sujuessa.
Paitsi osat on toisin päin..
Tapaamiset äidin kanssa epäsäännöllisiä,2-5h kerran viikossa tai kahdessa,isoihin hankintoihin ei osallistu ollenkaan,soittelee tosin silloin tällöin muksuille,ei olla puhe väleissä ollenkaan..
Tosin ei ole riitaakaan eikä toisiamme yritetä loukata mitenkään..Ollaan kuin ilmaa toisillemme..
En yksinkertaisesti pysty edes puhumaan hänen kanssa niin pahan koukun aikoinaan teki mulle ja lapsille..
Kyllä ne naisetkin osaa sen taidon..
Sanokoon muut mitä tahansa mut käytännön syistä kaikki päätökset joudun itsenäisesti tekemään kun toinen ei välitä pätkääkään eikä ota minkäänlaista vastuuta lastensa kasvatuksessa..
Mitä niistä menneistä.. "sitä tikulla silmään joka vanhoja kaivelee"..
Uusi elämä ja uudet kuviot..Eteenpäin hymyillen..ei oteta paineita..
tikusta tuli mieleen, että ottaisikohan kynän käteensä ja viskelisi eemeli-postia kevyesti-keskellä-päivää-vapaapäivän-ratoksi :)
Hyvä kommentti yh-isältä, kertoo, että naisetkin osaavat laistaa vastuutaan. Mutta etiähän he jostain syystä ovatkin ;)
tapaamisista sopia reilusti.