Olen miettinyt, mitkä asiat tekevät nimestä kauniin ja harmonisen. Eri ihmiset voivat tykätä eri nimistä, ja tässä ei suoranaisesti itse nimiin puututa, vaan kokonaisuuteen, äänteisiin ja rytmitykseenkin. Eli:
Etu- ja sukunimen on oltava tasapainossa ja sovittava niin hyvin toisiinsa, että nimi vaikuttaa suorastaan harkitulta taiteilijanimeltä (vaikka onkin vain vanhempien keksimä yleensä).
Jos etunimessä on r-kirjainta, sukunimen on oltava yleensä pehmeä. Toisinpäin tämä tarkoittaa, että jos sukunimessä on r-kirjainta, etunimen oltava mielellään pehmeä.
Esimerkkejä harmonisista ja Suomessakin selkeästi menestystä ja mainetta saavuttaneista nimistä:
Janina Frostell (etunimi pehmeä, tasapainottaa sorahtelevaa sukunimeä)
Tanja Karpela (sama) (Parempi yhdistelmä kuin Vienosen kanssa muuten)
Aleksei Eremenko (sama juttu, etunimessä ei r-ää)
Tamara Lund (sukunimi pehmeä, etunimi tempperamenttinen)
Maria Lund (sama)
Tarja Halonen (sama)
Markus Pöyhönen (nätti nimi perussuomalaisella sukunimellä)
Vanessa Forsman
Anna Eriksson
Ulkomaiden kaunokaisia:
Gwyneth Paltrow (taas, vain toisessa terävää r-ää)
Lourdes Leon (mielestäni erittäin nätti nimi)
Bill Clinton, Chelsea Clinton (etunimen pehmeys sointuu sukunimen ryhdikkääseen k-äänteeseen)
Donatella Versace
Madeleine Bernadotte (prinsessan "opiskelijanimi", normaalistihan kuninkaalliset eivät käytä sukunimiään)
Diana Spencer
Ava Gardner
Jennifer Lopez
V-. T- ja K-kirjaimet tuovat myös nimeen ryhtiä.
Ville Valo, Viivi Avellan ovat esimerkiksi ryhdikkäitä ja harmonisia nimiä.
Liikaa r-kirjainta on mielestäni esimerkiksi nimissä Jari Kurri ja Arja Koriseva (vaikka lahjakkaita ja menestyneitä ovatkin). Liian ponneton taas voisi olla esim. nimi Jasmin Mäntylä (vaikkain s-tuo hieman ryhtiä).
Miettikää siis ennenkaikkea etu- ja sukunimen yhteensopivuutta, niitä kuitenkin eniten käytetään.
Etu- ja sukunimen on oltava tasapainossa ja sovittava niin hyvin toisiinsa, että nimi vaikuttaa suorastaan harkitulta taiteilijanimeltä (vaikka onkin vain vanhempien keksimä yleensä).
Jos etunimessä on r-kirjainta, sukunimen on oltava yleensä pehmeä. Toisinpäin tämä tarkoittaa, että jos sukunimessä on r-kirjainta, etunimen oltava mielellään pehmeä.
Esimerkkejä harmonisista ja Suomessakin selkeästi menestystä ja mainetta saavuttaneista nimistä:
Janina Frostell (etunimi pehmeä, tasapainottaa sorahtelevaa sukunimeä)
Tanja Karpela (sama) (Parempi yhdistelmä kuin Vienosen kanssa muuten)
Aleksei Eremenko (sama juttu, etunimessä ei r-ää)
Tamara Lund (sukunimi pehmeä, etunimi tempperamenttinen)
Maria Lund (sama)
Tarja Halonen (sama)
Markus Pöyhönen (nätti nimi perussuomalaisella sukunimellä)
Vanessa Forsman
Anna Eriksson
Ulkomaiden kaunokaisia:
Gwyneth Paltrow (taas, vain toisessa terävää r-ää)
Lourdes Leon (mielestäni erittäin nätti nimi)
Bill Clinton, Chelsea Clinton (etunimen pehmeys sointuu sukunimen ryhdikkääseen k-äänteeseen)
Donatella Versace
Madeleine Bernadotte (prinsessan "opiskelijanimi", normaalistihan kuninkaalliset eivät käytä sukunimiään)
Diana Spencer
Ava Gardner
Jennifer Lopez
V-. T- ja K-kirjaimet tuovat myös nimeen ryhtiä.
Ville Valo, Viivi Avellan ovat esimerkiksi ryhdikkäitä ja harmonisia nimiä.
Liikaa r-kirjainta on mielestäni esimerkiksi nimissä Jari Kurri ja Arja Koriseva (vaikka lahjakkaita ja menestyneitä ovatkin). Liian ponneton taas voisi olla esim. nimi Jasmin Mäntylä (vaikkain s-tuo hieman ryhtiä).
Miettikää siis ennenkaikkea etu- ja sukunimen yhteensopivuutta, niitä kuitenkin eniten käytetään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta.
Olisin lukenut enemmän tällaista nimiasiaa.
Olen joskus miettinyt, onko nimi enne ja kuinka nimi vaikuttaa lapsen persoonaan. Kuinka nimi vaikuttaa siihen, miten sen omistajaan suhtaudutaan? Tietääkö kukaan aihetta tutkitun?
Tuossa on tosiaan vain se ongelma, että äiti ja isukki eivät tyttölapsen kohdalla kuitenkaan voi olla varmoja siitä, että tyttönen tulee loppuelämänsä ajan kantamaan heidän tarkkaan miettimiään yhteensopivia nimiä. Kuitenkin suurin osa naisista käsittääkseni edelleenkin naimisiin mennessään ottaa miehensä sukunimen, mikä ei sitten välttämättä sovikaan lainkaan annettujen etunimien kanssa. Mutta ymmärsin kyllä, mitä tarkoitit, ja toivon viisautta kaikille meille lapsen nimen pohtijoille...
sitä jo vauvana tietää kenen kanssa menee aikuisena naimisiin??
Se on sitten sen ajan murhe, kun menee naimisiin, että mitä tykkää nimestä ja ottaako miehen nimen jne. Esimerkkejä naisista, jotka eivät ole halunneet luopua omasta nimestään on mm. Jenni Dahlman-Räikkönen, Tamara Lund-Ionita, Anne Pohtamo-Hietanen. Eli kaksoisnimi on aina yksi vaihtoehto.
Tyttönimellään tunnetaan myös monia kuuluisia naisia (joko eivät ole naimisissa tai sitten eivät ole vaihtaneet nimeään): Riitta Väisänen, Tarja Halonen, Lenita Airisto, Laila Snellman, Suvi Miinala, Sara La Fountain jne. Nättejä tyttönimiä nämä siis.
Mielestäni vauvalle kannattaa yrittää antaa niin kiva ja sointuva nimi kuin mahdollista. Eri ihmisilä on tietysti eri maku ja hyvä niin.
Sitten naimisiin mennessä tyttölapset voivat miettiä haluavatko Jenni Räikkösiksi, vai säilyttää Dahlman-nimen sukunimenään. Varmaan joku Viivi Avellankin miettisi pari kertaa haluaako vaihtaa sukunimensä Tossavaiseksi, Möttöseksi tai Junttilaksi. Ei mitään pahaa näissä nimissä, mutta kokonaisuutena tuo alkuperäinen nimi on vain niin harmoninen.
Nimen vaikutuksesta luonteeseen en ole lukenut mitään tutkimuksia, mutta itse päättelisin niin, että helpossa ja nätissä nimessä olo on aina ulospäinsuuntautuvaisempi ja iloisempi kuin hankalassa tai henkilön itsensä vihaamassa nimessä. Esimerkiksi r-vikainen poika "Kalle" kertoo varmaan iloisemmin nimensä sitä kysyville, kuin "Rainer", joka tuntee kiusalliseksi kaikki sanat, joissa on r. R-vika kestää joskus koko elämän, yleensä paranee iän myötä.
Olen kanssasi TODELLA samaa mieltä! Olen paljon miettinyt nimiä ja nimiyhdistelmiä, sekä etunimissä että suhteessa sukunimeen. Sukunimi tosiaan voi vaihtua, niin tyttöjen suhteen kuin poikienkin, jos haluaa ottaa aviopuolison nimen, mutta jos keskimäärin tämä tapahtuu 22-30 vuotiaana, on siinä ollut pitkä aika elää alkuperäisen, toivottavasti sointuvan nimen omistajana.
Oma nimeni ei ole näiden sointuvuusperiaatteiden mukainen, mutta se ei minua haittaa. Itse asiassa avioliiton myötä vaihdoin pehmeän sukunimen kovaan, joka kuitenkin sopii etunimeeni aika kivasti, mielestäni paremmin kuin vanha sukunimeni. Omille lapsilleni haluaisin mahdollisimman mukavat ja sointuvat nimet. Se, että kovan sukunimen kanssa sopii parhaiten pehmeä nimi on totta ja myös toisinpäin. Tosin pehmeä pehmeä on mielestäni hyvä yhdistelmä. Ja kova kova voi usein olla hyvä, persoonallinen vaihtoehto.