Onko muilla samankaltaisia tuntemuksia raskauden suhteen, että olisi jäänyt koko asiassa jotenkin yksin!? Ovathan ystävät ja vanhemmat tukena, mutta tuntuu kuin omaa miestä ei kiinnostaisi yhtään. Kyllähän hän joskus kysyy miten voin tai vastaavaa, mutta se ei vain oikein riitä. Haluaisin että hänkin tutustuisi vauva-asioihin paremmin ja olisi enemmän hommassa mukana. Mies on vaan koko ajan töissä. Tuntuu, että hän tajuaa koko asian vasta kun vauva syntyy. Olen alkanut jopa miettiä, haluanko häntä edes synnytykseen mukaan (kun sanoi minulle, että haluaa nähdä syntyykö se edes elossa:/). Miten miehen saisi tajuamaan, kun puhe ei tunnu riittävän. Vai onko kyse siitä, että tämä on tavallaan vahinko (jota kuitenkin rakastan nyt jo koko sydämestäni) ja mieheni ei ole vielä valmis koko juttuun!?
miehen "osuus"
pampula
6859
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta. Meillä oli kans alussa juuri tuollaista, että mies ei peljoa välittänyt. Tai siltä se ainakin minusta tuntui. Tosi paljon juttelin sitten oman äidin ja parhaan ystäväni kans ja itkeskelinkin tosi paljon. Ja ne lohduttivat, että sellaisia ne miehet on.
Mutta nyt kaikki on muuttunut aivan täysin. Sen jälkeen kun käytiin yhdessä rakenneultrassa niin mies muuttui ja on nyt täysillä mukana. Silittelee koko ajan minun masua ja kyselee kuinka voin ja jos pyydän jotain niin mies kyllä hakee.=D Kulkee minun mukana lastentarvikeliikkeissä ja oikeasti on kiinnostunut ja keskustelee siitä, että mitä vaaville hankitaan ja katselee innolla vaavin vaatteita yms. Neuvolaankin mies on halunnut nyt tulla mukaan, vaikka ei alussa halunnutkaan. Joten älä vielä masennu, kyl se siitä vielä iloksi muuttuu! Iloista odotusta!
Mun mies on ulkomaalainen ja siellä vauvat on vähän niin kuin naisten asiaa ja mies vain huolehtii rahaa taloon, että vauva ja äiti saa mitä tarvii. Mies onkin sitten koko ajan töissä eikä paljon kotona näy, tuskin tilanne muuttuu syntymän jälkeenkään. Joskus kun olen valittanut, sanoo vain että oma isänsäkin oli jopa 7 kk työssä toisella paikkakunnalla eikä äiti valittanut koskaan..
Sänky ym. hankittiin heti alkuraskaudessa ja muuten mies on sanonut koko ajan, että älä vielä katsele vaatteita, että odota että vatsa kasvaa... Olen nyt rv:lla 22 1. Veljensä lupasi vaunut lahjaksi ja haluaisin vähän katsella malleja ja vaikka itse laittaa rahaa lisää, että saa toimivat ja mieleiset, mutta miestä ei paljon vaunuasiat vielä kiinnosta.
Ultrassa oli mukana eikä saanut mitään selvää kuvista. Sitten kyllä piti vaaville melkoisen yksinpuhelun kylppärissä, kun kauan kaivattu sukupuolenselvitys jäi tekemättä, kun baby oli selin ultraan. Synnytyssaliinkaan ei aio tulla vaan odottaa synnytyssalin oven takana, mitä minä en oikein ymmärrä, mutta heidän maassaan miehet ajetaan ulos synnytyksestä että ehkä se vähän kummastuttaa.
Mies kyllä avoimesti myöntää, että häntä pelottaa synnytys ja isäksi tuleminenkin tuntuu epätodelliselta, mutta eiköhän se asia muutu, kun konkreettisesti saa pitää vaavia sylissä. Suku kyllä on innoissaan ja appivanhemmat eritoten. Muuten meillä on kyllä ollut todella ihanaa odotusta, itsellä raskaus on laittanut hormonit niin sekaisin, että osaan olla vain hyvällä tuulella, mikä näkyy myös harmonisessa perhe-elämässä ja rakkaus kukoistaa.
Et maininnut raskautesi kestosta mitään, mutta aika yleistä on tuontyyppinen käytös. Siihen kun vielä lisää sen, että äiti on usein herkemmällä tuulella, niin sattuu sitten loukkaantumisia. Mies ei tunne lasta samalla lailla kuin sinä, eikä ehkä jaksa innostua samalla tavoin vielä. Itse kun ei kovin herkästi pääse raskautta "unohtamaan", ainakin minulla on ollut pahoinvointi sitä luokkaa...
Meillä tilanne muuttui pikkuhiljaa, kun isäkin tunsi lapsen liikkeet, ja huomasi lapsenkin tunnistavan äänensä, ja potkuilla vastaavan. Kyllä se isä ehtii oppia niitä asioita myöhemminkin. Isällä oli meillä ainakin "vahingon" sattuessa kovat paineet myös perheen elättämisen suhteen, hän itse asetti itselleen tavoitteet, ja niihin hän pyrki. Teki töitä kuin muuli, koska kuvitteli vauvan tulevan tosi kalliiksi.
Sitäpaitsi koko vauvamaailma on usein miehelle täysin vieras, naiset jo usein kypsyvät ajatukseen paljon ennen raskauttakin, ja heillä on kiinnostusta asiaan. Minun mieheni ei ollut nähnyt eläissään vauvaa kovin läheltä, ja oma poika oli ensimmäinen, jota hän piti sylissään. Kyllä siinä olisin minäkin ollut varmasti totinen, mutta vauvojen hoito oli itselleni luonnollista jo ennen omiakin lapsia.
Anna siis miehellesi aikaa, äläkä painosta häntä liikaa. Hän kyllä miettii asioita varmasti, hän vain tekee sen eri tavalla kuin sinä toivoisit....
...että synnytyksessä mies ikäänkuin herää siihen että hai tässä ollaan tosiaan tultu isäksi,
ei kai se tosiaan miehelle ole sama kuin naiselle,vauva kasvaa naisen mahassa.Kyllä se aika saa miehen tajuamaan koko jutun...toivottavasti.
Onnea odotukseen.
Hei!
Meillä tilanne sama kuin alkuper kirjoittajalla. Valitettavasti mikään ei ole muuttunut koko raskausaikana, niin kuin aijemmalla kirjoittajalla. Nyt olen raskausviikolla 36 2 ja synnytyksen käynnistys mahdollisesti 2 viikon kuluttua.
Meillä vielä tilanne, että lapsi on minun ensimmäinen, muttei mieheni.
Kyllä olen kateellisena lukenut toisten kirjoituksia siitä kun mies on ihan intona mukana. Silti luottoni siihen että mieheni herää isyyteen synnytyksessä on vahva. Hänelle on synnytykseen tulo ollut kuitenkin koko ajan tärkeä asia. Minä olen kasvanut äitiyteen vatsan kasvaessa, mutta eihän mieheni ole kokenut niitä fyysisiä muutoksia kuin minä. Toisaalta ymmärrän häntä, mutta kade oon muille siltikin. :)
Koitetaan me jaksaa nauttia raskaudesta ja äitiyteen kasvamisesta vaikka miehet ovat miehiä!
Tai pitäisikö sanoa avomieheni ei kanssa ole mielestäni riittävästi mukana ja olen siitä hänelle sanonut. Jotenkin tuntuu,ettei hän usko koko tilannetta vaikka maha näkyy jo. Nyt hän haluaa tulla ultraan mukaan. Sanoin että tuonhan mä sieltä kuvan vauvasta, mutta hän on jotenkin saanut päähänsä,että ottaisin kuvan vaikka juuri synnyttäneen ystäväni vauvasta. Ja että vaan huijaan häntä. Siksi kai hän ei kysele mitään..